Olen tavannut monta vanhaa jt sisarta ja veljeä, mutta he ovat jotenkin murheellisia ja jopa katkeria. Osa tietenkin ollut myös vanhuudenhöperö ja osa onnellisia pillereiden vaikutuksesta. Mistähän johtuu tuo murheellisuus ja ilon puuttuminen? Eikö heidän pitäisi olla onnellisia kun on paratiisi toivo? Vai ovatko sisimmässään jotenkin tietoisia, että ovat ehkä olleet valheellisessa järjestössä ja ei mitään toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä.
Hukkaan heitetty elämäkö?
moorits.h
12126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Monihan todistaja elää elämänsä seurassa ryhmäpaineen takia. Monet todistajat huomaavat ajan kanssa että seuran opetukset eivät ehkä sittenkään ole Jumalasta ja se vie pohjaa uskolta seuraa kohtaan. Väkisinkin pitkässä todistajaurassa tulee sellaisia havaintoja jotka romuttavat uskoa seuraa kohtaan. Jotkut onnistuvat suggeroimaan ne havainnot ja ajatukset sivuut, jotkut eivät.
Jehovan todistajilla on monta syytä murheeseen. Mikäli todistaja sattuu olemaan hyväntahtoinen ja empaattinen ihminen eikä itsekäs, niin keskeisenä murheena on varmasti se, että vain marginaallinen määrä kanssaihmisistä pelastuisi seuran opin mukaan.
Moni todistaja taas voi olla murheellinen jonkin läheisen eroamisesta seurasta koska uskoo että eroaminen seurasta johtaa automaattisesti eroon Jehova-jumalasta ja näin toivoa paratiisista ei ole tällä eronneella.
Varmasti hyvin moni todistaja luettuaan vartiotorneja ja vartiotorneja ( kahdesti siksi että toinen vartiotorni on sisäiseen käyttöön ja on sisällöltään tiukempi ja toinen julistustyöhön joka on rennompi) sekä herätkää lehtiä on väkisinkin huomannut niissä suoranaisia valheita. Tälläisiä valheita riittävän pitkään havaittuaan alkaa väkisinkin useimmilla tulla epäilyksiä.
Usein ryhmäpaine ja seurassa saavutettu sosiaalinen asema aiheuttaa sen että epäilykset painetaan taka-alalle ja kaikki jatkuu ennallaan. Kaikki todistajat eivät kuitenkaan kykene pettämään itseään loputtomiin vaan eroavat koska eivät jaksa kaksoiselämää. Seura pyrkii pitämään jäsenensä seurassa karttamismenettelyn avulla. Kukapa haluaisi menettää läheisiään.
Otsikkosi kysymys siitä onko elämä seurassa hukkaan heitettyä on perusteltu. Se riippuu täysin yksilöstä ja tapauksesta mutta yleisesti ottaen sellainen elämä jossa uhrataan paljon voimavaroja ja aikaa asiaan joka perustuu valheeseen ja petokseen on jossain määrin hukkaan heitettyä elämää. Vt- seura antaa monille yhteisällisyyttä ja keinotekoisen turvallisen elämän ja maailmankuvan, mutta samalla se antaa vääristyneen maailmankuvan joka perustuu valheeseen ja seuran perusteettomiin väittämiin.
Varmasti moni vanhus on pettynyt siihen kun harmagedonin piti tulla sen oman elämän aikana ihan justiinsa, mutta edelleen sitä odottavat kun kaikki voimat jo menneet joten varmasti ovat jo mielessään huomanneet, että jossakin nyt mättää ja pahasti.
"Olen tavannut monta vanhaa jt sisarta ja veljeä, mutta he ovat jotenkin murheellisia ja jopa katkeria."
Saitkin jo kattavampia vastauksia mutta nimenomaan siitä on kyse että todistajuus on jatkuvassa konfliktissa todellisuuden kanssa. Lähinnä se on siitä kiinni kuinka epärehellinen ihminen itselleen on. Joiltain se onnistuu koko elämän.
onhan esimerkkejä miten ihmisen mieli valjastetaan jonkin uskonnon tai aatteen piiriin. Esimerkiksi Hitler ja natsismi on esimerkki mielen hallinnasta.
Oikeastaan jehovan todistajia (rivijäseniä) ei saisi vihata tai halveksia, koska he ovat tavallaan mieleltään kaappattuja yhteisön piiriin. Oikea tunne lienee säälittävyys ja suru heidän aikaansaannoksillaan ympäristölleen.
"todistajuus on jatkuvassa konfliktissa todellisuuden kanssa."
Tarkennatko hiukan tätä kaikenkattavaa totuuttasi.
Jehovan-järjestö antaa ymmärtää, että Raamattu olisi totta ja että Jehovan-järjestö tekee kaiken prikulleen Raamattun mukaisesti ja siihen perustuen. Tähän vedoten sitten retostellaan Jehovan-järjestön edustavan oikeaa tosi-uskontoa ainoana maailamassa. Mutta, kuinkas sitten käykään, jos esittää Jehovan-järjestön opeista "väärän" kysymyksen - seuraa hiljaisuus!
Vähäinen esimerkki. Olen esittänyt Raamattuun ja vartiotorniseuran opetuksiin liittyvän kysymyksen, johon yksikään Jehovan-järjestön todistaja ei kerta kaikkiaan ole pystynyt vastaamaan suoraan. Se jäi tähän:
Mielestäni ei ole epäolennaista kysyä, mitä Jeesus Raamatun mukaan
käski tekemään muistokseen ja mitä hän ei käskenyt. Jos todella haluat
keskustella, voisit kertoa, mikä on se minun "tulkintani", jota jota niin
kovasti vastustat.
Edes Jehovan-järjestön ylpeilynaihe ei kestä lähempää tutkailua. Samalla tavalla usein käy, kun on kyse esimerkiksi Jehovan-järjestön menneisyyttä, lääketiedettä ja historiaa koskevista kaikenkattavista totuuksista.
>> Olen tavannut monta vanhaa jt sisarta ja veljeä, mutta he ovat jotenkin murheellisia ja jopa katkeria. Osa tietenkin ollut myös vanhuudenhöperö ja osa onnellisia pillereiden vaikutuksesta.
Rajansa kaikella.
Tämän avauksen kaltaiset tarkoitushakuiset, vääristellen yleistävät mustamaalaushakuiset je henkilöihin käyvät kirjoitukset ovat varsin valitettavaa pohjasakkaa.
Jehovan todistajat ovat epätäydellisiä ihmisiä kuten kaikki muutkin ja vuosikymmenten elämä kaikkine eläämään kuuluvinen erilaisine vastoinkäymisineen ja sairauksineenkin luonnollisestikin painaa kaikkia ihmisiä. Myös yksilöllset olosuhteet vaihtelevat henkilöstä toiseen.
Tehdä mustamaalavan yleistäviä ja subjektiivisia kirjoituksia näistä lähtökohdista on pikemminkin henkistä ja arvojen moraalittomuutta. Itse taasen olen tuntenut ja tunnet lukuisia iäkkäitä todella herttaisia iäkkäitä todistajia sairauksistaan ja vaivoistaa huolimatta. Luonolisestikin osalla on omat elämän mukanaan tuomat murheensa kannettavanaan. Iäkkäät todistajan avauksen "teemassa" eivät näkemyksni mukaan poikkea valtapopulaatiosta kielteisessä merkityksessä, ehkäpä jopa päinvastoinkin omaamansa tulevan elämän toivonsa ansosta.
Itse ton palstalla kritikkia Järjestön historiaa, opphistoriaa, toimintatapoja ja joitakin edelleen vallalla olevia kestämättömiä käytäntöjä koskien, keiskeisestikin verioppi ja erityisen epäinimillinen karttamisdirektiivi. Katson Järjestöllä kutenkin olevan monia Raamatun kannalta aivan okeita tulkintoja joista olen raamatullisesti ajatellen samaa mieltä.
Todisajia puolestaan arvostan ihmisinä kokonaisuudessaan ja katson heistä valtaosan olevan täysin vilpittömiä uskossaan, tulevan odotuksessaan ja uskossaan Seuran roolin ( siihen kuuluun kyseenalaitamattomaan ), joskin heidä reaktionsa oppikysymyksien suhteen onkin sitten toinen asia.
Positiivista jota heidän uskonsa saa aikaan. Mikäli asuinalueellani asuisi ja liikkusi ainoastaan todistajia, niin voisin jättää kodin ovet lukitsematta ja lompakon pöydälle, sekä avaimet auton virtalukkoon. Riski olisi todella olematon.
Samoin mikäli kaikki yksilöt ja kansat toimisivat sotiin osalistumattomuuden suhteen kuten Jehovan todistajat, niin sodat lakkaisvat välittömästi, heti. Kaiki nuo mittaamattomat älylliset, luovat ja materiaaliset voimavarat voitaiiin käyttää todella ihmisiä palvelevalla tavalla:
- http://en.wikipedia.org/wiki/Military_budget
Myös krtitiikissä tulee pyrkiä rehelisyyteen, tasapuolisuuteen ja objektiivisyyteen.
Ihmsiin käyminen kertoo enempi kirjoittajasta itsestään kuin sen koheesta.
Missä tässä viestiketjussa on käyty kiinni henkilöön? Se , että jt käsitellään yleisellä tasolla ihmisina, niin se ei ole kiinni käymista ihmiseen yksilönä.
"Olen tavannut monta vanhaa jt sisarta ja veljeä, mutta he ovat jotenkin murheellisia ja jopa katkeria. Osa tietenkin ollut myös vanhuudenhöperö ja osa onnellisia pillereiden vaikutuksesta.
Rajansa kaikella."
En nyt näe tätä mitenkään mustamaalaamisena, itsekin olen ollut huomaavinani että kymmeniä vuosia todistajina olleet ovat keskimäärin paljon hillitympiä ja jotenkin... kiihkottomampia. Sinänsä epäloogista mikäli "uskonsa jumalaan vain vahvistuu"..
Hyvä kirjoitus. Vaikka omat rahkeet eivät ole riittäneet todistajaksi ryhtymiseen, arvostan Jehovan todistajia eniten ja ymmärrän hyvin vereen ja karttamiseen koskevan käytännön. Saatan itsekin olla kartettujen joukossa, koska harvoin nykyisin yhteyttä pidetään, oma on vikani ja saamattomuuteni.
Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Mutta eihän nykypäivänä saa olla sääntöjä, ei moraalin, eikä arvomaailman suhteen.
Kaikki muu käy, paitsi todellinen kurinalaisuus Raamatun neuvojen mukaan?
>> En nyt näe tätä mitenkään mustamaalaamisena, itsekin olen ollut huomaavinani että
"Olen tavannut monta vanhaa jt sisarta ja veljeä, mutta he ovat jotenkin murheellisia ja jopa katkeria. Osa tietenkin ollut myös vanhuudenhöperö ja osa onnellisia pillereiden vaikutuksesta. Mistähän johtuu tuo murheellisuus ja ilon puuttuminen?"
Tuo on kyllä ihan sitä itseään jossa lisäksi yritetään ajatella ja lausua henkilöiden itsensä puolesta.
"joulutjuhannukset"
>> ....arvostan Jehovan todistajia eniten ja ymmärrän hyvin vereen ja karttamiseen koskevan käytännön.
Kumpikin menee mielivalatisella tavalla yli Raamatun kirjoituksien. Toinen tappaa Järjestön jäseniä kirjaimellisesti ja toinen henkisesti ja tunneperäisesti.
Mitä tulee tuohon vähäiseen hapatukseen, niin Järjestön omassa historiassa, oppihistoriassa ja toimintavoissa sellaista on enemmän kuin vähäisesti.
Se on toisia tuomitetessaan tuominnut lukuiset kerrat myös itsensä, mutta kaksisajattelun ja kaksien punnuksien vuoksi nuo periaatteet sitovat vain kaikkia toisia, ei sitä itseään.