aidosti näkevälle

Hei
kirjoituksesi on yhtä sekava kuin mielesikin. minusta sinä tarvitset auttavaa ihmistä, ammattiauttajaa.
et ole nyt oma itsesi, joten sinun kannattaa hakea sitä keskusteluapua pian.

sinä löydät toki vastauksia kysymyksiisi, mutta keksit sitä myöten myös lisää kysymyksiä. älä ota lääkkeitä. ja pidä tavaroistasi hyvää huolta, älä anna niitä kenenkään muun käyttöön.

t: Keskiyö

et sinäkään vastannut minun kysymyksiin, vastaakohan ammattiauttajakaan ja tietääkö edes vastauksia niihin? mitä tavaroita en anna muiden käyttöön? olen käynyt ammattiauttajallakin,mutta ne vain kyselevät ja minä kerron,sitä samaa voin tehdä täälläkin,vastauksia ei vaan tunnu saavan mistään!

Hei
vastaukset ovat sinun sisälläsi ja sinä pidättelet niitä siellä. et halua katsoa totuutta silmiin. etkä ole vielä halunnut edetä kehityksessäsi parempaan.
ota tuo jarru pois päältä, niin alkaa tapahtua.
onni astuu pelikentälle sitten, kun sinä itse nouset ylös ilman tukijaa.

t: Keskiyö

ei ole halusta kiinni,vaan olen alakynnessä. ja totuus on liian kamala,kuka sellaista haluaisi uskoa..?enkä ole sellaista ansainnut..

jos et ole asian kanssa sinut ja se ahdistaa niin se pitää käsitellä-vaikka ajan kanssa omassa rauhassa tai ammattilaisen kanssa keskustella.sen kautta saa asiaa selkeyttä ja jakamalla luotettavan ihmisen kanssa asian pääset pahasta olostasi pois.ennustajat ei voi saadac puolestasi käsiteltyä mieltä painavia asioista.tee se itsesi kanssa ja puhuenluotettavan ihmisen,ystävän ,öäheisen tai ammatilaisen kanssa.asiat pitää käsitellä.pidät mielesi jumissa kun etukäteen jo olet pettynyt asenteiltasi.käsittele asiat ja puhu -puhu vaikka palvelevan puhelimen kanssa! älä vangitse painavia asioita mieleesi,se kummittelee ja on siellä jos et pura asiaa jollaon tavoin.mieltä ei voi huijata-se jää alitajuntaan.olen kovia kokenut ja ääripisteessä olen henkisesti ollut-ylpeys esti purkautumasta-ei auttanut selvänäkijät vaan puhuminen !!

AAAAAAAAARGHHH!!!!!!!!!!!!!Kävin ammattiauttajalla,saivat mun tuntemaan oloni vain huonommaksi,en kyllä saanut minkäänlaista apua!Sanoivat mun vaan leikivän,enkä saanut edes uutta aikaa enää..kukaan/mikään ei auta!Lääkkeitä kehottivat vaan syömään, en halua!!!!

on kai sulla nyt joku tuttu luotettava ihminen?? ei kannata antaa periksi,huomenna on asiat toisin kun päätät.kukaan toinen ei voi tulla sua auttamaan ja pääsi sisälle jos et ole myös vastaanottavainen ja mukana avun haussa.ei voi auttaa jos ei ole itse halukan ottamaan apua ja yhteistyökykinen.sullakin on velvollisuus ja vastuu asiaan.ei vaan voi mennä hakemaan apua jos et ole yhteistyöhaluinen ja valmis antautumaan tosiasioille.lopeta itsesäälissä rypeminen ja negatiivissen ajatteleminen,et muuten pääse pois kurjasta olosta.mun läheinenkin pääsi vaikka oli samalla asenteella kuin sinä juuri nyt.ylös ulos ja kävelemään,netistä ei totuudet löydy eikä ennustajilta.totuus lähtee susta,ja toisista ihmisistä!olkoot ne sitten kaverit,läheiset,ammatti-ihmiset.ei tolla asnteella sua voi kukaan jeesata,ota vastuu myös itseesi ja anna asioille nimet ja tee hyvää

Okei, teit elämäsi pahimman virheen. Mutta kukaan ei ole täydellinen ja joka iikka täällä telluksen tallustelijoista on joskus mokannu raskaimman kautta. Silloin tuntuu maa monojen alla huteralta kun perusta heilahtelee se on selvä.

Mutta virheistä oppii ja oppii myös ottamaan iisisti ja nöyrtymään siten, että ottaa vastaan neuvoja alamäessä ihan lunkisti jos kerran niitä on mennyt pyytämään. Rankkojen mokailujen tarkoitus ihmiselämässä kai se, ettemme tarvitsisi toisiamme ollenkaan jos kaikki menis aina sukkana putkeen .

Mun nähdäkseni oot sisukas pakkaus ja aika terävä tapaus mutta helkkarin kärsimätön (no toki tilanne vielä ruokkii sitä).

Ei sun alamäki kauaa jatku, sä olet niitä jotka putoaa kun kissa jaloilleen. Vahvempana ja viisaampana. Opit kattoon vähän eteesi tulevaisuudessa- ja olemaan lempeämpi ja arvostamaan ittees uudesta näkökulmasta. Lakkaa ruoskimasta ittees jo, kaatunutta maitoa on turha itkeä. Pääpystyyn siellä jo, sulle tulee vielä hieno elämä -- pärjäät kyllä-

virhe oli itse asiassa sellainen että jätin käyttämättä elämäni tilaisuuden ja yksi haave olisi toteutunut, mutta tein niin kuin muut halusivat ja siitä vielä nyt rangaistaan..haave lipuu koko ajan vaan kauemmaksi ja kaikki lipsuu käsistä..meni ystävät ja työkin samantien..en jaksa enää yrittää mitään,itken vaan ja erakoidun ja katkeroidun,vihaan itseäni kun kadun kun en tehnyt niin kuin halusin ja menetin onneni..mikään ei enää koskaan voi olla hyvin