Taiwas/paratiisi/nirwana jne.

Toljake

Toisinaan jäänyt miettimään, että kuinka päästä otsikon tavoitteisiin, noin uskon asioiden puitteissa...

Yksinkertaistuksen vuoksi jäädään jumiin vain valtauskontoihin, joista sivuan tietämättömänä vain näitä tunnetuimpia aavistuksen.

Jos olet kristitty, saatat onnistua elämään elämän joka uskonkappaleittesi mukaan oikeuttaisi sinut taivaspaikkaan. Mutta samaan aikaan esim. Allah luultavasti ei päästäisi sinua paratiisiin(sa). Oletko siis taiwaassa(paratiisissa) vai et, voivatko molemmat tahot olla yhtä aikaa oikeassa tai väärässä?

Jos uskot yhteen, oletko valinnut oikein, voitko tällä tavoin päästä sinne auvoisaan ja huolettomaan paikkaan jota useimmat uskonnolliset suuntaukset lupaavat? Vai tuomitsevatko muut tahot sinut sinne vähemmän auvoisaan paikkaan?

Koska suvaitsevaisuuden nimissä ei voida sulkea toisten "paratiisia" pois laskuista, niin kuinka varmistaa oma taiwaspaikkansa, pääsynsä sinne jonnekin joka on auvoisaa iäisesti?

67

139

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tota, jos siis täysin nuhteeton elämä on ehtona paratiisiin pääsyyn,
      ja se täysin nuhteeton elämä, on myöskin se ihanne mitä oletettavasti myöskin siellä paratiisissa toteutetaan..
      nii täytyy kyl sanoa ihan vaan kaikille uskontokuntiinsa kosiskeleville tiedoksi
      et ei oikeen kiinnosta..
      sori nyt vaan :P
      mut mää elän ennemmin tään yhen elämän täysillä, ku pari elämää ulkoa päin saneltujen kurin ja nuhteen alla.

      mur.

      • Täh?!??!?!?!?
        Siis et meinaa vetää tät ainoaa laiffias vaik raamatun mukaan, jotta saisit jatkaa samaa iäisesti taiwaassa???? Huh hu u uhuu huh...
        No en kyl minäkään :)


      • Toljake kirjoitti:

        Täh?!??!?!?!?
        Siis et meinaa vetää tät ainoaa laiffias vaik raamatun mukaan, jotta saisit jatkaa samaa iäisesti taiwaassa???? Huh hu u uhuu huh...
        No en kyl minäkään :)

        noku mun käsityskyvyn mukaan se olis sama kui elää elämänsä Kalevalan mukaan, samanlaista vanhemman kansan perinnetietoutta se on raamattukin, tosin hiukan vanhempaa..
        niin et mitä järkeä..?

        mur


      • Toljake kirjoitti:

        Täh?!??!?!?!?
        Siis et meinaa vetää tät ainoaa laiffias vaik raamatun mukaan, jotta saisit jatkaa samaa iäisesti taiwaassa???? Huh hu u uhuu huh...
        No en kyl minäkään :)

        Selvittäkää nyt ensin, mistä Raamatussa on kyse, älkääkä nojatko omiin päätelmiinne.


      • dazu kirjoitti:

        Selvittäkää nyt ensin, mistä Raamatussa on kyse, älkääkä nojatko omiin päätelmiinne.

        Ihmisten kirjoittamia kirjoja, jotka on päätetty oikeaoppisiksi ja kerätty yksiin kansiin. Mitä muutakaan se olisi? Jumalan ilmoitus?


      • temppuilija kirjoitti:

        Ihmisten kirjoittamia kirjoja, jotka on päätetty oikeaoppisiksi ja kerätty yksiin kansiin. Mitä muutakaan se olisi? Jumalan ilmoitus?

        Ihmisten kirjoituksia toki. Totesin noille vaan, että jos itse päättää, mitä jossain kirjoitetaan ilman, että on mitään käsitystä, mitä tekstissä lukee, niin on häiritsevää, että tehdään kommentteja muka tekstistä.
        Silloinhan kommentin arvo on identtinen väitteen dazu=berberimies kanssa.


      • dazu kirjoitti:

        Ihmisten kirjoituksia toki. Totesin noille vaan, että jos itse päättää, mitä jossain kirjoitetaan ilman, että on mitään käsitystä, mitä tekstissä lukee, niin on häiritsevää, että tehdään kommentteja muka tekstistä.
        Silloinhan kommentin arvo on identtinen väitteen dazu=berberimies kanssa.

        no niinhän kaikissa uskonlahkoissakin tehdään,
        poimitaan "pyhistä" kirjoituksista ne itselleen sopivimmat ja saarnataan niiden mukaan juurikaan välittämättä kaikesta muusta tekstistä mitä niihin "pyhiin" kirjoituksiin sisältyy.. eli siis tavallaan päättävät että raamatussa sanotaan näin ja näin, ollenkaan välittämättä esim. siitä että uudessa testamentissa sanottaiskin toisin.
        en ole lukenut koko raamattua ja tuskin tulen lukemaankaan,
        mut jos korjaan omaa aiempaa lausuntoani hieman selkeämmäksi,

        MINUN mielestäni nykypäivänä ei ole järkevää, tuskin edes mahdollista elää KOKO elämäänsä KAIKEN sen mukaan mitä raamattuun (tai mihin tahansa muuhun jonkun toisen uskonnon pyhänä pidettyyn kirjaan) on kirjoitettu joskus parituhatta vuotta sitten.
        yhtä hyvin joku hihhuli voisi kehitellä uskonnon Kalevalan kertomusten pohjalta..

        mur


      • dazu kirjoitti:

        Ihmisten kirjoituksia toki. Totesin noille vaan, että jos itse päättää, mitä jossain kirjoitetaan ilman, että on mitään käsitystä, mitä tekstissä lukee, niin on häiritsevää, että tehdään kommentteja muka tekstistä.
        Silloinhan kommentin arvo on identtinen väitteen dazu=berberimies kanssa.

        Dazu berberimies ... Temppuilija psykopaatti .... mun mielikuva susta on ihan mun oma.

        Sä oot selviytyjätyyppi.


    • niin?

      Luin faksisi "nirvanaan" asti, johon loppuikin mielenkiintoni.

      Nirvanaa ei kannata kuunnella, siinä sairastuu, sanoi lääkäritäti

    • Jos työntää dynamiittipötkön persaukkoon ja laittaa langan palamaan, pääsee varmasti johonkin.

      Kun elukoita teurastetaan ja lihat syödään hurskaissa kodeissa vaikka makaronilaatikkoon sujutettuna, niin missä sen eläimen taivaspaikka ois?

      Suvaitsevuuden nimissä.. me kuolemme kaikki. Ennen sitä on se paratiisi.

      • Niinhän se vanha vitsikin menee:
        Rakennustyömaalla sattui räjäytysten yhteydessä vahinko ja vanhempi panostaja menehtyi. Mestari sitten pikimmiten sitä kotona odottelevalle rouvalle tiedottamaan ja pahoittelemaan:
        "Rouva, krhmmm, olen pahoillani mutta miehenne Erkki menehtyi tänään kallioräjäytysten yhteydessä sattuneessa tapaturmassa."
        Rouva itkunsa keskeltä:
        "Voi minun miesparkaani, voi... Toivottavasti Erkki pääsee nyt taivaaseen..."
        Johon mestari:
        "Niin, tuota, siihen suuntaan se Erkki ainakin lähti..."

        Mitä elukoiden syömiseen eri muodoissa ja yhteyksissä tulee, niin valitettavasti ihminen on onnistunut positioimaan itsensä siten ettei enää ole uhattuna tuossa mielessä, ravintoketjun saaliseläimenä. Kaltaistensa uhkaamana jossain määrin on toisinaan edelleenkin, muista, ehkä vähemmän hyvistä syistä?

        Niinhän me kuollaan, kiitos siitä, ja se taitaakin olla ainoa täysin varma asia tässä maailmassa, tutkitusti ja tilastoidusti. Se missä ja milloin on kunkin henkilökohtainen paratiisi on jokaisen oma asia.


      • mm
        Toljake kirjoitti:

        Niinhän se vanha vitsikin menee:
        Rakennustyömaalla sattui räjäytysten yhteydessä vahinko ja vanhempi panostaja menehtyi. Mestari sitten pikimmiten sitä kotona odottelevalle rouvalle tiedottamaan ja pahoittelemaan:
        "Rouva, krhmmm, olen pahoillani mutta miehenne Erkki menehtyi tänään kallioräjäytysten yhteydessä sattuneessa tapaturmassa."
        Rouva itkunsa keskeltä:
        "Voi minun miesparkaani, voi... Toivottavasti Erkki pääsee nyt taivaaseen..."
        Johon mestari:
        "Niin, tuota, siihen suuntaan se Erkki ainakin lähti..."

        Mitä elukoiden syömiseen eri muodoissa ja yhteyksissä tulee, niin valitettavasti ihminen on onnistunut positioimaan itsensä siten ettei enää ole uhattuna tuossa mielessä, ravintoketjun saaliseläimenä. Kaltaistensa uhkaamana jossain määrin on toisinaan edelleenkin, muista, ehkä vähemmän hyvistä syistä?

        Niinhän me kuollaan, kiitos siitä, ja se taitaakin olla ainoa täysin varma asia tässä maailmassa, tutkitusti ja tilastoidusti. Se missä ja milloin on kunkin henkilökohtainen paratiisi on jokaisen oma asia.

        Ehkä ne kuolemaan liittyvät mysteerit ovat uskonlahkojen tapa hallita ihmislaumaa. Käsittääkseni ihminen on nisäkkäistä ainoa, joka pelkää kuolemaa, pohtii sitä ja menee mahtavin rituaalein kalliisti maan uumeniin. Useinmiten kaikki rituaalit vain siksi, että jälkeenjääneiden tuska omasta tulevasta kuolemasta kaikkoaisi.

        Nykyaforismi: Satoja euroja kirkon kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.


    • y.b..

      Joo, uskonnoissa on omat kiemuransa, jotka hämmentää.

      Mua henkilökohtaisesti ahdistaa ajatus, että kuoleman jälkeen olisi elämää. Minulle riittää ihan tämä olemassaoleva, tän hetkinen elämä. Minulle kuoleman jälkeinen elämä on sitä, että elämäni jatkuu kuolemani jälkeen lapsissani, niin henkisessä kuin fyysisessä mielessä, tekemissäni asioissa, liittyivät ne sitten töihin, ihmissuhteisiin tai vaikka puutarhan hoitoon (koskaan ei ole myöhäistä istuttaa omenapuuta :))

      Jumalanikin lienee kaikkien Jumalien sekoitus, eikä asu missään kirkossa..

    • kundi.kundine

      kun ei usko mihinkää tai ketää, ni tiätää mihi joutuu, eikä tarvii arpoo.
      kaikelaisii höpöjuttui ihmiste kiusaks.

    • Koska suvaitsevaisuuden nimissä ei voida sulkea toisten "paratiisia" pois laskuista, niin kuinka varmistaa oma taiwaspaikkansa, pääsynsä sinne jonnekin joka on auvoisaa iäisesti?

      - Sola fide, sola gratia.

      • Klassisia ajatusvirheitä...


      • dazu kirjoitti:

        Klassisia ajatusvirheitä...

        Sanoo kuka ;) ?
        Ja millä kompetenssilla ?


      • xena-183 kirjoitti:

        Sanoo kuka ;) ?
        Ja millä kompetenssilla ?

        "Usko tarkoittaa mielestäni kutakuinkin Russellin paradoksin hyväksymistä luonnonlakina(kielten, puheen, ajatusten ja aistihavaintojen tehtävä on välittää tietoja totuudesta, ei olla itse totuus).

        Ja epätäydellisyyslausehan todistaa russellin paradoksin luonnonlaiksi, jolloin olisi luonnonvastaista olla uskomatta."

        Ajatukset moneudesta perustuvat Russellin paradoksin kieltämiselle. Onko kielipeliteoria tuttu?

        Sikäli olet oikeassa, mikäli tarkoitat toisen ilmaisun kieltämistä paratiisin kieltämisellä ja sitähän sinä loppujenlopuksi tarkoitat, vaikket sitä itse tiedostaisikaan.


      • dazu kirjoitti:

        "Usko tarkoittaa mielestäni kutakuinkin Russellin paradoksin hyväksymistä luonnonlakina(kielten, puheen, ajatusten ja aistihavaintojen tehtävä on välittää tietoja totuudesta, ei olla itse totuus).

        Ja epätäydellisyyslausehan todistaa russellin paradoksin luonnonlaiksi, jolloin olisi luonnonvastaista olla uskomatta."

        Ajatukset moneudesta perustuvat Russellin paradoksin kieltämiselle. Onko kielipeliteoria tuttu?

        Sikäli olet oikeassa, mikäli tarkoitat toisen ilmaisun kieltämistä paratiisin kieltämisellä ja sitähän sinä loppujenlopuksi tarkoitat, vaikket sitä itse tiedostaisikaan.

        Vastaan sanoillasi: klassisia ajatusvirheitä...

        Sinun lähtökohtasi on virheellinen. - Sanot: "usko tarkoittaa mielestäni..." -
        Mutta sinä et voi tietää mitä usko on minun mielestäni ja miksi se on sellaista kuin on. - Miksi minun täytyisi uskoa kuten sinä ?

        Minulle usko on henkilökohtainen ja luonnollinen asia, kuin ilma jota hengitän. - Minulle usko ei ole jotakin pelkästään kirjasta opittua, vaan se on osa minua; lähtöisin kenties lapsuudenkodistani saadusta esimerkistä yhdistettyinä omiin kokemuksiini. - Tullut osaksi minua jo kauan ennen kuin osasin itse lukea. - Ja opin sentään lukemaan jo 3-4 vuotiaana ;) - Minä uskon myös evoluutioteoriaan, mutta se ei ole minulle millään tavalla ristiriidassa kristinuskoni kanssa. - Minun ei tarvitse todistaa mitään kenellekään. En tarvitse kääriliinoja enkä filosofista pohdintaa Raamatun tekstien pätevyydestä tai pätemättömyydestä. - Välitän tapani uskoa myös lapsilleni, mutta en pahastu, kun he muodostavat uskosta omanlaisensa elämäntavan ja arvomaailman. - Minun uskoani ei voi ottaa minulta pois, mutta en myöskään moiti toisia, jotka eivät usko samalla tavalla kuin minä. - Toivon, että sinäkin annat arvon minun näkemykselleni.


      • Vielä muuta?
        xena-183 kirjoitti:

        Sanoo kuka ;) ?
        Ja millä kompetenssilla ?

        Sanoo Minä!
        Kompetenssina uskontotieteen tohtori!


      • xena-183 kirjoitti:

        Vastaan sanoillasi: klassisia ajatusvirheitä...

        Sinun lähtökohtasi on virheellinen. - Sanot: "usko tarkoittaa mielestäni..." -
        Mutta sinä et voi tietää mitä usko on minun mielestäni ja miksi se on sellaista kuin on. - Miksi minun täytyisi uskoa kuten sinä ?

        Minulle usko on henkilökohtainen ja luonnollinen asia, kuin ilma jota hengitän. - Minulle usko ei ole jotakin pelkästään kirjasta opittua, vaan se on osa minua; lähtöisin kenties lapsuudenkodistani saadusta esimerkistä yhdistettyinä omiin kokemuksiini. - Tullut osaksi minua jo kauan ennen kuin osasin itse lukea. - Ja opin sentään lukemaan jo 3-4 vuotiaana ;) - Minä uskon myös evoluutioteoriaan, mutta se ei ole minulle millään tavalla ristiriidassa kristinuskoni kanssa. - Minun ei tarvitse todistaa mitään kenellekään. En tarvitse kääriliinoja enkä filosofista pohdintaa Raamatun tekstien pätevyydestä tai pätemättömyydestä. - Välitän tapani uskoa myös lapsilleni, mutta en pahastu, kun he muodostavat uskosta omanlaisensa elämäntavan ja arvomaailman. - Minun uskoani ei voi ottaa minulta pois, mutta en myöskään moiti toisia, jotka eivät usko samalla tavalla kuin minä. - Toivon, että sinäkin annat arvon minun näkemykselleni.

        "Sinun lähtökohtasi on virheellinen. - Sanot: "usko tarkoittaa mielestäni..." -
        Mutta sinä et voi tietää mitä usko on minun mielestäni ja miksi se on sellaista kuin on. - Miksi minun täytyisi uskoa kuten sinä ?"

        Mielestäni-sana viittasi Russellin paradoksin käyttämiseen asiantarkastelun työkaluna, eli mielestäni Russellin paradoksin hyväksyminen luonnonlakina, mikä se onkin, on erittäin hyvä työkalu uskon kuvaamisessa.

        Se, mitä tarkoitin klassisella ajatusvirheellä, oli, että päätät, mitä toinen ajattelee, oman kielipelisi kautta, vaikka toisen henkilön kielipeli ei sisälly sinun kielipeliisi. Ajatuksesi siis rikkovat Russellin paradoksin muodostamaa matemaattista lakia ja ovat Wittgensteinin sanojen mukaan mielettömiä. Kyseessä on sama virhe, minkä tekevät juurikin nämä toisten paratiisien kieltäjät.

        Pointti on se, että, kun ihmiset puhuvat uskosta, he puhuvat kaikki samoista asioista ja näkevät maailman täysin identtisellä tavalla. He vain käyttävät termejä eri tavoin ja ymmärtävät niillä erilaisia asioita, mikä luo pinnallisen harhakuvitelman siitä, että ihmiset kokisivat uskon jotenkin kovin eri tavoin. Mutta kyllä kokevatkin usko-sanan merkityksen, mutta kyse on vain termien käytöstä.

        Esimerkiksi meidän keskustelumme on siitä hauska, että selitämme toisillemme täysin samaa asiaa ja väitämme molemmat sen olevan samalla tavalla, mutta silti luulet, että sanon jotain muuta, kuin sinä sanot, koska käsittelet asiaa vain omasta kielipelistäsi katsoen subjektiivisesti. Eli, kun sanon samat asiat eri termein, luulet, että ajattelen kovin eri tavoin, kuin sinä ja näet minun ajattelevan, kuten sinä ymmärrät sillä ilmaisulla, mitä minä käytän. Eli ongelmasi on se, ettei sinua kiinnosta, mitä koitan sanoa, vaan kategorisoit sanomiseni perusteella kokemukseni erilaiseksi, kuin sinun kokemuksesi, kun sanon saman kokemuksen, minkä sinä koet, eri sanoilla. - Tämä on juuri se moneuden virhe, moneus perustuu toisen kielipelin sisällyttämiseen omaan kielipeliin, johon se ei sisälly.


        "Mutta sinä et voi tietää mitä usko on minun mielestäni ja miksi se on sellaista kuin on."

        Miksen? Mistä voit tietää, että en voi tietää, millaista usko on sinun mielestäsi? Minusta tuo väite on olkinukke.

        Tilannetta voisi käsitellä vaikkapa siten, että pöydällä on voipaketti... skitsofreenikot katsovat sitä... yksi näkee sen voipaketin Putinina, yksi Halosena, yhdelle siinä on nurmikenttä, toiselle Mongolia. Silti siinä on sama voipaketti, minkä kaikki näkevät. Tämän voipaketin yhdenkaltaisuus on kuitenkin näille skitsofreenikoille uskon asia. Kaikki he kuitenkin näkevät paketin voipakettina ja kokevat sen samalla tavoin, he vain tulkisevat sen joksikin muuksi. Kaikki he ovat sitä mieltä, että se, millaiseksi juuri hän sen tulkitsee, on se oikea. Nyt tässä keskustelussa Xena puolustaa näiden näkemysten tasavertaisuutta, sanomalla, että heidän kokemaansa ei tulisi kieltää ja, että kaikkien näiden kokemat ovat yhdenvertaisia, mutta toisaalta hyväksymällä toisen näkemyksen, synnytetään paradoksi oman näkemyksen oikeellisuuden osalta; siis kieltääkö muiden näkemykset väärinä ja samalla ottaa huomioon sen, että joku muu ajattelee samalla tavalla ja kieltää oman näkemyksen, vai hyväksyäkö muiden näkemykset oikeina, ja toivoa, että muutkin hyväksyisivät oman näkemyksen oikeana(tässä kohtaa tulee miinus- ja pluspeukuttelijat mieleen, tuleeko jostain asiasta enemmän totta, kun useampi ihminen hyväksyy sen...)...
        Mitä minä tässä koitan sanoa on, että Halonen=voipaketti, Putin=voipaketti, nurmikenttä=voipaketti, Mongolia=voipaketti ja, että Putin=Halonen=nurmikenttä=Mongolia=voipaketti ja, että Xena katsoo asiaa subjektiivisesti siten, että maailmassa on vain yksi kielipeli ja monta eri kokemusta, kun minä sanon, että on vain yksi kokemus, mutta monta eri kielipeliä. Xena katsoo, että on vain yksi järjestelmä, miten sanojen merkitykset määräytyvät ja, että Nurmikenttä, voipaketti, Putin, Halonen ja Mongolia tarkoittavat kaikki eri asioita hänen kielipelissään ja hänen kielipelinsä on ainoa oikea, jolloin syntyy tilanne, että hänen kielipelistään katsoen näyttäisi siltä, että todellisuuksia on monia ja, että eri ihmisillä eri sanoihin vain liittyy erilainen kokemus.

        Minun ja Xenan näkemykset tarkastelevat siis samaa asiaa eripäin, mutta yhdistyvät siinä, kun Xena puhuu samoihin asioihin liittyvän eri ihmisillä erilaiset kokemukset ja minä puhun eri ihmisten käyttävän samoista asioista eri termejä, jolloin puhumme samasta asiasta.


      • dazu kirjoitti:

        "Sinun lähtökohtasi on virheellinen. - Sanot: "usko tarkoittaa mielestäni..." -
        Mutta sinä et voi tietää mitä usko on minun mielestäni ja miksi se on sellaista kuin on. - Miksi minun täytyisi uskoa kuten sinä ?"

        Mielestäni-sana viittasi Russellin paradoksin käyttämiseen asiantarkastelun työkaluna, eli mielestäni Russellin paradoksin hyväksyminen luonnonlakina, mikä se onkin, on erittäin hyvä työkalu uskon kuvaamisessa.

        Se, mitä tarkoitin klassisella ajatusvirheellä, oli, että päätät, mitä toinen ajattelee, oman kielipelisi kautta, vaikka toisen henkilön kielipeli ei sisälly sinun kielipeliisi. Ajatuksesi siis rikkovat Russellin paradoksin muodostamaa matemaattista lakia ja ovat Wittgensteinin sanojen mukaan mielettömiä. Kyseessä on sama virhe, minkä tekevät juurikin nämä toisten paratiisien kieltäjät.

        Pointti on se, että, kun ihmiset puhuvat uskosta, he puhuvat kaikki samoista asioista ja näkevät maailman täysin identtisellä tavalla. He vain käyttävät termejä eri tavoin ja ymmärtävät niillä erilaisia asioita, mikä luo pinnallisen harhakuvitelman siitä, että ihmiset kokisivat uskon jotenkin kovin eri tavoin. Mutta kyllä kokevatkin usko-sanan merkityksen, mutta kyse on vain termien käytöstä.

        Esimerkiksi meidän keskustelumme on siitä hauska, että selitämme toisillemme täysin samaa asiaa ja väitämme molemmat sen olevan samalla tavalla, mutta silti luulet, että sanon jotain muuta, kuin sinä sanot, koska käsittelet asiaa vain omasta kielipelistäsi katsoen subjektiivisesti. Eli, kun sanon samat asiat eri termein, luulet, että ajattelen kovin eri tavoin, kuin sinä ja näet minun ajattelevan, kuten sinä ymmärrät sillä ilmaisulla, mitä minä käytän. Eli ongelmasi on se, ettei sinua kiinnosta, mitä koitan sanoa, vaan kategorisoit sanomiseni perusteella kokemukseni erilaiseksi, kuin sinun kokemuksesi, kun sanon saman kokemuksen, minkä sinä koet, eri sanoilla. - Tämä on juuri se moneuden virhe, moneus perustuu toisen kielipelin sisällyttämiseen omaan kielipeliin, johon se ei sisälly.


        "Mutta sinä et voi tietää mitä usko on minun mielestäni ja miksi se on sellaista kuin on."

        Miksen? Mistä voit tietää, että en voi tietää, millaista usko on sinun mielestäsi? Minusta tuo väite on olkinukke.

        Tilannetta voisi käsitellä vaikkapa siten, että pöydällä on voipaketti... skitsofreenikot katsovat sitä... yksi näkee sen voipaketin Putinina, yksi Halosena, yhdelle siinä on nurmikenttä, toiselle Mongolia. Silti siinä on sama voipaketti, minkä kaikki näkevät. Tämän voipaketin yhdenkaltaisuus on kuitenkin näille skitsofreenikoille uskon asia. Kaikki he kuitenkin näkevät paketin voipakettina ja kokevat sen samalla tavoin, he vain tulkisevat sen joksikin muuksi. Kaikki he ovat sitä mieltä, että se, millaiseksi juuri hän sen tulkitsee, on se oikea. Nyt tässä keskustelussa Xena puolustaa näiden näkemysten tasavertaisuutta, sanomalla, että heidän kokemaansa ei tulisi kieltää ja, että kaikkien näiden kokemat ovat yhdenvertaisia, mutta toisaalta hyväksymällä toisen näkemyksen, synnytetään paradoksi oman näkemyksen oikeellisuuden osalta; siis kieltääkö muiden näkemykset väärinä ja samalla ottaa huomioon sen, että joku muu ajattelee samalla tavalla ja kieltää oman näkemyksen, vai hyväksyäkö muiden näkemykset oikeina, ja toivoa, että muutkin hyväksyisivät oman näkemyksen oikeana(tässä kohtaa tulee miinus- ja pluspeukuttelijat mieleen, tuleeko jostain asiasta enemmän totta, kun useampi ihminen hyväksyy sen...)...
        Mitä minä tässä koitan sanoa on, että Halonen=voipaketti, Putin=voipaketti, nurmikenttä=voipaketti, Mongolia=voipaketti ja, että Putin=Halonen=nurmikenttä=Mongolia=voipaketti ja, että Xena katsoo asiaa subjektiivisesti siten, että maailmassa on vain yksi kielipeli ja monta eri kokemusta, kun minä sanon, että on vain yksi kokemus, mutta monta eri kielipeliä. Xena katsoo, että on vain yksi järjestelmä, miten sanojen merkitykset määräytyvät ja, että Nurmikenttä, voipaketti, Putin, Halonen ja Mongolia tarkoittavat kaikki eri asioita hänen kielipelissään ja hänen kielipelinsä on ainoa oikea, jolloin syntyy tilanne, että hänen kielipelistään katsoen näyttäisi siltä, että todellisuuksia on monia ja, että eri ihmisillä eri sanoihin vain liittyy erilainen kokemus.

        Minun ja Xenan näkemykset tarkastelevat siis samaa asiaa eripäin, mutta yhdistyvät siinä, kun Xena puhuu samoihin asioihin liittyvän eri ihmisillä erilaiset kokemukset ja minä puhun eri ihmisten käyttävän samoista asioista eri termejä, jolloin puhumme samasta asiasta.

        Voi ystävä hyvä...

        Aloitanpa vähän kauempaa :)
        Olen aikojen saatossa oppinut, että silloin kun oikeasti haluaa keskustella toisen suomalaisen kanssa, kannattaa viimeiseen asti välttää kaikkia vähänkin tuntemattomampia sivistyssanoja ja viittauksia asioihin, jotka eivät ole yleisesti jokamiehen tietoisuudessa. -Tällä tavoin saat aikaan a) keskustelua, b) molemmat ymmärtävät mistä puhutaan, ja c) yleensä paremman lopputuloksen.

        Ilmeisesti tässä on käynyt niin, että en ole yhtään ymmärtänyt sitä mitä olet sanonut, mutta kyse ei ole halusta ymmärtää vaan enemmänkin keskustelun sävystä.

        Nyt ainakin luulen, että pääsin edes samalle hehtaarille ajatusmaailmasi kanssa, mutta haluan silti vielä kerrata ne kohdat, joissa tuli väärinymmärrys:

        1. Vastasin aloittajalle (odottamatta asiasta keskustelua), että uskon taivaspaikkaan pääsyn toteutuvan "yksin uskosta, yksin armosta". - Se, mitä tuo tarkoittaa minulle, on henkilökohtainen asia. - Sinä vastasit: "klassisia ajatusvirheitä..." - Suomea äidinkielenäni puhuvana, tuo tarkoittaa minulle vain ja ainoastaan sitä, että sinä kiistät uskoni aitouden. - Sitä en hyväksynyt. - Vai onko sinulla joitakin todisteita siitä, että niin ei voi olla ?

        2. Seuraavaksi sanot: " Sikäli olet oikeassa, mikäli tarkoitat toisen ilmaisun kieltämistä paratiisin kieltämisellä ja sitähän sinä loppujenlopuksi tarkoitat, vaikket sitä itse tiedostaisikaan." - Tuo tarkoittaa minulle sitä, että laitat sanoja minun suuhuni ja muodostat omahyväisesti "ainoan oikean" oman näkemyksesi siitä, mitä tarkoitan sanomisellani. - Siitäkin tuli minulle negatiivinen fiilis.

        3. Sanot: "Se, mitä tarkoitin klassisella ajatusvirheellä, oli, että päätät, mitä toinen ajattelee, oman kielipelisi kautta, vaikka toisen henkilön kielipeli ei sisälly sinun kielipeliisi." - Millä tavalla, jos minä kerron kuinka minä uskon ja ajattelen, se tarkoittaa sitä, että jonkun muun täytyy ajatella samalla tavalla, tai edes ymmärtää sanomaani ? - Mistä sait käsityksen, että haluan jatkaa asiasta keskustelua tai kenties verrata mielipiteitä ? - Minulle Toljakkeen keskustelunavaus oli ikään kuin gallup, joita täällä esiintyy aina silloin tällöin.

        4. Sanot: "Eli ongelmasi on se, ettei sinua kiinnosta, mitä koitan sanoa, vaan kategorisoit sanomiseni perusteella kokemukseni erilaiseksi, kuin sinun kokemuksesi, kun sanon saman kokemuksen, minkä sinä koet, eri sanoilla." - Tästä väitän, että ongelma ei ole minun ;)

        5. Sanot "Mistä voit tietää, että en voi tietää, millaista usko on sinun mielestäsi? Minusta tuo väite on olkinukke." - Tiedän siksi, että, kuten aiemmin sanoin, usko on jotakin, joka on muotoutunut minussa sekä oppimani että kokemani kautta. - Sinä et tiedä mitä elämässäni olen kokenut. - Sen tiedän. - Ja vaikka me sinun kielipelisi mukaan puhummekin samasta asiasta, on ilmeistä, että näemme uskon syntymekanismin eri tavoin. - Mutta se ei ole minulle ongelma, vaan ainoastaan vahvistus siitä, että ihmiset uskovat eri tavoin, mikä heille sallittakoon ;)


      • xena-183 kirjoitti:

        Voi ystävä hyvä...

        Aloitanpa vähän kauempaa :)
        Olen aikojen saatossa oppinut, että silloin kun oikeasti haluaa keskustella toisen suomalaisen kanssa, kannattaa viimeiseen asti välttää kaikkia vähänkin tuntemattomampia sivistyssanoja ja viittauksia asioihin, jotka eivät ole yleisesti jokamiehen tietoisuudessa. -Tällä tavoin saat aikaan a) keskustelua, b) molemmat ymmärtävät mistä puhutaan, ja c) yleensä paremman lopputuloksen.

        Ilmeisesti tässä on käynyt niin, että en ole yhtään ymmärtänyt sitä mitä olet sanonut, mutta kyse ei ole halusta ymmärtää vaan enemmänkin keskustelun sävystä.

        Nyt ainakin luulen, että pääsin edes samalle hehtaarille ajatusmaailmasi kanssa, mutta haluan silti vielä kerrata ne kohdat, joissa tuli väärinymmärrys:

        1. Vastasin aloittajalle (odottamatta asiasta keskustelua), että uskon taivaspaikkaan pääsyn toteutuvan "yksin uskosta, yksin armosta". - Se, mitä tuo tarkoittaa minulle, on henkilökohtainen asia. - Sinä vastasit: "klassisia ajatusvirheitä..." - Suomea äidinkielenäni puhuvana, tuo tarkoittaa minulle vain ja ainoastaan sitä, että sinä kiistät uskoni aitouden. - Sitä en hyväksynyt. - Vai onko sinulla joitakin todisteita siitä, että niin ei voi olla ?

        2. Seuraavaksi sanot: " Sikäli olet oikeassa, mikäli tarkoitat toisen ilmaisun kieltämistä paratiisin kieltämisellä ja sitähän sinä loppujenlopuksi tarkoitat, vaikket sitä itse tiedostaisikaan." - Tuo tarkoittaa minulle sitä, että laitat sanoja minun suuhuni ja muodostat omahyväisesti "ainoan oikean" oman näkemyksesi siitä, mitä tarkoitan sanomisellani. - Siitäkin tuli minulle negatiivinen fiilis.

        3. Sanot: "Se, mitä tarkoitin klassisella ajatusvirheellä, oli, että päätät, mitä toinen ajattelee, oman kielipelisi kautta, vaikka toisen henkilön kielipeli ei sisälly sinun kielipeliisi." - Millä tavalla, jos minä kerron kuinka minä uskon ja ajattelen, se tarkoittaa sitä, että jonkun muun täytyy ajatella samalla tavalla, tai edes ymmärtää sanomaani ? - Mistä sait käsityksen, että haluan jatkaa asiasta keskustelua tai kenties verrata mielipiteitä ? - Minulle Toljakkeen keskustelunavaus oli ikään kuin gallup, joita täällä esiintyy aina silloin tällöin.

        4. Sanot: "Eli ongelmasi on se, ettei sinua kiinnosta, mitä koitan sanoa, vaan kategorisoit sanomiseni perusteella kokemukseni erilaiseksi, kuin sinun kokemuksesi, kun sanon saman kokemuksen, minkä sinä koet, eri sanoilla." - Tästä väitän, että ongelma ei ole minun ;)

        5. Sanot "Mistä voit tietää, että en voi tietää, millaista usko on sinun mielestäsi? Minusta tuo väite on olkinukke." - Tiedän siksi, että, kuten aiemmin sanoin, usko on jotakin, joka on muotoutunut minussa sekä oppimani että kokemani kautta. - Sinä et tiedä mitä elämässäni olen kokenut. - Sen tiedän. - Ja vaikka me sinun kielipelisi mukaan puhummekin samasta asiasta, on ilmeistä, että näemme uskon syntymekanismin eri tavoin. - Mutta se ei ole minulle ongelma, vaan ainoastaan vahvistus siitä, että ihmiset uskovat eri tavoin, mikä heille sallittakoon ;)

        "Olen aikojen saatossa oppinut, että silloin kun oikeasti haluaa keskustella toisen suomalaisen kanssa, kannattaa viimeiseen asti välttää kaikkia vähänkin tuntemattomampia sivistyssanoja ja viittauksia asioihin, jotka eivät ole yleisesti jokamiehen tietoisuudessa."

        Sikäli, mikäli henkilö näkee sivistyssanat tekstissä niin suurina, että niiden merkityksen selvittäminen kirjoituksessa peittyy niiden alle, ne voivat tuottaa ongelmia, ellei alunperin tiedä, mistä niissä on kyse. Sanoit oppineesi lukemaan 3-4-vuotiaana, joten prosessorikapasiteetti pitäisi kuitenkin riittää melko pienelläkin selityksellä. Tiedoksesi muuten, etten minäkään ymmärtänyt latinankielistä loitsuasi.

        "a) keskustelua"

        Miksi pitäisi saada aikaan keskustelua, tai miksi sitä pitäisi saada aikaan juuri sinun haluamallasi tavalla?

        "b) molemmat ymmärtävät mistä puhutaan"

        Jokainen ymmärtää, ken yrittää ymmärtää.

        "c) yleensä paremman lopputuloksen."

        Millainen lopputulos olisi parempi, tai millainen huonompi? Entä, jos lopputulos ei olekaan tavoitelistalla?


        "kyse ei ole halusta ymmärtää vaan enemmänkin keskustelun sävystä."

        Niin, eli ennakkoasenteesta ja siihen liittyvästä haluttomuudesta.


        "1. Vastasin aloittajalle (odottamatta asiasta keskustelua), että uskon taivaspaikkaan pääsyn toteutuvan "yksin uskosta, yksin armosta"."

        Etkä vastannut, vaan: "Koska suvaitsevaisuuden nimissä ei voida sulkea toisten "paratiisia" pois laskuista, niin kuinka varmistaa oma taiwaspaikkansa, pääsynsä sinne jonnekin joka on auvoisaa iäisesti?

        - Sola fide, sola gratia."

        Tuo voi lähinnä viitata siihen, mitä sanoit(kohta 1.), mutta miksi ajattelit, että olisin tekstissäni viitannut juuri samoin, kuin sinä, enkä jollain muulla tavalla?

        "Suomea äidinkielenäni puhuvana, tuo tarkoittaa minulle vain ja ainoastaan sitä, että sinä kiistät uskoni aitouden. - Sitä en hyväksynyt. - Vai onko sinulla joitakin todisteita siitä, että niin ei voi olla ?"

        Miten olisin voinut kiistää uskosi, kun kommentoit, etten voi tietää, millaista se on?


        "2. Seuraavaksi sanot: "..." - Tuo tarkoittaa minulle sitä, että laitat sanoja minun suuhuni ja muodostat omahyväisesti "ainoan oikean" oman näkemyksesi siitä, mitä tarkoitan sanomisellani. - Siitäkin tuli minulle negatiivinen fiilis."

        Mutta noin ajatellessasi muodostat mielessäsi myös oman ainoan oikean näkemyksesi siitä, mitä koitin sanoa, perustuen ilmaisun sävyyn, jonka olit tulkinnut omahyväiseksi.
        Todellisuudessahan koitin siinä osoitaa, että kirjoituksesi oli loogisesti pätevä ja, että näet nyt saman voipaketin, kuin minäkin, etkä jotain omiasi.


        "3. Sanot: "..." - Millä tavalla, jos minä kerron kuinka minä uskon ja ajattelen, se tarkoittaa sitä, että jonkun muun täytyy ajatella samalla tavalla, tai edes ymmärtää sanomaani ?

        Asiahan on matemaattisesti todistettu.


        "- Mistä sait käsityksen, että haluan jatkaa asiasta keskustelua tai kenties verrata mielipiteitä ?"

        En ole ollenkaan saanut sellaista käsitystä. Mistä sait käsityksen, että olisin sellaisen käsityksen saanut?


        "5. Sanot "..." - Tiedän siksi, että, kuten aiemmin sanoin, usko on jotakin, joka on muotoutunut minussa sekä oppimani että kokemani kautta. - Sinä et tiedä mitä elämässäni olen kokenut. - Sen tiedän. - Ja vaikka me sinun kielipelisi mukaan puhummekin samasta asiasta, on ilmeistä, että näemme uskon syntymekanismin eri tavoin. - Mutta se ei ole minulle ongelma, vaan ainoastaan vahvistus siitä, että ihmiset uskovat eri tavoin, mikä heille sallittakoon ;)"

        Mistä tiedät, että näemme uskon syntymekanismin eri tavoin? Miksi kuvittelet, ettei kokemuksiaan olisi mahdollista jakaa, tai ettei toisen olisi mahdollista kokemuksiasi ymmärtää? Eivätkö nuo kaksi ajattelukuviota yhdessä ole toisensa poissulkevia? Siis, jos minun ei ole mahdollista ymmärtää kokemaasi, miten sinun on mahdollista tietää, että näemme uskon syntymekanismin eri tavoin?


      • dazu kirjoitti:

        "Olen aikojen saatossa oppinut, että silloin kun oikeasti haluaa keskustella toisen suomalaisen kanssa, kannattaa viimeiseen asti välttää kaikkia vähänkin tuntemattomampia sivistyssanoja ja viittauksia asioihin, jotka eivät ole yleisesti jokamiehen tietoisuudessa."

        Sikäli, mikäli henkilö näkee sivistyssanat tekstissä niin suurina, että niiden merkityksen selvittäminen kirjoituksessa peittyy niiden alle, ne voivat tuottaa ongelmia, ellei alunperin tiedä, mistä niissä on kyse. Sanoit oppineesi lukemaan 3-4-vuotiaana, joten prosessorikapasiteetti pitäisi kuitenkin riittää melko pienelläkin selityksellä. Tiedoksesi muuten, etten minäkään ymmärtänyt latinankielistä loitsuasi.

        "a) keskustelua"

        Miksi pitäisi saada aikaan keskustelua, tai miksi sitä pitäisi saada aikaan juuri sinun haluamallasi tavalla?

        "b) molemmat ymmärtävät mistä puhutaan"

        Jokainen ymmärtää, ken yrittää ymmärtää.

        "c) yleensä paremman lopputuloksen."

        Millainen lopputulos olisi parempi, tai millainen huonompi? Entä, jos lopputulos ei olekaan tavoitelistalla?


        "kyse ei ole halusta ymmärtää vaan enemmänkin keskustelun sävystä."

        Niin, eli ennakkoasenteesta ja siihen liittyvästä haluttomuudesta.


        "1. Vastasin aloittajalle (odottamatta asiasta keskustelua), että uskon taivaspaikkaan pääsyn toteutuvan "yksin uskosta, yksin armosta"."

        Etkä vastannut, vaan: "Koska suvaitsevaisuuden nimissä ei voida sulkea toisten "paratiisia" pois laskuista, niin kuinka varmistaa oma taiwaspaikkansa, pääsynsä sinne jonnekin joka on auvoisaa iäisesti?

        - Sola fide, sola gratia."

        Tuo voi lähinnä viitata siihen, mitä sanoit(kohta 1.), mutta miksi ajattelit, että olisin tekstissäni viitannut juuri samoin, kuin sinä, enkä jollain muulla tavalla?

        "Suomea äidinkielenäni puhuvana, tuo tarkoittaa minulle vain ja ainoastaan sitä, että sinä kiistät uskoni aitouden. - Sitä en hyväksynyt. - Vai onko sinulla joitakin todisteita siitä, että niin ei voi olla ?"

        Miten olisin voinut kiistää uskosi, kun kommentoit, etten voi tietää, millaista se on?


        "2. Seuraavaksi sanot: "..." - Tuo tarkoittaa minulle sitä, että laitat sanoja minun suuhuni ja muodostat omahyväisesti "ainoan oikean" oman näkemyksesi siitä, mitä tarkoitan sanomisellani. - Siitäkin tuli minulle negatiivinen fiilis."

        Mutta noin ajatellessasi muodostat mielessäsi myös oman ainoan oikean näkemyksesi siitä, mitä koitin sanoa, perustuen ilmaisun sävyyn, jonka olit tulkinnut omahyväiseksi.
        Todellisuudessahan koitin siinä osoitaa, että kirjoituksesi oli loogisesti pätevä ja, että näet nyt saman voipaketin, kuin minäkin, etkä jotain omiasi.


        "3. Sanot: "..." - Millä tavalla, jos minä kerron kuinka minä uskon ja ajattelen, se tarkoittaa sitä, että jonkun muun täytyy ajatella samalla tavalla, tai edes ymmärtää sanomaani ?

        Asiahan on matemaattisesti todistettu.


        "- Mistä sait käsityksen, että haluan jatkaa asiasta keskustelua tai kenties verrata mielipiteitä ?"

        En ole ollenkaan saanut sellaista käsitystä. Mistä sait käsityksen, että olisin sellaisen käsityksen saanut?


        "5. Sanot "..." - Tiedän siksi, että, kuten aiemmin sanoin, usko on jotakin, joka on muotoutunut minussa sekä oppimani että kokemani kautta. - Sinä et tiedä mitä elämässäni olen kokenut. - Sen tiedän. - Ja vaikka me sinun kielipelisi mukaan puhummekin samasta asiasta, on ilmeistä, että näemme uskon syntymekanismin eri tavoin. - Mutta se ei ole minulle ongelma, vaan ainoastaan vahvistus siitä, että ihmiset uskovat eri tavoin, mikä heille sallittakoon ;)"

        Mistä tiedät, että näemme uskon syntymekanismin eri tavoin? Miksi kuvittelet, ettei kokemuksiaan olisi mahdollista jakaa, tai ettei toisen olisi mahdollista kokemuksiasi ymmärtää? Eivätkö nuo kaksi ajattelukuviota yhdessä ole toisensa poissulkevia? Siis, jos minun ei ole mahdollista ymmärtää kokemaasi, miten sinun on mahdollista tietää, että näemme uskon syntymekanismin eri tavoin?

        Nyt on ollut niin pitkä päivä, että en valitettavasti jaksa lukea vastaustasi ajatuksella. - Varan ja varmuuden vuoksi oikaisen kuitenkin yhden kohdan:

        "Etkä vastannut, vaan: "Koska suvaitsevaisuuden nimissä ei voida sulkea toisten "paratiisia" pois laskuista, niin kuinka varmistaa oma taiwaspaikkansa, pääsynsä sinne jonnekin joka on auvoisaa iäisesti?

        - Sola fide, sola gratia."

        Kyllä vastasin... Alkuosa, jonka laitoin heittomerkkeihin, oli aloittajan kysymys, Ei minun vastaukseni. - Minun vastaukseni oli vain: "- Sola fide, sola gratia."

        Kuten sanoin, käsittelin Toljakkeen aloitusta kuten galluppia. - Joillakuilla on tapana gallupeissa kirjoittaa pelkät vastauksensa. - Minulla on tapana kopioida kysymykset ja laittaa niiden perään vastaukseni.

        Hyvää yötä !


    • "Tässä ja nyt!" - ei kai siihen muuta tarvita? Kokeile.

    • puska

      Yksijumaisilla uskonnoilla on sama päämäärä, joten eiköhän pääse paratiisiin tapaamaan niin muslimin kuin minunkin Jumalaani, yhtä ja samaa heppua. Valhalla jää näkemättä :(

      • M'oon miettinny tota paratiisia niin, että kuolema on prosessi, jossa lähdön hetkellä, kun se tapahtuu ns. luonnollisesti happivajeen tms. kautta, elintoimintojen hiljalleen hiipuessa kehämäisesti kohti sisintä, sitä vaan mennään kohti valoa, jonka osa siellä rajalla käyneistä on tulkinnut paratiisinomaiseksi tilaksi.

        Eri juttu lienee se ns. 'kuula kalloon' lähtötapa, joka ei salli edellistä ns. luonnollista elämän huipentumaa.


      • temppuilija kirjoitti:

        M'oon miettinny tota paratiisia niin, että kuolema on prosessi, jossa lähdön hetkellä, kun se tapahtuu ns. luonnollisesti happivajeen tms. kautta, elintoimintojen hiljalleen hiipuessa kehämäisesti kohti sisintä, sitä vaan mennään kohti valoa, jonka osa siellä rajalla käyneistä on tulkinnut paratiisinomaiseksi tilaksi.

        Eri juttu lienee se ns. 'kuula kalloon' lähtötapa, joka ei salli edellistä ns. luonnollista elämän huipentumaa.

        Raamatun mukaan kuolleet eivät tiedä mitään.


      • dazu kirjoitti:

        Raamatun mukaan kuolleet eivät tiedä mitään.

        Höh ... missähän kohtaa niin on kirjoitettu? Sen verran aikaa edellisestä lukukerrasta, etten juuri nyt muista tuollaista väittämää siellä nähneeni. Voitko selventää ajatustasi?


      • temppuilija kirjoitti:

        Höh ... missähän kohtaa niin on kirjoitettu? Sen verran aikaa edellisestä lukukerrasta, etten juuri nyt muista tuollaista väittämää siellä nähneeni. Voitko selventää ajatustasi?

        En muista kohtaa, mutta otaksuisin Raamatun kannan olevan sellainen, että kuolleet ovat kuolleita ja heidät sitten viimeiselle tuomiolle herätetään. Viimeisestä tuomiosta merkille pantava on tämä ensimmäiset tulevat viimeisinä ja viimeiset ensimmäisinä, mikä viittaa ennustukseen ajan kulumisesta taaksepäin, eli maailmankaikkeuden luhistumista mustaksi aukoksi, jolloin kuolleet aivan oikeasti heräävät henkiin. Ja koska kyseessä on luonnonlaki, joudun tuottamaan toljakkeelle ja murrille pettymyksen sikäli, että he todella elävät ikuisesti myös fysiikan lakien mukaan.


      • dazu kirjoitti:

        En muista kohtaa, mutta otaksuisin Raamatun kannan olevan sellainen, että kuolleet ovat kuolleita ja heidät sitten viimeiselle tuomiolle herätetään. Viimeisestä tuomiosta merkille pantava on tämä ensimmäiset tulevat viimeisinä ja viimeiset ensimmäisinä, mikä viittaa ennustukseen ajan kulumisesta taaksepäin, eli maailmankaikkeuden luhistumista mustaksi aukoksi, jolloin kuolleet aivan oikeasti heräävät henkiin. Ja koska kyseessä on luonnonlaki, joudun tuottamaan toljakkeelle ja murrille pettymyksen sikäli, että he todella elävät ikuisesti myös fysiikan lakien mukaan.

        "ensimmäiset tulevat viimeisinä ja viimeiset ensimmäisinä" itse olen tulkinnut tuon väärin niin, että ne, jotka antavat tässä maailmassa tilaa toisille (omalla kustannuksellaan) saavat sitä sitten siinä toisessa maailmassa

        aika petollinen ajatus, vai mitä? (jos ajatellaan edellistä vallankäytön kannalta)


    • Kyllä uskovaisten elämä on sitten monimutkaista. Onneksi minä en usko jumaliin enkä paratiisiin. Voin keskittyä elämään ja nauttimaan tästä ainoasta, maanpäällisestä elämästäni.

    • onk tuol väliä, mie haluun sinne missä kaveritkin on, vaik en mikään löylyjen ystävä olekkaan

    • Jos rupeaa ihan vaan vanhauskoiseksi pakanaksi, ei tarvi huolehtia taivaspaikasta eikä muiden jumalista. Jokainen pakana tietää mihin päätyy elipä niin tai näin: Tuonelaan.
      Vanhoissa uskonnoissa on se suvaitsevaisuus sisäänrakennettuna sillä tavalla, että jokaisessa maassa on omat jumalansa ja mennään aina niiden säännöillä, kenen hallinta-alueella liikutaan.
      Lähinnä tuo absoluuttinen oikeassa oleminen on näiden monoteististen "korkea-uskontojen" ongelma.

    • Nuo ainakin tarkoittavat varsin erilaisia asioita. Mut sama ongelmahan on jo kristinuskon sisäisten oppisuuntasuten kanssa. Ne, kun ovat hyvinkin ristiriidassa keskenään.

      Jos taas mukaillaan Raamattua ja koraania ilman mahdollisia tulkintavirheitä, veikkaisin, että aika samanlaisesta uskonnosta on kyse.

      • Jaa että tulkintavirheitä.

        Minua on aina ihmetyttänyt uskontojen tulkinta. Eli jos uskottaisiin, että jumala on olemassa, niin mikä on hänen sanomansa? Erehtyväiset ihmiset ovat kirjoittaneet pyhät kirjat ja toiset erehtyväiset ihmiset tulkitsevat niitä ja kolmannet yrittävät sitten noudattaa elämässään. Ei siis ihme, että uskonasioista ei löydy yhteisymmärrystä, vaikka jokainen uskovainen onkin omasta mielestään oikeassa ja että juuri hänen tavallaan uskomalla ja tekemällä pääsee paratiisiin.

        Minusta tuo vaikuttaa aika epä-älylliseltä, vaikka moni taatusti fiksukin ihminen näyttää olevan jonkin sortin uskovainen.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Jaa että tulkintavirheitä.

        Minua on aina ihmetyttänyt uskontojen tulkinta. Eli jos uskottaisiin, että jumala on olemassa, niin mikä on hänen sanomansa? Erehtyväiset ihmiset ovat kirjoittaneet pyhät kirjat ja toiset erehtyväiset ihmiset tulkitsevat niitä ja kolmannet yrittävät sitten noudattaa elämässään. Ei siis ihme, että uskonasioista ei löydy yhteisymmärrystä, vaikka jokainen uskovainen onkin omasta mielestään oikeassa ja että juuri hänen tavallaan uskomalla ja tekemällä pääsee paratiisiin.

        Minusta tuo vaikuttaa aika epä-älylliseltä, vaikka moni taatusti fiksukin ihminen näyttää olevan jonkin sortin uskovainen.

        Täytyy ottaa huomioon, että paljon on tulkittu tahallaan väärin. Eivät valtaosa kristillisistä uskontokunnista ole syntyneet pelkkien tulkintavirheiden, vaan erinäisten skitsofreenikoiden keksintöjen myötä. Näistähän on Raamatussakin tekstiä, Paavalin kirjoitukset Antikristuksista.
        Paavali kommentoi, että oikea uskovainen erottaa sen, mitkä opit ovat totta, ja mitkä ovat antikristillisiä. Eli usko vaatii ymmärrystä ja kykyä erottaa tosi valheesta. Hihhulilahkothan ovat suoraan Raamatun oppien vastaisia ja loppupeleissä aika monen tämän päivän ihmisen käsitykset kristinuskosta perustuvat "harhaoppeihin". Eli, kun ihmiset sanovat, etteivät he usko kristinuskoon, he todellisuudessa tarkoittavat harhaoppia, eikä heillä ole käsityksiä kristinuskosta todellisuudessa(papu on paras esimerkki tästä).

        Usko tarkoittaa mielestäni kutakuinkin Russellin paradoksin hyväksymistä luonnonlakina(kielten, puheen, ajatusten ja aistihavaintojen tehtävä on välittää tietoja totuudesta, ei olla itse totuus).


      • dazu kirjoitti:

        Täytyy ottaa huomioon, että paljon on tulkittu tahallaan väärin. Eivät valtaosa kristillisistä uskontokunnista ole syntyneet pelkkien tulkintavirheiden, vaan erinäisten skitsofreenikoiden keksintöjen myötä. Näistähän on Raamatussakin tekstiä, Paavalin kirjoitukset Antikristuksista.
        Paavali kommentoi, että oikea uskovainen erottaa sen, mitkä opit ovat totta, ja mitkä ovat antikristillisiä. Eli usko vaatii ymmärrystä ja kykyä erottaa tosi valheesta. Hihhulilahkothan ovat suoraan Raamatun oppien vastaisia ja loppupeleissä aika monen tämän päivän ihmisen käsitykset kristinuskosta perustuvat "harhaoppeihin". Eli, kun ihmiset sanovat, etteivät he usko kristinuskoon, he todellisuudessa tarkoittavat harhaoppia, eikä heillä ole käsityksiä kristinuskosta todellisuudessa(papu on paras esimerkki tästä).

        Usko tarkoittaa mielestäni kutakuinkin Russellin paradoksin hyväksymistä luonnonlakina(kielten, puheen, ajatusten ja aistihavaintojen tehtävä on välittää tietoja totuudesta, ei olla itse totuus).

        Ja epätäydellisyyslausehan todistaa russellin paradoksin luonnonlaiksi, jolloin olisi luonnonvastaista olla uskomatta.


      • dazu kirjoitti:

        Täytyy ottaa huomioon, että paljon on tulkittu tahallaan väärin. Eivät valtaosa kristillisistä uskontokunnista ole syntyneet pelkkien tulkintavirheiden, vaan erinäisten skitsofreenikoiden keksintöjen myötä. Näistähän on Raamatussakin tekstiä, Paavalin kirjoitukset Antikristuksista.
        Paavali kommentoi, että oikea uskovainen erottaa sen, mitkä opit ovat totta, ja mitkä ovat antikristillisiä. Eli usko vaatii ymmärrystä ja kykyä erottaa tosi valheesta. Hihhulilahkothan ovat suoraan Raamatun oppien vastaisia ja loppupeleissä aika monen tämän päivän ihmisen käsitykset kristinuskosta perustuvat "harhaoppeihin". Eli, kun ihmiset sanovat, etteivät he usko kristinuskoon, he todellisuudessa tarkoittavat harhaoppia, eikä heillä ole käsityksiä kristinuskosta todellisuudessa(papu on paras esimerkki tästä).

        Usko tarkoittaa mielestäni kutakuinkin Russellin paradoksin hyväksymistä luonnonlakina(kielten, puheen, ajatusten ja aistihavaintojen tehtävä on välittää tietoja totuudesta, ei olla itse totuus).

        "Hihhulilahkothan ovat suoraan Raamatun oppien vastaisia ja loppupeleissä aika monen tämän päivän ihmisen käsitykset kristinuskosta perustuvat "harhaoppeihin"."

        Eihän edes katolilaiset, protestantit ja ortodoksit mahdu samaan paratiisiin. Onko näistä joku se oikea tie vai onko nämä suurimmatkin kristinuskon suuntaukset harhaoppisia?


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        "Hihhulilahkothan ovat suoraan Raamatun oppien vastaisia ja loppupeleissä aika monen tämän päivän ihmisen käsitykset kristinuskosta perustuvat "harhaoppeihin"."

        Eihän edes katolilaiset, protestantit ja ortodoksit mahdu samaan paratiisiin. Onko näistä joku se oikea tie vai onko nämä suurimmatkin kristinuskon suuntaukset harhaoppisia?

        Olet oikeassa, eivät mitkään kirkkokunnat ole oikeaoppisia, vaan kaikki ovat harhaoppia. Nehän jo itsessään rikkovat kristinuskoa, toimimalla sosiaalisen vallan jakajina. Lutherilla tosin oli kutakuinkin juuri tämänsuuntaisia ajatuksia asioista, mikä johti lopulta siihen, että protestanttien mielestä Luther oli antikristus ja Lutherin mielestä Paavi oli antikristus.
        Minusta Lutherilla oli oikeat pointit asioissaan, mutta en minä silti uskoisi Lutheriin yli Raamatun.


    • Usko, uskonto, uskovainen jne. Kysymys ei ole tiedosta ja siksi kukaan ei voikaan tietää täysin varmasti uskonsa kohteen olevan olemassa ja sellaisena kuin uskonkappaleet sen esittävät. Tätähän on Usassa viime vuosina kovasti yritetty, ja Darwinin evoluutioteoria on yritetty kiistää väittämällä, että on olemassa ns. Älykäs suunnittelija (intelligent design-liike) eli jumala, joka on vastuussa maailmankaikkeuden sisällöstä. Eipä sille kuitenkaan tieteellistä näyttöä ole tullut.

      • Uskon tärkein funktio on luoda yksityistä ja kollektiivista turvaa maailman pahuutta vastaan. Siinä mielessä se toimii hyvin, jkun ihminen saa turvautua johonkin, jota kukaan ei voi viedä pois. Hyvin henkilökohtainen juttu, ja valedosenttitason viisastelu (en tarkoita aloittajaa) asialla on täysin hyödytöntä.


      • bravo.bravi kirjoitti:

        Uskon tärkein funktio on luoda yksityistä ja kollektiivista turvaa maailman pahuutta vastaan. Siinä mielessä se toimii hyvin, jkun ihminen saa turvautua johonkin, jota kukaan ei voi viedä pois. Hyvin henkilökohtainen juttu, ja valedosenttitason viisastelu (en tarkoita aloittajaa) asialla on täysin hyödytöntä.

        Minä ymmärrän hyvin tuon henkilökohtaisuuden ja se jokaiselle sallittakoon. Mutta tuo kollektiivisen turvan hakeminen tekee uskonnoista ongelmallisia. Ne kun usein lisäävät vastakkainasettelua. On hyviä uskonveljiä ja -sisaria ja sitten pahoja vääräuskoisia. Ja pahat vääräuskoiset on mieluusti vaikka pakotettava elämään samoilla säännöillä, että turvallisuuden tunne täyttyisi. Minusta ajatus on iljettävä.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Minä ymmärrän hyvin tuon henkilökohtaisuuden ja se jokaiselle sallittakoon. Mutta tuo kollektiivisen turvan hakeminen tekee uskonnoista ongelmallisia. Ne kun usein lisäävät vastakkainasettelua. On hyviä uskonveljiä ja -sisaria ja sitten pahoja vääräuskoisia. Ja pahat vääräuskoiset on mieluusti vaikka pakotettava elämään samoilla säännöillä, että turvallisuuden tunne täyttyisi. Minusta ajatus on iljettävä.

        Kaikenlainen fundamentalismi on vastenmielistä. Toisten yläpuolelle asettuminen. Se on aika kallis hinta, joka on uskosta ja uskonnosta pitänyt maailman sivu maksaa.


      • bravo.bravi kirjoitti:

        Uskon tärkein funktio on luoda yksityistä ja kollektiivista turvaa maailman pahuutta vastaan. Siinä mielessä se toimii hyvin, jkun ihminen saa turvautua johonkin, jota kukaan ei voi viedä pois. Hyvin henkilökohtainen juttu, ja valedosenttitason viisastelu (en tarkoita aloittajaa) asialla on täysin hyödytöntä.

        "Uskon tärkein funktio on luoda yksityistä ja kollektiivista turvaa maailman pahuutta vastaan."

        Niinhän Freud väitti, että Jumala on vauvaikäisen lapsen vanhemman jatke, mutta miten bravo.bravi, tai Sigmund Feud sitten selittäisivät sen, että matemaatikot hakivat turvaa apriorisesta ilmaisusta ja huomasivat sellaisen olevan satua ja Jumalan sittenkin olevan olemassa? Russell tosin liitti Jumalan ja apriorisen ilmaisun toisiinsa siten, että menetti uskonsa, kun apriorinen ilmaisu ei ollutkaan mahdollista, mutta niinhän aikoinaan Zenoninkin paradoksit veivät uskon joiltakin matematiikkauskovaisilta, vaikka molemmissa tilanteissahan on kyse vain kielen väärinkäytöstä(Wittgensteinin tuotanto).


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Minä ymmärrän hyvin tuon henkilökohtaisuuden ja se jokaiselle sallittakoon. Mutta tuo kollektiivisen turvan hakeminen tekee uskonnoista ongelmallisia. Ne kun usein lisäävät vastakkainasettelua. On hyviä uskonveljiä ja -sisaria ja sitten pahoja vääräuskoisia. Ja pahat vääräuskoiset on mieluusti vaikka pakotettava elämään samoilla säännöillä, että turvallisuuden tunne täyttyisi. Minusta ajatus on iljettävä.

        "Mutta tuo kollektiivisen turvan hakeminen tekee uskonnoista ongelmallisia."

        On se hienoa kehittää olemattomia asioita. Ei sellaista turvan hakemista ole olemassakaan, vaan kyse on vallankäytöstä. Sama logiikka, kuin esimerkiksi Suomen valtiossa. Minä en muuten näe valtioitakaan luonnossa vaikka niihin kovin moni tuntuu uskovan...


      • dazu kirjoitti:

        "Uskon tärkein funktio on luoda yksityistä ja kollektiivista turvaa maailman pahuutta vastaan."

        Niinhän Freud väitti, että Jumala on vauvaikäisen lapsen vanhemman jatke, mutta miten bravo.bravi, tai Sigmund Feud sitten selittäisivät sen, että matemaatikot hakivat turvaa apriorisesta ilmaisusta ja huomasivat sellaisen olevan satua ja Jumalan sittenkin olevan olemassa? Russell tosin liitti Jumalan ja apriorisen ilmaisun toisiinsa siten, että menetti uskonsa, kun apriorinen ilmaisu ei ollutkaan mahdollista, mutta niinhän aikoinaan Zenoninkin paradoksit veivät uskon joiltakin matematiikkauskovaisilta, vaikka molemmissa tilanteissahan on kyse vain kielen väärinkäytöstä(Wittgensteinin tuotanto).

        Freud terapoi ja työskenteli lähinnä neurootikkojen egojen parissa, toisin kuin Jung, joka oli psykiatrian erikoislääkäri ja sen vuoksi oli töissä mielisairaalassa, jossa ne oikeat hullut viettävät aikaansa. Nimenomaan siellä työskennellessään hän tutustui sellaisiin mielen voimiin, joista F:llä ei ollut kuin pinnallinen käsitys. Nuo demoniset voimat, joiden päälle ego on rakentunut, voisi puhua kollektiivisesta primitiivisestä puolestamme, sisältävät sen ytimen, joka on nähtävissä kaikissa maailman mandaloiden keskipisteessä. Jotkin ihmiset ovat nimenneet sen Jumalaksi, joka kutsuu egoa luokseen. Voisi jopa väittää, että tuo henkinen herääminen on väistämätön tapahtuma ihmisellä riippumatta filosofiasta tai uskonnosta, jos ego vain antaa alemmille kerroksille mahdollisuuden hoitaa itseään. Puhutaan pohjakokemuksista - minkähän vuoksi nimenomaan pohja, kun niihin liittyy usein henkisiä 'korkeamman voiman' kosketukseen viittaavia tarinoita? Eikö olisi loogisempaa, että kyseessä olisi taivaallinen kokemus?


      • temppuilija kirjoitti:

        Freud terapoi ja työskenteli lähinnä neurootikkojen egojen parissa, toisin kuin Jung, joka oli psykiatrian erikoislääkäri ja sen vuoksi oli töissä mielisairaalassa, jossa ne oikeat hullut viettävät aikaansa. Nimenomaan siellä työskennellessään hän tutustui sellaisiin mielen voimiin, joista F:llä ei ollut kuin pinnallinen käsitys. Nuo demoniset voimat, joiden päälle ego on rakentunut, voisi puhua kollektiivisesta primitiivisestä puolestamme, sisältävät sen ytimen, joka on nähtävissä kaikissa maailman mandaloiden keskipisteessä. Jotkin ihmiset ovat nimenneet sen Jumalaksi, joka kutsuu egoa luokseen. Voisi jopa väittää, että tuo henkinen herääminen on väistämätön tapahtuma ihmisellä riippumatta filosofiasta tai uskonnosta, jos ego vain antaa alemmille kerroksille mahdollisuuden hoitaa itseään. Puhutaan pohjakokemuksista - minkähän vuoksi nimenomaan pohja, kun niihin liittyy usein henkisiä 'korkeamman voiman' kosketukseen viittaavia tarinoita? Eikö olisi loogisempaa, että kyseessä olisi taivaallinen kokemus?

        Aprioriasta on huono puhua, kun kieli on aposteriori. Egon tarkoitus on kuvata ihmisessä olevaa aprioriaa, se on ikkuna taivaseen, egottomuus on ikkuna helvettiin.


      • dazu kirjoitti:

        Aprioriasta on huono puhua, kun kieli on aposteriori. Egon tarkoitus on kuvata ihmisessä olevaa aprioriaa, se on ikkuna taivaseen, egottomuus on ikkuna helvettiin.

        Kysymys on mielestäni pikemminkin toimivasta itseyhteydestä - jumalyhteydestä - jossa ego alistuu itsen tahtoon ja toteuttaa Hänen tahtoa sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla (joka tottakai on nuorelle egolle opetettu jo lapsena).

        Itsensä todeksitekevän jumalyhteyden arkkityyppinen malli on a priori. Siitä syntyvä mandalakuva, joka jokaisella ihmisellä on erilainen, on a posteriori.


      • temppuilija kirjoitti:

        Kysymys on mielestäni pikemminkin toimivasta itseyhteydestä - jumalyhteydestä - jossa ego alistuu itsen tahtoon ja toteuttaa Hänen tahtoa sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla (joka tottakai on nuorelle egolle opetettu jo lapsena).

        Itsensä todeksitekevän jumalyhteyden arkkityyppinen malli on a priori. Siitä syntyvä mandalakuva, joka jokaisella ihmisellä on erilainen, on a posteriori.

        Raamatussa muuten hyvä kohta tuo, että jokainen lapsi syötetään saatanalle ennen syntymää, syntymässä, tai syntymän jälkeen. Eikö kuulosta jonkinverran trauman synnyltä?
        Minun mielestäni psykoanalyysissa esiintyvä sadistisen vanhemmman käsite ei tarkoita lapsen oikeaa äitiä, vaan saatanaa, jollaiseksi saatana huijaa lapsen vanhempaa pitämään.
        Kun narsisti, tai skitsofreenikko esiintyy kuvittelemanaan sadistisena vanhempana, hän esiintyy todellisuudessa saatanana.

        Kollektiivinen psykoosi on saatana, mutta sadistinen vanhempi on tavallaan kollektiivisen psykoosin kuva ihmisen mielessä.

        Egossa itse on hyväksytty ja sosialisoitunut, kuten sanot, egottomuus on itsen kieltämistä kuvitellun sadistisen vanhemman hyväksi.
        Koska ego ei voi olla apriori, se perustuukin sen rajallisuuden hyväksymiselle apriorin edessä. Ego on oman rajallisuuden hyväksymistä ja siten myös anteeksiantoa itselle, kun taas egottomuus on turvautumista sadistiseen vanhempaan, joka tarjoaa kaikkivoipaisuutta, mutta kieltää apriorin=ideamaailman=taivaan=maailmankaikkeuden ulkopuolisen, vaikka lopultakin se on olemassa vain aprioriassa ja, koska apriorian kieltäminen ei voi olla aprioriassa, sitä ei ole ollenkaan olemassa ja siksi se on ikuinen kadotus. Aposterioria ei ole olemassa, mutta sadistinen vanhempi esittää ihmiselle sen olevan totuus ja totuuden olevan riippuvainen sadistisesta vanhemmasta.


      • bravo.bravi kirjoitti:

        Kaikenlainen fundamentalismi on vastenmielistä. Toisten yläpuolelle asettuminen. Se on aika kallis hinta, joka on uskosta ja uskonnosta pitänyt maailman sivu maksaa.

        Toisten yläpuolelle asettuminen on vastenmielisintä, mitä uskonnoissa on. Muutoin sallin kaikken uskonnon harjoittamisen.


    • En mä murehdi elämän jälkeisiä asioita. Eletään tässä ja nyt. Kaikki tästä eteenpäin on muutenkin epävarmaa. Näänkö koskaan huomista tai edes iltaa. Taivaspaikkalaiset ilmeisesti pelkää luopua elämästä tai pelkää elämänsä jälkeistä ajatonta aikaa.

      Miksi sitä kukaan miettii? Onko kukaan kuoltuaan tullut kertomaan, että elämää olis kuolemankin jälkeen? Kuka ja kelle? Ei mulle vaan ole kukaan tullut kertomaan kuoltuaan mistään elämästä kuoleman jälkeen.

      Elossa olevat sillä asialla hehkuttaa. Ei muut. Joko sellaista elämää kuoleman jälkeen ei ole olemassakaan (niin kun mä luulen) tai sitten siinä ei ole mitään kerrottavaa. Joten eläkää vaan tätä päivää ja hetkeä. Kuolleena ehtii olemaan mielin määrin sitten joskus.

      Henkilökohtainen paratiisi on olotila, jossa kykenee nauttimaan elämästään tässä ja nyt. Asiat sujuu suht mutkattomasti ja ympäriltä löytyy iloon aihetta. Voi olla aika vapaa kaikesta murheesta. Silloin on asiat loistavasti.
      Maan päällä on paratiisi ja helvetti. Ne kuvastaa ihmisten olotiloja ja olosuhteita. Ei mitään muuta.

      http://www.youtube.com/watch?v=lyzNz5wEu7A

    • Päätellen siitä, kuinka näpsäkkäa väittelya tästäkin olemattoman pienestä jutusta saatiin aikaiseksi en juurikaan ihmettele, että kohtalainen prosentti pallomme ihmisistä vaivautuu edelleenkin sotimaan jonkin sieniä syöneen hipin kirjoittamien ajatusten pohjalta.
      Ajatuksien, jotka olivat kyseisen hipin oma, henkilökohtainen totuus. Ajatuksien, jotka selkeydessään ja silti monivivahteisessa syvällisyydessään saavat ajattelultaan vähemmän viitseliäät kihisemään kuin parveilevat mehiläiset.
      No ei, se oli vitsi.

      Minä ajattelen, että usko on jokaisen oma asia, uskokoon kukin mihin haluaa kunhan ei uskonsa tuottamilla teoilla tarkoituksellisesti pyri toista vahingoittamaan. Ajattelen myös, että usko sana joka kuvaa joitain asioita jotka ajavat meitä eteenpäin, tai toimimaan tietyillä tavoilla jne. Minä voin uskoa vaikka aamu-usvaan ja sillä jokin vaikutuksensa siihen kuka ja mitä olen, miten toimin.

      Uskonnon, uskon, paras selittäjä on etymologia ja maalaisjärki.

      • Se hippi taisi olla aikansa filosofi. ;-) Voisin sanoa muutakin, mutta en taida viitsiä suututtaa muita enempää. :-) Joten olen hiljaa.


      • ol_io kirjoitti:

        Se hippi taisi olla aikansa filosofi. ;-) Voisin sanoa muutakin, mutta en taida viitsiä suututtaa muita enempää. :-) Joten olen hiljaa.

        »Kun Fleiuksen tyranni Leon kysyi häneltä, mikä hän oli, hän vastasi olevansa filosofi. Hän vertasi elämää juhlakisoihin. Toiset tulevat juhlakisoihin kilpailemaan voitosta ja toiset tulevat myymään kauppatavaroitaan, mutta parhaat tulevat sinne katsojiksi. Samalla tavalla elämässä toiset ovat luonnoltaan orjamaisia ja tavoittelevat mainetta ja rikkauksia, mutta filosofit tavoittelevat totuutta.

        Wikipediasta..


      • ol_io kirjoitti:

        »Kun Fleiuksen tyranni Leon kysyi häneltä, mikä hän oli, hän vastasi olevansa filosofi. Hän vertasi elämää juhlakisoihin. Toiset tulevat juhlakisoihin kilpailemaan voitosta ja toiset tulevat myymään kauppatavaroitaan, mutta parhaat tulevat sinne katsojiksi. Samalla tavalla elämässä toiset ovat luonnoltaan orjamaisia ja tavoittelevat mainetta ja rikkauksia, mutta filosofit tavoittelevat totuutta.

        Wikipediasta..

        Toisaalta taas jos Jeesus kauppasi ajatuksiaan totuuksina, hän ei ollut filosofi vaan kauppias.

        Sokrates sanoi, että hän ei tiedä mitään varmasti, ja että hänen ”viisautensa” perustuu siihen, että ”hän tietää, ettei tiedä mitään”. Siksi hän ei sanonut itseään varsinaisesti viisaaksi, vaan sanoi olevansa ”viisauden rakastaja”.

        Lainaus wikistä..mikäli Sokrates ensimmäisenä filosofina pidetty mies oli oikeassa.


      • ol_io kirjoitti:

        Toisaalta taas jos Jeesus kauppasi ajatuksiaan totuuksina, hän ei ollut filosofi vaan kauppias.

        Sokrates sanoi, että hän ei tiedä mitään varmasti, ja että hänen ”viisautensa” perustuu siihen, että ”hän tietää, ettei tiedä mitään”. Siksi hän ei sanonut itseään varsinaisesti viisaaksi, vaan sanoi olevansa ”viisauden rakastaja”.

        Lainaus wikistä..mikäli Sokrates ensimmäisenä filosofina pidetty mies oli oikeassa.

        Mikäli Jeesus oli kauppias, ovat uskonnot kauppaketjuja.


      • ha ha

        Toljake yrittää olla neutraaliuden ylijumala.


    • zzy

      Hihhulit puhuvat paatoksella ikusesta riemusta, kuin Ratikallakin on haaveena jatkuva kaljan särpiminen.
      Sillä syötillä saa narkkarinkin uskoon......
      Huumepöllyssä iankaikkisesti ilman krapulaa....
      Riittää,kun tässäkin elämässä on joskus tähtihetkiäkin ja iloa,
      Muuten tuo rankka raataminen myrskyisillä merillä olisi turhaa
      Eivät ökyrikkaat mammonan palvojatkaan sen onnelisempia ole
      alvariinsa

    • "Jos Jumalan haluat tuntea, sinun täytyy muuttua Jumalan kaltaiseksi"

      Jotain sinnepäin...


      • zzy


      • zzy
        ol_io kirjoitti:

        Sullahan edistyneet atk-laitteet on, kun tuoksutkin vastaanottaa. :-) Mitä pidät mun uudesta partavedestä?

        http://www.youtube.com/watch?v=jCRtE0tCPmQ

        Satu Jaaalle

        Olipa kerran metsän väellä yhtiökokous:Kokouksessa päätettiin pitä metsä siistinä ja raikkaana, niinpä tehtiin metsää riukukämälöitä, eikä muualla ollut lupa tehdä tarpeitaan.
        Eräänä päivänä fiini kettufröökynä Foxy-Jaana istui riu´ulla pissimässä ja huomasi, että Kurre-liito-orava päästeli papanoita puun oksalta.
        Foxy-Jaana huomautti kipakasti, että uusi järjestyssääntö koskee kaikkia.
        Kurre vastasi surullisena, että kyllä hän edellispäivänä käyttikin riukua ja Nalle-karhu istui vieressä kakkimassa.......
        MUT ARVAAS MILLÄ SE PYLLYNSÄ PYYHKI!


      • zzy kirjoitti:

        Satu Jaaalle

        Olipa kerran metsän väellä yhtiökokous:Kokouksessa päätettiin pitä metsä siistinä ja raikkaana, niinpä tehtiin metsää riukukämälöitä, eikä muualla ollut lupa tehdä tarpeitaan.
        Eräänä päivänä fiini kettufröökynä Foxy-Jaana istui riu´ulla pissimässä ja huomasi, että Kurre-liito-orava päästeli papanoita puun oksalta.
        Foxy-Jaana huomautti kipakasti, että uusi järjestyssääntö koskee kaikkia.
        Kurre vastasi surullisena, että kyllä hän edellispäivänä käyttikin riukua ja Nalle-karhu istui vieressä kakkimassa.......
        MUT ARVAAS MILLÄ SE PYLLYNSÄ PYYHKI!

        No ketunhäntään.


      • zzy


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?

      Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot
      Maailman menoa
      568
      3769
    2. Muuttaisiko viesti mitään

      Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j
      Ikävä
      48
      3268
    3. Jos sinulla kiinnostaisi

      Nyt, miten antaisit minun ymmärtää sen?
      Ikävä
      38
      2761
    4. Valpuri Nykänen elokapina

      Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.
      Maailman menoa
      66
      2679
    5. Oon vähän ihastunut suhun nainen

      Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)
      Ikävä
      19
      2064
    6. Jospa me nähtäisiin

      Sinne suuntaan menossa🤣
      Ikävä
      32
      2021
    7. Se että tavattiin

      Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni
      Ikävä
      12
      1837
    8. Elämä jatkuu

      Onneksi ilman sinua
      Ikävä
      29
      1785
    9. Oot pala mun sielua

      Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my
      Ikävä
      17
      1710
    10. Hei T........

      Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu
      Suhteet
      46
      1692
    Aihe