Kun työstä on tehty "ylellisyyshyödyke" ja sekin on epävarma jatkuvuudeltaan ja huono palkkaukseltaan, miksi työnantajat kehtaavat vielä luetella hirveitä vaatimuksia tuommoisiin paikkoihin? Kun ei työnteko enää vastaa työnTEKIJÄN kannalta tarkoitustaan, miten keneltäkään voidaan odottaa kovin suurta työmotivaatiota!
Työnantajat näyttävät tekevän kaikkensa että työelämä olisi mahdollisimman vastenmielistä, teetetään 10 ihmisen työmäärä viidellä henkilöllä huonolla palkalla, vaaditaan tuloksia tyyliin "kaikki heti mulle tässä ja nyt mahdollisimman halvalla" ja kun hyöty on saatu työntekijä heitetään pellolle tosta noin vaan!
Työnteko ei vastaa enää tarkoitustaan, miksi siis töitä pitäisi enää tehdäkään kun siitä on työntekijälle vain kustannuksia ja vaivaa. Työnteolla on tarkoitus elättää itsensä mutta ei nykytöissä enää saa sitäkään aikaan, rikas eliitti on polkenut palkat niin huonoiksi ja siirtänyt suuren osan työpaikoistakin halvemman työvoiman maihin.
Miten tässä maassa sitten voisi elää? Jos ei ole älliä tai rahaa opiskella insinööriksi niin onko toinen vaihtoehto vain työttömyys?
Työnantajat näyttävät tekevän kaikkensa että työelämä olisi mahdollisimman vastenmielistä, teetetään 10 ihmisen työmäärä viidellä henkilöllä huonolla palkalla, vaaditaan tuloksia tyyliin "kaikki heti mulle tässä ja nyt mahdollisimman halvalla" ja kun hyöty on saatu työntekijä heitetään pellolle tosta noin vaan!
Työnteko ei vastaa enää tarkoitustaan, miksi siis töitä pitäisi enää tehdäkään kun siitä on työntekijälle vain kustannuksia ja vaivaa. Työnteolla on tarkoitus elättää itsensä mutta ei nykytöissä enää saa sitäkään aikaan, rikas eliitti on polkenut palkat niin huonoiksi ja siirtänyt suuren osan työpaikoistakin halvemman työvoiman maihin.
Miten tässä maassa sitten voisi elää? Jos ei ole älliä tai rahaa opiskella insinööriksi niin onko toinen vaihtoehto vain työttömyys?
Vastaukset 4
Vanhimmat
se että opiskelee insinööriksi, täytyy olla vähintäänkin tippainssi.
... tai oikeastaan kaksi syytä ovat ammattiyhdistysliike vallanpyrkimyksineen ja sosialistit hyvinvointivaltioineen. Tämän kaiken maksavat yritykset, jotka eivät enää kykene kiristyvässä kilpailutilanteessa palkkaamaan työntekijöitä (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) liian suurine kustannuksineen. Työntekijän käteen jäävä osuus ei ole se, jolla rahoitetaan hyvinvointivaltiota. Voihan olla, että erilainenkin kehitysmalli olisi tuonut eteen samat ongelmat, joiden kanssa nyt painimme.
on hyvä osaamisalue, perusta oma firma. Työttömänä voinet saada starttirahaakin. Suomessa yrittäjyys on vähäistä rokottavan verotuspolitiikan takia. Mutta taidamme kukin olla vastuussa omasta toimeentulostamme. Minun mielestäni emme voi syyttää firmoja kun eivät ota töihin. Jos tilauksia ei ole, tahi toiminta kannattamatonta firmassa, kuinka yrittäjä voisi ylläpitää työntekijöiden armeijaa.
Saavummeko piankin sellaiseen aikaan jolloin toimeentulo on tultava toisin kuin henkilökohtaisella työpanoksella saavuttaen. Satuin lukemaan tuossa viikonlopuna Osaran aukon vaiheista. Ja siinä ilmeni että silloin sitä puustoa kaadettiin 10 vuotta. Miehet saivat töitä kymmeneksi vuodeksi. Nykyään sama määrä puita kaatuu puolessa vuodessa. Siinä se ero on. Tekniikan kehittyessä töitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille eikä pitkäksi aikaa. Se on jokaisella alueella sama juttu. Maanviljelyksessä ei tarvita renkejä eikä piikoja, teollisuudessa tullaan toimeen automatiikalla ja robottilinjoilla. Ja ihmisiä syntyy aina vain lisää. Yhtälö on mahdoton.Työt hoituvat murto-osalla siitä mitä vielä muutama vuosikymmen sitten. Ja nekin työt hoituvat automatiikan ja hyvän internetin ansiosta vaikka kiinan peräkylässä. Siellähän ihmistyö on todella halpaa.Ja yrittäjä saa siten parhaimman hyödyn myymästään tuotteesta. Jos itse olisit suuren firman omistaja lie itsekin tekisit samoin. Hankkisit itsellesi mahdollisimman hyvän voiton. Voimmeko me siitä samasta syyttää sitten näitä yrittäjiä?
Itse olen kyllä sitä mieltä että globalisaatio on huono juttu ja että parasta olisi, joskin ei taloudellisesti kannattavinta, tukea oman kylän pientuotantoa.
Luterilainen käsityksemme elämästä vielä hankaloittaa nykyistä tilannetta, sillä olemme oppineet arvostamaan itseämme työn kautta. Siihen olisi saatava muutos. Ihminen itsessään on arvokas, on hänellä töitä tahi ei. Ja yhteiskunnan olisi löydettävä keinot elinolojen ylläpitoon vaikka vain puolet työikäisistä olisi töissä. Miten tämä yhtälö hoituu, sitä en tiedä.
Kuitenkin, tsemppiä sinulle ja aurinkoista kesää. Luota, niin voitat.
Hyviä ajatuksia... työn tehostumisen on huomannut jokaisella alalla, vieläkin on olemassa tehottomuutta ja päällekkäisyyksiä eli luvassa on edelleen hammasten kiristystä.
Suuren ikäluokan poistuessa työmarkkinoilta helpotetaan hieman tilannetta, mutta työvoimapulasta puhuminen tuntuu silti järjettömältä tätä taustaa vasten. Onko kuusikymppisen työpanos ollut niin suuri, että tarvitaan uusi työntekijä vai jaetaanko tehtävät uudelleen jäljelle jääneiden kesken? Jos hommat eivät hoidu entiseen malliin, niin ainahan ahkerat kiinalaiset tekevät sen puolestamme tyytyen vain pieneen murto-osaan.
Henkisesti työttömyys on kova paikka juuri mainitsemasi luterilaisen arvomaailmakäsityksen mukaan - olet sitä mitä teet. Tekemistä riittäisi, mutta arvostus ei perustu pelkkään tekemiseen, nykyisessä materialistisessa arvomaailmassa olet niin hyvä ihminen kuin mitä tienaat (vaikka olisit täys' ...).
Yrittäjyys on tietoista riskin ottamista. Alasta riippuen suhdanteet, kilpailu, joustamaton kulurakenne ja investointien määrä voivat syöstä lahjakkaankin yrittäjän itsetuhon partaalle tai taata hänelle ruusuisen tulevaisuuden - kaikki on pienestä kiinni.