Et voi tietää uskosta muuten kuin ajattelemalla
sitä; uskominen on ajattelua.
Aito uskominen on omien ajatuksien ajattelemista.
Et voi uskoa uskoa, vaikka Hän uskoisikin Sinua
sitä; uskominen on ajattelua.
Aito uskominen on omien ajatuksien ajattelemista.
Et voi uskoa uskoa, vaikka Hän uskoisikin Sinua
Vastaukset 37
Vanhimmat
usko on ajatuskatko
Hyvät katselijat. Kuten nyt huomasitte, koska
ajatuskatko on ajatus, niin ajatus ei
katkennutkaan.
Missä vika?
usko on sitä, että kykenee pitämään ajatuksestaan kiinni, ei itse
ajattelua. Sen sijaan uskosta voi puhua, ja siihen tarvitaan ajatuksia.
Usko on olemassa, vaikka et ajattelisi mitään. Usko voi ruokkia toki
itseäänkin, mutta oikea usko ei tule uskon ajattelusta, vaan Häneltä,
jota ei voi edes ajatella.
Kiitos ajatuksista. Nyt me näimmekin, että koska
ajattelet, että usko on ajatuksista kiinni
ptämistä, niin se on sitä täsmälleen niin kauan,
kun et ajattele uskosta jotain muuta ajatusta.
VAROITUS: Usko on täsmälleen sitä, mitä Sinä itse
siitä ajattelet, ja usko on muuttuu välittömästi,
kun muutat ajatustasi uskosta!
Et ymmärtänyt ihan täysin mitä tarkoitin ensimmäisellä lauseella,
kerrataan siis:
>>Usko on sitä, että kykenee pitämään ajatuksestaan kiinni, ei itse
ajattelua. Sen sijaan uskosta voi puhua, ja siihen tarvitaan ajatuksia.
Usko on olemassa, vaikka et ajattelisi mitään. Usko voi ruokkia toki
itseäänkin, mutta oikea usko ei tule uskon ajattelusta, vaan Häneltä,
jota ei voi edes ajatella.<<
Minä en ajattele, että usko on ajatuksista kiinni pitämistä vaan minä
"NÄEN" ja "HUOMAAN", että uskon takia ihminen voi pitää kiinni
ajatuksesta ja lisään mielipiteestään ja näkemyksestään. Jos lopetat
ajattelun, niin se ei tarkoita, että et uskoisi enää siihen mitä ajattelit. Se
tarkoittaa vain sitä, että et ajattele tai ajattelet jotain muuta. Sen sijaan
kun kohdistat taas ajatuksesi ensimmäiseen asiaan, niin usko pitää
sinut siinä tietyssä ajatusrakennelmassa, sekä hmh. uskossasi. Usko
ruokkii myös uskoa. huom.
Usko ei ole täsmälleen sitä mitä minä ajattelen sen olevan, vaan minä
muodostan ajatuksiksi havaintoni, ja näin minä voin kertoa uskosta. Ja
nyt jos aion kertoa siitä jollain tavanomaisella kommunikaatiomuodolla,
niin tarvitsen kielen, ja kieli on sidoksissa ajatteluun. Sen sijaan voisin
kertoa sinulle uskosta myös kuvin ja musiikin avulla vaikkapa. Silloin
en tarvitsisi ajatuksia lainkaan kertomiseeni.
Tiedät uskosta yllättävän paljon verrattuna
siihen, että asetat uskon tietämisen --ja siksi
ajattelun-- yläpuolelle.
Etkö usko --ajattele--, että kun ajattelet noin
uskosta, niin silloin uskot noin?
Kerro kaikki, mitä tiedät uskosta?
Itseasiassa on melkein ironista, että usko on enemmän kuin tämä
meidän nk. tietäminen, usko jää aina yläpuolelle, koska tietomme ei
normaalisti ymmärrettynä ole tietoa ykseydestä, vaan se on
suhteellista tietoa ja dualistista tietoa. Ajattelu asetetaan normaalisti
kaikkein korkeimmaksi olemukseksi ihmisessä, mutta jokainen voi itse
harjoittaa omaa ajatteluelämäänsä ja nähdä, että ajatuksella on alku ja
ajatuksella on loppu, sanottakoon vielä, että meidän
pintatietoisuudessamme. Kun lopetat ajattelun ja vain olet, niin
samalla saat konkreettisen ja omakohtaisen todistuksen siitä, että
ajattelu on tapahtuma, jolla on alku ja loppu. Samalla huomaat, että
vaikka et ajattele mitään, silti voit uskoa, voit havainnoida, voit
tiedostaa jne... Huom. erotan nyt selkeästi ajattelun ja tiedostamisen,
vaikka normaalisti ihminen ajattelee ja ilmaisee tietodtamisenkin
olevan ajattelua. Tämä epätarkka ilmaisu vie ajattelijan harhaan.
Tietodostaminen ja HUOMIOinti on eriasia kuin ajattelukyky.
K.Etkö usko --ajattele--, että kun ajattelet noin
uskosta, niin silloin uskot noin?
V. Ei ole kyymys uskosta, eikä ajattelusta. Minä tiedostan asian
olevan kuten edellä sanoin. Usko kohdistuu asioihin, joita ei tiedosteta
kokoaikaa. Usko on uskoa johonkin minkä on kokenut todeksi. Ajattelu
on väline, jolla ilmaisen kokemuksiani ja sisäistä elämääni. Vastaan
siis, että en usko, enkä ajattele, koska minä koen niin kokoajan, joka
hetki, eli minä TIEDÄN asian olevan näin. (Siis minulle, ja uskon, että
asia on näin myös kaikille muille. Sitä asiaa minä taas en tiedä, koska
en koe enkä tiedosta sinun/teidän sisäistä elämäänne omana
kokemuksenani, vaikka niinkin voisi olla).
Tässä ei ollut kaikki, mutta pakko pysähtyä, jotta tiedän pysytkö
perässä :-)
Vai että perässä... :-)
Koska siis Sinulla on ajatus, että usko on kaiken
yläpuolella, niin koska Sinulla on tuo ajatus,
niin silloin Sinä uskot siihen, koska Sinä et voi
ajatella sellaista, johon Sinä et uskoisi.
Lisäksi huomaan, että Sinä uskot perinteiseen
teologien luomaan oppirakennelmaamn, että usko on
ylinnä, mutta jos usko on ylinnä, miksi sitten
sanotaan, että Jumala on rakkaus, ja että rakkaus
on suurin, ja että rakkaus synnyttää uskon?
Kelle Jumala, joka on rakkaus, synnyttää uskon?
Uskooko Jumala itse? Jos nimittäin Jumala
synnyttää uskon, mutta ei itse usko, niin silloin
Jumala luulee, että Hänen lisäkseen on muitakin
olentoja. Jos taasen Jumala uskoo rakastessaan,
silloin Hän on ajatellut nämä asiat...
Et pysynyt perässä, arvelinkin niin, mutta yritän selventää.
Ensinnäkään en väittänyt, että usko olisi kaiken yläpuolella, jos
tarkistat niin huomaat, että sanoin sen olevan vain tavanomaisesti
käsittämämme tiedon ja ajattelun yläpuolella. En myöskään väittänyt
vain uskovani ja ajattelevani näin, vaan TIETÄVÄNI näin, koska minä
havainnoin ja näen sen tosiasian kokoajan edessäni. En ajatuksiani
vaan todellisuuden. Nyt tässä vaiheessa en väitä, että tämä olisi
vielä yleismaailmallinen ja absoluuttinen TIETO. Se on minun
subjektiivinen tietoni ja kokemukseni, ja väitinkin edellisessa
paketissa, että uskon sen olevan myös totta sinun kohdallasi.
Huomiosi teologien opista ja minun väitteitteni yhtälläisyydestä ei
myöskään ole totta kokonaisuudessaan. En ole väittänyt uskon
olevan korkeinta, kuten edellä olen jo kaksi kertaa sanonut. Voin
selventää vielä jos haluat, etkä ymmärtänyt. Pieni pyyntö vielä,
pysytään tuossa uskon ja tiedon ja ajattelun piirissä, ei vedetä vielä
mukaan rakkautta ja Jumalaa noin konkreettisesti, aihe levähtää
muuten käsiin. Mutta jatketaan siitä pian.
Väitän siis tällä hetkellä vain sitä mitä itse tiedän, uskon ja ajattelun
eroista. Et muuten ottanut huomioon viimeisessä parakraafissa, että
uskon ja luulon lisäksi on tietoa, Jumalaan ei sovi luulo, eikä usko, mitä
tulee minun määritelmääni Jumalasta. Jumala Tietää ja Rakastaa, ja
huom. Jumala myös loi maailman _sanoessaan_ Fiat Lux. Se on
ilmaisu, johon tavallisen ihmisen ymmärryksen mukaan tarvitaan
ajattelua taakse. Sitä ajattelua ei silti pidä sekoittaa meidän arkiseen
ajatuksissa ajatteluun.
Odottelen taas mitä saat tuosta kaikesta irti. Sano, jos en
kommentoinut jotain mielestäsi hyvin tärkeää kohtaa tekstissäsi,
please.
2. osassa :
>> Voin selventää vielä jos haluat, "etkä ymmärtänyt." Pieni pyyntö
vielä,<<
"Etkä ymmärtänyt" on ylimääräinen lause, ja sen oli tarkoitus kuulua
aiempaan lauseeseen, mutta sen voi pyyhkiä kokonaan pois.
3. osa:
>>Väitän siis tällä hetkellä vain sitä mitä itse tiedän, uskon ja ajattelun
eroista.<<
Vätän siis tietäväni sen mitä olen esittänyt uskon ja tiedon eroista.
Lauseen voisi ymmärtää vähän väärin, kun nyt ajattelen jälkeenpäin.
3. osa:
>>Et muuten ottanut huomioon viimeisessä parakraafissa, että
uskon ja luulon lisäksi on tietoa, Jumalaan ei sovi luulo, eikä usko, mitä
tulee minun määritelmääni Jumalasta.<<
Seuraavalla tavalla korjaisin keskellä olevaa kohtaa, jotta se olisi
eksaktimpi:
...luulon lisäksi on Tietoa. Jumalaan ei sovi...
Muutoin voisi ymmärtää, että sinun olisi pitänyt tietää ja ottaa
huomioon, mikä on minun määritelmäni Jumalasta, vaikka en ole siitä
missään yhteydessä kertonut mitään oleellista.
Sori kun menee näin pilkkuiseksi, mutta ilmaistahan tämä on kuten
senoit :)
Koska siis Sinulle on totuus, mitä sanoit, silloin
myös minun ajatukseni ovat minun totuus. Otetaan
tämä lähtökohdaksi, ja jos Jumala haluaa, niin
tulkoonHän sitten jossakin vaiheessa mukaan
keskusteluun :-)
Nyt siis se pitää paikkansa, mitä Sinä uskot
uskosta suhteessa ajatuksiin, ja yhtä pitävää on
myös se, jota minä ajattelen uskosta suhteessa
ajatuksiin.
Mistä siis nyt löytäisimme sen yhteisen
nimittäjän? Uskoisin, että kun tätä ajattelen,
minä voin esittää sellaista, joka ajatuksieni
mukaan tukee minun käsityksiä perimmäisen
todellisuuden kaiken sallivasta luonteesta, joka
siis sisällyttää itseensä jokaisen sellaisen
ihmisen mielipiteet, jotka esitetään vilpittömäsä
mielessä pyrkimättä siinä samalla korottamaan
jokin oppi ylitse muiden.
Näin siis tämä ei voi olla opillinen ristiriita,
ja koska siis tämä ei ole oppien välistä
väittelyä, silloin tässä ei ole ristiriitaa
lainkaan, koska todellisuuteni sallii äärettömän
vaihtelun...
En oikein näe selvää eroa ajatuksen ja tiedon
välillä. Olen itse kokenut, että ajatus toteutuu,
eli ajatus luodaan aineeksi. Aine ei itsessään ole
tietoa, eikä siis aivotkaan ole tietoa, vaan aivot
ovat ajatuksen luomus.
Kun siis aivoista saadaan tietoa (aivotutkimus,
esim), niin se saadaan vain ajatuksin. Tarvitaan
monta ajatusta, jotta ajatus voi luoda ajallisen
kopion itsestään, eli tekoaivon.
Nyt vaikeutat asiaa hyvin paljon, koska en
tietenkään voi väittää vastaan, kun sinä sanot
tietäväsi. Pyydän olemaan tarkkana. Tarkkaile
itseäsi ja sitä mitä sanoin, voiko se pitää
paikkansa. Älä pyri loogisuuteen, vaan pyri
tutkimaan onko se totta mitä sanoin. Näkisin, että
koska logiikka normaalisti perustuu premisseihin,
niin voimme ottaa minkä tahansa näkökulman
lähtökohdaksi. Näin tutkiessamme asiaa päädymme
siihen mitä esität. On sekä sinun, että minun
totuus, ja koska emme kiistele näkemyksistä, ja
koska olisimme eri mieltä lähtökohdasta, emme voi
tutkia asiaa yhdessä.
Nyt pyytäisin sinua siis tutkimaan uudelleen sitä,
mitä sinä pidät totena. Onko se sinun havainto
asiasta, että usko on _vain_ ajatusta, vain onko se
looginen johtopäätös, jopa vain premissi, jonka
pohjalta teit uusia johtopäätöksiä?
En esittänyt näkemystäni Totuutena siksi, että
sinäkin saisit, tai että sinunkin pitäisi esittää
vastaavasti jotain Totuutena. Enkä myöskään
esittänyt, että sinun tulisi hyväksyä minun
havaintoni Totuudeksi, jos et sitä itse havaitse.
Pyydän vain tutkimaan itseäsi ja vastaamaan niihin
edellisiin pariin kysymykseen, jotka olet vielä
tähän mennessä sivuuttanut. Voin kerrata ne
sinulle, jos et enää löydä niitä tekstistäni, tai
et jaksa niitä etsiä.
L. >>Nyt siis se pitää paikkansa, mitä Sinä uskot
uskosta suhteessa ajatuksiin, ja yhtä pitävää on
myös se, jota minä ajattelen uskosta suhteessa
ajatuksiin.<<
L. Kyllä, en pyri olemaan enemmän oikeassa, mutta
emme ole ihan samalla viivalla. Minä teen havainnon
siitä, mitä on ajatus, sinä teet loogisen päätelmän
siitä, mitä ajatus on. Tämä on erona.
Seuraava pitkä lauseesi sisälsi minulle liikaa
virkkeitä jotta olisin täysin saanut siitä kiinni,
voisitko selventää sitä, mikä siinä oli pointtina.
Oletan, että tarkoitit sillä sitä, että voit
esittää minkälaisia ajatuksia ja teorioita vain,
koska perimmäinen todellisuus on salliva? Se on
totta, eikä siinä tarvitse oolla mitään itsensä
korottamista. Mutta miten tämä siittyy siihen mistä
olemme puhuneet uskon ja ajatuksen luonteesta?
Väittäisin viimeistä virkettä ajatellen, että kun
luonteesi sallii äärettömän vaihtelun, niin sen
takia et voi pysyä samassa aiheessa, ja tod.näk.
havaita nyt sitä mitä tarkoitan sillä, että ihminen
on olemassa vaikka ei ajattelisikaan. Myös usko,
tahto ja rakkaus voimina, mutta myös tavallisina
tunteina pysyvät olevaisina, vaikka ajatus lakkaa.
Kertaan vielä väitteeni, joka pohjautuvat
kokemukseeni ja siihen mitä havaitsen kokoajan,
loogisuudesta en puhu ollenkaan:
Usko ei voi olla ajatusta, koska usko on olemassa
vaikka en ajattelisi mitään.
Sen sijaan käytän ajatuksia ja käsitteitä
kommunikoidessani kanssasi. Kerron ajatuksien
kautta havaintoni siitä, mitä on usko, ja mitä on
ajatus. Tästä johtuen sinä voit väittää, että olen
siis ajatellut. Mutta sano jos olen tässä väärässä:
en voi ilmaista sinulle tämän kommunikaatiomuodon
puitteissa havaintoani, jos en ajattele
suomenkielellä tiettyjen lainalaisuuksien mukaan.
Sano jos olin väärässä. Ja kerro myös voitko nähdä
itsesi milloin vain tilanteessa, missä et ajattele
mitään. Jos nimittäin et voi, emme kohtaa
kokemuksien kautta ja keskustelumme jää vain
logiikan tasolle. Nämä ovat tärkeät kohdat tässä
vastauksessa.
Kohta täytyy mennä nukkumaan. Jos en vastaa tänä
iltana seuraavaan kommenttiisi, niin viimeistään
huomenna. Kiitos jo etukäteen hyvästä
keskustelusta.
Tieto on olemassa vaikka ei olisi ajatuksia. Tämä
voi olla eksistentiaalinen kokemus, mutta myös
loogisesti (väheksyn vähän tätä) luonto sisältää
tietoa, vaikka meidän ajatuksiamme ei olisi. Mitä
nyt jos vaikka otetaan kaikki maailman älylliset
ajattelijat pois? Se tarkoittaisi, että ei ole
ketään joka tutkisi tuota tietoa ja ajattelisi
sitä. Mutta tieto olisi ja pysyisi.
Se mitä tulee meihin ihmisiin tässä hetkessä
tutkijoina, niin tottakai tieto saadaan
ajatuksiksi. Minä siis samaistan siis kokoajan
kielenkehittymisen ja ajatukset keskenään. Ei ole
väliä, millä kielellä tutkimusta tehdään, koska
voimme ymmärtää sitä toista kieltä harjoittelun
avulla. Ajatukset kuvastavat tuota nimenomaista
kieltä ja ovat silminnähden sidoksissa käyttämäämme
kieleen. Millä tahansa kielellä voidaan kuvata
luontoa ja sen tietoa, jos se on tarpeeksi
kehittynyt käsitteistöltään se kieli. Tämä taas
todistaa, että tieto ei myöskään ole sidottu
tiettyihin ajatuksiin. Se on olemassa ilman
ajatusta, mutta ajattelu ja kieli mahdollistavat
tiedon kuvauksen. Ja tärkeä kysymys, kuinka voi
ymmärtää sitä mitä toinen selittää, jos ei ole
kokenut samaa, eikä omaa samaa kieltä?
Luonto pysyy yllä, okska Jumala koko ajan
ajattelee sitä.
Se, että Jumala tosiankin ajattelee, eikä
meditoi, huomataan siitä tosiasiasta, että luonto
koko ajan muuttuu. Kukaan ei voi nimittäin
ajatella yhtä ajatusta, eli se ei ole ajattelua,
jos päässä PYSYY yksi ja sama ajatus.
Nyt siis huomattiin, että meditointi on typerien
ihmisten hommaa, joka vie ihmisen kauemmaksi
totuudesta. Ajatus on fakta, joka luo
todellisuuden, mutta todellisuus on koko ajan
muutoksessa, koska ei edes Jumala pysty pitämään
yhtä ja samaa ajatusta päässään, vaan Hän
ajattelee jatkuvasti uusia ajatuksia, ja Jumalan
luonto muuttuu juuri siksi.
Luonnossa tapahtuva muutos on absoluuttinen
todiste Jumalan ajattelusta, ja Jumalan ajattelu
ei ole Raamatun lauseiden hokemista, eikä
myöskään mantrojen hokemista, vaan Jumalan päähän
tulee jatkuvasti uusia ajatuksia
Et ottanut kantaa niihin kohtiin joihin pyysin,
mutta toisaalta ihan päteviä päätelmiä. Aluksikin
kysyisin, että mistä tiedät, että Jumala
ajattelee kokoajan? Miksi uskot niin, ja vielä,
miksi ajattelet niin? Uskotko, että Jumalan
ajattelu tarkoittaa samanlaista ajattelua kuin
sinun ajattelusi on, tai kuin ajattelu on yleensä?
Itse ehdotin, että Jumalan ajattelua ei saa
sotkea meidän tapaamme ja kykyymme ajattella.
Lähinnä sanaa voi käyttää analogia mielessä,
mutta suhde ei varmaankaan ole yksi suhde yksi.
Nyt pari huomiota. Se, että pitää yllä yhtä
ajatusta, tarkoittaa keskittymistä. Keskittyminen
on esiaste meditaatioon, sikäli mikäli minä
tiedän jotain meditaatiosta. Meditointi ei siis
ole sitä, että pitää yhdestä ajatuksesta kiinni,
eikä sitä, että ei ajattele mitään, eikä sitä,
että ajattelee jotain. Kahdessa ensimmäisessä
vaihtoehdossa on kyse keskittymisestä, ja
viimeisessä on kyse siitä, että antaa luovan
voimansa virrata. Ajatus on tahdon, viisauden ja
voiman ilmentymä. Ajattelemattomuus ei poista
olevaista, mutta tarkoittaa sitä, että olevainen
ei ilmene nimenomaan ajatuksen kautta.
Sanot, että meditointi on typerien ihmisten
toimintaa. Selvennätkö mitä on meditointi? Jotain
sellaista, minkä edellä kiistin, vai jotain
muuta? Perimmäinen luonto ei muutu siksi, että
ajatus muuttuu, vaan ilmennyt luonto muuttuu. Nyt
jos pidät ainoana todellisuutena vain tuota
ilmennyttä luontoa, niin silloin on totta mitä
sanoit. Meditointi merkityksessä ei-ajatteleminen
tuhoaa todellisuuden, ei pelkästään vie
kauemmaksi totuudesta ja todellisuudesta. Mutta
oikeasti ilmennyttä luontoa ei ole pakko pitää
oletusarvoisesti totuutena, vaan totuuden
ilmentymänä. Silloin meditointi ei vie kauemmaksi
totuudesta. Kyse on lähtökohdasta, jolle
mielestäni pitää löytää todellinen peruste,
kokemuksellinen peruste, ei vain looginen
peruste. Olen selittänyt aikaisemmin miksi
looginen itsetarkoituksena ei riitä.
Luonnossa tapahtuva muutos on enemmänkin todiste
siitä, että Jumala toteuttaa sisäistä luontoaan,
joka ilmenee ajatusten kautta ja näkyy meille
myös fyysisesti muuttuvana maailmana. Siinä olen
samaa mieltä, että se ajattelu ei ole matrojen
hokemista, eikä Raamatun lauseiden hokemista.
Koska Jumala pitää kiinni tietystä ajatuksesta ja
keskittyy tiettyyn ajatukseen pitääkseen sen
paikoillaan, siitä johtuu, että meillä on
edessämme eriastein muuttuvia muotoja. Toiset
pysyvät suhteellisen kiinteinä, muuttuvat vain
miljoonissa vuosissa. Ja koska on subjekteja,
jotka muuttuvat kokoajan, ne tarkoittavat ne,
että keskittyminen niissä kohden on erilaista. Ja
lopuksi, koska, ihminen on osa ilmenemättömästä
ja luonnossa on asioita, jotka eivät ole vielä
erilaisia muotoina ilmenneet, se tarkoittaa, että
Jumala kykenee olemaan ajattelematta sekä
kokonaan, että väliaikaisesti. Ilmennyt on
todiste ajattelusta (nyt analoginen suhde ihmisen
ja Jumalan ajattelun välillä). Mutta koska
ihminen, ja varmasti siis myös Jumala voi olla
ajattelematta, niin se on todiste siitä, että
ilmenneen takana, eli ajatuksen takana on itse
todellisuus, ideat aatteet, Tahto, Totuus ja
Rakkaus.
Kylläpä Sinunkin ajatuksesi virtaa? Kiitos kiitos,
ja huomaan, että Sinä olet omalla tavallasi myös
hyvin korkealla todellisuuden ymmärtämisessä.
Mitä tulee ajattelun 'esiasteisiin', niin itse en
aseta ajattelun 'taakse' mitään muuta kuin vapaan
tahdon. Vapaa tahto on minusta ainoa, joka ei ole
ajatus, vaan joka tarvitaan ajatusta varten.
En siis tule hyväksymään sitä, että ajattelua
varten tarvittaisiin monta päällekkäistä
substanssia, kuten uskoa JA vapaata tahtoa, vaan
vapaa tahto korvaa minusta erinomaisesti uskon,
sillä Jumala on Jumala, koska Hän ei toimita
asioitaan päällekkäisesti, eli jos Jumalan yksi
puoli pystyy tekemään jonkin asian, niin silloin
Jumalan mikään muu puoli ei milloinkaan tee sitä
asiaa.
Jos siis vapaa tahto pystyy nostamaan ajatuksen
esille, silloin jumalallisuus vaatii, että se
yksin riittää kaikissa tilanteissa ja kaikkina
aikoina unohtamatta ikuisuuttakaan, eikä siihen
tarvita uskoa.
Koska siis vapaa tahto nostaa ajatuksen esille,
silloin tämä on tosi ajatus, jos ajatus ei voi
tunkeutua vapaan tahdon taakse tai yläpuoliuselle
näköalapaikalle.
Jos pystyt tyhjentävästi selvittämään vapaan
tahdon, silloin olet todistanut, että ajatus on
ennen vapaata tahtoa, eli silloin vapaa tahto
olisi ajatukseen sidottu ja ehdollistettu. Mutta
silloin tahto ei olisikaan enää vapaa, jos se
riippuisi jostain!
Minä huomaan siis, etten voi selittää vapaata
tahtoa, sillä jos pystyisin selittämään vapaan
tahdon, en olisi enää vapaatahtoinen.
Usko minä pystyn selittämään, ja teen sen siksi,
koska usko ei ole vastuussa ajatuksistani. Minä
olen itse vastuussa ajattelustani; minä olen vapaa
tahto.
Annan tässä virkkeitä sille pitkälle virkkeelle:
Todellisuus sallii kaiken, ja se ei voi muuta kuin
sallia kaiken, sillä jos todellisuus olisi estänyt
jotakin, silloin todellisuus olisi hyökännyt
itseään ja perustaansa vastaan.
Sillä todellisuus perustuu vapaalle tahdolle, ja
tahto on vapaa vain, kun se on sitä ehdoitta, eli
mikään ei voi nousta tahtomisen tasolle, eikä sen
yläupuoliselle näköalapaikalle.
Vapaan tahdon tunnustamisesta seuraa, ettei
yksikään, joka tunnustaa vapaan tahdon
reaalisuuden, voi milloinkaan kuvitella
selvittävänsä, mitä vapaa tahto on, sillä jos joku
luulee selvittäneensä vapaan tahdon, Hän on
silloin ja siinä asettanut jonkin vapaan tahdon
ehdoksi, ja se on samaa kuin uskoa, ettei tahto
ole vapaa.
Yksikään rehellinen olento ei siis voi milloinkaan
selvittää vapaata tahtoa, vaikka Heilä onkin
ehdoitta oikeus yrittää täysin vapaasti selvittää,
mitä tahto on.
Rehellinen ihminen jättää nimittäin sen
selvittelyn omaan arvoonsa, ja siksi rehellinen
pysyy rehellisenä, kun taasen jokainen muu
huomaa, että Hän on typerä, jos luulee
tietävänsä, mitä vapaa tahto on.
Juu. Ajatus virtaa, jos päätän, että en halua
enää kommentoida, niin silloin se ei enää virtaa
ainakaan tähän suuntaan. Siihen päätökseen
tarvitse myös uskoa, että minun ei kannata
jatkaa. Siihen päätökseen voisi tarvita myös
viisautta, mutta se edellyttää tietoa. voin tehdä
sen myös rakkaudesta. Tässä nämä asiat, mitkä
voivat olla olemassa ennen ajatusta.
Esiasteista sen verran, että on hieman
harhaanjohtavaa puhua asteista, kuin ne olisivat
päällekkäisiä, myös sisäkkäisyys tuottaisi
muutamia harmaita hiuksia, mutta jos sanot,e ttä
nämä kaikki ovat totta, ja myös ne mitä ei ole
mainittu, niin sitten vasta asia menisikin
vaikeaksi. Siispä käytän sanaa taso kuvaamaan
asiaa, en parempana enkä ylempänä, enkä
toisinpäinkään. Vain erottamaan asian.
Vapaa tahto on hyvä esimerkki. Mutta tosiaankin,
miksi ajattelet vapaan tahdon olevan muuta kuin
ajatus? Onhan ensinnäänkin selvää, että ihmisellä
ei ole vapaata tahtoa tehdä mitä haluaa tässä
mailmassa. Vapaa tahto itsessään jo hyvin
vaikeata määrittää todelliseksi ihmisen
ominaisuudeksi, varsinkaan jos et määrittele,
mitä se tarkemmin tarkoittaa.
Kerrotko tai selvennätkö siis miksi näet vapaan
tahdon, joka on NYT ajatus, kun sen sinulle
kerron ja keskityn teemaamme, miksi näet sen
eroavan uskosta, joka on nyt ajatus, kun
kommunikoin sinun kanssasi?
Vapaa tahto korvaa uskon, se on erinomaisesti
sanottu. Usko on myös vapaata tahtoa uskoa kuten
huvittaa, vaan uskolla voidaan tarkoittaa myös
uskoa siihen, mitä on jollain tavalla kokenut, ei
pelkästään ajatellut. Siis huomaathan eron
loogisen päätelmän ja todellisuuden välillä?
Logiikalla voidaan väittää täysin päinvastaista
kuin mitä reaalielämämme kokemus on osoittanut.
tämän takia pidän ajatusta välineenä, vain
välineenä.
>>Jos siis vapaa tahto pystyy nostamaan ajatuksen
esille, silloin jumalallisuus vaatii, että se
yksin riittää kaikissa tilanteissa ja kaikkina
aikoina unohtamatta ikuisuuttakaan, eikä siihen
tarvita uskoa. <<
Nimenomaan, ei ole kyse uskosta vaan tiedosta,
siitä mikä on tiedostettu. Tämän takia alussa jo
väitin tietäväni jotain, en uskovani.
Ajatus on tietenkin tosi olevaisena, objektina.
Tämäkin on tärkeätä huomata. Ja juuri tuollaiseen
olevaisuuden havainnointiin pyrin myös kun
tutkin, mikä suhde on ajatuksella ja uskolla.
>>Jos pystyt tyhjentävästi selvittämään vapaan
tahdon, silloin olet todistanut, että ajatus on
ennen vapaata tahtoa, eli silloin vapaa tahto
olisi ajatukseen sidottu ja ehdollistettu. Mutta
silloin tahto ei olisikaan enää vapaa, jos se
riippuisi jostain!<<
Tässä on tärkeä kohta! Jos pystyn SELVITTÄMÄÄN.
Tietenkin se vaatii ajatuksen jos alan
selvittämään sitä sinulle, tai jos alan pukemaan
sitä ajatuksiksi itseäni varten, mutta asian
tiedostaminen ja mahdollisesti jopa ymmärtäminen
ei tarvitse ajatusta. Eli olet mielestäni
oikeassa mitä tulee SELVITTÄMISEEN.
Selittämisellä viittaan enemmän kommunikointiin
ja asian esittämiseen.
>>Minä huomaan siis, etten voi selittää vapaata
tahtoa, sillä jos pystyisin selittämään vapaan
tahdon, en olisi enää vapaatahtoinen. <<
Minä huomaan, että voin huomioida mitä on vapaa
tahto, ilman että käytän siihen ajatuksia. Voin
ymmärtää sen myös. täydellinen selitys on siinä
mielessä utopiaa, että asia ruokkii silloin
itseään, ja selitys kasvaisi joka sekuntti
kaksinkertaiseksi, olematta silti vähemmän totta.
Loppu kommenttiisi kaipaisin hieman tarkennusta.
Uskoisin,e ttä et ihan tarkoita mitä sanoit.
Vaikka olet vapaa valitsemaan monia asioita, myös
ajattelutavan ja logiikan, kirjoitatko vait et,
uskotko vai et, niin et ole mahdollisuuksissa
valita montaakaan asiaa mitkä liittyvät meidän
fyysiseen maailmaan (erotettuna tunne ja
ajatuselämästä). Lisäksi väittäisin, että et voi
vapaasti valita ajatella tässä ja nyt vaikka
madariinin kiinaksi tai arameaksi. Vasta
harjoittelun tai jonkun muun erikoisen
oppimistavan jälkeen. Vapaa tahtosi on vapaasti
valittu tarkoittamaan sitä elämän skaalaa, jossa
voit vaikuttaa vapaalla tahdollasi. Olenko
oikeassa?
Vapaa tahto on ajallisuudessa pakosta sidottu
tapahtumien kulkuihin, joten jos tahdon ajatella
kiinaksi, niin ajallisuudessa minun tulisi ensin
oppia kiina...
Mutta! Unesta me huomataan, mitä on vapaa tahto
ilman ajallisuutta. Unessa me nimittäin koemme
ajatukset ilman aikaa. Ihminen ei voi nähdä unta
ilman ajattelua, sillä ihmisen (sielun, suom.
huom.) ajatukset ovat yhtä kuin uni ja sen kaikki
olennot mukaan lukien unen subjekti, eli minä.
Koska unesta me tiedetään, että ihmissielu on
uniuniversumin aktuaalinen Luoja, niin me (minä
voin)voimme siitä vetää sen johtopäätöksen, että
ihminen on tämän ajallisen maailmankaikkeuden
aktuaalinen Luoja.
Ajallisuuden maailmankaikkeuden Luojalla ei ole
mahdollisuutta kumota ajallisuutta, sillä
ajallisuuden kumoaminen lopetaisi samalla tämän
ajallisen maailmankaikkeuden. Näin siis ihminen
on itse Luojana sitonut oman tahtonsa ajallisiin
tapahtumiin, joten jos haluaisin kirjoittaa tämän
kiinaksi, minun tulisi opiskella kiinan kieli...
Mutta! ajallisuus ei kumoa sitä tosiasiaa, että
ihminen on vapaatahtoinen --Luoja.
Näyttää olevan seuraava siirtosi. On oikeastaan
(vain) kaksi kohtaa mitkä tuolta pistivät silmään:
>>Sillä todellisuus perustuu vapaalle tahdolle,
ja tahto on vapaa vain, kun se on sitä ehdoitta,
eli mikään ei voi nousta tahtomisen tasolle, eikä
sen yläupuoliselle näköalapaikalle.<<<
Olisin samaa mieltä tuosta vapaasta tahdosta mitä
tulee todellisuuteen. Sen sijaan mitä tulee
ihmiseen, niin ihminen EI VARMASTI ole vapaa
tahdoissaan kaikkia asioita kohtaan. Tämä
tarkoittaa sitä, että todellisuus, jos siihen
sisällyttää myös ihmisen, eli ilmenneen olennon,
niin sillä on rajoituksia. Samalla tavalla kuin
ajatuksella on rajansa (objektina) ja tietyllä
logiikalla on rajoituksensa (alkuehdot ja
säännöt/sopumukset). Todellisuus sekä
ideatasolla, että ilmenneellä tasolla sisältää
sekä vapaan tahdon, että rajoitetun tahdon.
>>Rehellinen ihminen jättää nimittäin sen
selvittelyn omaan arvoonsa, ja siksi rehellinen
pysyy rehellisenä, kun taasen jokainen muu
huomaa, että Hän on typerä, jos luulee
tietävänsä, mitä vapaa tahto on. <<
Haluan nyt ilmaista tuon asian samalla tavalla
kuin sinä. Jos ihmisellä on tosiaankin vapaa
tahto, niin ihmisen pitää myös pystyä vapaasti
selittämään vapaa tahto, myös niin että se tulee
kokonaan selitetyksi. Jos väität, että ihminen ei
pysty selittämään (ei edes huomioimaan ilman
selvennystä), ja on siksi typerä kun edes
yrittää, niin hänellä EI OLE vapaata tahtoa. Joku
asia rajoittaa häntä.
Huomaatko nyt mitä tarkoitan logiikalla???
Väitän, että esim. tuosta asiasta voi väitellä
loputtomiin, koska logiikka perustuu
premisseihin, ja kun ne premissit laitetaan
kyseenalaisiksi, niin johtopäätös on toinen.
Silti sekin johtopäätös sisältää taas premissejä,
ja on muutettavissa toiseen suuntaan. Näin
lopputulos muuttuu kuin Prometheus konsanaan.
Siksi taas kerran, toivottavasti et tunne itseäsi
vastaan hyökättävän aina uudelleen (koska se ei
ole tarkoitus), pyydän sinua havainnoimaan, en
etsimään loogisuutta.
Huom. typeryyttä ei ole, on vain
tietämättömyyttä. Onko ihminen vapaasti valinnut
olla nyt tietämätön ja voiko ihminen valita juuri
nyt olla tietäväinen kaikissa asioissa?
Ps. Kiitos sen virkkeen selventämisessä, jos se
tuota tarkoitti, niin olin hieman hukassa, mutta
nyt uskon tietäväni mitä ajattelit, vapaata
tahtoa :)
Rehellisyydellä tarkoitin elämää. Rehellinen
ihminen ei elä, jos Hän vain selittää, vaan
rehellisen ihmisen elämä on tyhjentäjä selvitys
vapaasta tahdosta.
Vapaa tahto on selvitetty kokonaan, kun se tehdään
sanoitta, eli elämällä vapaus todeksi.
Jos ihminen ei elä vapaata elämää, silloin Hän ei
myöskään voi ymmärtää vapaata tahtoa, silä vapaan
tahdon voi ymmärtää vain sellainen, joka elää
vapaata elämää.
Epärehellinen ihminen ei voi selvittää mitään,
koska kaikki Hänen selvityksensä ovat
epä-älyllisyyttä.
Näin vapaa tahdon selvittäminen ei onnistu
sanoilla, vaan vainvapaalla elämällä., Joka ei elä
vapaata elämää, ei voi myöskään oikeasti ymmärtää,
mitä vapaus on.
Vapaata elämää elää sellainen ihminen, joka on
vapaa elämää ikuisesti --, ja joka ei opeta, että
jokaisella ihmisellä PITÄÄ OLLA jokin
oppi/uskonto.
Ihmisillä on täysin vapaus hylätä tai hyväksyä
tämä minun oppini, eikä se johda helvettiin, jos
ihminen vapaassa tahdossaan ei tätä oppia ota.
Vapaa tahto siis vaatii, että Jumala on luonut
ihmisen kehosta sellaisen, että ihmisellä on aito
vapaus elää ihmisenä vaikka ikuisesti.
Siis nyt valitsitkin puhua unista, etkä tästä
arkitajunnasta :-) Noh yritän pysyä perässäsi,
vaikka olisin suonut, että olisimme puhuneet
enemmän siitä mistä aloitimme, ja olisit
vastaillut kysymyksiini. Vai oliko ne
tunkeilevia, ööh tyhmiä kenties, sano toki.
Unet on toki mielenkiintoinen aihe, Mutta
sanoppas kuinka monelle ne ovat vapaan tahdon
säätelemiä? Minun näkemys on, että ajatukset
eivät ole ajatuksina ja mielikuvina vapaita
ajasta. Tieto sensijaan on. Huomattavaa tuossakin
on se, että REM-uni tapahtuu ajallisesti
muutamassa sekunnissa, mutta kun sitä muistelee,
niin itse muistiinpalautus voi viedä aikaa vaikka
kokopivän, riippuen miten tarkkaan unen muistaa,
ja mitä kaikkea siitä haluaa muistaa.
En tiedä olemmeko olleet niin fataalisen
kompastuskiven kaatamia, että emme ole
tarkoittaneet ihan samaa termillä ajatus??? Minä
olen esim. tarkoittanut ajatuksella nimenomaan
konkreettista ajatusta, joka on kuuloon,
puheeseen ja näköön liitoksissa oleva ajatus. Se
voidaan "havaita" päässämme, tai sielumme
kentässä, tajunnassa. Sensijaan on eriasia ne
mielikuvat, mistä unet koostuvat. Ne eivät
ole "samanasteen" ajatuksia. Näillä kahdella on
siis aste-ero.
Unessa me voimme ilmanmuuta havaita, että luomme
unimaailman, mutta en ole siitä yhtämieltä, että
teet sen vapaa-tahtoisesti, tai ehkä sinä teet,
mutta en usko, että monikaan tekee, vaan on
mielikuviensa vanki, uni ohjautuu sinne, mihin
alitajunta sen pakottaa. Seuraava lauseesi tuotti
hieman ihmettelyä:
>>Koska unesta me tiedetään, että ihmissielu on
uniuniversumin aktuaalinen Luoja, niin me (minä
voin)voimme siitä vetää sen johtopäätöksen, että
ihminen on tämän ajallisen maailmankaikkeuden
aktuaalinen Luoja. <<
Miten voit yhtdistää unen luomisen, tämän
maapallon luomiseen esim.? Analogia on hyvä,
mutta vaatinee vähän enemmän perusteita?
>>Mutta! ajallisuus ei kumoa sitä tosiasiaa, että
ihminen on vapaatahtoinen --Luoja. <<
Tämän ymmärtänen. Pyydän kuitenkin olemaan
tarkkana, että tässä vaiheessa emme yleistä sitä,
että voimme ajallisuuden rajoissa EHKÄ vapaasti
valita ja TEHDÄ mitä vain, niin emme yleisetä
sitä käsittämään lausetta, että voisimme
ajallisuudessa ilman ajallisuuden rajoituksia
tehdä mitä vain. Toivottavasti edellisessä
pienessä kirjoitelmassani muistin mainita, että
nimenoman vapaa-tahto on ajallisuuteen sidottu
tässä reaalimaailmassa. Unessa olemme rajoitetut
unen määräämiin rajoihin. Toiset hallitsevat
unensa paremmin, toiset huonommin, ja tällä
tavalla vapaa tahto ei toimi. Myös voi kysyä sitä
konkreettista asiaa, voitko nukahtaa milloin vain
ja herätä vapaatahtoisesti milloin vain? Ja
vieläpä, voitko nukahtaa suoraan tietoiseen
uneen, jossa tiedostat nukkuvasi ja voit myös
herätä siitä milloin itse haluat? Jos näin on
niin silloin olet jo aika pitkällä unen
herruudessa ja vapaa tahto teoriasi on enemmän
totuuden mukainen, vastaavuus-suhteessa koettuun
maailmaan, ei vain teoria ja ajatuksia.
Tässä tulemme samaan kohtaan kuin olen
muistuttanut, kuinka paljon ajatelmasi pitävät ja
perustuvat omiin huomioihisi, vai onko niinpäin,
että rakennat ajatuksesta ajatelmia? Siinä on
silloin Gordioniakin suurempi solmu edessä, jonka
voi ratkaista vain yhdellä tavalla!
Katilla näyttää olevan niin vakava
luoja-kompleksi että yksinkertaisista asiosta
saadaan suunnaton sekavuus aikaan. Miten
se olikaan, kaaos lisääntyy?
Onnea jos meinaat jatkaa.
I agree with the first paragraph.
I agree with the second paragraph.
Kerro kuinka moni ihminen on nyt noin rehellinen
ja vapaan tahdon selvittänyt? Tarkoitan vain ja
ainoastaan sitä, että vastaako teoriasi
reaalimaailmaa, vai ideamaailmaa. Reaalimaailma
sotii teoriaasi vastaan, mutta sen ei tietentään
välttämättä tarvitse olla ristiriidassa
ideamaailman, tai ehkä tulevaisuuden kanssa.
Vapaan elämän ymmärtää ihminen, joka on elänyt
orjuudessa. Tämän lisäksi vapaa ihminen voi
valita elää orjuudessa tietyn hetken ja pysyä
silti vapaana.
Rehellinen ihminen voi olla myös epä-älyllinen,
eikä se tee ihmisestä sen kurjempaa. Onko varas
ja valehtelija epärehellinen kun ilmoittaa
olevansa silloin tällöin tai täysin epäluotettava
ja varas?
Agree with 5th prg. but 6th...
Vapaa ihminen voi opettaa oppejakin. Silti hän ei
ole sidottu oppimaansa oppiin. Oppi on työkalu,
samalla tavalla kuin ajatus.
Also 7th makes sense :-)
>>Vapaa tahto siis vaatii, että Jumala on luonut
ihmisen kehosta sellaisen, että ihmisellä on aito
vapaus elää ihmisenä vaikka ikuisesti. <<
Missä on realiteetti? Katsele maailmaa ja huomioi
millainen se maailma on, vastaa ajatuksiasi?
Viimeisen kerran pyytäisin vielä, että vastaisit
niihin esitämiini kysymyksiin myös, koska ainakin
oma tarkoitukseni oli kommunikoida tietystä
teemasta (ajatus ja usko), ei levittää teemaa
määrättömiin, ei levittää mitään oppia, vaan
tutkia asiaa.
We are losing the Thing...
Katsele viimeisimpiä havaintoja ihmisen
geenitieteistä, ja lue ja hämmästy; biotieteilijät
ovat jo nyt täysin ihmneissään, miten kummassa
geenit voivat olla niin hieno rakenne.
Monet geenitieteilijät ovat jo julistaneet, ettei
ole mitään teoreettistä estettä, miksi ihminen ei
voisi elää ikuisesti.
Ja minä vain sanon saman tarkasteltuani vapaan
tahdon käsitettä; on mahdotonta, että ihmisellä
olisi vapaa tahto, jos sen (ihmisen) keho ei
periaatteessa voisi elää ikuisesti.
Lisäksi on täysin mahdotonta, että Jumala voi
tuomita ketään yhtään mihinkään vapaan tahdon
käytöstä. Joka opettaa Jumalan tuomiota, tuomitsee
itse itsensä siihen paikkaan, mihin on toisen
tuominnut, ja tämä sopii täysin yhteen vapaan
tahdon kanssa; sielu vapaatahtoisena olentona
menee itse vapaaehtoisesti sinne, mihin on
julennut ihmisenä toisen ihmisen tuomita.
Jumalalla on vain täysi työ puhua järkeä
helvettiin meneville sieluille pyrkien saamaan
niitä armahtamaan itse itseään...
Lisäksi, mitä tulee ihmisen pitkään elämään, on
sanottava, että ihmiset vain uskovat, että Heidän
on kuoltava viimeistään 120 vuotiaana, ja joku
harva USKALTAA elää jopa 127 vuotiaaksi...
Uskalletaan me elää tuhat vuotta, ja näytetään
noille hemmetin uskoville, jotka lukevat
Raamatusta lakia, että ihmisen ei tule elää kuin
korkeintain 120 vuotta! Sillä uskovat elävät lain
alla, eivätkä He vapaudesta mitään tiedä.
Ihmisen geeniperimä on eläinkunnan huonoimpia. Jos
ihmisellä olisi muullakin tavalla kuin
"periaatteessa" vapaa tahto, niin miksi hän ei
valitse elää ikuisesti? Nähtävästi ihmisellä ei ole
vapaata tahtoa päättää asiaa nyt, koska moni on
halunnut elää ikuisesti, legendat elävät, mutta
kukaan julkkiksista ei ainakaan sellaista ole
saavuttanut. Vaikkakin on tarinoita niistä jotka
olisivat viisasten kiven ja nuoruuden lähteen
löytäneet.
Miten yht'äkkiä löysitkään aiheen Jumalaan ja
tuomitsemiseen???
Juu, minä olen päättänyt elää ensin 100 vuotiaaksi,
voin sitten päättää lisää, mutta miksi elää
maailmassa ikuisesti?
Ihminen on itse pilannut geeniperimänsä tuolla
väärällä säälillä, ja pelkäämällä eukeniikkaa.
Kun siis ihminen pelkää rodunjalostusta, silloin
ihminen jalostaa itseään entistäkin huonommaksi...
Ei ole mitään väärää siinä, että ihminen estää
virheellisten geenien syntymisen ja jatkumisen
ihmissuvussa.
Ja sanon tämän tietäen, miten jotkut virgegeenien
omistajat ovat heti karvat pystyssä, mutta salli
minun kysyä, että tahdotko Sinä todella jonkun
ihmisen elävän huonoilla geeneillä?
ESIM: Minulla ei ole vasemmassa kädessä sormia,
mutta ei se sitä tarkoitan, että vaatisin ihmisiä
syntymään viisisormisina, enkä minä taatusti
pahoita mieltäni, jos viisisorminen alkio ns
tapetaan.
Sinä et rakasta ihmisiä, jos et halua, että
jokaisella ihmisile olisi täysin terveet geenit
ilman pienintäkään virhettä!
Muistakjaa, etten minä puhunut mitään elävien
ihmisten eliminoimisesta, vaan vain totesin
puhtaana tosiasiana, ettei se ole rakkautta, jos
annetaan ihmisten syntyä tänne vammaisina.
Sekö on muka rakkautta, että joku ihminen joutuu
elämään Teidän elättinä?
Unet ovat siitä mielenkiintoisia, että jokainen
uniinsa perehtynyt ymmärtää, miten Hän itse voi
säädellä unennäköä: mitä ihminen unessa ajattelee,
sitä Hän välittömästi ja viipeittä näkee.
Ihminen ei ole rehellinen, jos Hän ole käsittänyt,
että Hän voi itse tahtoa, mitä unta Hän näkee,
sillä jokaisen on jo tässä historian vaiheessa
tajuttava, että jokainen unennäkijä on luonut ihan
itse koko uniuniversuminsa peikkoineen ja
jumalineen...
Otsikko kertoo sen aihealueen mitä nyt sivutaan.
Mutta oletko ottanut huomioon, että rehellinen on
myös ihminen, joka sanoo, että ei kykene uniaan
hallitsemaan? Hän on rehellinen itselleen, koska ei
todellakaan juuri nyt kykene. Sen sijaan jos hän
väittää, että ei koskaan tule kykenemään, ja että
se on humpuukkia koko homma, niin hän on väärässä!
Millä perustein? Voisitko sinä tuollaiselle
ihmiselle sanoa, että hän ei ole rehellinen, ehkä
jopa typerä, ja jos voisitkin, niin auttaisitko
häntä tajuamaan asiaa sen enempää? Luulisin, että
et auttaisi. Joutuisit ja tässä vaiheessa sanoisin,
että joudut huomaamaan, että ihminen ei ole vapoaa
tahdoltaan, koska hänen uskomuksensa ja päähän
pinttymät häntä häiritsevät.
Tuo ihminen on rehellinen sille mitä hän on tällä
hetkellä omasta näkövinkkelistään. Millä tavalla
lähestyisit tuota ihmistä, jos päättäisit selittää
hänelle asiaa enemmän? Kertoa, miten se on
ajatuksissa ja loogisesti mahdollista? Jos hän on
vähäuskoinen ja helposti ihmisten vietävissä niin
ehkä saisit hänet uskomaan, mutta sekään ei vielä
auttaisi häntä oikeasti olemaan unensa herra.
Minä väitän, että koska hyvin harva ihminen on
oikeasti kokenut olevansa luoja unessa, tai
pystyvänsä hallitsemaan uniansa yhtäjaksoisesti,
niin mitä tulee historian tämän hetkiseen
vaiheeseen, ihminen ei ole vapaa! Se, että toinen
kykenee, ei tee toisesta vapaata.
Kyse onkin siitä, mitä ihmisestä sanotaan
perimmäisesti.
Uskonnot opettavat, että ihminen on syntinen,
karmaattinen jms, mutta minä opetan, että ihminen
on Jumala --isjolla Jiillä, kuten Jeesuskin sanoi
tämän Isolla Jiillä: " Te olette Jumalia.
Nyt niin monet uskovat sen, kun papit ja muut
valheopettajat opettavat, ettei ihminen ole Luoja,
joten ihmisen tule itse myös huomata, että jos Hän
pystyy luomaan jotain, silloin Hän on
epärehellinen, jos väittää, ettei Hän ole luoja...
Ei se ole väärin sanoa suoraan ihmiselle totuus,
vaan siinä olisi hirveä vääryys, jos minä näkisin
jonkun epärehellisyyden, mutta en siitä
mitään puhuisi.
Ihmettelen aina miten pääsetkin näin nopeesti
toiseen aiheeseen.
Minä kyllä halusin tietää ihan aluksi, että mitkä
ovat sinun käytännön perusteet sille, että usko on
ajatusta. En niinkään perimmäisesti tai
ideologisesti. Mutta tekstiisi...
Kaikki uskonnot eivät opeta, että ihminen on
syntinen alunperin, mutta on syntiseksi muuttunut
laskeutuessaan ja tahrautuessaan aineeseen.
Tästäkin itseasiassa voi olla erimieltä, jos sitä
miettii perimmäisiltään. Oletko tarkastanut sen
psalmin kohdan, mihin tuo Te Olette Jumalia
viittaa? Jos et niin tsekkaappa samontein. Se antaa
uusia ajatuksia siitä, mitä Jeesus lie tarkoittanut
lauseellaan.
Tottakai ihminen on luoja siinämielessä mitä nyt
esität. Tarkennuksen vuoksi siihen on helppo yhtyä,
sen sijaan on absurdia väittää, että sinä olisit
nyt JUMALA, maailmankaikkeuden Jumala
merkityksessä. Ihminen vasta järjestelee vikikuntaa
ja tekee muotoja niistä, ei ihminen osaa antaa
elämää kasville, taikka eläimelle, saatika sitten
ihmiselle. Vähitellen ihmiskunta yhteisenä olentona
voisi periaatteessa saavuttaa elollisen
luonnonpuitteissa kasvikunnan "muovaamisen", mutta
parempi kun ei mennä asioitten edelle.
Totuuden puhumisesta. Miksi kuluttaisit aikaasi
siihen totuuden sanomiseen, kun tiedät, että toinen
ei kykene tulemaan edes murto-osa matkaa sinne,
missä itse seisoo? Itse tekisin mieluummin niin,
että menisin vierelle, ja puhuisin sen, minkä hän
kykenee ymmärtämään, eli en totuutta, vaan ehkä
pienen palan siitä. Muu olisi ajan ja voimien
haaskausta, ja yleensä siinä saa vain toisen
enemmän torjumaan, sitä mikä olisi ollut elämää
syventävää ymmärrystä mahdolliesti.
ajallisuus on niin järjestetty, että jokainen osa
tekee oman tehtävänsä, eikä kukaan osa toimi
oikein, jos yrittää tehdä muiden tehtäviä, tai jos
yrittää hallita muita.
Vain Jumala voi hallita kokonaisuutta, eikä
yksikään ihminen voi lopulta muuta kuin antautua
Jumaluuden hallintaan.
Minä olen onnellinen, kun olen totuus; minä olen
totuus. Minulle ei siis tuota surua eikä
ahdistusta eikä burnouttia julistaa totuutta, vaan
koen totuuden olevan omin luontoni.
Sillä mikään ei voi mennä väärin, ei vaikka tekisi
toisen tehtävät. Myöskin toisten hallitseminen on
meille sallittua, se on vapaan tahdon ilmentymä
sellaisenaan, ja näin sekin palvelee yhtä Jumalaa.
Muista sitten, että muiden hallitseminen ei ole
pakollista. Sillä muilla on silloin myös täysi
oikeus motata Sua nenuun :-)
Siksi minä hallitse viisaudella niin että kukaan ei
tiedä eikä huomaa että hallitsen, ja ne jotka
huomaavat, näkevät että hallitsen hyvin, koska en
hallitse siksi, että hallitsisin vaan siksi, että
muistakin tulisi hallitsijoita. Näin jos kaikesta
huolimatta saisin nenääni, niin mottaisin takaisin
niin kovasti, että toinen ei voi enää motata. Paras
puolustus on hyökkäys ja eliminointi. Vain se, joka
mottaa minua poskelle, sille kääännän toisen posken
=) En kellekkään mulle ja se on minun valintani.
Uskominen on toiveajattelua, että joku toive
toteutisi. Vaikka siihen ei olisi mitään
realistisia mahdollisuuksia toteutua. Kuten
esim.kuoleman jälkeinen elämä.