Olen todella ahdistunut(ja usein), elämässäni ei
ole kuin opiskelu&menestyksen tavoittelu. Vihaan
rahaan ja tavaraan kiintynyttä itseäni, haluaisin
elämälleni sisällön. Itken itseni uneen
riittämättömyyden tunteessani, en halua muiden
läheisyyttä(saa minut tuntemaan itseni
ahdistetuksi, olen varma, että minusta yritetään
hyötyä jotenkin.).
Ihailen uskovaisia ihmisiä, heillä tuntuu olevan
elämässään tasapaino(ei nyt kaikilla kuitenkaan),
jokin tarkoitus ja he tietävät säännöt, jotka
Herra on heille antanut ja tahtovat noudattaa
Hänen tahtoaan. Se on oikeaa elämää, jossa
pyritään toimimaan kauaskatseisesti ja ottaa
lähimmäiset huomioon. Olen ollut myös
havaitsevinani uskovaisissa sellaista
seesteisyyttä ja näkymättömään Jumalaan
turvaamisesta huolimatta varmuutta uskostaan
(minun on vaikea uskoa muuhun kuin menestyksen
tuomaan onneen ja vihaan tätä piirrettä
itsessäni).Koen olevani umpikujassa, jonka seinät
ovat ahneutta, lattia sortumassa ja katto pelosta
ja epätoivasta rakennettu.
Sanotaan, että vain Jumalalta voi saada uskon ja
voiman siihen, enkö siis kelpaa Hänelle?! Miksi
en saa uskoa ja turvata häneen, vaikka haluaisin?
Pyytäisin teitä kertomaan siitä, miten tulitte
uskoon. Ja kokemusket uskosta ja neuvot ovat
tervetulleita.
ole kuin opiskelu&menestyksen tavoittelu. Vihaan
rahaan ja tavaraan kiintynyttä itseäni, haluaisin
elämälleni sisällön. Itken itseni uneen
riittämättömyyden tunteessani, en halua muiden
läheisyyttä(saa minut tuntemaan itseni
ahdistetuksi, olen varma, että minusta yritetään
hyötyä jotenkin.).
Ihailen uskovaisia ihmisiä, heillä tuntuu olevan
elämässään tasapaino(ei nyt kaikilla kuitenkaan),
jokin tarkoitus ja he tietävät säännöt, jotka
Herra on heille antanut ja tahtovat noudattaa
Hänen tahtoaan. Se on oikeaa elämää, jossa
pyritään toimimaan kauaskatseisesti ja ottaa
lähimmäiset huomioon. Olen ollut myös
havaitsevinani uskovaisissa sellaista
seesteisyyttä ja näkymättömään Jumalaan
turvaamisesta huolimatta varmuutta uskostaan
(minun on vaikea uskoa muuhun kuin menestyksen
tuomaan onneen ja vihaan tätä piirrettä
itsessäni).Koen olevani umpikujassa, jonka seinät
ovat ahneutta, lattia sortumassa ja katto pelosta
ja epätoivasta rakennettu.
Sanotaan, että vain Jumalalta voi saada uskon ja
voiman siihen, enkö siis kelpaa Hänelle?! Miksi
en saa uskoa ja turvata häneen, vaikka haluaisin?
Pyytäisin teitä kertomaan siitä, miten tulitte
uskoon. Ja kokemusket uskosta ja neuvot ovat
tervetulleita.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jos valoa elämääsi haluat!
että lopettaisit nuo typerät vitsit.
ehdota!
Eikö sinun järki tosiaan säteile näkyvämmin.
Liian aikaisin vieroitettu äidin tissistä?
Pakana(M) on palstan säälittävin riekkuja.
millä tavalla olet pyrkinyt etsimän Jumalaa?
On se kumma kuinka sanat "Koen olevani umpikujassa, jonka seinät ovat ahneutta, lattia sortumassa ja katto pelosta ja epätoivasta rakennettu." voivat tuoda toiselle toivoa :)
En ole Jumalan puolesta puhuja, mutta mitä itse olen huomannut muilta ja itseltänikin: Jumalan tunteminen on hieman sellaista, että alussa Jumala ikäänkuin puhuu erittäin hiljaa, niin hiljaa että sitä ei oikein meinaa kuulla vaikka yrittää. Maailman melu yrittää kokoajan peittää Hänen äänensä, aina kun kuulee pienen äänen, maailma huutaa toiseen korvaan.
Mutta kun oikein höristää korvansa ja yrittää kovasti keskittyä, äänen voi kuulla heikosti.
Näin on uskoontulemisen alussa, haluaisi kuunnella kovasti Jumalaa, mutta Häntä ei vain kuulu. Mutta kuitenkin, jonkin ajan päästä (ei kovin kauaa), korva rupeaa kuulemaan selvemmin ja selvemmin. Korva ikäänkuin harjaantuu kuulemaan Hänen äänensä. Ja se ääni, minkä silloin kuulee, on aivan täysin muuta, mitä on ikinä ennen kuullut. Se on ylitse kaiken, eikä sitä voi kuvailla mitenkään. En yritä hehkuttaa tai hypettää nyt, mutta sitä ei vain voi verrata mihinkään "maalliseen". Jumalan tunteminen täyttää sen tyhjyyden sydämmessä. Sinä olet jo suuren osan matkastasi kulkenut, kun olet huomannut tämän puuttuvan osan itsestäsi. Suurin osa ihmisistä pitää elämäänsä kylläisenä, vaikka sen sisältö koostuu vain turhista ja tyhjistä asioista.
Mutta käytännön neuvoa: rukoile Jumalaa. Rukoile omin sanoinesi, sano Hänelle tasan se mitä tunnet. Jumala ei luultavasti välitä oikein siitä, jos yrität tarjota Hänelle jotain, tyyliin "lupaan tehdä parannuksen" jne, vaan että puhut totta ja sanot Hänelle mitä oikeasti päässäsi ja sydämmessäsi liikkuu.
Toinen neuvo on että lue Raamattua. Se on tärkeää. Sen lukeminen ei pelasta sinua taikka tuo Jumalaa olohuoneeseesi, mutta se auttaa sinua ymmärtämään. On myös liian helppoa ihmiselle mielessään muokata Jumalan ominaisuuksia itselleen sopivammaksi, mutta ne muokkaukset eivät tietenkään muuta faktoja fiktioiksi tai toisinpäin.
Ja kun luet Raamattua, rukoile kokoajan, puhu Jumalalle, kerro Hänelle taas mitä mielessäsi liikkuu, vaikka että "onpa tylsä kirja" jos ei muuta. Ja kaiken mitä luet Raamatusta, ajattele se omilla aivoillasi. Tee omat päätelmäsi siitä mitä siellä neuvotaan tai kielletään, äläkä välitä muiden mielipiteistä. Muut ihmiset eivät voi viedä sinua yhtäkään milliä Jumalaa lähemmäksi.
Muuta en usko, että tarvitsisit. Jos todella haluat löytää Jumalan, silloin sinä löydät Hänet. Ei ehkä tunnissa, mutta ehkäpä illan tullen asiat voivat olla täysin muuttuneet.
Ei voi muuta sanoa.
Sillä kolkuttavalle avataan ja etsivä löytää.
Jos sydämessäsi etsit Herraa niin löydät Hänet,
se on varma. Elämäsi kylläkin muuttuu, arvosi,
silmäsi avautuvat näkemään maailman ihan uudella
tavalla. Huomaat, että saat olla ihan oma itsesi
ja löydät jälleen itsesi.
Siunausta kaikille
lukee raamatun ohella Alibia ja Jallua. Se siitä
miehestä ja jumalasta.
Jos jaksat niin kurkkaa ositteeseen:
http://www.aretalogia.com/vapautus.htm
sinä joka tuskailit tekstissäsi,että olet
kyllästynyt materiaaliseen elämään,olet oikeilla
jäljillä.johanneksen evankeliumi 3:16 jumala on
rakastanut mailmaa niin paljon että antoi ainoan
poikansa ettei yksikään joka uskoo hukkuisivaan
hänellä olisi iänkaikkinen elämä. siis ettei
yksikään huom.saanhan rukoilla puolestasi
t.v.93valoon päässyt hellari.ps. nyt ajatuksesi
ovat todellisen mestarin jalanjäljillä kysele
lisää
En pidä tavasta mikäs täällä syntyy, eli
kutsutaan tule tänne tai tule sinne. Pyrin
valaisemaan asiaa Sinulle mahdollisimman
neutraalisti, vaikka minunkin elämääni usko tuo
täyden sisällön.
Jokaiselle ihmiselle Jumala on antanut etsikon
ajan. Siispä kun kuulet Jumalan äänen, älä
paaduta sydäntäsi. Hän ei siis kutsu ihmistä
alinomaa. Kun kuulet Jumalan äänen "etsikää ensin
Hänen valtakuntaansa niin kaikki muu teille
annetaan".
Jeesus, Jumalan poika, on jo maailman alusta
luvannut sovittaa maailman synnit. Tämän vuoksi
lapsi jo äidin kohdusta on Jumalan lapsi, eikä
niin kuin kirkko opettaa, että vasta kasteessa
hän tulee Jumalan lapseksi. Kuitenkin iän
kasvaessa monille lapsille käy niin, että synti
erottaa sydämen Jumalasta ja lapsuudenusko
katoaa.
Tätä varten on olemassa kaksiteräinen miekka:
laki, jonka tarkoitus on herättää synnintunto ja
kun se on herännyt ja ihminen on saanut
parannuksen, seuraa evankeliumi. Siksi me emme
ole enää lain alla, sillä ei yksikään voi tulla
taivaskelpoiseksi omilla töillään. Vaikka mekin
olemme viallisia ja syntisiä, me olemme
armahdettuja syntisiä. Sydämellämme on rauha sen
vuoksi, koska tiedämme kukin että elämämme pituus
on vain kuin kämmenen leveys tai kuin lakastuva
ruoho, mutta kun saamme jättää tämän synnin maan,
meitä odottaa se taivas jonka iloa emme voi edes
sanoin kuvata.
Ihmisen vanhurkauttamiseksi tarvitaam siis
synnintunto, joka herättää pelon mitä minun
sielulleni tapahtuu kun maallinen matkani
päättyy. Jos sinulla on tällainen tunne ja
haluaisit uskoa, voit mennä kuuntelemaan Jumalan
sanaa. Jumala kyllä johdattaa tiesi oikeaan
paikkaan. Jotkut ovat hakeneet paikasta paikkaan
ja se viimeinen, johon he vähiten halusivat
mennä, toi uskomisen ilon.
Maksoitko sähkölaskusi?
Osta kynttilöitä!
...kultaisen valon, kun avasin karjalapullon ja
kulautin jalojuoman kuivaan kurkkuuni