Väitän, että

aloittaa itsestäsi ja oppia tuntemaan Jeesuksen opetukset niitä noudattaen, niin tulet tuntemaan Jumalan vanhurskauden ja valtakunnan ja saat kiittää ja kunnioittaa Herraasi, ja samoin rakastaa lähimmäisiäsi ja myös hengellinen yltäkylläinen elämä olisi sinulla armoliitossa ja totuudessa.

Sen jälkeen kannattaa alkaa toisia tutkimaan ja rakastaen olemaan valona ja suolana.

Pelosta uskonnot saavat voimansa ja ovat saaneet aikaisemminkin. Pelko kahlehtii ihmisen ja hänen jumalaisen voimansa ja rakkauden mitä hän on. Kun kahleet itrtoaa ja vapaus koittaa, ihminen tulee ymmärtämään suuremman totuuden Elämästä.

Maailmasta tulee parempi paikka elää kun ihmiset muistavat keitä he todella ovat. Siellä asuu ykseys kaikkien ja kaiken kanssa, myös enkeleiden, Jumalan ja Äiti Maan. Silloin suurempi rakkaus astuu ihmisten keskuuteen.

Kristityt me elämme tässä maailmassa,mutte emme ole tästä maailmata,olemme ylhäältä sinne on toivomme
Uskonto on vai opetus välinen ei päämäärä,uskonto ei pelasta ketään,pelastaja on itse jeesus hän kautta on pelastus kaikillie jota ottavat hänet vastaan.

Toisaalta ei ihminen uskontoa tarvitse sotiakseen. Kyllä sotien yhteinen nimittäjä on pahuuten kykenevä ihminen. Ja ihmisenä olo ei ole riippuvainen uskonnoista eikä -ismeistä.
"Uskontojen keskinäisissä nahisteluissakin" on ollut usein loppupeleissä kyse muista asioista, kuten kiista maa-alueista, rikkauksista ja vallanhalusta.