Miksi kirkko ei pidä esillä sairaanvoitelua?

Maassamme on paljon vakavasti sairaita ja kuolemaa lähestyviä ihmisiä. He kääntyvät lääkärin puoleen kuten asiaan kuuluu. Osa heistä haluaa kääntyä myös Jumalan puoleen, odottaen, että ehkä Jumala parantaa heidät. Käytännössä tämä tuntuu usein merkitsevän suuriin parantumisrukouskokouksiin menemistä, eikä ihme, sillä niitä sairaille kuuluvasti tarjotaan. Näissä kokouksissa on kuitenkin omat kyseenalaisuutensa, jotka olisi tarpeen koetella kunnolla ennen niihin osallistumista. Pitäisi varmistua, ettei ihmisten kokemien erikoisten ilmiöiden taustalla vaikutakin pahat henget. Tämä on Raamatun mukaan täysin mahdollista (muistamme Jeesuksen nimessä voimatekoja tehneet, joista Jeesus toteaa, ettei ole heitä koskaan tuntenut) ja siitä on kyllä vakavasti sairaalle varmasti vain haittaa. Koska selvästi tiedossa on, että usein vakavista sairauksista ei näissä kokouksissa kuitenkaan parannuta, olisi erittäin tärkeää valmistaa näitä ihmisiä kohtaamaan kuolema. Tämähän on kristillisen kirkon tärkein tehtävä jokaisen ihmisen kohdalla, koska joskus raja tuonpuoleiseen on pakko ylittää eikä sitä voi paeta loputtomiin. Kristillinen toivo ei rajoitu maalliseen paranemiseen vaan sen keskeisin sisältö on ikuinen autuus taivaassa. Tämä saavutetaan tunnustamalla synnit ja ottamalla vastaan Jumalan armo Kristuksen sovitustyöhön turvautuen. Tämä puoli jää paranemiskokouksissa usein täysin syrjään, vaikka se olisi tärkein osa.

Kirkolla olisi tarjota sairaalle ihmiselle sanan vakaalle pohjalle perustuva sairaan voitelu. Tämä löytyy Jaakobin kirjeestä ja siihen kuuluu syntien tunnustaminen ja vahva lupaus anteeksisaamisesta ja paranemisesta.

"Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan,
15. ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.
16. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.
17. Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen.
18. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää." (Jaak. 5.)


Usein ihmiset vain eivät tunnu tietävän tästä mitään ja voitelu kuuluu vasta kuolinvuoteelle sairaalassa. Sielläkään ilmeisesti synnintunnustus ei kuulu kuvaan, ehkä siihen ei ole enää mahdollisuuttakaan. Miksi on näin? Kristuksen lampaiden paimenien on syytä muistaa olevansa suuressa vastuussa kaitsemastaan laumasta. Tästä kirjoittaa Hesekiel upeasti luvussa 34. Sairaanvoitelu Jaakobin ohjeiden mukaan tarjoaisi hengellisellä tasolla varmasti parhaan ja Jumalan tahdon mukaisen tavan auttaa sairasta niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin.