Teksti on (Länsi-Suomen Rukoilevaisten) "Länsi-Suomen Herännäislehden" numeron 6 / 2004 artikkelista.
Lehti on luettavissa osoitteesta www.rukoilevaisuus.com .
// Avoliitosta ja uudelleen vihkimisestä
"Tämä häijy ja huorintekijä sukukunta" (Matt. 16:4).
Suomen suloinen suvi tekee tuloansa ja armaassa isänmaassamme vihitään jälleen monia pareja pyhään avioliittoon. Useimmat vihittävistä ovat jo "harjoitelleet" yhdessä asumista. He ovat eläneet ns. "avoliitossa", joka solmitaan ilman sen kummempia seremonioita joko hetken huumassa tai pidemmän harkinnan jälkeen. Jopa kristillisissä piireissä tämä tapa on valitettavasti yleistynyt. Joskus syynä on yksinkertaisesti tietämättömyys Jumalan tahdosta. Ei ymmärretä, että näin rikotaan hänen käskynsä. Kirkko ei silloin ole hoitanut tehtäväänsä "kansakunnan omanatuntona". (Esimerkiksi uudessa katekismuksessa ei avoliittoa kumma kyllä edes mainita, saatikka että se vääränä elämänmuotona selvästi tuomittaisiin.) Eivätkä myöskään ja ennen muuta vanhemmat ole ottaneet vaaria kristillisestä kasvatusvelvoitteestaan, johon he lastansa kastettaessa sitoutuivat seurakunnan edessä. Näistä laiminlyönneistä joutuu kerran vastaamaan viimeisellä tuomiolla. Kuitenkin yleensä syynä avoliittoon on sydämen paatumus ja piittaamattomuus vanhempien neuvoista taikka paimenten varoituksista. Siinä tapauksessa he ovat vapaat. Vastuu siirtyy heidän opetuksensa halveksijoille.
Nykyään Suomen kansa on huoraava sukupolvi. Arviolta ainakin noin 500 000 nuorta tai vanhempaa elää avoliitossa. Määrä on järkyttävä. Aikaisemmin puhuttiin suoraan ns. "susipareista". Nyt haetaan yleistä hyväksyntää synnille nimeä vaihtamalla. Avoliitto on melkein kuin avioliitto. Voisiko yhden i-kirjaimen puuttuminen olla niin vakavaa? Varsinkin jos sitten myöhemmin mennään naimisiin "oikein kunnolla". Hyvä tietysti, jos edes myöhemmin mennään naimisiin, mutta väärin on silti toimittu avoliittoon ryhdyttäessä. Synnin saa varmasti uskoa anteeksi, kun sen tunnustaa. Katumattomalle ei kuitenkaan armo kuulu. Päinvastoin häntä uhkaa iankaikkinen kadotus, ellei hän käänny ja tee parannusta.
Väärät mallit johtavat väistämättä myös moniin vaikeisiin yhteiselämän kriiseihin. Avioliiton ulkopuoliset suhteet, avioerot, perheväkivalta ja lasten heitteillejättö ovat maassamme huolestuttavassa kasvussa. Hyvinvoinnista huolimatta kansakunta voi huonosti. Välillä tuntuu, että ei mikään pysty pysäyttämään sen villiä, jumalatonta menoa. Ei se voivottelullakaan paremmaksi muutu. Ainoan todellisen muutoksen vaikuttaa tuntojen herääminen ja huuto Jumalan puoleen. Hän voi ja tahtoo auttaa. Hänen ainoa Poikansa on sovittanut ristinsä päällä kaikki synnit. Evankeliumi julistaa anteeksiantoa ja uuden alkamisen mahdollisuutta uskossa. Kansan käydessä kurittomaksi ei mistään muusta ole kestävää hyötyä kuin Jumalan sanan saarnasta. Siinä yksin on voima muuttaa sydän ja sen myötä kaikki muukin. Pelkästään ulkoisen elämän siistiminen ei tuota pysyvää tulosta. Se johtaisi ainoastaan fariselaiseen ulkokultaisuuteen, josta ei lopulta ole yhtään mihinkään. Vasta kun sydän on mukana, arkisesta kristillisyydestä tulee mukava.
Valitettavasti kirkon nykyinen käytäntö vihkiä uudelleen ja uudelleen mitään kyselemättä tekee pahaa tuhoa laajalti maassamme. Olen tästä tullut entistä vakuuttuneemmaksi osallistuttuani pariin TV:n keskusteluohjelmaan, joissa on puhuttu avioliiton asemasta. Niiden jälkeen olen saanut useita yhteydenottoja katsojilta. Monet heistä ovat esitelleet itsensä eronneiksi, mutta silti kiittäneet, että joku ottaa esille heidän asiansa ja sen tuskan, joka kätkeytyy hylätyn puolison ja lasten sisimpään. Eräs äiti kertoi tyttärensä todenneen varsin katkeroituneena isän mentyä uudelleen vihille: "Kuka on se pappi, joka voi tehdä jotain tällaista meidän perheellemme?" Jotkut toiset ovat eronneet kirkosta vastalauseena sille, että avioliittoon vihitään juhlallisin menoin perheensä jättäneet "hunsvotit". Minusta vaikuttaa siltä, että näin toimitaan erityisesti silloin, kun aviorikoksen tehnyt tai salavuoteutta harjoittanut puoliso on kirkon palveluksessa eikä hänelle silti ole tuomiokapitulien tai piispojen taholta koitunut minkäänlaista seuraamusta. Jouduttuani mielipiteitteni vuoksi itse tuomiokapitulin ja sitten piispan puhutteluun kerroin hänelle erityisesti näitä esimerkkejä elävästä elämästä. Mielestäni ei hiippakunnan johto eivätkä sen papit yleisesti ottaen lainkaan käsitä, millaista tuskaa seurakuntamme tuottavat monen hylätyn sisimmässä aina vain tarjotessaan palveluitaan ja vihkiessään eronneita uuteen avioliittoon tai julistaessaan sitä halpaa, suorastaan arvotonta armoa "lähimmäisen armahtamisesta" ilman mitään parannusta. Useinkaan ei haluta edes nähdä sen taakse, mitä on tapahtunut ennen, kuin tullaan pyytämään uudelleen vihkimistä. Kohdataan vain onnesta säteilevä mies tai nainen rakkaansa kanssa. Miksi siis heitä ei siunaisi uuteen liittoon? Todellisuudessa kaiken taakse saattaa kätkeytyä hävytöntä ja häpeämätöntä pettämistä, kähmintää ja valehtelua. Sulkemalla silmänsä tältä kirkko syyllistyy hirveisiin vääryyksiin, jotka eivät ajan myötä tule koitumaan sille edes ulkoiseksi siunaukseksi ja onneksi.
Herää Suomen kirkko! Ja jokainen meistä, jotka yhdessä olemme juuri tämä kirkko. //
Lisäksi lehden eräästä toisesta artikkelista:
"... Suomessa solmittiin viime vuonna noin 24000 avioliittoa ja tehtiin 13000 avioeroa. Eronneista suurin osa menee todennäköisesti tänä vuonna naimisiin tai aloittaa ns. avoliiton, eli alkaa pitää veljensä vaimoa. Niin, kuka on se Herodiaan tytär, joka seitinohuissa hunnuissaan tanssii jokaiseen ravintolaan, jokaiseen kouluun ja kotiin, mutta myös kirkkoon ja rukoushuoneelle. ..."
" ... Se tanssi kestää vain kiitävän hetken, illan, päivän tai kaksi, vain tämän ajan. Ja sen hinta on suunnattoman kallis, täsmälleen sama kuin Herodeksella, Johanneksen pää, totuudenpuhujan pää, joka viedään lautasella Herodiaalle ja sen lisäksi meidän sielujemme iankaikkinen vaiva ja kadotus. Sen tanssijan nimi on 'yleinen mielipide' ja se mestaa tänään humanistisen liberalismin nimissä julmemmin ja kauheammin kuin Herodes, Robespierre, Hitler tai Stalin osasivat kuvitellakaan. Totuudenpuhujia ei nykyään kertakaikkiaan saa olla. ..."
Lehti on luettavissa osoitteesta www.rukoilevaisuus.com .
// Avoliitosta ja uudelleen vihkimisestä
"Tämä häijy ja huorintekijä sukukunta" (Matt. 16:4).
Suomen suloinen suvi tekee tuloansa ja armaassa isänmaassamme vihitään jälleen monia pareja pyhään avioliittoon. Useimmat vihittävistä ovat jo "harjoitelleet" yhdessä asumista. He ovat eläneet ns. "avoliitossa", joka solmitaan ilman sen kummempia seremonioita joko hetken huumassa tai pidemmän harkinnan jälkeen. Jopa kristillisissä piireissä tämä tapa on valitettavasti yleistynyt. Joskus syynä on yksinkertaisesti tietämättömyys Jumalan tahdosta. Ei ymmärretä, että näin rikotaan hänen käskynsä. Kirkko ei silloin ole hoitanut tehtäväänsä "kansakunnan omanatuntona". (Esimerkiksi uudessa katekismuksessa ei avoliittoa kumma kyllä edes mainita, saatikka että se vääränä elämänmuotona selvästi tuomittaisiin.) Eivätkä myöskään ja ennen muuta vanhemmat ole ottaneet vaaria kristillisestä kasvatusvelvoitteestaan, johon he lastansa kastettaessa sitoutuivat seurakunnan edessä. Näistä laiminlyönneistä joutuu kerran vastaamaan viimeisellä tuomiolla. Kuitenkin yleensä syynä avoliittoon on sydämen paatumus ja piittaamattomuus vanhempien neuvoista taikka paimenten varoituksista. Siinä tapauksessa he ovat vapaat. Vastuu siirtyy heidän opetuksensa halveksijoille.
Nykyään Suomen kansa on huoraava sukupolvi. Arviolta ainakin noin 500 000 nuorta tai vanhempaa elää avoliitossa. Määrä on järkyttävä. Aikaisemmin puhuttiin suoraan ns. "susipareista". Nyt haetaan yleistä hyväksyntää synnille nimeä vaihtamalla. Avoliitto on melkein kuin avioliitto. Voisiko yhden i-kirjaimen puuttuminen olla niin vakavaa? Varsinkin jos sitten myöhemmin mennään naimisiin "oikein kunnolla". Hyvä tietysti, jos edes myöhemmin mennään naimisiin, mutta väärin on silti toimittu avoliittoon ryhdyttäessä. Synnin saa varmasti uskoa anteeksi, kun sen tunnustaa. Katumattomalle ei kuitenkaan armo kuulu. Päinvastoin häntä uhkaa iankaikkinen kadotus, ellei hän käänny ja tee parannusta.
Väärät mallit johtavat väistämättä myös moniin vaikeisiin yhteiselämän kriiseihin. Avioliiton ulkopuoliset suhteet, avioerot, perheväkivalta ja lasten heitteillejättö ovat maassamme huolestuttavassa kasvussa. Hyvinvoinnista huolimatta kansakunta voi huonosti. Välillä tuntuu, että ei mikään pysty pysäyttämään sen villiä, jumalatonta menoa. Ei se voivottelullakaan paremmaksi muutu. Ainoan todellisen muutoksen vaikuttaa tuntojen herääminen ja huuto Jumalan puoleen. Hän voi ja tahtoo auttaa. Hänen ainoa Poikansa on sovittanut ristinsä päällä kaikki synnit. Evankeliumi julistaa anteeksiantoa ja uuden alkamisen mahdollisuutta uskossa. Kansan käydessä kurittomaksi ei mistään muusta ole kestävää hyötyä kuin Jumalan sanan saarnasta. Siinä yksin on voima muuttaa sydän ja sen myötä kaikki muukin. Pelkästään ulkoisen elämän siistiminen ei tuota pysyvää tulosta. Se johtaisi ainoastaan fariselaiseen ulkokultaisuuteen, josta ei lopulta ole yhtään mihinkään. Vasta kun sydän on mukana, arkisesta kristillisyydestä tulee mukava.
Valitettavasti kirkon nykyinen käytäntö vihkiä uudelleen ja uudelleen mitään kyselemättä tekee pahaa tuhoa laajalti maassamme. Olen tästä tullut entistä vakuuttuneemmaksi osallistuttuani pariin TV:n keskusteluohjelmaan, joissa on puhuttu avioliiton asemasta. Niiden jälkeen olen saanut useita yhteydenottoja katsojilta. Monet heistä ovat esitelleet itsensä eronneiksi, mutta silti kiittäneet, että joku ottaa esille heidän asiansa ja sen tuskan, joka kätkeytyy hylätyn puolison ja lasten sisimpään. Eräs äiti kertoi tyttärensä todenneen varsin katkeroituneena isän mentyä uudelleen vihille: "Kuka on se pappi, joka voi tehdä jotain tällaista meidän perheellemme?" Jotkut toiset ovat eronneet kirkosta vastalauseena sille, että avioliittoon vihitään juhlallisin menoin perheensä jättäneet "hunsvotit". Minusta vaikuttaa siltä, että näin toimitaan erityisesti silloin, kun aviorikoksen tehnyt tai salavuoteutta harjoittanut puoliso on kirkon palveluksessa eikä hänelle silti ole tuomiokapitulien tai piispojen taholta koitunut minkäänlaista seuraamusta. Jouduttuani mielipiteitteni vuoksi itse tuomiokapitulin ja sitten piispan puhutteluun kerroin hänelle erityisesti näitä esimerkkejä elävästä elämästä. Mielestäni ei hiippakunnan johto eivätkä sen papit yleisesti ottaen lainkaan käsitä, millaista tuskaa seurakuntamme tuottavat monen hylätyn sisimmässä aina vain tarjotessaan palveluitaan ja vihkiessään eronneita uuteen avioliittoon tai julistaessaan sitä halpaa, suorastaan arvotonta armoa "lähimmäisen armahtamisesta" ilman mitään parannusta. Useinkaan ei haluta edes nähdä sen taakse, mitä on tapahtunut ennen, kuin tullaan pyytämään uudelleen vihkimistä. Kohdataan vain onnesta säteilevä mies tai nainen rakkaansa kanssa. Miksi siis heitä ei siunaisi uuteen liittoon? Todellisuudessa kaiken taakse saattaa kätkeytyä hävytöntä ja häpeämätöntä pettämistä, kähmintää ja valehtelua. Sulkemalla silmänsä tältä kirkko syyllistyy hirveisiin vääryyksiin, jotka eivät ajan myötä tule koitumaan sille edes ulkoiseksi siunaukseksi ja onneksi.
Herää Suomen kirkko! Ja jokainen meistä, jotka yhdessä olemme juuri tämä kirkko. //
Lisäksi lehden eräästä toisesta artikkelista:
"... Suomessa solmittiin viime vuonna noin 24000 avioliittoa ja tehtiin 13000 avioeroa. Eronneista suurin osa menee todennäköisesti tänä vuonna naimisiin tai aloittaa ns. avoliiton, eli alkaa pitää veljensä vaimoa. Niin, kuka on se Herodiaan tytär, joka seitinohuissa hunnuissaan tanssii jokaiseen ravintolaan, jokaiseen kouluun ja kotiin, mutta myös kirkkoon ja rukoushuoneelle. ..."
" ... Se tanssi kestää vain kiitävän hetken, illan, päivän tai kaksi, vain tämän ajan. Ja sen hinta on suunnattoman kallis, täsmälleen sama kuin Herodeksella, Johanneksen pää, totuudenpuhujan pää, joka viedään lautasella Herodiaalle ja sen lisäksi meidän sielujemme iankaikkinen vaiva ja kadotus. Sen tanssijan nimi on 'yleinen mielipide' ja se mestaa tänään humanistisen liberalismin nimissä julmemmin ja kauheammin kuin Herodes, Robespierre, Hitler tai Stalin osasivat kuvitellakaan. Totuudenpuhujia ei nykyään kertakaikkiaan saa olla. ..."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuule: salavuoteutta vaa on niin muvava harrastaa,, se elämän suolaa
morjens
Uskon, että tämäkin asia, eli 6.:nnen käskyn runsas rikkominen ja varmasti moni muukin asia
maassamme on johtamassa siihen, että Pyhän Isän käsi ojentautuu kuristukseen...Suuret herätykset tulivat Suomeen Stobolskista sotavankeudesta pallanneiden, Suuren Pohjan Sodan hävittyämme tuhansia ruotsi-suomi-sotilaita joutui Siperiaan, jossa hernhutilaiset pietistit evankelioivat heitä....Nykypäiviemme syntinen aika päättyy venäläismiehitykseen ja sitä seuraa suuret herätykset! Herra armahda maatamme ja kansaamme!
Rooman piispa eli paavi...
paavi= antikristus
Jumala, taivaallinen Isä= Pyhä Isä
Miksi lutheeruslaistenkin parissa tapaa nykyisin niin paljon tätä paavi=antikristus soopaa?!? Hellarit ja muut vaakirkollisethan moista huuhaata yleensä julistavat...
Siunattua Pyhän Johannes Kastajan, Herran Edelläkävijän syntymäpäivää kuitenkin Sinullekin!