Jumal'auta

Sinulle ja minulle se hyvä ja paha merkitsevät eri asioita, mitä sitten kun kohtaamme kadulla ja kukaan ei ole näkemässä, koetko pahaksi sen jos minulle tkee hyvää kohdella sinua niin kuin haluan itseäni kohdeltavan(olen masokisti, pidän siitä että minu lyödään)?

dww kirjoitti:

Sinulle ja minulle se hyvä ja paha merkitsevät eri asioita, mitä sitten kun kohtaamme kadulla ja kukaan ei ole näkemässä, koetko pahaksi sen jos minulle tkee hyvää kohdella sinua niin kuin haluan itseäni kohdeltavan(olen masokisti, pidän siitä että minu lyödään)?

Haluat siis kertoa minulle, että sinä teet asioita toisille sen mukaan mitkä koet itse oikeiksi. Juuri näinhän ihminen toimii. Et ehkä ole oikeasti masokisti mutta olet se mikä olet omanlaisesi ajattelusi ja uskomuksiesi kanssa ja teet tekoja sen mukaan mitkä koet oikeiksi. Näin jokainen ihminen määrittelee itse mikä on oikeaa ja väärää eikä ole yhtä samanlaista ihmistä joka ajattelisi kaikista asioista samanlailla. Tämä ei kuitenkaan ole todellisuudessa mikään ongelma. Kun ihminen elää enemmän mielestä (egosta, josta myös pelko, viha ja tuomiot kumpuavat) ihminen ei ole vielä muistanut sitä kuka hän todella on eli sitä syvempää olemustaan, joka on suorassa yhteydessä kaiken Lähteeseen, jota myös ehdottomaksi rakkaudeksi voidaan kutsua. Ihminen on osa tätä jumalaista kipinää ja sen muistaminen vapauttaa ihmisen egosta, peloista ja tuomioista, vihasta ja erillisyyden harhasta. Harhan toiselta puolen tulemme tuntemaan suurempaa rakkautta ja yhteyttä myös toisiamme kohtaan. Tämä on matkamme, jota kaikki kuljemme riippumatta siitä missä kohden kukin tällä hetkellä on.

Olemme ihmiskuntana vielä matkan alussa. Oppimisen/tietoisuuden/kasvun kautta teotkin muuttuvat sitten kohden suurempaa rakkautta, jota olemme aina olleet ja jonka olemme päässeet unohtamaan. Kaikella tällä on kuitenkin tarkoitus. Kaikki on rakkaudesta luotua, jopa meidän muistamattomuutemme.

Kun kohtaamme asioita, jotka määrittelemme itse pahoiksi, käy tie oman elämän tasapainon saavuttamiseen anteeksiannon ja myötätunnon kautta. Syyllisyyden, syyllistämisen, vihan ja tuomioiden ylläpitäminen ja niihin takertuminen ei tuota rakkautta eikä rauhaa ihmisen sisälle. Kärsimys on ihmisen itsensä luomaa, joka juontaa juurensa egoon ja erillisyyden harhaan, pelkoon ja tuomioihin. Vapauttumalla tästä taakasta, ihminen vapautuu ja kasvaa kohden sitä muistamista kuka hän todella on. Meillä on kaikki vastaukset sisällämme ja Jumalan valtakunta löytyy sisältämme ei itsemme ulkopuolelta, josta olemme sitä oppineet hakemaan ja josta meitä vieläkin opetetaan sitä etsimään/hakemaan.

Uusi aika on tulossa. Monet alkavat tunnistamaan tätä kaikkea tässä ajassa ja niin on tarkoituskin, jotta voisimme yhdessä aloittaa kokemisen suuremmasta rakkaudesta ja yhteydestä toisiimme. Jotta voisimme tuoda rauhan maan päälle. Jotta voisimme elää rakkaudesta eikä pelosta. Jotta voisimme muuttaa kärsimyksen iloksi ja onneksi.

Meillä on mahdollisuus muutokseen ja tämä muutos on jo alkanut.
Kiitos Elämälle, jota kaikki ovat. Kiitos myös Sinulle, joka olet valosta ja rakkaudesta. Pelkosi ovat illuusiota.