Hei.
Opiskelen Jyväskylän yliopistossa Yht.Tk:n filosofian laitoksella ja olen aloittamassa tutkimusta aiheesta uskonto, kirkko ja väkivalta. Olen rajannut tarkastelun pelkästään Kristinuskoon. Aiheen laajuudesta johtuen aikomukseni on kirjoittaa materiaalista gradu, väitöskirja aikanaan ja lopulta kirja, jossa kaikki kootaan yhteen. Aiheen yhtenä sivujuonteena haluaisin käsitellä sitä, mitä uskonnosta kiinnostuneet ihmiset ajattelevat uskonnon ja väkivallan sekä toisaalta kirkon ja väkivallan suhteista. Käytän saamaani aineistoa yhtenä pohjamateriaalina pohdinnoille nykyajan asenneilmapiiristä. Tutkimuksessa käytän saamaani, toivottavasti runsasta, aineistoa täysin anonyymisti. Viesteistä lainaaminen on mahdollista, mutta nimimerkkejä tai muuta tunnistettavaa tietoa en tule kirjoittamaan ylös.
Haluaisin ajatuksia ja kokemuksia mm. seuraavista aiheista.
- Kristinuskon kirkkohistoria ja väkivalta. Onko se ollut yksittäisten voimakkaiden henkilöiden aikaansaamaa vai rakenteellista. Miten suhtaudut kirkkohistorian väkivaltaan aktiivisena seurakunnan jäsenenä.
- Kirkko ja suomen sisällissota 1918. Millainen käsitys sinulla on kirkon asenteista ja toimista tuona aikana? Mitä ajattelet niistä? Oikein vai väärin? Kristillistä vai ei?
- Missä määrin ajattelet nykyajan kirkon ja eri uskontoryhmien sisältävän papistoa ja muuta henkilökuntaa, joiden motiivit ovat ainakin osin ei-hengellisiä. Tarkoitan erilaisia persoonallisuushäiriöitä kuten narsismia, sadismia, turhamaisuutta tai hyödyn tavoittelua jne. OVatko nämä mahdollisia? Miksi tai miksei? Onko omia kokemuksia?
Toivon kirjoituksia ja kommentteja sähköpostiin: [email protected]
Etukäteen kiittäen ja ystävällisin terveisin,
Petri Ristimäki
Opiskelen Jyväskylän yliopistossa Yht.Tk:n filosofian laitoksella ja olen aloittamassa tutkimusta aiheesta uskonto, kirkko ja väkivalta. Olen rajannut tarkastelun pelkästään Kristinuskoon. Aiheen laajuudesta johtuen aikomukseni on kirjoittaa materiaalista gradu, väitöskirja aikanaan ja lopulta kirja, jossa kaikki kootaan yhteen. Aiheen yhtenä sivujuonteena haluaisin käsitellä sitä, mitä uskonnosta kiinnostuneet ihmiset ajattelevat uskonnon ja väkivallan sekä toisaalta kirkon ja väkivallan suhteista. Käytän saamaani aineistoa yhtenä pohjamateriaalina pohdinnoille nykyajan asenneilmapiiristä. Tutkimuksessa käytän saamaani, toivottavasti runsasta, aineistoa täysin anonyymisti. Viesteistä lainaaminen on mahdollista, mutta nimimerkkejä tai muuta tunnistettavaa tietoa en tule kirjoittamaan ylös.
Haluaisin ajatuksia ja kokemuksia mm. seuraavista aiheista.
- Kristinuskon kirkkohistoria ja väkivalta. Onko se ollut yksittäisten voimakkaiden henkilöiden aikaansaamaa vai rakenteellista. Miten suhtaudut kirkkohistorian väkivaltaan aktiivisena seurakunnan jäsenenä.
- Kirkko ja suomen sisällissota 1918. Millainen käsitys sinulla on kirkon asenteista ja toimista tuona aikana? Mitä ajattelet niistä? Oikein vai väärin? Kristillistä vai ei?
- Missä määrin ajattelet nykyajan kirkon ja eri uskontoryhmien sisältävän papistoa ja muuta henkilökuntaa, joiden motiivit ovat ainakin osin ei-hengellisiä. Tarkoitan erilaisia persoonallisuushäiriöitä kuten narsismia, sadismia, turhamaisuutta tai hyödyn tavoittelua jne. OVatko nämä mahdollisia? Miksi tai miksei? Onko omia kokemuksia?
Toivon kirjoituksia ja kommentteja sähköpostiin: [email protected]
Etukäteen kiittäen ja ystävällisin terveisin,
Petri Ristimäki
Vastaukset 2
Vanhimmat
petri on tavattoman vaikeaa samaistua aikaan esim.sisällissota 1918.
mika oli oikein-väärin silloin ei ole selvää tänä päivänä ,meillä on vain mielipiteemme-usein vanhemmiltamme saadut...
taustoja täysin tuntematta..mielipiteistämme suurin osa on mutua..
tietysti voisimme vetää suoraa raamatusta-oikein -väärin...mutta taas u-t ja v-t ovat aivan erilaisia monissa asioissa.
mita kirkko teki,tai jätti tekemättä tuolloin oli monesti yksiloiden suorittamia pahoja tekoja ei aina kirkon sallimia.
onnea kuitenkin vaikealle yrityksellesi
Uskoon tulleiden esimerkkinä on Jumalan oma poika, Jeesus, joka ei ollut väkivaltainen vaan kärsivällinen, auktoriteettinen, rakastava, ymmärtäväinen, sääliväinen...! ainoa joka on ikinä elänyt synnittömän elämän... en oikein itse usko että on olemassakaan toista sellaista ihmistä kuin Hän on joka olisi synnitön?
Sodan aikana kun kyselee silloin eläneiltä, he kertovat että silloin rukoiltiin erittäin paljon Jumalalle, aina presidenttiä myöten, ja tämä pieni maa säästyi kuin ihmeen kaupalla...!
Papiksi pääsee kun opiskelee ja osaa ulkoa tarpeeksi paljon papin opintoon vaadittavia asioita, ja kun henkilö on valittu papiksi, voikin yllätyksenä huomata touuden siitä onko hänellä itsellään uskoa vai eikö ole.
Kyllä he saarnoja osaavat oppiensa perusteella valmistella, mutta monet papit lisäävät niihin "omiaan" koska he haluavat miellyttää seurakuntalaisia, eivätkä ajattele että heidän tulisi olla enemmän mieleen Jumalalle kuin ihmisille.
Mutta on paljon pappeja jotka ovat elävässä uskossa.
Uskoon tulemisella ei muututa automaattisesti paremmaksi ihmiseksi, vaan sitä muuttuu Jumalan muuttavassa voimassa, ajan kuluessa, ei kukaan ole "seppäkään syntyessään". Uskon tien aloittelijat tekevät yleensä enemmän niitä mokia ja lankeemisiä kuin jo kauemmin uskossa olleet sydämmen uskoiset ihmiset.
Sitten on vielä olemassa ns. tapauskovaisia, joilla ei ole varsinaisesti uskoa, mutta he haluavat silti käydä kirkossa ja toimia ja rukoilla siellä kun muutkin niin tekevät. Tällaiset ihmiset käyttäytyvätkin monesti muunlaisella tavalla kuin aidot sydämmen uskovaiset, he kiinnittävät enemmän huomiota ulkoisiin kuin sisäisiin arvoihin, mutta ihmisen on joskus vaikeaa tietää kenellä sitä uskoa on enemmän ja kenellä sitä on vähemmän tai eikö jollakin seuraukuntalaisella edes ole uskoa.
Vanhan Testamentin sotien väkivaltaisuus on realistista kuvausta sen ajan sodankäynnistä, kun aseina oli vain miekkoja ja keihäitä, se oli tietenkin julmaa, koska se oli sotaa. Ihmisillä on melkein aina tahtoa sotia, jostakin kumman syystä.