Lapsella oikeus lemmikkiin

Ymmärrän kyllä, että olet kovasti tätä mieltä, ja saahan sitä olla.

Enpä näkisi sitä kuitenkaan minään pakkovelvollisuutena kenellekään. Voi tehdä rahoista tiukkaa, jolloin ei ole varaa eläimen kunnolliseen hoitoon tarvittaessa. Voi olla sen verran kiireistä ja stressaantunutta elämä että hyvä jos jotenkin jaksaa perhe-elämää pitää yllä ilman kauheita tappeluita. Siihen sitten vielä eläin tai useampi joista ehkä lopulta joutuu itse pitämään kaiken muun lisäksi huolta. Lapset eivät aina jaksa niin kauan lemmikistä ja sen hyvinvoinnista kiinnostua kuin ensin itse luulevat ja uhoavat.

Lapsi ehtii sitten vanhempana itse hankkia lemmikin. Ehdin minäkin. Toki on hyvä vanhempien miettiä, voisiko se lemmikki vaikka toimiakin kaikkien, sen lemmikinkin kannalta. Mut en lähtis tuolle tielle että ehdoton KYLLÄ pitäisi olla aina vastaus. Kirjoitteletkos sinä siellä joululahjatoivelistaa? ;)

= ) En tarkoittanut että jos ei ole varaa niintäytyisi ottaa lemmikki jne vaan että lapsella täytyisi olla mahdollisuus edes sauvasirkkaan

Entäs kun Jani-Petterille 12-v annetaan koiranpentu. Kolmen kuukauden päästä Jani-Petteri kyllästyy käyttämään pentua ulkona eikä koira ole enää söpö pentu. Koira jää heitteille.

Onko tämä siis mielestäsi oikein?

Jos aikuinen tietää, ettei lapsi kykene huolehtimaan lemmikistä, on aikuisen velvollisuus pitää huolta, ettei lemmikki jää heitteille. Kissasta tai koirasta voi joutua huolehtimaan viisitoista vuotta.

lemmikki ei ole lelu. 5-vuotias haluu söpön kisun, ja kiskoo sitä hännästä ja repii tassuista. Entä miten lapsille kuri kun niitä ei saa edes korvasta napata vaikka itse kiskoisivat elukalta korvat ja silmät päästä, ja jos eläin puolustautuu,niin eläin määritellään häiriköksi ja tapetaan. Ei elukoita lasten huviksi. Niin ja ne kesäkissat, lasten lemmikkeja jotka jätetään kuin rantapallot kesämökille, sillä erotuksella että rantapallolle se sopii, mtta kissa ei.

Nimimerkki Lapselle lemmikki ja samax vaikuttaa olevan siinä 10-12 vuoden nurkilla olevalta lapselta, jolta vanhemmat on (tänäkin jouluna) kieltäneet lemmikin.

Ei ole mitään "lapsen oikeutta lemmikkiin" olemassakaan. Eikä pidä ollakaan. Lapselle ei pidä koskaan hankkia lemmikkiä; alaikäisen kohdalla vastuun ottaa aina vanhemmat. Lapsi voi osallistua ja ikänsä ja eläimen mukaan hoitaa osin vastuun, mutta vanhempien on valvottava, että eläin tulee hoidetuksi. Lapsilta puuttuu hyvin usein lemmikin (niinkin helpon ja lyhytikäisen kuin se sauvasirkka) hoitoon vaadittavaa pitkäjänteisyyttä. Eläin kiinnostaa joitakin viikkoja/muutaman kuukauden, ja sitten ruokkiminen ja siivoukset jää vanhempien kontolle, koska lasta ei kiinnosta. Tämän vuoksi en itse jyrsijäkasvattajana myy kasvattejani lapsiperheeseen, jos ainakin toinen vanhemmista ei ole kiinnostunut lajista ja ole itse yhtä innoissaan tulevista eläimistä kuin lapsi, ja voin näin olla varma, että eläimet saavat asianmukaisen kohtelun myös silloin jos lasten kiinnostus lopahtaa.

Miksi pitäisi hankki lemmikki kun voi pihalla katsella oravia ja antaa niille auringonkukansiemeniä.

EI todellakaan ole olemassa mitään sellaista "oikeutta lemmikkiin" eikä pidäkkään olla. Lapset haluavat tämän tästä sitä sun tätä mutta aikuisten on otettava vastuu ja myös uskallettava kieltää! Nykyisin lapset näyttävän uskovan että heillä on vain oikeuksia eikä yhtään velvollisuuksia! Lemmikillä on OIKEUS kunnolliseen ja vastuulliseen omistajaan joka on kyllin kypsä ottamaan vastuun eläimestä KOKO sen eliniän ajan! Hyvin harvasta lapsesta on siihen! Joten jo se että kuvitellaan lemmikin ottamisen olevan joku oikeus riittäisi kyllä minulle sanomaan lapselle kylmästi EI. Siinä vaiheessa kun lapsi on kypsä huolehtimaan eläimestä hän ei edes käytä lemmikkien yhteydessä sanontaa "oikeus saada" vaan ottaa selvää mitä lemmikki tarvitsee voidakseen hyvin! Jos lapsi on osoittanut tällaisen kypsyyden vanhemmilleen he harvoin kieltävät lemmikin hankkimisen! Joten vilkaiseppas tenava peiliin äläkä vain VAADI koko ajan kaikkea! Ota ensin vastuu omasta itsestäsi ja asioiden hoitamisesta (koulun hoitamisesta, omasta huoneesta, pyykeistä, yhteisestä kodista ym...) ilman vanhempien muistutusta ja näytä heille että sinussa riittää vastuullisuutta niin varmaan asiat järjestyvät!