Hankintojen hinnoista tinkiminen?

En ole mikään tinkijä, paremminkin siis tinkimätön.

Joskus tosi harvoin olen just tuollaisissa paikoissa missä hinta on täysin ilmaan vedetty, vaikka käytettyä ajoneuvoa ostaessa, maininnut että käteistä sattuu mukana olemaan nyt vain niin ja niin paljon, käykö? Ja joskus käy, joskus ei.

Mutta noin yleensä katson että pitää kauppiaankin leipänsä saada enkä tingi hänen asettamastaan katteesta itselleni. Sen katson kyllä aika tarkkaan että hinta liikkeessä on edullisempi kuin muualla, ja päivittäistavaroissa liikkeen kokonaisedullisuus ratkaisee.

Olen tinkijä, tingin aina kun on mahdollista jopa pienistäkin ostoksista. Olen säästänyt elämäni aikana suuria summia rahaa tosin ne ovat sitten menneet johonkin muuhun tarpeeseen eivätkä ole tehneet pesää.

Viimeksi tingin nukkekotiini ostamasta terassikalustosta, lähes viisi euroa. Mutta siihen kauppaan minulla on perinneside. Ostin aikoinaan pojilleni kalliita leluja, sain aina alennuksen. Minut muistetaan hyvänä asiakkaana ; ).

Arvelen että aika paljon ikäluokkakysymys?

Ei nykyään pysty oikein missään tinkimään. Taannoin lähikaupassa ainoat kookosmaidot olivat reilusti päiväysvanhoja. Sanoin kassalla, että ellei tuoreempia ole varastossa niin otan nämä, mutta haluan hieman alennusta. Eivät myyneet niitä sitten edes sillä normaalihinnalla.

Kovin harvassa paikassa olen itse katsonut soveliaaksi tinkiä aikaisemminkaan ja olen joskus todella hävennyt vanhemman siskoni tinkimistä.
Pystyn hyvin kysymään suutarilta, että paljonko tulee maksamaan, jos otat laukusta/kengistä liikoja remmejä pois tms., ja hylkäämään kalliina pitämäni tarjouksen, mutta esim. kantalappujen vaihdon hinnasta en pysty tinkimään.

Sama täällä, hinnoittelematon tuote ei yleensä kiinnosta, varsinkaan jos liikkeen tuotteissa pääosin on hintalaput. Tulee vaikutelma pärstän mukaan hinnoittelusta, enkä siitä oikein pidä. Poikkeuksena ehkä myyjät, joiden tulotason varmasti tiedän olevan murto-osa omastani. Hyväksyn, että heillä voi olla eri hinnat paikallisille ja turisteille.

En osaa tinkiä.

Aina ollut liikaa apteekkihintoja. K-kauppa,Osula, Alko, näitä on paljon.

Sellainen kaupankäyminen ja tinkailu ei jotenkin kuulu nykyään suomalaiseen kulttuuriin, se on estetty, kartellien voimilla. Ihmiset ei enää osaa tehdä kauppaa, en minäkään.

Just se, että sitä on tottunut kattelemaan hintalappuja jos jotain tarvitsee, ei ole tottunut neuvottelemaan "asiakspalveluhenkilön" kanssa. Ite asiassa useastikin olisi varaa neuvotella hinnasta, mutta sitä ei niinkuin tajua. Ainoat paikat, missä tajuaa asian on kai autokauppa ja asunnonostaminen. Mutta nekin on tehty silleen, voit tehdä tarjouksen ja tietenkin myyjä päättää, kelpaako se vai ei.

Ai niin. Yls paikka on, missä voi opetella kaupankäymistä. Kirpputorit. Paitsi itsepalvelu sellaiset. Mutta kirppiksellä voi jutella hinnastakin myyjän kanssa, jos sopiva hinta löytyy, kaupat syntyy, koko kaupankäynnin ideahan on just siinä.

Nämä keskusliikkeet ja ketjut on järjeswtelmällisesti ja määrätietoisesti hämärtäneet kaupankäymisen ideaa. Hitto, milloin kukaan on tingannut K-kaupassa lenkkimakkarasta?

=DW=

Nykyään voin kuin ohimennen kysäistä, että mikäs näissä olikaan se alennus, nuorempana en inahtanutkaan, vaikka silloin se olisi ollut asiallistakin, tai tarpeellista...

Tuo puolisoni oli tinkijä noloon asti, poikamme kertoi kuinka hänen oli lähettävä joskus aikoinaan urheiluliikkeestä ulos, kun ei kestänyt enää isän tinkimistä :))

Valitettavasti on sukuni aina kulkenut täysin pussein.
Varovasti ovat pussit aina täytyneet aukaista.

Minä olen perinyt saman mielenlaadun, teen kauppalistan tai muun ostopäätöksen ja menen sitten ostamaan.

Kuvainnollisesti katson aina "lahjahevosen" suuhun, jos siellä näkyy korea Suomenlippu, niin siitä sitten alan riimuttamaan, Luomu saa minut melkein satuloimaan.

Joten minä tingin aina ja vain ulkomaalaisuudesta., koskaan en kotimaisuudesta.
Luonteeni ei myöskään saa minusta ukkopahaista, ei sitten koskaan.
H.

Alko -Apteekki - ovat - noin päällisin puolin niitä - liikkeitä, joissa en tingi.

En myöskään koskaan tingi sellaisesta palvelusta, joihin sisältyy jonkun henkilön työpanoksen hinta suoranaisesti.
Kysyn ennen hankintapäätöksen tekemistä, työstä arvioidun hinnan.
Otan tai jätän .

Vaate ja kenkäkaupassa tingin automaattisesti ja estoitta. Kannattaa.
Osuuskaupasta hankitut kalsarit ja sukat on sentään vakiohinnalla hankittuja.
No - nehän ostaakin tuo parempi puolisko.

Kemikalio ja Paperituotteissa on tinkivaraa jopa 50% - kotiin tuotuna, kun ostaa keskitetysti.

Polttoaineissa on jonkin verran hintaeroja, ostettaessa isoja määriä Bensaa ja Dieseliä. Niitä veneissä ja autoissa palaa vuositasolla paljon.

Sähkön hinta kilpailutetaan aika-ajoin. Se todellakin kannattaa.
Puhelin ja Nettipalvelut kannattaa kilpailutta aika usein.

Joudumme käyttämään paljonkin vuositasolla Rautakauppa ja Rakennustarvikeliikkeiden palveluita.

Olen kilpailuttanut kolme alan liikettä. Asiakasalennukset tulevat automaattisesti. Tuoteryhmistä riippuen ovat 18 - 35% luettelohinnasta. Automaattisesti. Huomioidaan suoraan laskussa tai kassalla maksaessa.

Hintojen etukäteistiedustelu on kannattavaa puuhaa.
Samasta tuotteesta saattaa kampanja-alet ja asiakasalet huomioiden saada jopa 25% halvemmalla kun muista liikkeistä.

Kodinkoneita ja Keittiöitä kannatta kytätä Messuilta, niiden päätyttyä. Siellä näytteillä olutta tavaraa myydään pois.
Parasta laatua pilkkahinnalla.

Pieni "vakoilu" on tuottanut meille tuhansia Euroja rakennusaikana.
Omatuntoni ei todellakaan soimi. Hinnoissa on "ilmaa" rutosti.

Kun otan sen pään, että nyt katsotaan nyt se "oikea hinta", niin se sitten kanssa katsotaan.
On se jäänyt autokauppakin tekemättä, kun myyjä ei enää loppupeleissä katsonut voivansa antaa auton tankkia täyteen polttoainetta. Oli kuulemma niin tiukkaan jo alentanut minulle. Olin arvioinut itse maksavani autosta tingityn hinnan, jos se tankillinen tulee lisäksi.
Ei tullut kauppoja.

Tinkiminen on loppujen lopuksi helskatin hauskaa puuhaa. Aikaa siihen kuluu, mutta samapa tuo on.
Samana päivänähän tuoni korjaisi, tinkisein tai ei. Aika on vakio.

Mielestäni paras muistiini jäänyt saavutukseni.

Ostin uuden, keskiluokkaisen eurooppalaisen auton 1984.
Lähden tämänkin tyyppisessä hankinnassa neuvottelemaan täysellsimmin varustellun tuotteen hinnasta.
Tässä tapauksessa sen ajan "herkkupakkauksen" lappuhinta oli 91000mk.

Neuvotellusta hinnasta ryhdyin vähentämään lisukkeita ko. liikkeen lisävarustehinnaston mukaisin summin.
Päädyinmme 74000mk:aan.

Konttoristi, ryhtyessään tekemään papereita, kimposi pystyyn ilmoittaen ettei tälläistä kauppaa tehdä.
Otti vauhtia johtajan toimistosta ja teki nyrpeän näköisenä paperit.
Ylimääräisenä sain sattuman kauppaa maksaa ostokseni saman hintaisena 3kk myöhemmin.
En tarjonnut vanhaa vaihdossa koska, käsitykseni mukaan, kauppiaat pelaavat sen hinnoittelulla.

Yrittäessäni samaa 14-vuotta myöhemmin oli hintamuutos pelkkää kosmetiikkaa.
Edes maksuehto ei tehonnut. Myyjä väitti että heidän kannaltaan olisi edullisempaa myydä vekotin osamaksulla tai velaksi tai jotain sinne päin.

Nyt alan hiljalleen valmistelemaan iltaruskoni lämmön paluuta Kelmien Kerhon teatteriretkeltä.
Palaa hyväntuulisena ja nälkäisenä.

Minttuteetä - basaarin hälinää - värien / mausteiden / rotujen kirjoa - sitä oli Khan el Khalil Kairossa. Marrakesh´n iso basaarialue Marokossa sekä Samarkand´n kauppapaikat, ovat kaikki erilaisia ja kertovat pitkää kaupankäynnin perinteen historiaa. Olen katsellut elämää niissä kaikissa ja se miten tingitään on suoranaista taidetta / teatteria ja miksi. "Ei se millä myyt, vaan se millä ostat" - tehdään tulos ja eletään.
Täällä maksan torilla marjoista pyydetyn hinnan kerääjälle, kovan työn kuitenkin tekee.
Hammaslääkärini pitää kovaa hintaa, mutta hoitaa kalustoani hienosti ja lähettää kutsun, että varmasti menen.
Muuten näin pienillä tuloilla on pakko katsella tarjouksia ja/tai ostaa harvemmin.

Tapa on minulle täysin tuntematon.

Luonteeni ei myöskään saa minusta ukkopahaista, ei sitten koskaan.
H.