Lestadiolaiset:

...niin kyllähän sitä kestää vaikka mitä hörhöjä
ku itekki on!
Mutta normaalin ateistin sietokyky ei riitä!

Hate kirjoitti:

...niin kyllähän sitä kestää vaikka mitä hörhöjä
ku itekki on!
Mutta normaalin ateistin sietokyky ei riitä!

mutta ei se tiennyt että mä olen uskis ennen kuin
mä kerroin sille... Ja sitäpaitsi me oltiin oltu
parhaita ystävyksiä jo pitkään ennen sitä. Mutta
vaikka mä suosittelen sitä että ajattelet omilla
aivoillas etkä vain aivottomasti hyväksy kaikkien
muiden käsityksiä lestadiolaisista, olen valmis
myös kuuntelemaan sun mielipidettä ja kunnioitan
sitä, niinkuin pyrin aina tekemään... Joskus se
vain on vaikeaa.

Kyllä lestadiolaistenkin jutuista löytyy hyviä
piirteitä, eikä kai mikään uskontokunta tai
kirkkokunta ole täydellinen, ei edes kristinusko.
Kyllä mä olen huomannut että kristinuskossakin on
paljon puutteita, mutta silti loppujen lopuksi se
on se uskonto, mistä mä olen vähiten löytänyt
virheitä tai puutteita.

Näinhän kaikki fanaattiset uskonnot toimivat.
Sitä sanotaan myös kaksinaismoralimiksi.
Kaikki "hyödyttömät" tai "vaaralliset" sivuutetaan
ja pidetään kovaa ääntä omasta paremmuudesta mui-
hin verrattuna.
Näinhän Talebanitkin toimivat, kuten myös Bush.

Toivottavasti moni muukin alkaisi ajatella omilla
aivoillaan, se kun ei ole kiellettyä.

no jos alotetaan omista kokemuksista nii mun
sisko on kieltäny uskonsa. meidän perheeseen se
kuuluu silti yhtälailla kuin kaikki muutkin mun
siskot ja veljet!!!!! ei mun vanhemmat sitä syrji
mitenkään!!! se asia riippuu tosi paljon
perheestä eikä siitä onko lestadiolaine vai ei.
voihan lapsen tai perheenjäsenen hylätä vaikka
sillä perusteella ,jos kyseinen henkilö menee
epätoivottuun avioliittoon tai sairastuu...
mielestäni seksi kuuluu avioliittoon eikä minulla
ole mitään tarvetta seksiin ennen
avioliittoa.olen kyllä suudellut, mutta sen
pidemmälle ei yleensä mennä.
rakkaudella lestadiolainen (ja ylpeä siitä!)
p.s.etköhän sinäkin opi ymmärtämään erilaisia
ihmisiä, kun kasvat ja saat hiukan
elämänkokemusta. ja siitä vielä että opetetaan
pienemmille sanomaan että toiset ei pääse
taivaaseen. ei mua ainakaan kukaan opettanu. ite
niin alko ajattelee ja oli huoli siitä naapurin
kaverista et miten sen käy... i love you too!

Ensinnäkin:
Puhun lähinnä vanhoillislestadiolaisista joita
tällä alueella on eniten.

Ja en toki ole tavannut kaikkia maailman, edes
suomen tai edes oman läänini lestoja, mutta
yleistän siksi, koska: kaikki naapurimme ovat
lestoja. Luokallani on aina ollut useita lestoja.
Kaverini tuntevat paljon lestoja ja vanhempani
tuntevat lestoja. Ja kenenkään en ole ikinä
kuullut yhtäkään hyvää sanaa heidän käytöksestään
sanovan. Ainoastaan haukkuja. Myös sinun
kirjoituksestasi huomasi että olet ylimielinen.
Te kaikki lekkerit olette, mutta ette huomaa sitä
kun liikutte vain omassa porukassanne, koska
ettehän te voi meidän syntisten kanssa liikkua,
ja te kaikki olette samalaisia.

Kun sanoin että te ette SAA, tarkoitti sitä että
uskontonne kieltää. Uskon että se on myös niin
ettette te halua tehdäkään kaikkea niistä. Mutta
veikkaampa että sullakin joskus haluttaisi
maistaa vastakkaisen sukupuolen lihaa, jo ennen
avioliittoa...vai...?

Meikkauksesta: en minä sitä tarkoittanut että
miksi ette meikkaa, onhan ihan luonnollista että
tavallisetkaan ihmiset eivät meikkiä käytä.
Tarkoitin vain sitä, että koska te ette saa
kaunistautua, saatte silti laittaa permanentin,
ja kiharat ovat minun mielestäni
kaunistautumista. Koska saatte muutenkin näemmä
törjätä hiuksianne, miksi ette saa esim. värjätä?
Tekopyhää sanon minä!

Siksi haukun ja tuomitsen teidät, koska te
aiheutatte ympäristöllenne tuhoa ja surua. Siitä
eläinrääkkäyksestäkin vielä: olen 4H-yhdistyksen
eläintenhoitaja (en kuulu ko. yhdistykseen koska
se on lestavaltainen) ja kerrankin kun eräs mies
soitti ja kysyi voisinko hoitaa hidän koiraansa,
hän kysyi aivan ensimmäisenä: "tuota...montako
lasta teillä on?" Naurahdin ja sanoin että ei
olla lestoja. Sitten mies selitti että tämän
koiran entinen koti oli lestaperhe ja siellä oli
pahoinpidelty sitä. Ei vieläkään luottanut täysin
ihmisiin, varsinkaan miehiin. Joka ikinen lesta
jolla eläimiä tiedän olevan, ei pidä niitä
inhimillisissä olosuhteissa. Kai sekin on joku
teidän ihmeellisen uskontonne oikku.
Rakastin naapureidemme Rocky koiraa, jonka he
sitten tappoivat sillä pesismailalla. Surin
kauan. Samoin toisten naapureiden Sera-kania. Ja
nykyisten naapureiden lampaita jotka ovat yhä
ulkona.
Ja kaikki mitä kerron on totta! Ettekö te ymmärrä
millaisia kusipäitä te olette!!!? Jättäisitte
edes eläimet rauhaan!

Ja vielä telkkarista: mutta teillähän on ideana
se, että telkkaria ei saa katsoa sen syntisten ja
väkivaltaisten ohjelmien vuoksi. Niitä on netti
pullollaan!!!

Ja minun pitäisi vielä kertoa vihani syy???
Jos lestat ovat kiusanneet minua ja perhettäni,
haukkuneet meitä ja kiduttaneet eläimiä, hehän
ovat pahempia kuin saatananpalvojat!!!
Inhoan ja halveksin teitä!!!
Syitä on satoja ja kerroin tässä ja ed. tekstissä
muutaman. Että älä enää kehtaa kysyä miksi teitä
vihaan... Ok???

Hate kirjoitti:

Ensinnäkin:
Puhun lähinnä vanhoillislestadiolaisista joita
tällä alueella on eniten.

Ja en toki ole tavannut kaikkia maailman, edes
suomen tai edes oman läänini lestoja, mutta
yleistän siksi, koska: kaikki naapurimme ovat
lestoja. Luokallani on aina ollut useita lestoja.
Kaverini tuntevat paljon lestoja ja vanhempani
tuntevat lestoja. Ja kenenkään en ole ikinä
kuullut yhtäkään hyvää sanaa heidän käytöksestään
sanovan. Ainoastaan haukkuja. Myös sinun
kirjoituksestasi huomasi että olet ylimielinen.
Te kaikki lekkerit olette, mutta ette huomaa sitä
kun liikutte vain omassa porukassanne, koska
ettehän te voi meidän syntisten kanssa liikkua,
ja te kaikki olette samalaisia.

Kun sanoin että te ette SAA, tarkoitti sitä että
uskontonne kieltää. Uskon että se on myös niin
ettette te halua tehdäkään kaikkea niistä. Mutta
veikkaampa että sullakin joskus haluttaisi
maistaa vastakkaisen sukupuolen lihaa, jo ennen
avioliittoa...vai...?

Meikkauksesta: en minä sitä tarkoittanut että
miksi ette meikkaa, onhan ihan luonnollista että
tavallisetkaan ihmiset eivät meikkiä käytä.
Tarkoitin vain sitä, että koska te ette saa
kaunistautua, saatte silti laittaa permanentin,
ja kiharat ovat minun mielestäni
kaunistautumista. Koska saatte muutenkin näemmä
törjätä hiuksianne, miksi ette saa esim. värjätä?
Tekopyhää sanon minä!

Siksi haukun ja tuomitsen teidät, koska te
aiheutatte ympäristöllenne tuhoa ja surua. Siitä
eläinrääkkäyksestäkin vielä: olen 4H-yhdistyksen
eläintenhoitaja (en kuulu ko. yhdistykseen koska
se on lestavaltainen) ja kerrankin kun eräs mies
soitti ja kysyi voisinko hoitaa hidän koiraansa,
hän kysyi aivan ensimmäisenä: "tuota...montako
lasta teillä on?" Naurahdin ja sanoin että ei
olla lestoja. Sitten mies selitti että tämän
koiran entinen koti oli lestaperhe ja siellä oli
pahoinpidelty sitä. Ei vieläkään luottanut täysin
ihmisiin, varsinkaan miehiin. Joka ikinen lesta
jolla eläimiä tiedän olevan, ei pidä niitä
inhimillisissä olosuhteissa. Kai sekin on joku
teidän ihmeellisen uskontonne oikku.
Rakastin naapureidemme Rocky koiraa, jonka he
sitten tappoivat sillä pesismailalla. Surin
kauan. Samoin toisten naapureiden Sera-kania. Ja
nykyisten naapureiden lampaita jotka ovat yhä
ulkona.
Ja kaikki mitä kerron on totta! Ettekö te ymmärrä
millaisia kusipäitä te olette!!!? Jättäisitte
edes eläimet rauhaan!

Ja vielä telkkarista: mutta teillähän on ideana
se, että telkkaria ei saa katsoa sen syntisten ja
väkivaltaisten ohjelmien vuoksi. Niitä on netti
pullollaan!!!

Ja minun pitäisi vielä kertoa vihani syy???
Jos lestat ovat kiusanneet minua ja perhettäni,
haukkuneet meitä ja kiduttaneet eläimiä, hehän
ovat pahempia kuin saatananpalvojat!!!
Inhoan ja halveksin teitä!!!
Syitä on satoja ja kerroin tässä ja ed. tekstissä
muutaman. Että älä enää kehtaa kysyä miksi teitä
vihaan... Ok???

Pyydän anteeks jos vaikutin ylimieliseltä, en
tosiaankaan tarkottanu kirjottaessa kattoo sua
millään tavalla alaspäin, kuten en kato koskaan
muutenkaan ihmisiä rodusta tai uskonnosta
välittämättä! Sanoit, että joka ikinen
lestadiolaisperhe pitää eläimiään huonosti..oot
millon tahasa tervetullut kattoo tilannetta
omassa kodissani. Muitten puolesta en voi puhua.
Yhtäkää mun kolmesta koirasta ei oo koskaan
löyty, ne saa liikua piha-alueella vapaasti,
kopit löytyy, mut kytkettynä ei oo tarvinnu pitää
kun todella harvoin. Eli siis, olot on ainaki
minun mielestä vähintään siedettävät.
Sinä yleistät asiat siks, korjaa jos oon
ymmärtäny väärin, että sinun naapurit on
tietynlaisia ja sun kaveris sanoo meijän olevan
tietynlaisia ja samalla asenteella varustetut
muutkin löytää meistä vaan ja ainoastaan pahaa
sanottavaa. Mut jos sä tutustusit johonkin
uskovaiseesn etkä tietäs sillä hetkellä, että ko.
henkilö on lestadiolainen, kerroppa muuttusko sun
asenne sitä kohtaan tylyks sen jälkeen kun saisit
tietää huolimatta siitä mitä ajattelit tästä
ihmisestä ennen kun sait tietää että tämä oli
lesta? Musta tuntuu aika vahvasti, että teillä
päin on sakki jakaantunu uskovaisiin ja niitä
vieroksiviin ja arvostelevaan porukkaan. Eli
lestadiolaisilla ei oo mitään mahollisuutta
näyttää itestään muunlaista kuvaa, kun asenteet
niitä kohtaan on nii jyrkät? Näitä paikkakuntia
löytyy paljon. Sitten ihmiset vielä kehtaa
arvostella siitä, että me kuletaan omissa
porukoissa. Kuka haluaa ees yrittää ystävystyä
muitten kans, kun tietää mitä itestään ajatellaan
ennen kun on ehtiny ees suutaan avata? Kun ei
anneta ees mahollisuutta.
Ja jos todellaki nuin voidaan yleistää, niin
kai meki voidaan ajatella, että kaikki muut kun
lestadiolaiset on niinkun minun naapurissa asuva
ukko, joka tappo nuorena oman veljesä, istu
linnassa kymmenkunta vuotta, ku pääs pois ei oo
muuta tehny ku ryypänny jostaki kortistosta
repimiää rahoja. Ja kaiken lisäks tämä mies,
vaikka kaikki muut kun lestadiolaisethan on
tietysti eläinrakkaita, istuu kesäsin haulikko
kädessä talosa portailla vahtimassa päivät pitkät
jos joku meijä koirista joku sattus menemää sen
pihaan.
Että ei ne yleistykset toimi. Aina löytyy
joku, joka ei sovi muottiin.

"EIKÄ MISSÄÄN SEUROISSA PUHUTA
SITÄ MITÄ TÄÄLLÄ JOKU MUU ON VÄITTÄNYT. EN OO
KOKO ELÄMÄNI AIKANA KUULLU MEIJÄN TILAISUUKSISSA
PUHUTTAVAN SITÄ MITÄ TÄÄLLÄ VÄITETÄÄN!!!"
...

"Aivopesu. En todellakaan ymmærræ, miten joku voi
væittææ, ettælestadiolais perheet aivopesee
lapsiaan. HALOO! Olen itse
vanhoillislestadiolainen ja lapsuudenkodissani en
voi edes kuvitella aivopesua."

Tässäpä se taas nähdään, että lestadiolaiset ovat
sokeita, eivätkä näe metsää puilta. Ja kaikki,
mitä he itse eivät ole nähneet tai kokeneet, on
muka pelkkää valhetta ja "uskottomien", asiasta
tietämättömien panettelua. (Kummatkin em.
väittämät perustuvat omaan 17-vuotiseen
kokemukseeni pienen pohjoispohjalaisen
vanhoillislestadiolaisyhteisön jäsenenä; en tosin
väitä, että kaikilla paikkakunnilla oltaisiin
yhtä "sisäsiittoisia" ja kaksinaamaisia.) Eli
eivät kaikki väitteet ole tuulesta temmattuja.

Haluaisin esittää pari kysymystä kirjoituksestasi:

Tuo televisio-netti asia on toisaalta ihan
ymmärrettävä, mutta kun sanoit, että ihminen voi
valita sivut, joilla haluaa käydä jne. mutta
etkai kuvittele meidän ei-lestadiolaisten
ym.televisiota katselevien olevan vailla omaa
tahtoa ohjelmien valinnassa. Yhtälailla tv:stä
tulevista ohjelmista voi valikoida
hyödyllisimmät, ei ole pakko katsoa kaikkea
paskaa jota sieltä tulee(kun sitä huonoakin
ohjelmaa on).

Sitten tosta urheiluseura-jutusta. Sanoit,
että "ette halua harjoitella ympäri viikkoa".
Puheestasi sai sen käsityksen, että puhut
kaikkien lestadiolaisten puolesta me-muodossa.
Onhan paljon muutakin, mitä tehdään ympäri
viikkoa (esim. kerhot, muut harrastukset yms.) ,
miten se eroaa mielestäsi
urheiluseuratoiminnasta? Etkä ole lainkaan
perillä niiden toiminnasta, jos väität, että
sunnuntaisin seurojenne aikaan on kaikki
mahdolliset pelit yms. höpö höpö, sanon minä!
Ettekä te jostain muustakaan syystä saata joka
pyhä päästä seuroihin, miten urheilu eroaa muusta
toiminnasta? Jos joku haluaa silloin tällöin olla
pelissä enemmin kuin seuroissa, eikai se ole
mikään synti, kun ei kaikki siellä muutenkaan
jatkuvasti käy. Vai tekeekö se heistä vähemmän
uskovaisia??!
Eiköhän se usko ole pään sisällä, eikä ulospäin
näkyvässä kuuliaisuudessa.

Nuo lestadiolaisuuden kannat avioliittoon ja
seksiin ovat mielestäni ihan viisaita ja
suojelevat ihmistä, mutta esim. meikkaus, hiusten
värjäys ym. tässä tekstissä mainitsemani asia
menevät yli hilseen. Ja sekin, ettei ehkäisyä saa
käyttää!!! Eiköhän ole jokaisen oma valinta,
haluaako olla maha pystyssä koko elämäänsä. Sanot
tietenkin, että saahan jokainen päättää. mutta
kun ei mielestäni teidän sääntöjenne mukaan saa.
Jumala loi ihmisen seksuaaliseksi olennoksi ja
jos lestanainen haluaa esim. käydä töissä eikä
vain hoitaa lapsia ja antaa kehonsa kärsiä
synnytyksistä hänen täytyy kieltää luonnolliset
tarpeensa.
Ihmisarvon vastaista...?

Mikään mitä olen kirjoittanut ei ole
ollut "kavereilta kuultua."
Kaikki itse koettua ja surettua.

Ja miten esiaviollisuus ja pettäminen kuuluvat
yhteen? Minulla on ollut 3 lyhyttä suhdetta ennen
nykyistä ´"ukkoani". Koska minulla on kokemusta
erilaisista miehistä, olen huomannut millaisen
miehen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Ja
varmasti tämä on myös vaikuttanut siihen että
rakastan miestäni niin syvästi että voisin kuolla
hänen puolestaan. Ja ketään en ole ikinä pettänyt
enkä petä.

Cherry kirjoitti:

Haluaisin esittää pari kysymystä kirjoituksestasi:

Tuo televisio-netti asia on toisaalta ihan
ymmärrettävä, mutta kun sanoit, että ihminen voi
valita sivut, joilla haluaa käydä jne. mutta
etkai kuvittele meidän ei-lestadiolaisten
ym.televisiota katselevien olevan vailla omaa
tahtoa ohjelmien valinnassa. Yhtälailla tv:stä
tulevista ohjelmista voi valikoida
hyödyllisimmät, ei ole pakko katsoa kaikkea
paskaa jota sieltä tulee(kun sitä huonoakin
ohjelmaa on).

Sitten tosta urheiluseura-jutusta. Sanoit,
että "ette halua harjoitella ympäri viikkoa".
Puheestasi sai sen käsityksen, että puhut
kaikkien lestadiolaisten puolesta me-muodossa.
Onhan paljon muutakin, mitä tehdään ympäri
viikkoa (esim. kerhot, muut harrastukset yms.) ,
miten se eroaa mielestäsi
urheiluseuratoiminnasta? Etkä ole lainkaan
perillä niiden toiminnasta, jos väität, että
sunnuntaisin seurojenne aikaan on kaikki
mahdolliset pelit yms. höpö höpö, sanon minä!
Ettekä te jostain muustakaan syystä saata joka
pyhä päästä seuroihin, miten urheilu eroaa muusta
toiminnasta? Jos joku haluaa silloin tällöin olla
pelissä enemmin kuin seuroissa, eikai se ole
mikään synti, kun ei kaikki siellä muutenkaan
jatkuvasti käy. Vai tekeekö se heistä vähemmän
uskovaisia??!
Eiköhän se usko ole pään sisällä, eikä ulospäin
näkyvässä kuuliaisuudessa.

Nuo lestadiolaisuuden kannat avioliittoon ja
seksiin ovat mielestäni ihan viisaita ja
suojelevat ihmistä, mutta esim. meikkaus, hiusten
värjäys ym. tässä tekstissä mainitsemani asia
menevät yli hilseen. Ja sekin, ettei ehkäisyä saa
käyttää!!! Eiköhän ole jokaisen oma valinta,
haluaako olla maha pystyssä koko elämäänsä. Sanot
tietenkin, että saahan jokainen päättää. mutta
kun ei mielestäni teidän sääntöjenne mukaan saa.
Jumala loi ihmisen seksuaaliseksi olennoksi ja
jos lestanainen haluaa esim. käydä töissä eikä
vain hoitaa lapsia ja antaa kehonsa kärsiä
synnytyksistä hänen täytyy kieltää luonnolliset
tarpeensa.
Ihmisarvon vastaista...?

ensiksikin: ajatusmaailma uskontomme sisällä
eivät paljonkaan poikkea toisistaan joten me-
muodon käyttäminen on ymmärrettävää. sitten
ehkäisystä ja abortista... Raamatussa käsketään
suojella elämää. eikö sana ehkäisy jo kerro
jotain siitä että se ei ainakaan suojele elämää?
sillä ehkäistään pieni lapsi. sinäkin voisit
killua siellä kondomin pohjalla... mistä sen
tietää vaikka joku abortoitu tai ehkäisty lapsi
olisi keksinyt parannuskeinon aidsiin tai syöpään
tms.

Vaikka väitätte olevanne samanlaisia kuten
muutkin ihmiset.
Mitä yhteistä teillä ja tavallisilla taatelin
tallaajilla on ? Eipä juuri mitää.
Te elätte aivan omissa maailmoissanne,vanhojen
sääntöjen ja ohjeiden maailmassa.
Kaiken lisäksi te yritätte näyttää niin puhtailta
ja hyviltä tosiasiassa toimintanne on hyvin
kaksinaismoraalista. esim.hiusten värjäys on
kielletty,mutta permanentti on sallittu. Tämä ei
nyt ole mikään kynnys kysymys,mutta antaa suuntaa.
Kyllä te matkitte paljon ns.maailmallista menoa
jota ette edes tajua miten se näkyy selvästi.
Seuroissa te itse kehutte itseänne
työteliäisiksi,rehellisiksi,halutuksi ihmisiksi
em.ominaisuuksien vuoksi kuten aikoinaan
Neuvostoliitossa propaganda puheissa ja miten
ihmisten moraali lopulta oli huono.
Itse olen tekemässä irtiottoa
vanhoillislestadioilaisuudesta ennen kaikkea
juuri kaksinaismoraalisuuden vuoksi,joka on
todella oksettavaa. Sääli sinne jää muutama hyvä
ystävä,mutta en voi katsoa niitä tuomitsevia
katseita ja pahoja puheita selkäni takana.

sh kirjoitti:

Vaikka väitätte olevanne samanlaisia kuten
muutkin ihmiset.
Mitä yhteistä teillä ja tavallisilla taatelin
tallaajilla on ? Eipä juuri mitää.
Te elätte aivan omissa maailmoissanne,vanhojen
sääntöjen ja ohjeiden maailmassa.
Kaiken lisäksi te yritätte näyttää niin puhtailta
ja hyviltä tosiasiassa toimintanne on hyvin
kaksinaismoraalista. esim.hiusten värjäys on
kielletty,mutta permanentti on sallittu. Tämä ei
nyt ole mikään kynnys kysymys,mutta antaa suuntaa.
Kyllä te matkitte paljon ns.maailmallista menoa
jota ette edes tajua miten se näkyy selvästi.
Seuroissa te itse kehutte itseänne
työteliäisiksi,rehellisiksi,halutuksi ihmisiksi
em.ominaisuuksien vuoksi kuten aikoinaan
Neuvostoliitossa propaganda puheissa ja miten
ihmisten moraali lopulta oli huono.
Itse olen tekemässä irtiottoa
vanhoillislestadioilaisuudesta ennen kaikkea
juuri kaksinaismoraalisuuden vuoksi,joka on
todella oksettavaa. Sääli sinne jää muutama hyvä
ystävä,mutta en voi katsoa niitä tuomitsevia
katseita ja pahoja puheita selkäni takana.

eiks oo ada aika huvittavaa keskustelua ?! ei voi
muuta ku nauraa...ei jaksa ees pahemmin
kommentoida. Paitsi sen verran et voidaanhan me
mennä uudestaan naimisiin jos aviopuoliso
kuolee !!

-enkeli jolla on kiikarissa oslon suurin gigolo-

Annoit tekstissäsi hyvää infoa ja oman
näkökantasi tähän täällä "riehuneeseen"
lestadiolaiskysymykseen. Olen itse kiinnostunut
lestadiolaisuudesta, ihan vilpittömästi, mutta en
voi käsittää muutamia asioita teidän uskossanne.
Teillä lestoilla(ei ole tarkoitus käyttää tota
nimitystä haukkumiseen, se on vaan lyhyempi
kirjoittaa :)) on paljon sääntöjä, jotka on
ilmeisesti annettu suojelemaan teitä ja auttamaan
teitä uskontiellä pysymisessä. Silti en ymmärrä,
miksi nuhteettomuudella ja
ulkoisella "hurskaudella" on teidän piireissänne
niin suuri merkitys. Tarkoitan esim. sitä, että
jos joku(lesta) kerran pari meikkaa, niin te
olette syyttämässä heti, tai jossette syytä, niin
ainakin olette sitä mieltä, että "nyt on tämäkin
tyttö eksynyt Jumalan karitsojen joukosta". Olen
kuullut lestadiolaisilta tuttaviltani vaikka
millaista juttua(liekö kaikki ne edes totta)
siitä tuomitsevaisuudesta. Sitten monet ovat
kehitelleet mitä kummimpia keinoja hieman
koristaa itseään tavoilla, jotka eivät juuri ole
nimenomaan kiellettyjä. Ihminenhän on epävarma ja
vaikka Jumala hänet hyväksyykin, saattaa jollakin
olla tarve hieman parannella ulkonäköään tästä
huolimatta, miksi se on syntiä? Ihminenhän on
mitä on, eikä täydellinen ja synnitön, kuten vain
Jumala itse voi olla.
Oli aika sekavaa tekstiä...Ajoin vain sitä
ajatusta takaa, että eikö se ole ihan sama, miltä
näyttää tms. jos ajatukset ovat puhtaat ja on
vilpittömästi uskomassa. En tajua, miten lestat
ovat saaneet asiat näyttämään siltä, että ne
sulkevat toisensa pois(esim. jos käyttää
ehkäisyä, ei pääse taivasten valtakuntaan).

Ja tosta ehkäisystä vielä...Vaati todellisia
uhrauksia naiselta olla lestadiolainen, siinä
palataan kymmeniä vuosia taaksepäin aikaan,
jolloin nainen oli synnyttäjä ja koti"orja". On
surullista katsoa naisia, jotka ovat vain
kotonaan tai jossain samanmielisten naisten
kerhoissa, heidän mahdolliset älylliset lahjansa
eivät saa tulla näkyviin esim.työelämän parissa.
Monille työ on rikastuttava osa elämää(välillä
tietenkin rankkaa, mutta myös positiivinen
voimavara) ja lestadiolaisnaiset suljetaan tämän
ulkopuolelle kokonaan. Sanot tietenkin, että
kyllä töissä saa käydä, jos haluaa, mutta ei se
ole niin yksinkertaista. Ihmisellä on
luonnolliset seksuaaliset halunsa ja on
Raamatunkin mukaan luonnollista olla nainen ja
mies. Siis, jos(ja kun) nainen ja mies haluavat
toisiaan, tämä tietää heti naiselle 9 kuukauden
raskautta ja kaikkea sitä. Mies saa elää suht
normaalissa ympäristössä kodin ulkopuolella,
nainen taas näkee vain lapsiaan...

Ehkä teidän näkökantanne on hyvin toisenlainen,
mutta varmasti joukossanne on myös
uudenaikaisesti ajattelevia naisia, jotka
haluaisivat esim.luoda alalla, josta ovat
kiinnostuneet, uran. Mutta jos haluaa olla
uskomassa ja haluaa seksiä miehensä kanssa, on
pakko synnyttää... En näe tätä kovin järkevänä.
Uskonnon ei mielestäni pitäisi sulkea noin paljon
ovia muulta elämältä, maanpäällisestäkin elämästä
pitää nauttia(tietyissä rajoissa tietenkin).
Jollekin perhe saattaa olla se nautinto, mutta
pitää olla myös vapaus valita.

Tekstiäni ei saa käsittää väärin, tunnen niin
lestadiolaisia, kuin muitakin ihmisiä, jotka ovat
eri uskossa kuin itse. kaikki he ovat hyviä
tyyppejä, ei siinä mitään.Kirjoitukseni tarkoitus
ei ollut siis mollata uskoanne, olen vain hyvin
kiinnostunut siitä ja toivon vastauksia.

Cherry kirjoitti:

Annoit tekstissäsi hyvää infoa ja oman
näkökantasi tähän täällä "riehuneeseen"
lestadiolaiskysymykseen. Olen itse kiinnostunut
lestadiolaisuudesta, ihan vilpittömästi, mutta en
voi käsittää muutamia asioita teidän uskossanne.
Teillä lestoilla(ei ole tarkoitus käyttää tota
nimitystä haukkumiseen, se on vaan lyhyempi
kirjoittaa :)) on paljon sääntöjä, jotka on
ilmeisesti annettu suojelemaan teitä ja auttamaan
teitä uskontiellä pysymisessä. Silti en ymmärrä,
miksi nuhteettomuudella ja
ulkoisella "hurskaudella" on teidän piireissänne
niin suuri merkitys. Tarkoitan esim. sitä, että
jos joku(lesta) kerran pari meikkaa, niin te
olette syyttämässä heti, tai jossette syytä, niin
ainakin olette sitä mieltä, että "nyt on tämäkin
tyttö eksynyt Jumalan karitsojen joukosta". Olen
kuullut lestadiolaisilta tuttaviltani vaikka
millaista juttua(liekö kaikki ne edes totta)
siitä tuomitsevaisuudesta. Sitten monet ovat
kehitelleet mitä kummimpia keinoja hieman
koristaa itseään tavoilla, jotka eivät juuri ole
nimenomaan kiellettyjä. Ihminenhän on epävarma ja
vaikka Jumala hänet hyväksyykin, saattaa jollakin
olla tarve hieman parannella ulkonäköään tästä
huolimatta, miksi se on syntiä? Ihminenhän on
mitä on, eikä täydellinen ja synnitön, kuten vain
Jumala itse voi olla.
Oli aika sekavaa tekstiä...Ajoin vain sitä
ajatusta takaa, että eikö se ole ihan sama, miltä
näyttää tms. jos ajatukset ovat puhtaat ja on
vilpittömästi uskomassa. En tajua, miten lestat
ovat saaneet asiat näyttämään siltä, että ne
sulkevat toisensa pois(esim. jos käyttää
ehkäisyä, ei pääse taivasten valtakuntaan).

Ja tosta ehkäisystä vielä...Vaati todellisia
uhrauksia naiselta olla lestadiolainen, siinä
palataan kymmeniä vuosia taaksepäin aikaan,
jolloin nainen oli synnyttäjä ja koti"orja". On
surullista katsoa naisia, jotka ovat vain
kotonaan tai jossain samanmielisten naisten
kerhoissa, heidän mahdolliset älylliset lahjansa
eivät saa tulla näkyviin esim.työelämän parissa.
Monille työ on rikastuttava osa elämää(välillä
tietenkin rankkaa, mutta myös positiivinen
voimavara) ja lestadiolaisnaiset suljetaan tämän
ulkopuolelle kokonaan. Sanot tietenkin, että
kyllä töissä saa käydä, jos haluaa, mutta ei se
ole niin yksinkertaista. Ihmisellä on
luonnolliset seksuaaliset halunsa ja on
Raamatunkin mukaan luonnollista olla nainen ja
mies. Siis, jos(ja kun) nainen ja mies haluavat
toisiaan, tämä tietää heti naiselle 9 kuukauden
raskautta ja kaikkea sitä. Mies saa elää suht
normaalissa ympäristössä kodin ulkopuolella,
nainen taas näkee vain lapsiaan...

Ehkä teidän näkökantanne on hyvin toisenlainen,
mutta varmasti joukossanne on myös
uudenaikaisesti ajattelevia naisia, jotka
haluaisivat esim.luoda alalla, josta ovat
kiinnostuneet, uran. Mutta jos haluaa olla
uskomassa ja haluaa seksiä miehensä kanssa, on
pakko synnyttää... En näe tätä kovin järkevänä.
Uskonnon ei mielestäni pitäisi sulkea noin paljon
ovia muulta elämältä, maanpäällisestäkin elämästä
pitää nauttia(tietyissä rajoissa tietenkin).
Jollekin perhe saattaa olla se nautinto, mutta
pitää olla myös vapaus valita.

Tekstiäni ei saa käsittää väärin, tunnen niin
lestadiolaisia, kuin muitakin ihmisiä, jotka ovat
eri uskossa kuin itse. kaikki he ovat hyviä
tyyppejä, ei siinä mitään.Kirjoitukseni tarkoitus
ei ollut siis mollata uskoanne, olen vain hyvin
kiinnostunut siitä ja toivon vastauksia.

Luettuani tekstisi päälimmäisenä jäi mieleeni se,
mitä sanoit ehkäisystä ja muusta. Voin kertoa,
että meidän perheessä on kolmetoista lasta, ja me
ollaan iältä 1,5-18-vuotta. Itse oon meän
toiseksi vanhin ja minulla on kaksi
kehitysvammaista sisarusta, tyttö ja poika.
Äitini on itse halunnut jäädä kotiäidiksi, koska
hän ei halua, että joku toinen kasvattaa lapset.
Äitini on ammatiltaan sosiaalialalla ja käy
muutaman kerran vuodessa töissä sairaalalla. Sen
lisäksi hän opiskelee, vaikka siihen ei olisi
tarvetta ja hän toimii kunnanluottamustehtävissä.
Näistä viimeksi mainituista asiosta äiti saa
virkistystä. Näin Jumala on siunannut äitiä ja
meän perhettä. Me ollaan saatu isoperhe. Ja
yhtään en antaisi siskoistani pois!!

Tottakai on kotona on välillä vaikeaa,
enimmäkseen rahallisesti, mutta vaikeuksien
keskellä on hyvä muistaa, että Jumala ei anna
sellaisin koettelemuksia, joista ihminen ei
selviä. Esimerkiksi meille ei olisi syntynyt
kehitysvammaisia, ellei se olisi ollut Jumalan
tahto. Ja me ei varmaan kestettäis sitä, ellei
Jumala antaisi voimia siihen.
Joskus kuitenkaan kaikki ei kestä ja se johtuu
siitä, että ne ei jaksa luottaa Jumalan
johdatukseen.

Ja se, että meillä ei ole annettu sääntöjä. Ei
muita kuin Jumalan asettamat kymmenen käskyä.
Voihan säännöiksi ajatella tietenki nekin asiat,
mistä omatunto meitä varoittaa ja sellaiset asiat
mitä toiset uskovaiset kehottaa meitä välttämään.
Muita sääntöjä ei ole koskaan annettu. (Säännöt
on kuin veteen piirretty viiva, hyvän omantunnon
rajoissa.) Se voi olla sinun ehkä vaikea
ymmärtää, mutta minä ymmärrän sen uskon kautta.

Me ajatellaan, että sellainen asia kuin
meikkaaminen on lähtösin tästä maailmasta, eikä
siitä uskosta missä me olemme. Se on
ns.maailmallinen tapa. Ja jos joku ihminen
esim.meikkaa (tai käyttää alkoholia), niin hän
antaa sen vaikutelman, että teoillaan kieltää
uskonsa. Ja itse omasta kokemuksesta tiedän,
miksi meikataan. Sillä halutaan ennenkaikkea
herättää toisen sukupuolen kiinnostus itseensä.
Ja meidän ei tarvitse kelvata kenellekkään muulle
kuin Jumalalle! Jumala kyllä siunaa aviopuolison
minulle ja muillekin aikanaan, jos hän sen
hyväksi näkee. Ja siihen ei vaikuta tai saisi
vaikuttaa pätkän vertaa se, meikkaanko minä vai
en. Silloin kun on "puhtaasti ja vilpittömästi"
uskomassa, ei tunne tarvetta edes sellaiseen
asiaan kuin meikkaaminen. Eikä minusta
meikkaaminen paranna itsetuntoa. Ihmisethän eivät
tiedä millainen sinä olet sen "maskin" alla.
Sehän on Jumalan luomistyön muuttelemista.

Yleensä tällaista meikkausta esiintyy enimmäkseen
kasvavien nuorten keskuudessa, joihin toisilla
nuorilla on suuri vaikutus. He kaipaavat huomiota
ja he haluavat tulla hyväksytyksi. He eivät halua
erottua joukosta. He ovat arkoja tunnustamaan
uskonsa. Me yleensäkin ollaan hirveän arkoja
tunnustamaan uskoa. Me "pelätään" muiden
reaktiota. Meihin liittyy niin paljon kaikkia
ennakkoluuloja ja sen sellaisia. Eikä me
parannuksen tehtyämme haluta kuuluttaa sitä
mitenkään kauhean julkisesti, esim."tulin
uskoon".jne. Usko tekee meidät nöyriksi. Jumalan
ja toisten ihmisten edessä.

On tosi, että jotku puhuu selän takana, jos joku
rupiaa meikkaamaan tai liikkuu vähän
epämääräsissä porukoissa. Se ei ole oikein. Kyllä
kaikki sen tietää, mutta me ollaan niin arkoja
menemään neuvomaan toista. Tuntuu ettei ole
sanoja, miten neuvoa toista. Usein tällaiset
ihmiset ovat kuitenkin kauhean yksinäisiä ja
haluavat herättää toiset huomaamaan pahanolonsa.
Ja asiaa ei kyllä auta yhtään, jos tästä
ihmisestä ruvetaan puhumaan pahaa ja häntä
vieroksutaan. Tämmösessä tilanteessa tulee
helposti ylimieliseksi ja ajattelee, että on
parempi uskovainen kuin toinen. Mutta se on
väärin ja Jumala ottaa meidät kiinni. Monesti
itselle voi sattua joku koettelemus tai
sielunvihollinen saa houkuteltua johonkin syntiin.

Nuhteeton ja ulkoinen hurskaus (niin kuin sinä
asian ilmaiset) on kaikki se miten uskovainen
käyttäytyy, pukeutuu, mitä hän itsellään
viestittää muille. Ja kaikki tämä on oikeaa ja
puhdasta kun uskon asiat ovat kunnossa.
Kiroileminen, meikkaaminen, alkoholin käyttö,
tanssiminen, kilpaurheileminen, esiaviolliset
suhteet, ehkäisy, kaikki tämmönen ja monet muut
asiat erottaa meidät tästä maailmasta ja
erilailla uskovista. Kun ihminen käyttäytyy em.
tavalla tulee kyllä väistämättä mieleen, että hän
ei oli enää uskomassa. Näistäkin asiosta voi
tehdä parannuksen ja kun asia on sovittu, se
unohdetaan ja niitä ei muistella enää.

Me ollaan monesti juteltu kavereitten kanssa
siitä, että MISTÄ epäuskoiset erottaa meistä että
me ollaan erilaisia. Mutta kyllä sen itse
huomasin kesällä kun oli Helsingissä, että
kaupungilla kun joku käveli vastaan niin
käyttäytymisestä ja ulkonäöstä pysty päättelemään
että tuo on uskovainen. Ja sitten oli hassua nähä
sama tyyppi vaikka illalla seuroissa. Hymyiltiin
vaikkei tunnettu ja juteltukaan. Se on sitä
uskovaisten välistä rakkautta.
Jos herää kysymyksiä niin laita. Yritän
vastata!Ü

Riitta kirjoitti:

Luettuani tekstisi päälimmäisenä jäi mieleeni se,
mitä sanoit ehkäisystä ja muusta. Voin kertoa,
että meidän perheessä on kolmetoista lasta, ja me
ollaan iältä 1,5-18-vuotta. Itse oon meän
toiseksi vanhin ja minulla on kaksi
kehitysvammaista sisarusta, tyttö ja poika.
Äitini on itse halunnut jäädä kotiäidiksi, koska
hän ei halua, että joku toinen kasvattaa lapset.
Äitini on ammatiltaan sosiaalialalla ja käy
muutaman kerran vuodessa töissä sairaalalla. Sen
lisäksi hän opiskelee, vaikka siihen ei olisi
tarvetta ja hän toimii kunnanluottamustehtävissä.
Näistä viimeksi mainituista asiosta äiti saa
virkistystä. Näin Jumala on siunannut äitiä ja
meän perhettä. Me ollaan saatu isoperhe. Ja
yhtään en antaisi siskoistani pois!!

Tottakai on kotona on välillä vaikeaa,
enimmäkseen rahallisesti, mutta vaikeuksien
keskellä on hyvä muistaa, että Jumala ei anna
sellaisin koettelemuksia, joista ihminen ei
selviä. Esimerkiksi meille ei olisi syntynyt
kehitysvammaisia, ellei se olisi ollut Jumalan
tahto. Ja me ei varmaan kestettäis sitä, ellei
Jumala antaisi voimia siihen.
Joskus kuitenkaan kaikki ei kestä ja se johtuu
siitä, että ne ei jaksa luottaa Jumalan
johdatukseen.

Ja se, että meillä ei ole annettu sääntöjä. Ei
muita kuin Jumalan asettamat kymmenen käskyä.
Voihan säännöiksi ajatella tietenki nekin asiat,
mistä omatunto meitä varoittaa ja sellaiset asiat
mitä toiset uskovaiset kehottaa meitä välttämään.
Muita sääntöjä ei ole koskaan annettu. (Säännöt
on kuin veteen piirretty viiva, hyvän omantunnon
rajoissa.) Se voi olla sinun ehkä vaikea
ymmärtää, mutta minä ymmärrän sen uskon kautta.

Me ajatellaan, että sellainen asia kuin
meikkaaminen on lähtösin tästä maailmasta, eikä
siitä uskosta missä me olemme. Se on
ns.maailmallinen tapa. Ja jos joku ihminen
esim.meikkaa (tai käyttää alkoholia), niin hän
antaa sen vaikutelman, että teoillaan kieltää
uskonsa. Ja itse omasta kokemuksesta tiedän,
miksi meikataan. Sillä halutaan ennenkaikkea
herättää toisen sukupuolen kiinnostus itseensä.
Ja meidän ei tarvitse kelvata kenellekkään muulle
kuin Jumalalle! Jumala kyllä siunaa aviopuolison
minulle ja muillekin aikanaan, jos hän sen
hyväksi näkee. Ja siihen ei vaikuta tai saisi
vaikuttaa pätkän vertaa se, meikkaanko minä vai
en. Silloin kun on "puhtaasti ja vilpittömästi"
uskomassa, ei tunne tarvetta edes sellaiseen
asiaan kuin meikkaaminen. Eikä minusta
meikkaaminen paranna itsetuntoa. Ihmisethän eivät
tiedä millainen sinä olet sen "maskin" alla.
Sehän on Jumalan luomistyön muuttelemista.

Yleensä tällaista meikkausta esiintyy enimmäkseen
kasvavien nuorten keskuudessa, joihin toisilla
nuorilla on suuri vaikutus. He kaipaavat huomiota
ja he haluavat tulla hyväksytyksi. He eivät halua
erottua joukosta. He ovat arkoja tunnustamaan
uskonsa. Me yleensäkin ollaan hirveän arkoja
tunnustamaan uskoa. Me "pelätään" muiden
reaktiota. Meihin liittyy niin paljon kaikkia
ennakkoluuloja ja sen sellaisia. Eikä me
parannuksen tehtyämme haluta kuuluttaa sitä
mitenkään kauhean julkisesti, esim."tulin
uskoon".jne. Usko tekee meidät nöyriksi. Jumalan
ja toisten ihmisten edessä.

On tosi, että jotku puhuu selän takana, jos joku
rupiaa meikkaamaan tai liikkuu vähän
epämääräsissä porukoissa. Se ei ole oikein. Kyllä
kaikki sen tietää, mutta me ollaan niin arkoja
menemään neuvomaan toista. Tuntuu ettei ole
sanoja, miten neuvoa toista. Usein tällaiset
ihmiset ovat kuitenkin kauhean yksinäisiä ja
haluavat herättää toiset huomaamaan pahanolonsa.
Ja asiaa ei kyllä auta yhtään, jos tästä
ihmisestä ruvetaan puhumaan pahaa ja häntä
vieroksutaan. Tämmösessä tilanteessa tulee
helposti ylimieliseksi ja ajattelee, että on
parempi uskovainen kuin toinen. Mutta se on
väärin ja Jumala ottaa meidät kiinni. Monesti
itselle voi sattua joku koettelemus tai
sielunvihollinen saa houkuteltua johonkin syntiin.

Nuhteeton ja ulkoinen hurskaus (niin kuin sinä
asian ilmaiset) on kaikki se miten uskovainen
käyttäytyy, pukeutuu, mitä hän itsellään
viestittää muille. Ja kaikki tämä on oikeaa ja
puhdasta kun uskon asiat ovat kunnossa.
Kiroileminen, meikkaaminen, alkoholin käyttö,
tanssiminen, kilpaurheileminen, esiaviolliset
suhteet, ehkäisy, kaikki tämmönen ja monet muut
asiat erottaa meidät tästä maailmasta ja
erilailla uskovista. Kun ihminen käyttäytyy em.
tavalla tulee kyllä väistämättä mieleen, että hän
ei oli enää uskomassa. Näistäkin asiosta voi
tehdä parannuksen ja kun asia on sovittu, se
unohdetaan ja niitä ei muistella enää.

Me ollaan monesti juteltu kavereitten kanssa
siitä, että MISTÄ epäuskoiset erottaa meistä että
me ollaan erilaisia. Mutta kyllä sen itse
huomasin kesällä kun oli Helsingissä, että
kaupungilla kun joku käveli vastaan niin
käyttäytymisestä ja ulkonäöstä pysty päättelemään
että tuo on uskovainen. Ja sitten oli hassua nähä
sama tyyppi vaikka illalla seuroissa. Hymyiltiin
vaikkei tunnettu ja juteltukaan. Se on sitä
uskovaisten välistä rakkautta.
Jos herää kysymyksiä niin laita. Yritän
vastata!Ü

Heti näin aluksi, kiitos, että vastasit. Olen
todella kiitollinen, kun saan joltakin vastauksia
näihin kysymyksiini.

Olen itse sitä mieltä, että uskossa oleminen on
ennen kaikkea pään sisällä eikä ulkoisessa
uskovaisten tunnusmerkkien täyttämisessä, siksi
kyselin noista meikeistä yms. Itse uskon Jumalaan
(mutta en ole lestadiolainen, eli mielestänne ole
vääräuskoinen) ja turvaan häneen, mutta
mielestäni musiikin kuuntelu tai viinilasi
silloin tällöin ei tee minusta yhtään huonompaa
ihmistä. Jumalalle kelpaa omana itsenään,
uskomalla, siksi minusta teidän "sääntönne" ovat
niin kummia. Itse meikkaan todella harvoin(ja
vain piristääkseni itseäni), katson tv:stä vain
dokumentin tai uutiset silloin tällöin, en juo
humaltuakseni, en pidä "bailaamisesta" jne. Miksi
te tuomitsette tällaiset asiat? Eihän kohtuudessa
ole mitään pahaa?Minun mielestäni ei.

Te "kiellätte" kilpaurheilun ilmeisesti sillä
samalla syyllä, kuin monet muutkin asiat: Se vie
kauemmas Jumalasta. Mutta eikö työntekokin voi
muodostua yhtälailla siksi asiaksi, joka täyttää
elämän?Tai vaikka opiskelu? Itse tunnen
lestadiolaisperheen, jonka isä on todella harvoin
kotona, kun on työskentelee johtavassa asemassa.
Hänellä on koko ajan työkiireitä, on milloin
missä päin maailmaa. Eikö tämä mielestänne ole
syntiä, luoda uraa ennemmin, kuin olla perheen
kanssa? Vai sysätäänkö teidän keskuudessanne
vastuu perheen hoidosta kokonaan äidille?

Tuohon ehkäisy-kysymykseen en jaksa enää ottaa
kantaa, tiedän miksi ette hyväksy sitä, mutta
(ilmeisesti siksi, kun en ole "oikeasti
uskomassa") en käsitä kantaanne. Itsekin haluan
vanhempana lapsia, mutta en halua synnyttää koko
elämääni, siinä ero.
Kerran juttelin oman, ei-lestadiolaisen kaverini
ja lestadiolaisen, todella läheisen ystäväni
kanssa ja tuli puhe tulevaisuudesta. Kaverini
tokaisi, että hän aikoo "tehdä kolme lasta".
Lestadiolainen ystäväni kommentoi asiaa
sanomalla" Ei lapsia tehdä, niitä saadaan". Sai
puheliaan kaverini hetkeksi vaiti, mutta
keskustelu jatkui vielä. En kuitenkaan selosta
koko juttua, vaan tartun tohon dialogiin.
Te olette sitä mieltä, että lapset ovat Jumalan
lahjoja. Tietenkin he ovat, mutta eikö teistä voi
yhtälailla olla Jumalan lahjaa se, että on esim.
saanut urheilullisen perimän ja menestyy
yleisurheilukilpailuissa tai on kiinnostunut tv-
työstä? Ja niistä lapsista vielä. Kaikki eivät
takuulla halua suurperhettä(vaikken voi väittää,
etteikö joku -vaikka "vääräuskoinenkin-
haluaisi), onko teidän uskonne vuoksi
pakko "haluta" vai kasvatetaanko teidät siihen?

Ja kun sanoit, että Jumala ei anna
koettelemuksia, joista ihminen ei selviä, miksi
monet lestadiolaisäidit kuolevat synnyttämiseen?
Kuoleehan tietenkin muitakin, mutta tiedän
tapauksen, jossa nainen oli fyysisesti todella
huonossa kunnossa useiden synnytysten jälkeen ja
lääkäri sanoin, että uudelleen raskaaksi
tuleminen vaarantaisi hänen henkensä. No, nainen
kuintenkin tuli taas raskaaksi ja sekä lapsi,
että äiti kuoli(muut jäivät orvoiksi). Tämä oli
tietenkin Jumalan tahto, mutta sitä voisi melkein
verrata itsemurhaan(joka todella suuri synti).
Nainen olisi voinut pelastaa henkensä
yksinkertaisesti esim. sterilisaation avulla,
mutta ei halunnut, vaan uskoi, että Jumalan tahto
toteutuu, kävi miten kävi. Ihmisen pitää
uskossaankin toimia oman henkensä eteen,
tietääkseni Raamattu ei kehoita tekemään asioita
tyyliin "Ajanpas autolla 200 km/h, kyllä Jumala
pelastaa, jos niin on tarkoitettu". Kummastelen
teidän ehdottomuuttanne mm.tässä asiassa.

Teillä on myös kumma tapa antaa toisillenne
syntejä anteeksi, vain Jumalalla yksin on siihen
oikeus. Te siis tavallaan pilkkaatte Häntä
asettumalla Hänen osaansa, kuvittelette olevanne
jotain yli-ihmisiä kun uskotte. Kertoisitko
teidän näkemyksenne tähän ja noihin muihinkin
asioihin.
Odotan vastausta innolla. :)

Cherry kirjoitti:

Heti näin aluksi, kiitos, että vastasit. Olen
todella kiitollinen, kun saan joltakin vastauksia
näihin kysymyksiini.

Olen itse sitä mieltä, että uskossa oleminen on
ennen kaikkea pään sisällä eikä ulkoisessa
uskovaisten tunnusmerkkien täyttämisessä, siksi
kyselin noista meikeistä yms. Itse uskon Jumalaan
(mutta en ole lestadiolainen, eli mielestänne ole
vääräuskoinen) ja turvaan häneen, mutta
mielestäni musiikin kuuntelu tai viinilasi
silloin tällöin ei tee minusta yhtään huonompaa
ihmistä. Jumalalle kelpaa omana itsenään,
uskomalla, siksi minusta teidän "sääntönne" ovat
niin kummia. Itse meikkaan todella harvoin(ja
vain piristääkseni itseäni), katson tv:stä vain
dokumentin tai uutiset silloin tällöin, en juo
humaltuakseni, en pidä "bailaamisesta" jne. Miksi
te tuomitsette tällaiset asiat? Eihän kohtuudessa
ole mitään pahaa?Minun mielestäni ei.

Te "kiellätte" kilpaurheilun ilmeisesti sillä
samalla syyllä, kuin monet muutkin asiat: Se vie
kauemmas Jumalasta. Mutta eikö työntekokin voi
muodostua yhtälailla siksi asiaksi, joka täyttää
elämän?Tai vaikka opiskelu? Itse tunnen
lestadiolaisperheen, jonka isä on todella harvoin
kotona, kun on työskentelee johtavassa asemassa.
Hänellä on koko ajan työkiireitä, on milloin
missä päin maailmaa. Eikö tämä mielestänne ole
syntiä, luoda uraa ennemmin, kuin olla perheen
kanssa? Vai sysätäänkö teidän keskuudessanne
vastuu perheen hoidosta kokonaan äidille?

Tuohon ehkäisy-kysymykseen en jaksa enää ottaa
kantaa, tiedän miksi ette hyväksy sitä, mutta
(ilmeisesti siksi, kun en ole "oikeasti
uskomassa") en käsitä kantaanne. Itsekin haluan
vanhempana lapsia, mutta en halua synnyttää koko
elämääni, siinä ero.
Kerran juttelin oman, ei-lestadiolaisen kaverini
ja lestadiolaisen, todella läheisen ystäväni
kanssa ja tuli puhe tulevaisuudesta. Kaverini
tokaisi, että hän aikoo "tehdä kolme lasta".
Lestadiolainen ystäväni kommentoi asiaa
sanomalla" Ei lapsia tehdä, niitä saadaan". Sai
puheliaan kaverini hetkeksi vaiti, mutta
keskustelu jatkui vielä. En kuitenkaan selosta
koko juttua, vaan tartun tohon dialogiin.
Te olette sitä mieltä, että lapset ovat Jumalan
lahjoja. Tietenkin he ovat, mutta eikö teistä voi
yhtälailla olla Jumalan lahjaa se, että on esim.
saanut urheilullisen perimän ja menestyy
yleisurheilukilpailuissa tai on kiinnostunut tv-
työstä? Ja niistä lapsista vielä. Kaikki eivät
takuulla halua suurperhettä(vaikken voi väittää,
etteikö joku -vaikka "vääräuskoinenkin-
haluaisi), onko teidän uskonne vuoksi
pakko "haluta" vai kasvatetaanko teidät siihen?

Ja kun sanoit, että Jumala ei anna
koettelemuksia, joista ihminen ei selviä, miksi
monet lestadiolaisäidit kuolevat synnyttämiseen?
Kuoleehan tietenkin muitakin, mutta tiedän
tapauksen, jossa nainen oli fyysisesti todella
huonossa kunnossa useiden synnytysten jälkeen ja
lääkäri sanoin, että uudelleen raskaaksi
tuleminen vaarantaisi hänen henkensä. No, nainen
kuintenkin tuli taas raskaaksi ja sekä lapsi,
että äiti kuoli(muut jäivät orvoiksi). Tämä oli
tietenkin Jumalan tahto, mutta sitä voisi melkein
verrata itsemurhaan(joka todella suuri synti).
Nainen olisi voinut pelastaa henkensä
yksinkertaisesti esim. sterilisaation avulla,
mutta ei halunnut, vaan uskoi, että Jumalan tahto
toteutuu, kävi miten kävi. Ihmisen pitää
uskossaankin toimia oman henkensä eteen,
tietääkseni Raamattu ei kehoita tekemään asioita
tyyliin "Ajanpas autolla 200 km/h, kyllä Jumala
pelastaa, jos niin on tarkoitettu". Kummastelen
teidän ehdottomuuttanne mm.tässä asiassa.

Teillä on myös kumma tapa antaa toisillenne
syntejä anteeksi, vain Jumalalla yksin on siihen
oikeus. Te siis tavallaan pilkkaatte Häntä
asettumalla Hänen osaansa, kuvittelette olevanne
jotain yli-ihmisiä kun uskotte. Kertoisitko
teidän näkemyksenne tähän ja noihin muihinkin
asioihin.
Odotan vastausta innolla. :)

Mistä johtuu se, että me annetaan syntejä
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä? Ja
millä "oikeudella" me niin teemme.

Se on aivan yksinkertaisesti niin, että Jumala on
antanu meille siihen vallan. Se tulee ihan kaste
ja lähetyskäskystä, jonka Jumala antoi
opetuslapsille ensimmäisenä helluntaina. Siinä
Jeesus sanoo: "Minulle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää
kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla
heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Ja
samassa tai jossain toisessa yhteydessä Jeesus
sanoo: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille
ne anteeksi on anteeksi annetut taivaassa ja
joilta te ne pidätätte, niiltä ne on pidetyt."
Ja Jeesus sanoi Pietarille, kun Pietari
kysyi montako kertaa pitää antaa anteeksi, että
onko seitemässä kerrassa tarpeeksi niin Jeesus
sanoi, että aina kun veljesi katuu ja tulee
pyytämään anteeksi sinun pitää antaa.

"Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että
Pyhä Henki toimittaa vanhurskauttamistyön
evankeliumin välityksellä. Jumala vanhurskauttaa
syntisen seurakunnassaan. Seurakunnalle ja sen
jäsenille on Jeesus antanut sovituksen viran.
Evankeliumin julistamisen virka on Pyhän Hengen
virka. Hänen omansa käyttävät tätä valtuutusta.
Julistaessaan evankeliumia kaikille luoduille he
julistavat myös synninpäästön sanaa, joka on
evankeliumin ydintä. Siinä syntiselle julistetaan
Jeesuksen nimessä ja veressä syntien
anteeksiantamus. Usko tulee kuulemisesta ja
kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Opetuksen sisällössä tärkeinä pidetään
uskonpuhdistuksen periaatteita. Niitten mukaan
Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää
koskevissa kysymyksissä ja että ihminen tulee
vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin
Kristuksen tähden."

Matteuksen evankeliumissa sanotaan:

1."Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne
ihmisten nähden,että he teitä katselisivat;
muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on
taivaissa.
2. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata
torvea edelläsi,niinkuin ulkokullatut tekevät
synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä
ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat
saaneet palkkansa.
3. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi
tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4. että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi,
joka salassa näkee maksaa sinulle.
5. Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin
ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja
rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että
ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon
teille: he ovat saaneet palkkansa.
6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja
sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa;
ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa
sinulle.
7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko
niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä
heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä
teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette,
ennenkuin häneltä anottekaan.
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet
taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun
tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen
leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi meidän
velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä
meidät pahasta,
<sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia
iankaikkisesti. Amen.>
14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille
heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen
Isänne myös antaa teille anteeksi;
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi,
niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi
teidän rikkomuksianne.
16. Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä
niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa
surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän
paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat
saaneet palkkansa.
17. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja
pese kasvosi,
18. etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan
sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi,
joka salassa näkee, maksaa sinulle.
19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle,
missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat
murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen,
missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät
varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös
sinun sydämesi.
22. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on
terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko
ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa
on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä
hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava,
taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette
voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko
hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte,
älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.
Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis
enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä
eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja
teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te
ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä
ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa
kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä
tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo
kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin
yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon,
joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään,
eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me
syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me
itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.
Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän
kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja
hänen
vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille
annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä,
sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.
Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Mt.6

Eli me pyrimme elämään ja uskomaan niinkuin
Raamatussa neuvotaan ja opetetaan. Siellä on
niitä "sääntöjä", joita ihmiset ihmettelee.

Tästä samasta Raamatun kohdasta on tehty
mielestäni sanomaltaan kaunis virsi. Virsi 521.

"Vanhoillislestadiolaisuuden opillisena perustana
ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus.
Keskeistä siinä on saarna Jeesuksen kärsimisestä,
kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kristuksen työ
jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen
seurakunnassaan. Tältä pohjalta
vanhoillislestadiolaiset opettavat Jumalan
valtakunnasta sekä saarnaavat parannusta ja
syntien anteeksiantamusta. Luterilaisen
tunnustuksen mukaan he pitävät Raamattua uskon,
opin ja elämän korkeimpana ohjeena.
Vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan kirkon
tehtävänä on opettaa kristinuskon perusteita ja
juurruttaa niitä kansaan sekä hoitaa pyhät
toimitukset." (Nämä lainatut kohat on SRK:n
sivuilta, paitsi tuo Raamatun kohta.)

Koettelemuksista:
Miksi ihmiset kuolevat? Siksi, että jokaisen
ihmisen on joskus kuoltava. Me ollaan täällä
vain "käymässä". Meidän kuoleman hetki on
määrätty jo ennen meidän syntymää, mutta sitä
hetkeä me ei itse tiedetä. Usein tämä kuolema voi
tulla hyvin yllättäen ja sen tajuaminen ja
hyväksyminen voi olla hyvinkin vaikea ja se voi
viedä aikaa. Joku äiti voi kuolla synnytyksessä,
joku nuori auto onnettomuudessa, lapsi voi hukkua
omaan kotipihaansa, vanhus voi kuolla ihan
rauhallisesti. Kuolemia on monenlaisia. Kun se
hetki elämästä koittaa ei ihmisellä ole valtaa
eikä taitoa sitä muuttaa. Kuolema on hyväksyttävä
osana ihmisen elämänkaarta.
Siksi monet äidit synnyttävät vielä vaíkka
lääkäri varoittaakin. Ei elämä ole meidän
käsissä! Meidän pitää vaan luottaa Jumalan
johdatukseen ja uskoa siihen , että Jumala tietää
mikä on meille parasta. Usein me ei voida
ymmärtää Jumalan tahtoa ja saatamme kapinoida
häntä vastaan. Jos ihminen jaksaa luottaa Jumalan
johdatukseen, hän selviää.
Ja tuollainen väärä Jumalaan luottaminen ei
ole oikein. "Että ajetaanpa nyt vaikka
200km/h..." Minusta tuntuu, että sinäkin ymmärrät
sen olevan väärin.

Ei liiallinen mammonan, eli rahan ja vallan
tavoitettelu ole oikein ja Jumalan
mielenmukaista. Neuvona on, että työn tekeminen,
opiskelu, harrastukset, mikä tahansa tällainen
tekeminen, ei saisi mennä uskomisen edelle. "Ei
voi palvella kahta jumalaa....". Sydän on
jommalla kummalla.

Jotain meidänkin pitää kuitenkin elantomme eteen
tehdä. Jumala on voinut siunata jonkun henkilön
hyvinkin korkeaan ja aikaa vievään ammattiin.
Olihan Raamatun kuninkaistakin osa uskovaisia
(Saul ja Daavid). Äidit ja isät jakavat vastuun
keskenään perhe kohtaisesti niin kuin hyväksi
näkevät. Ei kaikissa perheisissä ole niin, että
äiti on kotona ja isä käy töissä. Meidän
naapurissakin isä on viimeiset kymmenen vuotta
ollu lähes poikkeuksetta kotona lapsia
hoitamassa. Ja hän sano justiinsa viime
sunnuntaina, että hän on saanu olla hyvässä
asemassa, kun on päässy seuraamaan lasten elämää
niin läheltä.
Ei ole sillai minun asia käykö jossain toisessa
perheessä isä vai äiti töissä ja kuka hoitaa
lapsia kotona. Välillä voi kuitenin olla
huolestuttavaakin se, miten paljon joku antaa
työlleen. Se ei saisi tulla uskomisen esteeksi.
Tällaisessa tilanteessa minun pitäisi mennä
juttelemaan hänelle. Ei sillä tavalla neuvomaan,
että hän siitä loukkaantus vaan rakkaudella. Ei
varsikaan ylimielisesti.

Eiköhän tässä tullut aika paljon vastauksia
esittämiisi kysymyksiin. Ja lisää tulee, jos vain
kysymyksiä herää.....Ü

Riitta kirjoitti:

Mistä johtuu se, että me annetaan syntejä
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä? Ja
millä "oikeudella" me niin teemme.

Se on aivan yksinkertaisesti niin, että Jumala on
antanu meille siihen vallan. Se tulee ihan kaste
ja lähetyskäskystä, jonka Jumala antoi
opetuslapsille ensimmäisenä helluntaina. Siinä
Jeesus sanoo: "Minulle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää
kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla
heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Ja
samassa tai jossain toisessa yhteydessä Jeesus
sanoo: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille
ne anteeksi on anteeksi annetut taivaassa ja
joilta te ne pidätätte, niiltä ne on pidetyt."
Ja Jeesus sanoi Pietarille, kun Pietari
kysyi montako kertaa pitää antaa anteeksi, että
onko seitemässä kerrassa tarpeeksi niin Jeesus
sanoi, että aina kun veljesi katuu ja tulee
pyytämään anteeksi sinun pitää antaa.

"Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että
Pyhä Henki toimittaa vanhurskauttamistyön
evankeliumin välityksellä. Jumala vanhurskauttaa
syntisen seurakunnassaan. Seurakunnalle ja sen
jäsenille on Jeesus antanut sovituksen viran.
Evankeliumin julistamisen virka on Pyhän Hengen
virka. Hänen omansa käyttävät tätä valtuutusta.
Julistaessaan evankeliumia kaikille luoduille he
julistavat myös synninpäästön sanaa, joka on
evankeliumin ydintä. Siinä syntiselle julistetaan
Jeesuksen nimessä ja veressä syntien
anteeksiantamus. Usko tulee kuulemisesta ja
kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Opetuksen sisällössä tärkeinä pidetään
uskonpuhdistuksen periaatteita. Niitten mukaan
Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää
koskevissa kysymyksissä ja että ihminen tulee
vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin
Kristuksen tähden."

Matteuksen evankeliumissa sanotaan:

1."Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne
ihmisten nähden,että he teitä katselisivat;
muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on
taivaissa.
2. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata
torvea edelläsi,niinkuin ulkokullatut tekevät
synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä
ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat
saaneet palkkansa.
3. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi
tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4. että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi,
joka salassa näkee maksaa sinulle.
5. Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin
ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja
rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että
ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon
teille: he ovat saaneet palkkansa.
6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja
sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa;
ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa
sinulle.
7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko
niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä
heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä
teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette,
ennenkuin häneltä anottekaan.
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet
taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun
tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen
leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi meidän
velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä
meidät pahasta,
<sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia
iankaikkisesti. Amen.>
14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille
heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen
Isänne myös antaa teille anteeksi;
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi,
niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi
teidän rikkomuksianne.
16. Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä
niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa
surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän
paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat
saaneet palkkansa.
17. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja
pese kasvosi,
18. etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan
sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi,
joka salassa näkee, maksaa sinulle.
19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle,
missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat
murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen,
missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät
varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös
sinun sydämesi.
22. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on
terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko
ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa
on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä
hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava,
taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette
voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko
hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte,
älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.
Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis
enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä
eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja
teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te
ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä
ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa
kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä
tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo
kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin
yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon,
joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään,
eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me
syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me
itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.
Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän
kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja
hänen
vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille
annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä,
sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.
Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Mt.6

Eli me pyrimme elämään ja uskomaan niinkuin
Raamatussa neuvotaan ja opetetaan. Siellä on
niitä "sääntöjä", joita ihmiset ihmettelee.

Tästä samasta Raamatun kohdasta on tehty
mielestäni sanomaltaan kaunis virsi. Virsi 521.

"Vanhoillislestadiolaisuuden opillisena perustana
ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus.
Keskeistä siinä on saarna Jeesuksen kärsimisestä,
kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kristuksen työ
jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen
seurakunnassaan. Tältä pohjalta
vanhoillislestadiolaiset opettavat Jumalan
valtakunnasta sekä saarnaavat parannusta ja
syntien anteeksiantamusta. Luterilaisen
tunnustuksen mukaan he pitävät Raamattua uskon,
opin ja elämän korkeimpana ohjeena.
Vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan kirkon
tehtävänä on opettaa kristinuskon perusteita ja
juurruttaa niitä kansaan sekä hoitaa pyhät
toimitukset." (Nämä lainatut kohat on SRK:n
sivuilta, paitsi tuo Raamatun kohta.)

Koettelemuksista:
Miksi ihmiset kuolevat? Siksi, että jokaisen
ihmisen on joskus kuoltava. Me ollaan täällä
vain "käymässä". Meidän kuoleman hetki on
määrätty jo ennen meidän syntymää, mutta sitä
hetkeä me ei itse tiedetä. Usein tämä kuolema voi
tulla hyvin yllättäen ja sen tajuaminen ja
hyväksyminen voi olla hyvinkin vaikea ja se voi
viedä aikaa. Joku äiti voi kuolla synnytyksessä,
joku nuori auto onnettomuudessa, lapsi voi hukkua
omaan kotipihaansa, vanhus voi kuolla ihan
rauhallisesti. Kuolemia on monenlaisia. Kun se
hetki elämästä koittaa ei ihmisellä ole valtaa
eikä taitoa sitä muuttaa. Kuolema on hyväksyttävä
osana ihmisen elämänkaarta.
Siksi monet äidit synnyttävät vielä vaíkka
lääkäri varoittaakin. Ei elämä ole meidän
käsissä! Meidän pitää vaan luottaa Jumalan
johdatukseen ja uskoa siihen , että Jumala tietää
mikä on meille parasta. Usein me ei voida
ymmärtää Jumalan tahtoa ja saatamme kapinoida
häntä vastaan. Jos ihminen jaksaa luottaa Jumalan
johdatukseen, hän selviää.
Ja tuollainen väärä Jumalaan luottaminen ei
ole oikein. "Että ajetaanpa nyt vaikka
200km/h..." Minusta tuntuu, että sinäkin ymmärrät
sen olevan väärin.

Ei liiallinen mammonan, eli rahan ja vallan
tavoitettelu ole oikein ja Jumalan
mielenmukaista. Neuvona on, että työn tekeminen,
opiskelu, harrastukset, mikä tahansa tällainen
tekeminen, ei saisi mennä uskomisen edelle. "Ei
voi palvella kahta jumalaa....". Sydän on
jommalla kummalla.

Jotain meidänkin pitää kuitenkin elantomme eteen
tehdä. Jumala on voinut siunata jonkun henkilön
hyvinkin korkeaan ja aikaa vievään ammattiin.
Olihan Raamatun kuninkaistakin osa uskovaisia
(Saul ja Daavid). Äidit ja isät jakavat vastuun
keskenään perhe kohtaisesti niin kuin hyväksi
näkevät. Ei kaikissa perheisissä ole niin, että
äiti on kotona ja isä käy töissä. Meidän
naapurissakin isä on viimeiset kymmenen vuotta
ollu lähes poikkeuksetta kotona lapsia
hoitamassa. Ja hän sano justiinsa viime
sunnuntaina, että hän on saanu olla hyvässä
asemassa, kun on päässy seuraamaan lasten elämää
niin läheltä.
Ei ole sillai minun asia käykö jossain toisessa
perheessä isä vai äiti töissä ja kuka hoitaa
lapsia kotona. Välillä voi kuitenin olla
huolestuttavaakin se, miten paljon joku antaa
työlleen. Se ei saisi tulla uskomisen esteeksi.
Tällaisessa tilanteessa minun pitäisi mennä
juttelemaan hänelle. Ei sillä tavalla neuvomaan,
että hän siitä loukkaantus vaan rakkaudella. Ei
varsikaan ylimielisesti.

Eiköhän tässä tullut aika paljon vastauksia
esittämiisi kysymyksiin. Ja lisää tulee, jos vain
kysymyksiä herää.....Ü

Vastasit moniin kysymyksiini, kiitos siitä.
Kunnioitan ihmisiä, joilla on noin vahva usko
Jumalaan ja he turvaavat häneen niin hyvässä kuin
pahassakin. Itse olen vasta ihan alussa tällä
taipaleella, mutta onnellinen siitä.

En siltikään käsitä, mitä eroa on tiukkojen
vaatteiden käyttämisellä ja meikkamisella, sillä
jos meikkaaminen (niin kuin sinä sanoit) on
vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen
herättämistä, niin eiköhän tiukat farkut ja
vartalonmyötäiset paidat ole sitä myös...(Tämä
tuli mieleeni siitä, kun luokkani
lestadiolaistytöt eivät muuten pukeudukaan.) Ja
eivätkö korut ole koristautumista yhtälailla,
kuin meikkaminenkin,vai mitä mieltä sinä olet?
Vastaisitko vielä tohon, jos vain enää jaksat...;)

Kiitos vielä kaikista vastauksistasi.
Lestadiolaisuus on avautunut uudella tavalla
esittämistäsi näkökulmista.
Ties vaikka joskus seuroissa törmätäisiin(eikö
sinne ole kaikki tervetulleita? Ainakin minulle
on niin sanottu.), kiinnostaisi nimittäin tulla
katsomaan toimintaanne, ihan vakavissa aikeissa.

Siunausta sinulle ;)

Riitta kirjoitti:

Mistä johtuu se, että me annetaan syntejä
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä? Ja
millä "oikeudella" me niin teemme.

Se on aivan yksinkertaisesti niin, että Jumala on
antanu meille siihen vallan. Se tulee ihan kaste
ja lähetyskäskystä, jonka Jumala antoi
opetuslapsille ensimmäisenä helluntaina. Siinä
Jeesus sanoo: "Minulle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää
kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla
heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Ja
samassa tai jossain toisessa yhteydessä Jeesus
sanoo: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille
ne anteeksi on anteeksi annetut taivaassa ja
joilta te ne pidätätte, niiltä ne on pidetyt."
Ja Jeesus sanoi Pietarille, kun Pietari
kysyi montako kertaa pitää antaa anteeksi, että
onko seitemässä kerrassa tarpeeksi niin Jeesus
sanoi, että aina kun veljesi katuu ja tulee
pyytämään anteeksi sinun pitää antaa.

"Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että
Pyhä Henki toimittaa vanhurskauttamistyön
evankeliumin välityksellä. Jumala vanhurskauttaa
syntisen seurakunnassaan. Seurakunnalle ja sen
jäsenille on Jeesus antanut sovituksen viran.
Evankeliumin julistamisen virka on Pyhän Hengen
virka. Hänen omansa käyttävät tätä valtuutusta.
Julistaessaan evankeliumia kaikille luoduille he
julistavat myös synninpäästön sanaa, joka on
evankeliumin ydintä. Siinä syntiselle julistetaan
Jeesuksen nimessä ja veressä syntien
anteeksiantamus. Usko tulee kuulemisesta ja
kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Opetuksen sisällössä tärkeinä pidetään
uskonpuhdistuksen periaatteita. Niitten mukaan
Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää
koskevissa kysymyksissä ja että ihminen tulee
vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin
Kristuksen tähden."

Matteuksen evankeliumissa sanotaan:

1."Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne
ihmisten nähden,että he teitä katselisivat;
muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on
taivaissa.
2. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata
torvea edelläsi,niinkuin ulkokullatut tekevät
synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä
ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat
saaneet palkkansa.
3. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi
tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4. että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi,
joka salassa näkee maksaa sinulle.
5. Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin
ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja
rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että
ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon
teille: he ovat saaneet palkkansa.
6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja
sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa;
ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa
sinulle.
7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko
niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä
heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä
teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette,
ennenkuin häneltä anottekaan.
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet
taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun
tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen
leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi meidän
velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä
meidät pahasta,
<sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia
iankaikkisesti. Amen.>
14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille
heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen
Isänne myös antaa teille anteeksi;
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi,
niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi
teidän rikkomuksianne.
16. Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä
niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa
surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän
paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat
saaneet palkkansa.
17. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja
pese kasvosi,
18. etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan
sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi,
joka salassa näkee, maksaa sinulle.
19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle,
missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat
murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen,
missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät
varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös
sinun sydämesi.
22. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on
terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko
ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa
on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä
hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava,
taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette
voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko
hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte,
älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.
Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis
enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä
eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja
teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te
ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä
ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa
kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä
tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo
kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin
yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon,
joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään,
eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me
syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me
itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.
Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän
kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja
hänen
vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille
annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä,
sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.
Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Mt.6

Eli me pyrimme elämään ja uskomaan niinkuin
Raamatussa neuvotaan ja opetetaan. Siellä on
niitä "sääntöjä", joita ihmiset ihmettelee.

Tästä samasta Raamatun kohdasta on tehty
mielestäni sanomaltaan kaunis virsi. Virsi 521.

"Vanhoillislestadiolaisuuden opillisena perustana
ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus.
Keskeistä siinä on saarna Jeesuksen kärsimisestä,
kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kristuksen työ
jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen
seurakunnassaan. Tältä pohjalta
vanhoillislestadiolaiset opettavat Jumalan
valtakunnasta sekä saarnaavat parannusta ja
syntien anteeksiantamusta. Luterilaisen
tunnustuksen mukaan he pitävät Raamattua uskon,
opin ja elämän korkeimpana ohjeena.
Vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan kirkon
tehtävänä on opettaa kristinuskon perusteita ja
juurruttaa niitä kansaan sekä hoitaa pyhät
toimitukset." (Nämä lainatut kohat on SRK:n
sivuilta, paitsi tuo Raamatun kohta.)

Koettelemuksista:
Miksi ihmiset kuolevat? Siksi, että jokaisen
ihmisen on joskus kuoltava. Me ollaan täällä
vain "käymässä". Meidän kuoleman hetki on
määrätty jo ennen meidän syntymää, mutta sitä
hetkeä me ei itse tiedetä. Usein tämä kuolema voi
tulla hyvin yllättäen ja sen tajuaminen ja
hyväksyminen voi olla hyvinkin vaikea ja se voi
viedä aikaa. Joku äiti voi kuolla synnytyksessä,
joku nuori auto onnettomuudessa, lapsi voi hukkua
omaan kotipihaansa, vanhus voi kuolla ihan
rauhallisesti. Kuolemia on monenlaisia. Kun se
hetki elämästä koittaa ei ihmisellä ole valtaa
eikä taitoa sitä muuttaa. Kuolema on hyväksyttävä
osana ihmisen elämänkaarta.
Siksi monet äidit synnyttävät vielä vaíkka
lääkäri varoittaakin. Ei elämä ole meidän
käsissä! Meidän pitää vaan luottaa Jumalan
johdatukseen ja uskoa siihen , että Jumala tietää
mikä on meille parasta. Usein me ei voida
ymmärtää Jumalan tahtoa ja saatamme kapinoida
häntä vastaan. Jos ihminen jaksaa luottaa Jumalan
johdatukseen, hän selviää.
Ja tuollainen väärä Jumalaan luottaminen ei
ole oikein. "Että ajetaanpa nyt vaikka
200km/h..." Minusta tuntuu, että sinäkin ymmärrät
sen olevan väärin.

Ei liiallinen mammonan, eli rahan ja vallan
tavoitettelu ole oikein ja Jumalan
mielenmukaista. Neuvona on, että työn tekeminen,
opiskelu, harrastukset, mikä tahansa tällainen
tekeminen, ei saisi mennä uskomisen edelle. "Ei
voi palvella kahta jumalaa....". Sydän on
jommalla kummalla.

Jotain meidänkin pitää kuitenkin elantomme eteen
tehdä. Jumala on voinut siunata jonkun henkilön
hyvinkin korkeaan ja aikaa vievään ammattiin.
Olihan Raamatun kuninkaistakin osa uskovaisia
(Saul ja Daavid). Äidit ja isät jakavat vastuun
keskenään perhe kohtaisesti niin kuin hyväksi
näkevät. Ei kaikissa perheisissä ole niin, että
äiti on kotona ja isä käy töissä. Meidän
naapurissakin isä on viimeiset kymmenen vuotta
ollu lähes poikkeuksetta kotona lapsia
hoitamassa. Ja hän sano justiinsa viime
sunnuntaina, että hän on saanu olla hyvässä
asemassa, kun on päässy seuraamaan lasten elämää
niin läheltä.
Ei ole sillai minun asia käykö jossain toisessa
perheessä isä vai äiti töissä ja kuka hoitaa
lapsia kotona. Välillä voi kuitenin olla
huolestuttavaakin se, miten paljon joku antaa
työlleen. Se ei saisi tulla uskomisen esteeksi.
Tällaisessa tilanteessa minun pitäisi mennä
juttelemaan hänelle. Ei sillä tavalla neuvomaan,
että hän siitä loukkaantus vaan rakkaudella. Ei
varsikaan ylimielisesti.

Eiköhän tässä tullut aika paljon vastauksia
esittämiisi kysymyksiin. Ja lisää tulee, jos vain
kysymyksiä herää.....Ü

Kiitoksia oot vastannut todella kiitettävästi!
Mä kirjoitin kanssa tähän aiheelseen vastauksen,
mutta se ei näköjään mennyt perille...

Mutta ei se mitään, sulla tuntuu olevan parempi
kirjoitustaito.
Lisäisin vain tuohon koettelemuksista, kohtaan
että ainakin meidän äiti oli menehtyä nuorimman
lapsen syntymän yhteydessä ja hän päätti tehdä
jonkin laisen sterilisoinnin tai jonkun sen
tapasen. Ja minä olen ainakin ollut todella
tyytyväinen siitä päätöksestä, sen takia että
äiti on vielä elossa. En tietietenkään tiedä mitä
olisi voinut tapahtua jos sitä ei olisi tehty,
mutta uskon niin että sekin ratkaisu oli
tarkoitettu tehtäväksi. En usko että toi oli
mikään synti. Tiedän myös pari muuta tapausta,
mutta kaikilla noilla on ollut todella vaikea
synnytys ja niissä on meinannut tulla ruumiita.
VAstailehan vaan vielä riitta kysymyksiin, ne on
iha hyviä.!.!

Cherry kirjoitti:

Vastasit moniin kysymyksiini, kiitos siitä.
Kunnioitan ihmisiä, joilla on noin vahva usko
Jumalaan ja he turvaavat häneen niin hyvässä kuin
pahassakin. Itse olen vasta ihan alussa tällä
taipaleella, mutta onnellinen siitä.

En siltikään käsitä, mitä eroa on tiukkojen
vaatteiden käyttämisellä ja meikkamisella, sillä
jos meikkaaminen (niin kuin sinä sanoit) on
vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen
herättämistä, niin eiköhän tiukat farkut ja
vartalonmyötäiset paidat ole sitä myös...(Tämä
tuli mieleeni siitä, kun luokkani
lestadiolaistytöt eivät muuten pukeudukaan.) Ja
eivätkö korut ole koristautumista yhtälailla,
kuin meikkaminenkin,vai mitä mieltä sinä olet?
Vastaisitko vielä tohon, jos vain enää jaksat...;)

Kiitos vielä kaikista vastauksistasi.
Lestadiolaisuus on avautunut uudella tavalla
esittämistäsi näkökulmista.
Ties vaikka joskus seuroissa törmätäisiin(eikö
sinne ole kaikki tervetulleita? Ainakin minulle
on niin sanottu.), kiinnostaisi nimittäin tulla
katsomaan toimintaanne, ihan vakavissa aikeissa.

Siunausta sinulle ;)

Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista...
vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen,
hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa;
tämä on Jumalan silmissä kallis" (1. Piet. 3: 3-
4).

Se on meille uskovaisillekkin kilvoittelun
paikka; miten pukeutua oikein, ettei se herätä
pahennusta ja loukkaa toisia. Tämän ajan muodin
tietäen on suhteellisen vaikeaa löytää sellaisia
vaatteita, jotka eivät olisi tiukkoja ja
paljastavia.
Eihän meidän pitäisi mihinkään säkkiin pukeutua,
mutta ei ole tarkoitus että me uskovaiset
kuljemme muodin edellä.
Jokainen tekee täällä ajassa omat valintansa,
joihin ei muilla ole sanomista ja valtaa. Ei
meidän tehtävä ole tuomita toisia, koska Jumala
on se joka tuomitsee. Mutta me voidaan neuvoa ja
johdattaa toista kilvoituksen matkalla.

Vielä haluaisin sanoa siitä, kun ihmiset
ajattelevat, että me olemme parempia ihmisiä kuin
muut.
Tämä "ajatus" tulee teille epäuskoisille meidän
vanhurskauttamisopista. Eli oppi siitä, miten
päästää taivaaseen. Kun me sanomme vain tällä
tavalla uskomalla pääsee taivaaseen, niin te
"nousette heti takajaloille" ja kyselette, että
"Miten niin? Mikä tekee teistä parempia kuin
meistä?"

Olet varmaan kuullut puhuttavan lammashuoneesta,
Jumalan seurakunnasta, joka on täällä maanpäällä
ja johon ei pääse muuta kuin yhtä kautta. Sinne
ei tulla sisälle "miten vaan"; rukoilemalla,
kokemalla ihmeellisiä uskoon tulemisia, tekemällä
hyviä tekoja tai jotain, vaan sinne pääse sisälle
parannuksen ahtaan portin kautta.

Jeesus on tuossa lammashuoneessa hyvänä
paimenena. Hän vartioitsee ja kaitsee lampaitaan,
ettei kukaan heistä eksyisi. Nämä lampaat ovat
niitä Jumalan lapsia, jotka parannuksen kautta
tai jo lapsuuden uskossa säilyneinä saavat kuulua
Jumalan valtakuntaan.
Lampaat elävät laumana ja kun yksi lammas meinaa
eksyä ja kadota, toiset lampaat ja hyvä paimen
Jeesus kutsuu äänellään häntä takaisin tuohon
lammaslaumaan. Joskus tämä lammas voi kuitenkin
olla kova korvainen ja silloin hän eksyy ulos
tuosta lammaslaumasta, Jumalan valtakunnasta, ja
eksyy sitä ympäröivään pimeään ja armottomaan
maailmaan. Jossa pedot vaanivat ja kuolema voi
tulla minä hetkenä hyvänsä ilman pelastusta.

Raamatussa verrataan monessa kohti Jumalan
valtakuntaa lammashuoneeseen. Sitä on verrattu
myös sinapin siemeneen (kuinka pienestä
siemenestä kasvaa suuri puu joka kukoistaa ja
kasvaa...), peltoon kätkettyyn aarteeseen,
kultarahaan, vertauksia on monia, mutta tämä
lammashuone vertaus on jäänyt minulle mieleen
jostain lapsuuden pyhäkoulusta.

Tästä syystä me ajattelemme, että on olemassa
vain yksi oikea usko. Ja oikeaan uskoon ei tulla
kasteen kautta, ei rukoilemalla, ei
keskustelemalla Jumalan kanssa kahden kesken, tai
ihmeellisten näkyjen kautta tai lukemalla
Raamattua. Vaan oikean uskoon tullaan uskomalla
Jeesuksen sovitustyöhön ja siihen, että hän on
kuolemallaan sovittanut meidän kaikkien synnit.
Ja sillä tavalla tullaan uskoon vain uskomalla jo
ennen uskoon autetun saarnasta. Eli sellainen,
joka on jo uskovainen saarnaa sinulle sinun
syntisi ja rikkomuksesi anteeksi Jeesuksen
nimessä ja veressä. Tällä tavalla uskomalla
päästään kerran taivaaseen.

Raamatussa, Apotolien teossa on on kolmekin
kohtaan, kuin esimerkkejä, jossa kuvataan uskoon
tulemista.

Ensimmäinen on se kuvaus, jossa kerrotaan Saulus
Tarsolaisen eli Paavalin parannuksesta.
Saulus oli mukana, kun ensimmäinen marttyyri,
Stefanos, kivitettiin. Saulus vainosi uskovaisia
ja tappoi heitä. Hän pyysi ylimmäiseltä papilta
luvan saada mennä Damaskoon, jotta saisi tuoda
sieltä kaikki uskovaiset tapettavaksi
Jerusalemiin.
:3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen
lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo
taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
9:4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka
sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
9:5 Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi:
"Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
9:6 Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle
sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."
9:7 Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa,
seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen,
mutta eivät ketään nähneet.
9:8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi
silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he
taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet
Damaskoon.
9:9 Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei
syönyt eikä juonut.
9:10 Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä
Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!"
Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra."
9:11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene
sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja
kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista
miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
9:12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias
nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen
päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
9:13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen
monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon
pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi
Jerusalemissa;
9:14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus
vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi
huutavat."
9:15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän
on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni
pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
9:16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka
paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."
9:17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani
molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi:
"Veljeni Saul, Herra lähetti minut - Jeesus, joka
ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit - että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä."
9:18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin
suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti
kasteen."
Ei Saulus eli Paavali tullut uskoon siinä, kun
hän keskusteli Jeesuksen, Jumalan pojan kanssa,
vaan tarvittiin uskovainen saarnaamaan ja
antamaan hänelle hänen syntinsä anteeksi.
Tämän tapauksen jälkeen Saulus vaihtoi nimensä
Paavaliksi, joka tarkoittaa pientä ja vähäistä ja
se kuvasi hänen asemaansa Jumalan edessä. Ja
hänestä tuli Jeesuksen seuraaja, joka julisti
kaikille evankeliumia ja saarnasi syntejä
anteeksi.

Toinen tapaus kertoo Kandaken hoviherrasta ja
hänen parannuksestaan:
" 8:26 Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli
sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille
tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on
autio."
8:27 Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä
kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren
Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen
aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin
rukoilemaan
8:28 ja oli nyt paluumatkalla ja istui
vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.
8:29 Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja
pysyttele lähellä noita vaunuja."
8:30 Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen
lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö
myös, mitä luet?"
8:31 Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin
ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?" Ja hän
pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
8:32 Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä:
"Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja
niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä,
niin ei hänkään suutansa avaa.
8:33 Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa
otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä?
Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä."
8:34 Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen:
"Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu
näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"
8:35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä
kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia
Jeesuksesta.
8:36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden
ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on
vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
8:38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he
astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että
hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
8:39 Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä,
tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä
hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi
matkaansa iloiten.
8:40 Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän
vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa
kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan."
Tässäkin Jumala osoittaa, että vain jo ennen
uskoon autettu, voi saarna parannuksen. Ensin
usko ja sitten vasta kaste.

Ja kolmas tapaus kertoo sadanpäämies
Korneliusksesta:
10:1 Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius,
sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa
sotaväenosastossa.
10:2 Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen,
niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi
paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.
10:3 Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä
hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli
sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle:
"Kornelius!"
10:4 Tämä loi katseensa häneen ja sanoi
peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi
hänelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet
muistoon Jumalan edessä.
10:5 Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan
eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;
10:6 hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka
talo on meren rannalla."
10:7 Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli,
oli mennyt pois, kutsui tämä kaksi palvelijaansa
ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensa joukosta
10:8 ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät
Joppeen.
10:9 Ja seuraavana päivänä, kun he olivat
matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi pietari
noin kuudennen hetken vaiheilla katolle
rukoilemaan.
10:10 Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa.
Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin.
10:11 Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas
astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka
neljästä kulmastaan laskettiin maahan.
10:12 Ja siinä oli kaikkinaisia maan
nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja.
10:13 Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: "Nouse,
Pietari, teurasta ja syö."
10:14 Mutta Pietari sanoi: "En suinkaan, Herra;
sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää
enkä saastaista."
10:15 Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen:
"Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano
epäpyhäksi."
10:16 Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia
otettiin kohta ylös taivaaseen.
10:17 Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä
hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso,
ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja
jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon,
seisoivat portilla
10:18 ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä,
majailiko siellä Simon, jota myös Pietariksi
kutsuttiin.
10:19 Kun Pietari yhä mietti tuota näkyä, sanoi
Henki hänelle: "Katso, kaksi miestä etsii sinua;
10:20 niin nouse nyt, astu alas ja mene
arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen
heidät lähettänyt."
10:21 Niin Pietari meni alas miesten tykö ja
sanoi: "Katso, minä olen se, jota te etsitte;
mitä varten te olette tulleet?"
10:22 He sanoivat: "Sadanpäämies Kornelius,
hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko
Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä
ilmestyksessä saanut käskyn haettaa sinut
kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa."
10:23 Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä
vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja
lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet
Joppesta seurasivat hänen mukanaan.
10:24 Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat
Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli
kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät
ystävänsä.
10:25 Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni
Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa
juureen ja kumartui maahan.
10:26 Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen:
"Nouse; minäkin olen ihminen."
10:27 Ja puhellen hänen kanssaan hän meni sisään
ja tapasi monta koolla.
10:28 Ja hän sanoi heille: "Te tiedätte, että on
luvatonta juutalaisen miehen seurustella
vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä;
mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa
sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä
saastaiseksi.
10:29 Sentähden minä vastaansanomatta tulinkin,
kun minua noudettiin. Ja nyt minä kysyn: "mitä
varten te olette minut noutaneet?"
10:30 Ja Kornelius sanoi: "Neljä päivää sitten,
juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani
rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso,
edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa
10:31 ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on
kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon
Jumalan edessä.
10:32 Niin lähetä nyt Joppeen ja kutsu tykösi
Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän
majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla.'
10:33 Sentähden minä lähetin heti sinulle sanan,
ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis
tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken,
mitä Herra on käskenyt sinun puhua."
10:34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt
minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso
henkilöön,
10:35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka
häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle
otollinen.
10:36 Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin
lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta
Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra,
10:37 sen sanan, joka lähtien Galileasta on
levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota
Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
10:38 te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä
ja voimalla oli voidellut Jeesuksen
Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki
hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan
joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
10:39 Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä
hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja
hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.
10:40 Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja
antoi hänen ilmestyä,
10:41 ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen
valitsemille todistajille, meille, jotka söimme
ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän
oli kuolleista noussut.
10:42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja
todistaa, että hän on se, jonka Jumala on
asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.
10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että
jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi
hänen nimensä kautta."
10:44 Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä
Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
10:45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat
ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana,
hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja
vuodatettiin pakanoihinkin,
10:46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä
ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
10:47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta
vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen
niinkuin mekin?"
10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen
Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä
viipymään siellä muutamia päiviä."

Nämä ja lukuisat muut Raamatussa olevat esimerkit
neuvovat meitä siinä, kuinka tehdään parannus ja
tullaan oikein uskomaan. Uskomaan sillä tavalla,
jolla päästään taivaaseen.

Markuksen evankeliumi:
2:1 Ja muutamien päivien perästä hän taas meni
Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan
kotona,
2:2 kokoontui paljon väkeä, niin etteivät he enää
mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille
sanaa.
2:3 Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua,
jota kantamassa oli neljä miestä.
2:4 Ja kun he väentungokselta eivät päässeet
häntä tuomaan hänen tykönsä, purkivat he katon
siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan
aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu
makasi.
2:5 Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän
halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan
anteeksi."
2:6 Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita,
ja he ajattelivat sydämessään:
2:7 "Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa.
Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala
yksin?"
2:8 Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he
mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille:
"Miksi ajattelette sellaista sydämessänne?
2:9 Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle:
'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa:
'Nouse, ota vuoteesi ja käy'?
2:10 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on
valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" -
hän sanoi halvatulle -
2:11 "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja
mene kotiisi."
2:12 Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja
meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki
hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen:
"Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet."
2:13 Ja taas hän lähti pois ja kulki järven
rantaa. Ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja
hän opetti heitä."

Meillä on Pyhän Hengen virka antaa anteeksi
katuvalle ja saarnata hänelle evankeliumia.
Me ei olla muuten parempia (kuin sellaiset
ihmiset, jotka ei ole uskomassa) kuin siinä, että
minä ja muut vanhoillislestadiolaiset olemme
saaneet tulla armosta uskomaan ja saamme olla
armosta uskomassa. Yksin Jeesuksen ansion tähden.
Ei me olla tehty mitään hyviä tekoja, koska ei
ihmisellä ole siihen mahdollisuutta oman
raadollisuutensa tähden. Me olemme uskomassa
yksistään Jeesuksen sovitustyön tähden. Ja siihen
on mahdollisuus jokaisella, joka kaipaa tulla
tämän armon osallisuuteen. (Virressä 82 tai 83
sanotaan: "Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka,
kurjinkin. Vaikka rintaas tuska suuri kalvaa
liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi
kaikkein tähden itses antoi; ristiin
kärsimyksihin.")

Tällä tavalla, Raamattun mukaisesti me voimme
"tuomita" ihmisiä. Jos joku kuolee, eikä hän ole
korjannut asiotaan ja uskonut syntejään anteeksi
niinkuin Raamatussa opetetaan, niin emme me voi
sanoa että hän on pääsyt taivaaseen.
Välillä voi tehdä hyvinkin kipeää, kun joku tosi
läheinen ihminen on teoillaan kieltänyt uskonsa
ja kuoleekin ihan yllättäen. Hänestä ei silloin
jää hyvää toditusta Jumalan valtakunnan keskelle,
että hän oli päässy kilvoittelun voittajana
perille taivaaseen.
Joskus on kuitenkin sellaisia "epäselviä"
tapauksia, joissa ei tiedetä pääsikö tämä henkilö
taivaaseen. Jos vaikka henkisesti sairas tekee
itsemurhan.
Me ajatellaan, että itsemurha ei ole oikein ja
sen tekevä ei pääse taivaaseen, mutta on olemassa
sellaisia ihmisiä, jotka saavat välillä niin
vaikeita masennuskohtauksia ja muita sellaisia,
että eivät mahda itselleen silloin mitään. Jos
tällaisessa tilanteessa kuolee uskovainen
ihminen, on hyvin vaikea sanoa pääsikö hän
taivaaseen. Mutta Jumala sen yksin tietää.
Läheisille se voi vaan olla hyvinkin vaikeaa
hyväksyä ja elää tällaisessa "tietämättömyydessä".

Jumala on antanut ihmiselle etsikon ajan.
Sellaisen ajan, jolloin hän eritysesti kutsuu
ihmistä puoleensa ja armonsa osallisuuten. Älä
silloin paaduta sydäntäsi vaan kuuntele kutsua
vaikka sielunvihollinen houkutteleekin ja yrittää
estää parannuksen teon. Siksi minustakin olisi
kiva nähdä sinut joskus seuroissa (vaikka en tiiä
missä asutÜ), jonne on kaikki tervetulleita.
Toivottavasti olen osannut vastata sinulle
oikein ja jos tulee kysymyksiä niin kysy!ü (Tämä
viimeinen vastaus "meni vähän pitkäksi", mutta
toivottavasti jaksoit edes osittain lukea.)
t.Riitta