Heräsin aamulla ja ilahduin, ohut ensilumi peitti piha-alueen.
Puolenpäivän korvilla laitoin työkamppeet päälleni ja lähdin mökilleni. Tarkoituksena oli peittää kasvi- ja kukkapenkit kuusenoksilla. Mökkini pihalla on muutama iso kuusi ja aijoin sahata niiden alaoksia kasvimaitteni peitteiksi. Hieman minua pelotti kuinka onnistuisin sillä olen vielä toipilaana, enkä saisi rehkiä liikaa.
Ajoin mökkitietä alas rantaan ja ihmettelin kuinka autiolta erään naapurin piha näytti noin etäältä katsottuna. Sitten äkkäsin tilaisuuteni tulleen, näin naapuritalon isännän katkomassa ja kasaamassa kuusen oksia. Hän oli kaadattanut isoja kuusia pihaltaan.
Pysäytin autoni ja kysyin aijotko alkaa rakentamaan ja voinko ehkä auttaa kuusenoksien poisviennissä.
Mies ilahtui ja ilmoitti, että aijo rakentaa vaan halusi pihapiirinsä valoisammaksi, vie ihmeessä niin paljon oksia kun tarvitset.
Käänsin autoni takapenkin alas ja lastasin peräosan täyteen kuusenoksia, jotka vein mökilleni. Palasin ja hain vielä toisen kuorman. Eihän urakkani olisi voinut helpommin onnistua.
Olin suunnattoman onnellinen.
Oletko sinä ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja mitä silloin tapahtui?
Oikea ajoitus
30
189
Vastaukset
- bessie*
Kävipä sinulla hyvä tuuri, ja vähän naapurillakin.
Olimme aikoinaan vierailulla sisareni kesähuvilalla. Lähdimme mieheni kanssa pyöräretkelle jonkun matkan päässä olevalle kanavalle. Siellä tuli vanha mies juttusille kanssamme, ja kertoili juurta jaksain kanavan ja seudun historiasta - hieman enemmän kuin miestäni olisi kiinnostanut. Mieheni nousikin siitä, katsoi merkitsevästi kelloaan ja sanoi minulle, että täytyy kai lähteä, ettemme myöhästy. Ei meillä mihinkään kiire ollut, paitsi miehelläni yhteen krouviin.
En oikein raaskinut siitä noin vain lähteä ja olin kiinnostunutkin, joten mulkaisin miestäni ja sanoin että mene ihmeessä sinne krouviin, kun noin janottaa, minä tulen perässä.
Mieheni lähti ja vanha mies kertoili minulle seudun (tunnetuista) kesäasukkaista.
Veneistä olimme puhuneet jo aiemmin ja nyt sanoin että meitäkin tämä vesistö kiinnostaa. Silloin hän mainitsi entisen vaikuttajan, jolla on merkkipäivälahjaksi saatu hieno vene pohjaan vajonneena ollut jo jonkin aikaa ja sinne ilmeisesti jääkin. Ei voi sitä julkisesti myydä tai oikein edes saattaa tietoon, miten lahjalle on päässyt käymään.
Niin siinä kävi, että kohta jo olin lyömässä kättä päälle venekaupasta. Muutaman päivän kuluttua käytiin noutamassa vene ja paikalle toimitettu, valtion omistamassa korjaamossa talvisäilytyksessä ja huollossa ollut huippuhyvä perämoottori. Käytännössä pois viemisen hinnalla.
Kunnostimme veneen, tai minä pyörin jaloissa ja mieheni kunnosti, ja ei sellaista rantautumista ollut, ettei se olisi kerännyt asiantuntevia ihailijoita ympärilleen.
Myöhemmin palautimme veneessä olleen messinkinlaatan, josta ilmeni kenelle se oli lahjaksi annettu ja miksi. Veneessä oli ulkopuolella myös messinkinen veneveistämön laatta, ehkä tätä sisäpuolella olevaa ei oltu edes luettu.
Jos olisimme ottanee laatasta tarjotun korvauksen vastaan, olisimme sillä peittäneet siirto- ja kunnostuskustannukset ja vielä olisi jäänytkin.
Onneksi en lähtenyt siitä kanavalta väärään paikkaan, vaikka vähän janotti itseänikin.Iltaa!
Ruoan jälkeen menin iltapäiväunille ja nyt taas jaksaa.
Asioista kiinnostuminen ja kysely ja suun aukiseminen oikeassa paikassa auttaa usein löytämään haluamansa. Kuten löysin tämän minun nykyisen vuokraasuntoni.
Olin myynyt osakehuoneistoni ja huonekaluni olivat entisen talon varastossa sillä itse asuin mökillä sen kesän.
Elokuun lopulla tapasin entisen taloyhtiöni hallituksessa puuhastelevan naisen jolle valitin, että minun pitäisi siirtää tavarat pois kun vain löytäisin sopivan asunnon.
Hän oli ystävättärensä kanssa ja ystävätär tuli luokseni ja sanoi, että hänellä on asunto vuokrattavana. Tunsin naisen sillä hän oli asunut opiskeluaikoinaan isäni omistamassa talossa. Hänkin tunsi minut.
Siltä seisomalta lähdettiin asuntoa katsomaan. Keskellä kaupunkia siisti kaksio ja sopuhinta, joten kättä päälle ja aloin muuttohommelit. Sain muuttaa tavarani asuntoon vaikka vuokrasopimus astui voimaan vasta lokakuun alusta ja itse lensin välillä lomalle Samokselle.
- en toivo Lottovoit..
Ajattelin jo, että olette löytäneet meidän veneen, mutta sitten asia poikkesi melkoisesti, joten ei ollut.
Meillä oli soutuvene ja veljeni väittää, että tuuli on vienyt sen rannalta!!!!, siis heittänyt vain järveen ja tuuli vei?
Iselläni on nyt uskomus, että jos jotain oikein kovasti toivoo, niin sen myös saa. Firmamme johtajalla oli Mersu ja Bemari, jotka joutavana oli tavallaan hylätty. Aamuisin, kun oman autoni jätin parkkiin niiden viereen, ihailin niitä aina, etenkin sitä Mersua.
Muutaman mutkan jälkeen saimme Mersun ilmaiseksi ja Bemaristakin maksoimme pilkkahinnan.
Lapseni (11-v) taas oli rukoillut aina iltaisin ja muulloinkin, että pääsisi edes kerran ystävämme luokse Floridaan. Sitten hän lähetti viimeisenä jättöpäivänä kilpailukupongin Kalle-Ankka lehteen, johon sutaisi mallin uuteen Pez-karkki koteloon. Palkintona oli 4 heng. matka Floridaan ja voi sitä riemua, kun hän sai kirjeen, että oli voittanut juuri sen pääpalkinnon!!
Olen elämäni aikana useinkin ollut ns. oikeassa paikassa ja todellakin oikeaan aikaan. Jotenkin sitä vain alkaa uskomaan, ...no, miettimään kuitenkin, että onkohan meillä sittenkin joku Luoja tai enkeleitä, jotka ohjaa kulkuamme?On meillä enkelit suojanamme, jos vain uskomme. Ylenmpänä oleva asuntojuttuni jatkui siten, että olin ennen Samoksen matkaa saanut kirjeen tulla terveystalolle mammografiaan koska edellisissä mammografiakuvassa oli ollut jotain häikkää. Samoksen matkan jälkeen häikkä todettiin rintasyöväksi ja kasvain leikattiin pois heti.
Toipilaana en olisi voinut asua mökillä vaikka olin sitä hiukan suunnitellut sinä syksynä, muistanpa, että keskustelin 2009 täällä keskusteluissakin mahdollisuudesta asua mökillä talven yli.
Talvesta 2009 - 20010 tuli kylmä ja runsasluminen, kiitin luojaani usein täällä lämpimässä kaksiossani keskella kaupunkia.- yritetään uskoa..
korpikirjailija kirjoitti:
On meillä enkelit suojanamme, jos vain uskomme. Ylenmpänä oleva asuntojuttuni jatkui siten, että olin ennen Samoksen matkaa saanut kirjeen tulla terveystalolle mammografiaan koska edellisissä mammografiakuvassa oli ollut jotain häikkää. Samoksen matkan jälkeen häikkä todettiin rintasyöväksi ja kasvain leikattiin pois heti.
Toipilaana en olisi voinut asua mökillä vaikka olin sitä hiukan suunnitellut sinä syksynä, muistanpa, että keskustelin 2009 täällä keskusteluissakin mahdollisuudesta asua mökillä talven yli.
Talvesta 2009 - 20010 tuli kylmä ja runsasluminen, kiitin luojaani usein täällä lämpimässä kaksiossani keskella kaupunkia.Olen kyllä lueskellut tuosta syövästäsi ja nyt olet jo saanut "uutta rintaa" tilalle. Jotenkin tuli siitä mieleeni, että kyllä minullakin riittäisi lisukkeita rintoihin, vaikka joskus teetäkinkin rasvaimun, koska olin niin turhamainen hölmö.
Sitäkin mietin, kun on ollut kirjoituksia rintasyövästä paljonkin ja yksi syy olisi lisähormoonien käyttö...mukamas? Itse en huolinut mitään, vaikka minulta poistettiin kohtu myömien vuoksi (?55-v?) ja tuli tietenkin valtavat menopaussi oireet.
Onneksi on kaikki hoidot uusiutuneet niin paljon, että turha on maalailla vanhoja tapauksia, joissa kuolema oli varma, kuten sittemmin AIDS potilaille.
Katselin ohjelman R. Hudsonista, joka viimeiseen saakka salasi homoutensa medialta ja lopuksi kuitenkin "antoi kasvonsa" taudille.
Onneksi!
AIDS oli tabu Suomessakin viellä 80-luvulla, mutta itse sain hyvää tietoa, koska toimin työpaikkamme yhteyshenkilönä työterveyshuollon kanssa. No, minulla ei ole pelkoa AIDS:sista, mutta tieto auttaa oletuksia paremmin.
Itse en oikeastaan pelkää kuin keuhkosyöpää, johon äitini kuoli. Isäni sai nopean lopun sydänifraktin myötä, kuten äskettäin naapurini. Oli muuten hautajaiset eilen.
Olen muuten kirjoittanut tästä aikaisemmin, siis tiedoksi Hunkzille, mutta ihmettelen sitä edelleen.
Olin Ruissalon kylpylyssä viettämässä ansaittua voittoani ja otin juhlakamat mukaan, pitääkseni hauskaa. Kuitenkin illalla oli pakko lähteä kävelemään vain sinne tielle ja minusta poiketen, aloin jutella niille puille!
Niillä oli jotenkin vain "asiaa" minulle ja höpisin, että mitä te haluatte kertoa minulle? Siellä kävelin, kunnes menin nukkumaan. Juhlat oli ohi osaltani.
Kotiin tultua kuulin, että isäni oli kuollut silloin lauantaina. Aluksi olin vihainen miehelleni, miksi minulle ei ilmoitettu, mutta hänellä oli hyvä perustelu. Miksi olisin pilannut juhlasi/lomasi, koska kuollutta ei voi enää auttaa?
Pakko on olla enkeleitä tai ainakin niitä etiäisiä, joita anoppini näki ja vanhin lapseni.
- Korppis*
Moiks!
Vaikka kuinka kouhoina minua pidettäisiin usko etiäisiin ja ihmisen hyvyyten.
Tulin jokin aika sitten kotiin, olimme P:n kanssa ulkona tuulettumassa ; ) - demeter
Joskus 80-luvun alussa kuljin porukoissa, joissa vallitsi henki, ettei pidä puuttua edes omiin asioihinsa - ne uskottiin ihmistä isomman järjestyksen varaan. Ehkä puhuimme johdatuksesta, henkioppaista tai enkeleistä, en muista.
Tuolle ajalle oli kuitenkin ominaista juuri tuo, mitä olette kuvanneet. Kaikki järjestyi ja elämä oli iloisia yllätyksiä täynnä.
Nykyisin hoidan kyllä asioita "itse", mutta paljon tulee vieläkin vastaan sattumuksia. joihin en ole itse vaikuttanut. Ja tuo laaja verkosto, josta korppis kertoi, tietenkin edesauttaa näiden sattumusten synnyssä.- Korppis*
Huomenta dementer, olin jo aikeissa lähteä kirkkoon, mutta sitten hoksasin, että vasta ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventtisunnuntai. Silloin kampea pystyyn ajoissa ja kiiruhdan laulamaan hoosiannaa ; )
Onko 2010-luvulle tyypillistä ajattelua kaiken hyväksymisen tarve. Ihmiset kuvittelevat olevansa edistyksellisiä kun he kertovat hyväksyvänsä sitä sun tätä.
Ei kaikkea tarvii hyväksyä. Tuola toisessa aloituksessani pähkäilin hyväksymisen nimiin. Kun en hyväksy niin en hyväksy , mutta hyväksyn kuitenkin ja pakkohan se on hyväksyä, että ei jäisi edistyksen jalkoihin. On parenpi esittää teennäistä ja olla julkisesti hyväksyvinään.
Olen alkanut kääntymään takaisin kirkon moraalioppien kannattajaksi no, jaa tai olen kai ikäni ollut uskovainen tavallani. Uskon myös muihin tuonpuolisiin viesteihin, joita aina silloin tällöin koen..
Telepatia on yksi ihmisen kyky saavuttaa yhteys toiseen ihmiseen. Onko se aivojemme ainutlaatuinen kyky vai kuka mahtaa yhdistää piuhoja :; ) - demeter
Korppis* kirjoitti:
Huomenta dementer, olin jo aikeissa lähteä kirkkoon, mutta sitten hoksasin, että vasta ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventtisunnuntai. Silloin kampea pystyyn ajoissa ja kiiruhdan laulamaan hoosiannaa ; )
Onko 2010-luvulle tyypillistä ajattelua kaiken hyväksymisen tarve. Ihmiset kuvittelevat olevansa edistyksellisiä kun he kertovat hyväksyvänsä sitä sun tätä.
Ei kaikkea tarvii hyväksyä. Tuola toisessa aloituksessani pähkäilin hyväksymisen nimiin. Kun en hyväksy niin en hyväksy , mutta hyväksyn kuitenkin ja pakkohan se on hyväksyä, että ei jäisi edistyksen jalkoihin. On parenpi esittää teennäistä ja olla julkisesti hyväksyvinään.
Olen alkanut kääntymään takaisin kirkon moraalioppien kannattajaksi no, jaa tai olen kai ikäni ollut uskovainen tavallani. Uskon myös muihin tuonpuolisiin viesteihin, joita aina silloin tällöin koen..
Telepatia on yksi ihmisen kyky saavuttaa yhteys toiseen ihmiseen. Onko se aivojemme ainutlaatuinen kyky vai kuka mahtaa yhdistää piuhoja :; )Moi korppis,
Mä jouduin jättämään palveluksen (ortodoksisen) väliin, kun nukuin huonosti, enkä millään jaksanut lähteä liikkeelle "heti aamusta". Tykkään kyllä siitä hengestä, joka vallitsee pienen ortodoksiseurakunnan sisällä. Siinä ei ole samaa ahtautta, mitä aikanaan koin luterilaisessa seurakunnassa.
Tuo kaiken hyväksyminen ja "suvaitsevaisuus" pistää välillä minunkin silmääni,koska se tuntuisi olevan eräänlainen muoti-ilmiö. Sen taakse voi kätkeä henkisen laiskuutensa ja sillä voi taata itselleen valtavirran hyväksymisen.
Tänä päivänä on oikein muodikasta olla ateisti tai vahintäinkin uskontokriittinen.
Kumpikaan ilmiö ei minua haittaa, mutta itse ajattelen, että vaikka aika on muuttunut, ihmisten tietous ja itseriittoisuus on lisääntynyt, on sittenkin olemassa sellainen ulottuvuus, joka ei ole aikaan sidottu ja jonka lait pätevät aina. En osaa tuota paremmin selvittää, mutta ymmärrät varmasti, mitä tarkoitan.
Olen joskus miettinyt, ja tainnut lukeakin jostakin, että meidän modernit viestimet sotkevat pahasti tuota kokemisen tasoa, jolla telepatia, etiäiset ja muut "paranormaalit" ilmiöt toimivat. Aika vankkaa hiljaisuutta ja virittäytymistä ne ainakin minulta vaativat toimiakseen. - Korppis*
demeter kirjoitti:
Moi korppis,
Mä jouduin jättämään palveluksen (ortodoksisen) väliin, kun nukuin huonosti, enkä millään jaksanut lähteä liikkeelle "heti aamusta". Tykkään kyllä siitä hengestä, joka vallitsee pienen ortodoksiseurakunnan sisällä. Siinä ei ole samaa ahtautta, mitä aikanaan koin luterilaisessa seurakunnassa.
Tuo kaiken hyväksyminen ja "suvaitsevaisuus" pistää välillä minunkin silmääni,koska se tuntuisi olevan eräänlainen muoti-ilmiö. Sen taakse voi kätkeä henkisen laiskuutensa ja sillä voi taata itselleen valtavirran hyväksymisen.
Tänä päivänä on oikein muodikasta olla ateisti tai vahintäinkin uskontokriittinen.
Kumpikaan ilmiö ei minua haittaa, mutta itse ajattelen, että vaikka aika on muuttunut, ihmisten tietous ja itseriittoisuus on lisääntynyt, on sittenkin olemassa sellainen ulottuvuus, joka ei ole aikaan sidottu ja jonka lait pätevät aina. En osaa tuota paremmin selvittää, mutta ymmärrät varmasti, mitä tarkoitan.
Olen joskus miettinyt, ja tainnut lukeakin jostakin, että meidän modernit viestimet sotkevat pahasti tuota kokemisen tasoa, jolla telepatia, etiäiset ja muut "paranormaalit" ilmiöt toimivat. Aika vankkaa hiljaisuutta ja virittäytymistä ne ainakin minulta vaativat toimiakseen.Iltaa taas linjoilla ; )
Mökin rauhassa voin saavuttaa yhteyden luontoon ja hiljentymään itseeni. Vaikka en juurikaan kuuntele radiota enkä katso televisiota ei täällä kaupunkimiljöössä etiäisiä saavuta saati pysty meditoimaan.
P on ateisti, entinen roomalaiskatolinen, mutta rakastaa istua luterilaisessa kirkossa rinnallani laulamassa joululauluja. Aikoi lähteä kanssani ensi sunnuntaina kirkkoon. Juttelimme äskeen ihmisten moraalikäsitysten löyhtymisestä. Ei silti, joka ajalle tyypillistä on vanhemman väestön syyllistyminen moraalisointiin samalla kun nuoriso nousee protestoimaan. Nykynuoriso hyväksyy ilman ongelmia sellaisia asioita, joita me luutuneet nelkytluvun lapset emme vielä pysty ihan mutisematta nielaisemaan.
Mietin oliko sattumaa, kun menin ja pesin ystävättäreltäni Marianilta lahjaksi saamani silkkibleiserin vesipesussa. Katsoin surkean näköistä lopputulosta ja kauhistuneena luin vuoren sisältä, vain kuivapesu. No, otin ja silitin bleiserin varovasti kankaan läpi ja harjasin vaateharjalla saaden takin jokseenkin kuntoon. Marian kuoli marraskuun alussa.
Minua muuten kauhistuttaa itsenäisyypäivänilta, mitä siellä isolla kirkolla mahtaakaan tapahtua, minulla on etiäistunne, että ei hyvää.
Miten tonkin nyt ottaa :)
Aikoinaan olin varannut paikan sellaisesta koulutus viikonlopusta.
Seurakunnan järjestämä oli, päihdekoulutus meille vapaaehtoisille.
No samaan viikonloppuun mulle sitten yhtäkkiä tarjottiin ilmaista risteilyviikonloppua. Paras ystäväni oli voittanut kahden hengen risteilyn.
Siinä kävin sitten suurta taistelua että perunko koulutuksen ja lähden risteilemään.
Mulla kai kuudes aisti sanoi jotain tai sitten mikä lie mutta päätin pysyä ensimmäisessä päätöksessä ja koulutus voitti.
Kas kummaa kenet sitten siellä tapasinkaan, no tulevan mieheni.
Ja meidän seurustelu alkoi sen viikonlopun aikana.
Vaikka sittemmin erosimme niin koskaan en ole katunut sitä että en lähtenytkään hauskan pitoon eli risteilemään.
Muutenkin mun elämässä on paljon kaikenlaisia vastaavia tapahtumia.- Korppis*
Usein elämänkumppanin tapaamiseen liitty etiäistunteita. Tunteiden pallottelun ja ratkaisun tekemisen jälkeen tilanne selviää jonkun ajan päästä, tein oikein näin sen piti mennä.
- i_a*'
No joo...
Sentin lumi maassa ja parin sentin jää tuossa järveni rannassa... Jäätä tarvittaisi jotta saisin maderysät pyyntiin... Juuri katselin vanhoja digikuvia ja vuonna 2009 ajelin moottorikelkalla 10.11 viemässä maderysiä... 12.11 olikin jo 8 komeaa madetta saaliina... Kuvaus jatkuu... :)- Korppis*
Enpä olekaan vuosiin pilkkinyt. Kun lapset olivat pieniä, pruukasimme joskus matoja uittaa ilman saalista.
Madekeitto olisi ihanaa, mutta sen iilin nylkeminen vastenmielistä. Sain viime talvena naapurin isännältä isohkon mateen. Sitä nylkiessä meni ruokahalu joten jos madetta ostan ostan sen valmiiksi nyljettynä.
Tietty maksa keittoon mukaan ja kermaa sekä pipulikuutioita mausteiksi ; ) - i_a*'
Korppis* kirjoitti:
Enpä olekaan vuosiin pilkkinyt. Kun lapset olivat pieniä, pruukasimme joskus matoja uittaa ilman saalista.
Madekeitto olisi ihanaa, mutta sen iilin nylkeminen vastenmielistä. Sain viime talvena naapurin isännältä isohkon mateen. Sitä nylkiessä meni ruokahalu joten jos madetta ostan ostan sen valmiiksi nyljettynä.
Tietty maksa keittoon mukaan ja kermaa sekä pipulikuutioita mausteiksi ; )No paras keittokala, ja maksa saatikka mäti...
Eihän tarvi nylkeäkään... Raappaus kuumalla vedellä pintalima pois ja valmis keittokala suolistuksen jälkeen...
Tulipahan mieleeni viimesyksyinen tapahtuma... Eräs lääkäriystäväni pyysi josko saisi mateen kun moisia olis yli oman tarpeen... No sainkin seuraavana päivänä ison saaliin, ja soittelin tohtorille mihin tuon otuksen toimitan... Toivoi minun vievän TK:n vastaanottoon jätesäkissä jossa vastaanottaja veisi sen jääkaappiin... Tuo kalahan oli 4,5 kiloinen ja verestin sen kuten pitääkin... Toimitin sen ohjeiden mukaan... Kuinka ollakaan joku "valkoisista sisarista" oli mennyt jääkaapille jolloin tuo tohtorin tuleva keittokala oli ilmeisesti vaihtanut kylkeä vääntelehtien suojuksessaan... Tuloksena karmiva huuto TK:n käytävällä ja yleinen häly... :) - Korppis*
i_a*' kirjoitti:
No paras keittokala, ja maksa saatikka mäti...
Eihän tarvi nylkeäkään... Raappaus kuumalla vedellä pintalima pois ja valmis keittokala suolistuksen jälkeen...
Tulipahan mieleeni viimesyksyinen tapahtuma... Eräs lääkäriystäväni pyysi josko saisi mateen kun moisia olis yli oman tarpeen... No sainkin seuraavana päivänä ison saaliin, ja soittelin tohtorille mihin tuon otuksen toimitan... Toivoi minun vievän TK:n vastaanottoon jätesäkissä jossa vastaanottaja veisi sen jääkaappiin... Tuo kalahan oli 4,5 kiloinen ja verestin sen kuten pitääkin... Toimitin sen ohjeiden mukaan... Kuinka ollakaan joku "valkoisista sisarista" oli mennyt jääkaapille jolloin tuo tohtorin tuleva keittokala oli ilmeisesti vaihtanut kylkeä vääntelehtien suojuksessaan... Tuloksena karmiva huuto TK:n käytävällä ja yleinen häly... :)Voi kalaparkaa elikö se vielä siellä jääkaapissa ; (
Mateenmäti ihanaa plinien, sipulin ja smetanan kera, oi voi tahtoo jääkaapille ; )
Madekeitto on kalakeittojen ehdoton ykkönen. - i_a*'
Korppis* kirjoitti:
Voi kalaparkaa elikö se vielä siellä jääkaapissa ; (
Mateenmäti ihanaa plinien, sipulin ja smetanan kera, oi voi tahtoo jääkaapille ; )
Madekeitto on kalakeittojen ehdoton ykkönen.Ei kyllä elänyt... Kolkattu ja veret laskettu...
Muikun mätiä onkin pakkasessa pari kiloa 100g erissä, hiukka jo nautittuna... Mateen maksaa ja mätiä odotellaan... Nuo mateet perkaan valmiiksi kun annan ystävilleni... Heh, valittelevat vaan kun järveni mateilla ei ole maksaa eikä mätiä... :) - Korppis*
i_a*' kirjoitti:
Ei kyllä elänyt... Kolkattu ja veret laskettu...
Muikun mätiä onkin pakkasessa pari kiloa 100g erissä, hiukka jo nautittuna... Mateen maksaa ja mätiä odotellaan... Nuo mateet perkaan valmiiksi kun annan ystävilleni... Heh, valittelevat vaan kun järveni mateilla ei ole maksaa eikä mätiä... :)Laitapa jouluksi (jos ylimmäräistä löytyy) minulle tulemaan muutama nyssykkä muikun- tai mateenmätiä. Olisinpa otettu moisesta herkusta.
Mutta nyt uni kutsuu. Hyvää yötä ; ) - Pirre*
i_a*' kirjoitti:
Ei kyllä elänyt... Kolkattu ja veret laskettu...
Muikun mätiä onkin pakkasessa pari kiloa 100g erissä, hiukka jo nautittuna... Mateen maksaa ja mätiä odotellaan... Nuo mateet perkaan valmiiksi kun annan ystävilleni... Heh, valittelevat vaan kun järveni mateilla ei ole maksaa eikä mätiä... :)Mie laitoin n. 200 gr muikunmätiä pakkaseen sopivaa herkuttelu hetkeä varten, enempää en tänä syksynä mätiä saanut..
- pilkkijä :)
Jäätäkin jo on. Kävin eilen pilkillä. Hyvin kesti. Ei ritissyt eikä ratissut, eikä ollut liukaskaan, koska oli lunta jään päällä.
- Korppis*
Olihan naskalit taskussa, niin moni on menehtynyt heikkoihin jäihin, joten varovaisuutta vesillä. Kun maltat odottaa jäät kyllä tulevat jos et ota vene ja ongi.
- pilkkijä :)
Korppis* kirjoitti:
Olihan naskalit taskussa, niin moni on menehtynyt heikkoihin jäihin, joten varovaisuutta vesillä. Kun maltat odottaa jäät kyllä tulevat jos et ota vene ja ongi.
Ei voi onkia veneestä koska järvi on jäässä. Tottakait olen varovainen. Kokeilen ensin rannalta jään paksuutta kairaamalla reiän ja etenen sen jälkeen taas samalla tavalla kairaamalla. Virtapaikkoja varon tietenkin talvellakin.
En ymmärrä miksi ihmiset tunkevat heikoille jäille moottorikelkkoineen jos se ei kestä kunnolla ihmistä jalkaisinkaan. - Korppis*
pilkkijä :) kirjoitti:
Ei voi onkia veneestä koska järvi on jäässä. Tottakait olen varovainen. Kokeilen ensin rannalta jään paksuutta kairaamalla reiän ja etenen sen jälkeen taas samalla tavalla kairaamalla. Virtapaikkoja varon tietenkin talvellakin.
En ymmärrä miksi ihmiset tunkevat heikoille jäille moottorikelkkoineen jos se ei kestä kunnolla ihmistä jalkaisinkaan.Oletko pohjoisen ihminen sillä täällä Kainuussa vedet ovat avoimina.
- pilkkijä :)
Korppis* kirjoitti:
Oletko pohjoisen ihminen sillä täällä Kainuussa vedet ovat avoimina.
Tiijjä häntä.
Koetas arvata. - *^?`=
Tiedätkö edes mitä kuntia kuuluu Kainuuseen?
- Korppis*
*^?`= kirjoitti:
Tiedätkö edes mitä kuntia kuuluu Kainuuseen?
Iltapäivää!
Pitää paljastaa, että johan tiedän Suomussalmen kuuluvan Kainuuseen, kaksi kautta olen siellä opetustöissä kulkenut ja yhden kesän vetänyt Ämmänsaaren lomakylää. ; )
Niin sinulle sivusta seuranneelle uskon Pilkkijän asuvat Posion yläpuolella. Eihän meillä Kainuussa ole vielä jäitä jo kuten kirjoitin.
Olit oikeaan aikaan oikeassa paikassa, odotin näet laistasi kommenttia, liekö ollut etiäinen vai kokemuksen sanelemaa reakointia ; DD
- ...
Hahhha.
Meitsillä toi Aku Ankka- syndrooma, pieleen menee, teki miten ja milloin vaan.
Mutta noin lumesta. Kyllä mä olen konesahaa koittanut laulattaa mökillä, ennen lumia. Mulla vähän niinkuin toisinpäin, mä taistelen kasvillisuutta vastaan, en yritä kasvattaaa sitä pihallani.
Mulla on toss juu henk.koht. luonnonsuojelualue, muutama hehtaari, joitten anna rehottaa a siellä on harvinaiseja kasveja ja elukoitakin. Mutta pihan koitan pitää sellaisena, että ei tarvitse raivaussahaa, pääsisw ruohonleikkurilla.
Eli kuusia on kaadettu tällekin syksylle, mutta uunia varten. Kuusi kyllä joutavaa polttopuuta, mutta on tota koivuakin, melko helevatan suuri rankakasa, näin laiskan miehen pilkottavaksi.
Noin ensilumesta muuten. Oli juu varauduttu. Pesin tossa lauhemmilla keleillä arjalaisen muskeliauton parikin kertaa raa-alla vahashamppoolla, kun en viitsinyt alkaa käsin jynssäämään. Meinaan vaan, nyt kun pitää autoa harjailla lumesta, siinäpä se samalla kiillottuu :D
Noista kasveista, niitä on liikaa. Etenkin pihalla. Jotain ihme kukkapenkinjämiä, joita ajeltu ruohonleikkurilla yli, joku jopa kynnetty traktorilla nurin. Mutta sieltä ne vaan tunkee. Ei mitään havuja, Rounduppia.
=DW=- Korppis*
Mökkini piha on luonnontilassa eikä pihani sammaloitunutta nurmikkoa ajeta ruohonleikkurilla siis motoroidulla vaan käsin lykättävällä ja strimmerillä tehdään viimeistely. Olen huomannut kuinka erikoisia kasveja tulee koko ajan lisää tontin rajoille. Varaston nurkalla kasvaa metsämansikoita noin kolmen neliön verran.
Naapuri oli syksyllä ostanut moottorilla käytettävän lehtipuhaltimen ja kauhistus kuinka se vehe piti meteliä. Olen perinteisten työmenetelmien kannattaja haravointi on kivaa ja lähes äänetöntä. Luonnon rauha säilyy ja naapurit eivät häiriinny.
- Sattuuhan näitä
Olen horoskooppimerkkini mukaan varsinainen Hannu Hanhi ja sen kyllä allekirjoitan. Omituisia onnenpotkuja on tielleni sattunut. Ei suuria, mutta oikeaan aikaan.
Ehkä kaikken eniten mieleeni jäänyt on tapaus helmi eli nykyinen autoni.
Ystävälläni oli taannoin autopurkaamo. Hän hoisi rengasvaihtoni ja muut pikkujutut. Olin menossa renkaiden vaihtoon kun näin pihallaan siellä helmen autoksi. Ikää autolla oli, mutta mittarissa vain 155 thkm. Pellit ruosteettomat ja verhoilu kuin uusi.
Pakkohan oli kysyä, että mikäs tämän auton tarina on, ja kuulin, että auto on poistettu rekisteristä ja odottaa paaluttamista. Omistaja oli perinyt sen isoisältään eikä halua siihen tehdä tarvittavaa jarruremonttia eikä viitsi maksaa autoveroa eikä vakuutuksia vaan päätti pistää lättänäksi auton.
Aikani ihailtuani, pähkäiltyäni ja verrattuani helmeä nykyiseen autooni, joka oli vielä vanhempi ja 150 thkm pidempään ajettu, kysyin purkaamon omistajalta myyjän yhteystietoja. Oletin, että kyseessä oli köyhä opiskelijapoika, joka ei pienistä rahoistaan pystynyt maksamaan tarvittavia remontteja vaan antoi auton romutettavaksi.
Soitettuani omistajalle kuulin, että näin ei ollut vaan pojanpoika osottautui niin varakkaaksi, ettei hän tarvinnut moista raakkia. Kysyessäni häneltä voisinko palauttaa auton rekisteriin ja ottaa sen taas ajoon hän sanoi, että siitä vaan. Talvirenkaatkin saisin kunhan tulen hakemaan.
Tuumasta toimeen ja tällä paalutuskoneesta pelastetulla autolla olen nyt ajellut kolme vuotta ja hyvin toimii. Omat ajokilometrini ovat noin 3000/vuosi ja luulenpa, että jos kukaan ei kanssani kolaroi tai itse autoa kolhi, ajelen autolla loppuikäni. Tai ainakin niin kauan kuin lääkäri antaa. - vanhassa vara..
Melko muikea tarina, mutta niin kävi mellekkin. Lapseni ystävänsä kanssa meni Espanjaan vanhalla pösöllä, joka sitten hajosikin sinne.
Siellä oli kuitenkin vanha (65-malli) Opel, jonka he saivat Suomeen vietäväksi ja omistaja luopui siitä pilkkahintaan.
Taisi olla jotain 80-lukua, mutta jokatapauksessa saimme auton museorekisteriin. Pellit oli ruosteettomat ja autolla oli ajettu vain 65.th km, koska vaari oli säilyttänyt sitä aina heinäladossa.
Harmi sikäli, että siitä luovuimme harrastelijalle, mutta ei siitä sittemmin olisi ollut käyttöä meillekkään.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yksi viesti häneltä ja ottaisin takaisin
Mutta ei sitä tule. Ja ehkä parempi niin, tein jo valintani. En saanut häneltä tarpeeksi, kaikki muu meni minun edelle j624176Sä olet epävakaa
tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all492444Mieti miten paljon yritin
Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔622110- 741310
- 681120
Helena Ahti-Hallberg laukoo suorat sanat - Tämä voi olla ongelma uudella TTK kaudella: "Jos on..."
Helena Ahti-Hallberg - tuo upea ja vaativa TTK-tuomari! Tanssii Tähtien Kanssa suosikkiohjelma starttaa syksyn iloksi ja221100- 281065
Ihmisen todellinen tarkoitus, dharma on tehdä tietoinen valinta toimia muiden hyväksi.
Tällä polulla ei ole tappioita eikä häviöitä. Vaikka ihminen ei pääsisi tällä polulla loppuun asti, hän ei menetä mitä417974- 67827
- 63763