olemassa, vaan se on ihmisten toiveajattelua, että
kaikki ei loppuisi kuolemaan. Ihminen alkoi uskoa
Jumalaan, koska ihminen pelkäsi niin kovasti
kuolemaa ja toivoi, että joskus kuoleman jälkeen
vielä olisi ylösnousemus ja/tai jossain
henkimaailmassa eläminen. Semmoiset ihmiset kuten
esim. minä, jotka kärsivät enemmän elämässä kuin
monet toiset ripustautuvat helpommin Jumalaan ja
Jeesukseen viimeisenä oljenkortena, että edes
kuoleman jälkeen asiat olisi hyvin, taivaassa.
Minäkin toivoin ja rukoilin lakkaamatta Jumalaa
vuosia, vuosia, vuosia, mutta nyt olen huomannut
rukousteni kaikuneen olemattoman Jumalan kuuroille
korville. Ymmärrän nyt miksi Jumala ei vastannut
hartaisiin rukouksiini, Hän ei vastannut, koska
Häntä ei ole. Sellainen ihminen, joka ei kovin
paljon kärsi tässä elämässä ei pahemmin ajattele
edes Jumalaa kuin korkeintaan kuolinvuoteellaan
epätovoissaan tai sitten hän uskoo naivisti Jumalan
siunanneen hänen elämäänsä ja sanoo kärsiville
rukoile, rukoile. Kaikki ihmiset joutuvat
todellisuudessa kuolemansa jälkeen ikuiseen
kadotukseen kun tajunta lakkaa ja madot syövät
ruumiin, jos ei polttohaudata. Olen syvästi
pettynyt kun Jumalaa ei ollutkaan, vaikka niin
toivoin. Lapsettomana minusta ei jää mitään
jäljelle tähän maailmaan, elämäni ei jatku edes
jälkipolvissa vaan kaikki loppuu kuolemaani.
Eeli, Eeli, lama sabaktani?
kaikki ei loppuisi kuolemaan. Ihminen alkoi uskoa
Jumalaan, koska ihminen pelkäsi niin kovasti
kuolemaa ja toivoi, että joskus kuoleman jälkeen
vielä olisi ylösnousemus ja/tai jossain
henkimaailmassa eläminen. Semmoiset ihmiset kuten
esim. minä, jotka kärsivät enemmän elämässä kuin
monet toiset ripustautuvat helpommin Jumalaan ja
Jeesukseen viimeisenä oljenkortena, että edes
kuoleman jälkeen asiat olisi hyvin, taivaassa.
Minäkin toivoin ja rukoilin lakkaamatta Jumalaa
vuosia, vuosia, vuosia, mutta nyt olen huomannut
rukousteni kaikuneen olemattoman Jumalan kuuroille
korville. Ymmärrän nyt miksi Jumala ei vastannut
hartaisiin rukouksiini, Hän ei vastannut, koska
Häntä ei ole. Sellainen ihminen, joka ei kovin
paljon kärsi tässä elämässä ei pahemmin ajattele
edes Jumalaa kuin korkeintaan kuolinvuoteellaan
epätovoissaan tai sitten hän uskoo naivisti Jumalan
siunanneen hänen elämäänsä ja sanoo kärsiville
rukoile, rukoile. Kaikki ihmiset joutuvat
todellisuudessa kuolemansa jälkeen ikuiseen
kadotukseen kun tajunta lakkaa ja madot syövät
ruumiin, jos ei polttohaudata. Olen syvästi
pettynyt kun Jumalaa ei ollutkaan, vaikka niin
toivoin. Lapsettomana minusta ei jää mitään
jäljelle tähän maailmaan, elämäni ei jatku edes
jälkipolvissa vaan kaikki loppuu kuolemaani.
Eeli, Eeli, lama sabaktani?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuolemaa ne pelkäävät yli kaiken ja juuri siksi
niillä pitää olla joku harhainen luulo että sen
voisi vältää tai elämä jatkuisi kuoleman jälkeen.
Ei ne osaa edes kuolla rauhassa ja tyytyväisenä
elettyyn elämään. Vaikka eihän ne ole eläämäänsä
edes eläneet kun elämä on mennyt täysin hukkaan
miettiessä miten sinne taivaaseen parhaiten
pääsisi livahtamaan kun on salassa pitänyt
raamattujensa oppeja rikkoa.
todistaa jotain Jumalan olemattomuudesta? Onhan
totta, että ihmisillä on motiiveja Jumalan
olemassaolon kehittämiseksi, toisaalta on typerää
väittää niiden riittävän todisteeksi, ettei
Jumalaa ole.
Elämästä ja tyytyväisyydestä väitteleminen on
turhaa, sinäkö sen tiedät ovatko uskovat
tyytyväisiä elämäänsä vai eivät?
Jos ajattelet Jumalaa isähahmona tuolla
pilvissä,olet tietenkin oikeassa.
Mutta oletko ajatellut tätä"Jumalaa"koskaan
transsendaalisena yliälykkyytenä,olemassaolona
josta emme tiedä!
Oma kokemukseni on että,jokin oleva on
olemassa,joka myös ilmoittaa olemassaolostaan
meille.
Etsikää niin te löydätte!Kolkuttakaa niin teille
avataan ei ole turhaa puhetta!
etsinyt, mutta en ole löytänyt. Olen kolkuttanut,
mutta minulle ei ole avattu. Näin vuosia, vuosia,
vuosia.............................................
...................................................
.........................................
".........Ensinnäkin: Kaikkialla läsnä oleva
Jumaluus.
Kuten jo aiemmin oli esillä, meidän länsimaisessa
kristillisyydessämme on hyvin harhautunut kuva
Jumalasta. Todellisuudessa Jumala ei ole vain
jossain avaruuden mittaamattomissa
ulottuvuuksissa asuva persoona, vaan Jumala on
kaikkialla elollisen luomakunnan keskuudessa
läsnä oleva Henki. "Herran Henki täyttää
maanpiirin ja hän, joka puheet kuulee, on joka
paikassa". "Hänessä me olemme ja liikumme". Myös
meidän henkinen minuutemme on samaa olemusta
kaikkialla läsnä olevan Jumalan Hengen kanssa. Ja
samoin on kaikkien elollisten olentojen. Koirien,
hirvien, muurahaisten, veden kalojen sekä taivaan
lintujen. Niinikään tämä sama Jumala Henki asuu
elämän henkenä kaikissa elävissä metsän puissa,
kedon kukissa, maan ruohossa jne. Nyt kun me
tämän oivallamme, alamme päästä sisälle henkisen
maailman ulottuvuuksiin ja alamme ymmärtämään
myös edellä kertomiani esimerkkitapauksia.
Henkisessä ulottuvuudessa me kaikki olemme yhtä
suurta kokonaisuutta ja osallisia iankaikkisen,
kaikkialla läsnä olevat, kuolemattoman Hengen
olemuksesta. Todellinen hengen ykseys - harmonia -
josta mm. intialaisessa filosofiassa puhutaan
tarkoittaa juuri tätä koko luomakunnan ja sitä
hallitsevan Hengen ykseyttä.
Toiseksi: Yhteys henkiseen minäämme - yhteyttä
Korkeimpaan.
Aiemmin olemme jo tämän kurssia puitteissa
käsitelleet ihmisen olemusta ja tulleet
tuntemaan, että ihmisen persoonallisuus muodostuu
kolmesta osatekijästä: Hengestä, sielusta ja
ruumiista. Tämän vuoksi mm. Raamatussa puhutaan
ihmisestä joko luonnollisena - lihallisella -
sielullisena ihmisenä tai sitten hengellisenä
ihmisenä.
Tämän määritelmän mukaan valtaosa ihmisistä on
luonnollisia, lihallisia, Ihmisiä, joille
henkinen minuus on syvälle sisimpään hautautunut
todellisuus, joka harvoin pääsee ihmisessä
ilmaisemaan itseään. Luonnollinen ihminen,
puhuessaan "minästä", tarkoittaa minällä omaa
fyysistä olemustaan. Niinikään kaikki henkisen
minän toiminnat, mm. telepatia, ovat täysin
vieraita ja tuntemattomia käsitteitä, joista
luonnollinen ihminen ei ole yleensä edes
kiinnostunut. (Paitsi ongelmiensa ja
vaikeuksiensa ratkaisuna). Luonnollisen ihmisen
mielenkiinto kun yleensä on kohdistunut
maallisiin rientoihin ja huvituksiin sekä oman
asemansa ja taloudellisten etuuksiensa
saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Kuollessaan
luonnollinen, lihallinen, ihminen
yleensä "menettää henkensä".
Sen sijaan hengellinen ihminen edustaa
kokonaan toisenlaista todellisuutta. Hengellinen
ihminen on saavuttanut elävän ja toimivan
yhteyden omaan henkiseen minäänsä, joka hallitsee
ihmisen kaikkia ratkaisuja ja toimintoja.
Hengelliselle ihmiselle "minä" - käsite ei edusta
fyysistä, kuolevaista olemusta, vaan hengellisen
ihmisen "minä" on se henki, joka tässä
kuolevaisessa ruumiissa asuu. Kuolemassa
hengellinen ihminen ei koskaan menetä henkeään,
vaan hän vapautuu tämän ruumiin sekä ajan ja
paikan kahleista, jatkaakseen kuolematonta
elämäänsä uudessa, iankaikkisessa, ulottuvuudessa
yhtyneenä siihen iankaikkiseen Henkeen, kaiken
luoneeseen alkuolemukseen josta hän on alunpitäen
lähtenytkin.
Nyt kaikki henkisen minän toiminnat, niin
telepatia kuin muutkin, ovat hengelliselle
ihmiselle täysin luonnollista ja jokapäiväistä
todellisuutta. Niinikään hengellinen ihminen,
päästyään omakohtaisiin kokemuksiin henkisen
minän toiminnasta, ei ole enää kiinnostunut tämän
maailman katoavaisista rikkauksista tai sen
riennoista. Hengelliselle ihmiselle henkisen
minuuden kokeminen on niin valtavaa rikkautta,
että sen rinnalla himmenee kaikki muu. Ja vielä:
Kun luonnollinen ihminen elää ilman yhteyttä
henkiseen minään, häneltä puuttuu yhteys myös
Korkeimpaan. Sen sijaan hengellisen ihmisen
yhteys omaan henkiseen minään, merkitsee myös
yhteyttä Korkeimpaan. Tähän perustuu mm.
profeettojen, Jeesuksen ja apostolien toiminta,
joista aiemmin on ollut puhetta. Esimerkiksi
alussa kertomani esimerkit Elisan toiminnasta.
Elisan jokapäiväinen elämä oli jatkuvaa yhteyttä
omaan henkiseen minään ja samalla yhteyttä
Korkeimpaan. Tämän vuoksi hän ei tarvinnut
luonnollisia aistejaan asioiden tiedostamiseen.
Ja tähän on perustunut kaikki ne kokemukset
henkisistä yhteyksistä ja telepaattisista
kokemuksista, joista olen tämän kurssin
puitteissa kertonut.
Kolmanneksi: Koko luomakunnan ykseys.
Kuten aiemmin on ollut esillä, kaikki elollinen:
ihmiset, eläimet, kalat ja taivaan linnut sekä
koko kasvikunta, ovat osallisia kaikkialla läsnä
olevasta eläväksi tekevästä hengestä. Tämä
tietoisuus yhdistää yhdeksi henkiseksi
kokonaisuudeksi kaiken elävän taivaankannen
alla. "Minä olen tuo", sanoo intialainen filosofi
osoittaessaan lootuksen kukkaa, taivaan lintua
tai kukasta kukkaan lentävää perhosta.
Tämä intialainen näkemys antaa hyvin
selventävän kuvan ihmisiä ja koko luomakuntaa
yhdistävästä hengen ykseydestä. Tässä hengen
ykseydessä ei voida enää luokitella eläviä
olentoja erilaisiin arvojärjestyksiin. Ihminen ei
ole sen arvokkaampi kuin muutkaan elävät. Ja.
Ilman muuta luomakuntaa ihminen ei voi selviytyä.
Vain tasapainoinen ja harmoninen kanssakäyminen
kaiken elollisen kanssa voi turvata ihmiselle
selviytymismahdollisuudet tulevaisuudessa......."
tuo panteistinen jumalakäsitys. " Intialainen
filosofi sanoi, että olen tuo lootuksenkukka."
Kannabis, mietiskely, skitsofrenia ja monet
joogakeinot aiheuttavat helposti persoonallisuuden
hajoamisen ainakin hetkeksi, jolloin minä voi
laajeta käsittämään koko ympäristön. Tästä harhasta
ovat varmaan syntyneet monet itämaiset uskonnot.
Intiassa mm. kannabista on käytetty polttamalla
ainakin 2000 vuotta, joten ei ole ihme, että
panteistiset uskonnot ovat siellä niin yleisiä.
jos olisit tutustunut vaikkapa intialaiseen filosofiaan, niin et voisi tehdä
noin karkeaa virhearviota. Tosin huumeita luonnonuskonnot ovat
käyttäneet, vaan se taas ei liity ollenkaan siihen, miten uskonnot
syntyivät. Ennemminkin se on uskontojen väärinkäyttöä ja siitä
johtuneita vääristyneitä uskonnollisia muotoja. Nänhän tehiin myös
kristinuskomme aikana, niin luostareissa, kuin koptilaisessa kirkossa.
Rastat lienee tunnetuin tuprukerho.
Tipahdit, veli hyvä, pahemman kerran kärryiltä.
Ensinnäkin. Olen absolutisti nin alkohlin,
tupakan kuin muidenkin huumaavien suhteen.
Toiseksi ne kokemukset, joihin siteeraamassani
kirjoitusessa viittasin, ovat omakohtaisia ja
todistettavia kokemuksia. Esim. kotiperälläni
kukaan ei näitä asioita "pilvenpolttajan
jorinoiksi" nimittele.
Kolmanneksi. Siteeraamani teksti oli osa paljon
laajemmasta kurssista, mutta mistä: Koitappa
arvata?
Kun ihminen on kääntänyt kaikki kivet ja kannot, ja tiedemies jakanut
kaikki aivosolut kahtia, niin lopultakin hänen on joskus pakka taipua sen
totuuden edessä, että ei Jumalaa eikä ajatusta tuolta, eikä tuolla
tavoin löydy. Tästä seuraa joko pienoinen kyynisyys, epätoivo,
masentuneisuus ja turhautuminen, mutta annas ollakkaan, miksei
ihminen koskaan tajunnut tutkia itseään!!!??? Tunne itsesi, tunnet
Jumalan on profeetat sanoneet. Vaikka ihminen ei olekkaan Jumala,
niin ihmisessä on Jumala, ja jos tuntee itsensä perinpohjin, niin tuntee
jo ainakin osan Jumalasta. Siispä itsetuntemusta suosittelen, ehkä sitä
myöten huomaat, että kikki etsinsäsi ei ole ollut turhaa, kaikki huutosi ei
ole ollut turhaa, vaan näet kylvetyn siemenen kasvattaneen niitylle
kauniin kasvin, ainoa ongelma oli, että et näe niittyä jakojesi alla, liian
lähellä.
Huomattakoon, että täm äei tarkoita, että ihminen olisi itseasiassa
"koko" Jumala, vain pieni osanen, mutta sekin riittää jo siihen, että
ihiminen on todelinen ihme, luomakunnan suuri ihmeteos, varsinkin
kun ihmisen oikea luonne ja päämäärä alkaa kirkastumaan.
Taivaan valtakunta on teissä, Pyhyys on teissä. Jumala ja Kristus on
teissä. Niin pitkään kuin se pysyy ulkopuolisena totaalisesti, niin se
pysyy myös kaukaisena, ehkä kokonaan tuntemattomana. Mutta
tärkeätä ei ole uskoa taas uutta ajattelutapaa, vaan löytää se jokin ja
todellinen. Ja kun kerran on sitä todellisuutta koskettanut, siitä syntyy
totinen usko, eikä sitä kukaan siltä pois vie.
Herramme Jeesuksen Kristuksen siunausta.