Oletko tyytyväinen tuloihisi ja varallisuuteesi?

Minua ei varakkuus kiinnosta. Terveys on ykkösasia ja siihen satsaan liikkumalla
säännöllisesti tunnin päivässä.

Terveydenhoito,musiikki,lapset ja lastenlapset. Se on siinä.
Tietenkin muutama rakastelukerta kuukaudessa , auttaa jaksamaan.

Tuloihini olen ollut aina tyytyväinen.
Ne ovat olleet kykyjeni ja panostukseni mukaisia. Milloin suurempia, usein pieniäkin.
Nykyinen pienikin tyydyttää.

Aineellisten puitteiden suhteen on sama juttu.
Olemme niihin tyytyväisiä. Miksi emme olisi koska meistä itsestämmehän ne riippuvat?
Sekään, että muutaman vuoden takainen mylläkkä nielaisi 6-numeroisen summan, ei aiheuta tyytymättömyyttä.
Harmitti hieman koska osasyynä oli minusta riippumaton sattuma.

Tänä kesänä toistui, ja on menossa saman tyyppinen tilanne.
En kuitenkaan panikoi vaan kestän urheasti, itseäni psyykaten.

Rikastuminen on ollut osaamiseni ulottumattomissa.
Olen hakenut elämään vakautta ja valintamahdollisuuksia.

Sinulle toivon menestystä edelleenrikastumisesi tavoittelussa!

260 m2 metriä tyydyttää hyvin. Uima-allaskin, lämpimin vesin lemmittää sydäntäin.
Kaikki hyvin, rahalla saatavaa.
Mitä saat sydämeesi rahalla? Mitä raha antaa?

Minulle raha antaa autoisen yön, jos sitä annan muullekin, kuin pöhnäiselle mätisäkille.

joskus olen joskus taas en tulot vois joskus olla paremmatkin tai sit vois kuluttaa vähemmän ehkä tää jälkimmäinen olis joskus järkevää asuntolainaa en kaipaa tää oma koti on ihan hyvä meille kahdelle sisustuksella pidän viihtyvyyttä yllä aina sillon tällön pyöräyttelen huonekaluja suuntaan jos toiseenkin rikastumiseen mulla ei oo mitään tarvetta en oo vielä keksiny minkä takia pitäis rikastua sen on tässä elämässä huomannu ettei sillä asialla oo mitään tekemistä onnen kanssa.

Sopivasti kaikkea, vatsakin joka päivä täysi, - terveyttä vain toivon itselleni ja kaikille läheisilleni.

Elämän onni taitaa vanhemmiten olla akateemisen koulutuksen omaava mies, ja mahdollisimman kallis asunto kaikilla herkuilla.
Tunnen oikein hyvin sellaisiakin.
Eivät ole sen tyytyväisempiä kuin minäkään, ehkä tyytymättömämpiä, ei edes koulutus poista arvomaailman kieroutumista. Ei ihmisella ole koskaan tarpeeksi, aina pitäisi saada lisää...
Näin kuinka vaikea oli luopua ja antaa periksi kuolemaan johtavalle sairaudelle kun koko elämä oli perustunut ulkoisen näyttämisen varaan.
En enää ajattele omaisuuden kartuttamista, päinvastoin haluan nauttia siitä vähästä mitä olen saanut, huolehtimatta liikaa huomisesta.

Varsin tyytyväinen elämääni.
Velka on muita varten.

Rikkauteni on omassa ja läheisteni terveydessä,
arkisessa elämänmenossa.

Varakkuuteni on
tämän hetken työssä ja harrastuksissa
kiitollisuudessa menneisiin päiviin
ja luottamuksessa huomiseen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011112214802434_uu.shtml

Minun lapseni pärjäävät niin hyvin elämässään että en ole osannut kohdalleni sellaisesta edes haaveilla.

Mikä kyselyikä sinulla on?

Hieno on tämä provo.

Minulla on Sinipiika, ystäväni varmaan haluaisivat sitä käyttää, mutta yritän aina sivuuttaa, jos siihen liittyvä aihe nousee keskustelupiiriin.
Piika on kohta 8v. ja vähän nuutunut, Niklatut osat ovat siitä hilseilleet pois.
Mutta ryhdikkäästi seisoo hän vielä ämpärissään.
Varakkaan miehen, aikanaan kallis tavara.
H

Ainahan sitä ihminen enemmän, suurempaa ja parempaa.
Sanoi eläkeikää lähestyvä enoni suunnitellessaan vaimoinsa ja aikuisuutta lähestyvän tyttärensä kanssa muuttoa Tumban rivarin 4mh oh k sa. asunnosta suurempaan.

Hämmästellessäni tuota opin jotain.

Kaksi asuntoa Suomessa ja yksi Espanjassa ovat täysin riittämättömiä ja väärissä paikoissa vaikka siihen saakka olinkin niihin tyytyväinen.

Pahoitin mieleni katsellessani Monte Carlon sataman veneitä ja verratessani niitä omaan 8-metriseen.

Todella kurjalta tuntuu kun 2008 pörssimyllerryksessä en älynnyt realisoida riittävästi osakkeitani, piene odottelun jälkeen ostaa halvalla ja myydä uudelleen tämän vuoden alussa.
Saamatta jääneet kurssivoitot ovat ainakin 300000€, luultavasti enemmänkin.
Eihän tähän voi olla tyytyväinen.

Velkaakin on 45000€ eikä ole aikomustakaan lyhentää sitä.

Yritän elää 60:n ja alkuperäisen vaimoni kanssa näissä puitteissa, kun paremmastakaan ei ole tietoa.
Viime kesän opiskelukavereiden kokoontumisessa totesin useammankin vaihtaneen puolisonsa kertaluokkaa kuorempaan.
= lisää suola haavoihin.

Voiko tämän täydellisemmin miehen elämä enää mennä päin mäntyjä?

Ilahduin kirjottamistanne vastauksista. Kiitos!
Minulla ei ole ahneus syynä rikastumishaluuni. Tämä on harrastus. Peli mutta ei uhkapeli, koska tässä en voi menettää mitään. Joka tapauksessa voitan, vaikka vahingossa ostaisin liian kalliin asunnon. Olisin kuitenkin saanut asua mukavasti ja myydessäni saan omani pois ja enemmänkin. On mielenkiintoista tehdä asuntokauppaa. Pysyy elossa, kun on velkaa ja jotain suunnitelmia. Mielelläni muutan asuinpaikkaa. Paikkakuntaakin tulen vielä vaihtamaan. Lähemmäs lasteni perheitä. Maalle en kyllä muuta enkä pikku paikkoihin.

Olen tyytyväinen ja jopa onnellinen. Palkka sen verran, että toimeen tulee ja pikkusen lapsille ja lastenlapsillekin on antaa jossakin muodossa, vaikkapa viikonlopun ruokana :)
Minä taas vaihdoin muutaman vuoden vanhan asuntoni vanhaan eli kalliimman halvempaan. Ajattelin rikastua sillä tavalle, heh. Eipä mene asumiskuluihin kuin murto-osa entisestä. Mut mä olen oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ja se varakkuus on muutakin kun rahaa, kuten terveys ja se jokin muu, mikä tulee aineettomasta hyvästä. Pohdinnan tulos.

No enemmänkin voisi olla, mutta tavoitetasossani olen pysynyt, eli omat riittävät elämiseen eikä muilta lisää tarvita.

Mitäs jos kuolet välillä siinä asuntoa vaihtaessasi?
Ei tarvitse kuin metrin verran sitten neliöitä.

Varallisuudesta en ole enää vuosikausiin pitänyt lukua, saati sitten viitsinyt sillä kehuskella.
Sitä kun on kertynyt, mutta kaiken on Ulosottomies vienyt, mihin on käsiksi päässyt, eikä aina ole piisannutkaan.

Nyt olen tyytyväinen tuloihini, jos vaimoni muistaa kuukauden lopussa pistää tililleni muutaman huntin euroja.
Suuret kiitokset etukäteen tämänkin kuukauden avustuserään, jonka uskon saavani. Muutoin Visa-lasku pissii kintuilleni.

Joka Uuden Vuoden päivän aloitan uuden miljoonan kokoamista pankkitililleni.
Yritys Hyvä 10 Tulos vuoden lopussa on yleensä 1.24 Euroa.
Korkoa on maksettu summalle 1/100 euroa miinus 1.25%.

Autoani en vaihda enää koskaan.
tänäänkin sain parkkisakkoni anteeksi, kun sanoin että tämä ei suostunut jatkamaan matkaa, joten ohjasin sen tähän luvattomaan paikkaan. On pois oikeiden autojen tieltä.
Parkkipirkko katsoi autoani ja sitten minua säälien ja taas autoani ja minua ja taas autoani. Oli aidosti huolestuneen näköinen.
Kysyi " koska saat sen katiskan liikkeelle". Vastasin että "heti Kiitti ja moi".

Tällä konstin minä säästän. Säästin jälleen neljäkymppiä, niin että pätkähti.

En ole tyytyväinen omaan eläkkeseeni on aikasti pieni. Onneksi asun halvassa vuokrakaksiossa keskellä kaupunkia.

Onni on potkaissut minua sillä minula on akateemisesti sivistetty korkealle koulutettu kihlattu ja hänellä huippu eläke joten pärjäillään. Lisäksi poikani tulevat hyvin toimeen omillaan, joten joulua vaan tässä suunnittelemaan ja kinkun kokoa miettimään. Toisaalta ostaisikohan tänä jouluna kokonaisen sisäfileen kuten lasten pienenä ollessa he kun tykkäävät sisäfilepihveistä.

Selvisin puhtain paperin toisesta vuositarkastuksesta ja terveenä saan jatkaa. Teimme juuri illalla sulhaseni kanssa matkasuunnitelmia. Hollannista voisimme tehdä keväällä viikonloppumatkan Wieniin tai Roomaan.

Sain virtsarakontulehdukseen lääkkeet ja alkaa helpottamaan.

Ihania nämä provot ,sitä ikäänkuin alkaa loistamaan omassa onnessaan :DDD.

Asiallinen aloitus.

Asuntokupla on osittain jo puhkeamassa. Hinnat tulevat romahtamaan muuallakin kuin haja-asutusalueilla. Vanhemmalla iällä asuntovelat makseltu, kukaan ei ota lisää. Nuorisoa käy sääliksi, pian enenpi asuntovelkaa kuin omaisuutta.

Syitä tosiaan kannattaa miettiä.

Toisaalta, niinhän se menee, jos koko maapallon varallisuus ja vauraus jaetaan tasan kaikkien kesken, aikojen kuluessa osa on peecee aukia ja jotkut sitten on äveriäitä.

Jaa mulla. No mulla on asiat ok, aina löytyy katto pään päälle. Mitä nille katoille tapahtuu mun kuoleman jälkeen, se ei pitemmässä juoksussa kiinnosta pätkääkään.

=DW=

Kiitoksia tyytyväisille ja vähän tai enemmänkin tyytymättömille kommenteista.
Itse en tunne olevani mitenkään vauhdikas, vaikka suunnitelmia on ja aikomus niitä toteuttaakin.
Nimimerkki turhaa vouhottamista, kysyi, että mitä jos kuolen kesken asunnonvaihdon. Mitäs siinä. Lapset jakavat perinnön ja ovat tyytyväisiä, kun tavarat ovat muuttolaatikoissa. Tiedän kuolevani ks. Sarkian runo alla.
En ole touhottava ollenkaan, vaan olen liiankin rauhallinen ja miettivä monien mielestä. Liki 90-vuotias äitini oli huvittunut, kun kerroin ostavani vähän isomman ja kalliimman asunnon piakkoin toisesta kaupungista. Ei uskonut ollenkaan. Noita sitkeitä stereotypioita on valitettavasti siitä, miten sen ja sen ikäisenä pitäisi elää ja ajatella, pukeutua ja puhua.

Kaarlo Sarkia
http://www.vihrearouva.net/kirjallisuus/sarkia1.html
Älä elämää pelkää

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.

Minulla on unelmia, en niinkään halua mitään käsinkosketeltavaa.
Uusia kokemuksia, yli kymmenen omaishoitaja vuoden jälkeen.
Olen vuosikymmenet haavellut lähteväni pitkälle matkalle, haluaisin nähdä Australian, Tasmanian ja Uuden Selannin ja vaikkapa joitakin Tyynen valtameren saaria.
Matka pitäisi tehdä kiireettömästi että en väsy liikaa, haluan matkustaa yksin.
En ole aloittelija joten uskoisin pärjääväni. Autraliassa on tuttu perhe, voisi mennä ensin heidän luokseen ja jatkaa sieltä käsin.
Tämä ei onnistu ainakaan ennen ensi kesää, siellä on silloin talvi, voi olla parempikin kun en pidä kovin kuumasta.

Ei pidä ikinä olla tyytyväinen, aina pitää saada lisä, lisää, hienompaa, ylellisempää, luksusta, haluan kanssa 5000% lisää palkkioita, niinkuin johtajatkin! Kun rahasta kyse, ei edes avaruus ole raja ahneudelle. Jos ei rehellisin konstein tienata, sitten vaan varastetaan, mutta tarkoin lakeja noudattaen.. Siksihän on tuomarit ja viemärit, lakeja laaditaan, oikeusistuimet toimivat, siis heitä NAKKIVARKAITA varten. Tällaisena näen nykyisen meiningin eliittipiireissä, 'pisness'rintamalla, useiden EU-maiden holtittomassa taloudenjohtamisessa jne.

Mitä omaan tyytyväisyyteeni tulee, sitä eivät rahalliset varallisuudet ja omistukset määrittele. Terveys, ystävät, mielen tasapainoisuus, näkö silmissä, että vielä pystyy lukemaan ja tutkimaan kirjoja, nämä asiat antavat tyytyväisyyttä elämiseen.

Terveys, ystävät, mielen tasapainoisuus, näkö silmissä, että vielä pystyy lukemaan ja tutkimaan kirjoja, nämä asiat antavat tyytyväisyyttä elämiseen.


Nuo ylläolevat jos puuttuu, ei omista mitään, vaikka istuisi sellaisen rahakasan päällä kuin Roope-ankka.

Aina olen pystynyt mukauttamaan menot tuloihin. Auton haluaisin vaihtaa, mutta nykytilanteessa ei kannata. Olen myös tyytyväinen esim. vaatevarastooni, pakasteessa oleviin marjoihin, naapureihin, sukulaisiin, ystäviin tai vaikka siihen, että sain täksi päiväksi hammaslääkärin, kun hammas lohkesi eilen. Tyytyväisyyden aiheita riittää. Niin ja yksi tuore sellainen, vaihdatutin talvirenkaat aamulla.

Olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä.
Vuokra-asuntoni paratiisissa, meren äärellä ja metsän laidalla on juuri kuin minua varten tehty.
Ruokaa on jääkaapissa, ja laskut maksettu.
Sähkölaskukin oli tälläkertaa pieni.
Tosi rankan elämäkoulun läpikäyneenä ja porraskäytävissä nuorena asuneeena olisin hullu jos valittaisin.
Elämä on ollut ja on edelleen vain ylöspäin menoa.
Tietysti se heittelee elämä vaan ketäpä ei.
Ja sillä akateemisella miehellä jos sellaisen tapaisin ja minulla voisi olla paljonkin jaettavaa erilaisista elämistä.
Mutta ei ole haussa sitäkään :))

Vastauksista kiitän.
Ehdin nyt kommentoida vain nimimerkki hunksz:in runoa, joka jäi mieltäni vaivaamaan. Runo on oikein hyvä. Hän luulee minun satuilevan. Sitä ihmettelen, että mikä saa noin hänet noin ajattelemaan. En minä satuile. Juuri noin on ja suunnitelmanikin ovat nuo. Toteutankin niitä varmasti. Lisää tulen keksimään suunnitelmia tulevaisuudessa ja toteuttamaan. Elän niin kauan kuin olen hengissä.

Mikäs tässä ollessa, ei huolen häivää.

Velkaa en ole koskaan ollut, no joo, eipä ole juuri omaisuuttakaan:))

Sukanvarteen on jäänyt muutama kymppitonni.

Eläkettä kilahtaa tilille 1850 euroa/kk ja kun maksan vuokran,puhelimen,

netin,ym.välttämättömät, jää vielä reilu tonni viettää kulutusjuhlaa:)

Iltaa kaikki! Matkustan huomenna enkä kirjoita tänne enää.
Voikaa hyvin.