Martti Lutherin seuraajat

luterilaiset ole kristuksen seuraajia, vaan ovat ns. nimikristittyjä. Mutta kaikki luterilaiset ovat luterilaisia, siis Martti Lutherin seuraajia.

evlu kirjoitti:

luterilaiset ole kristuksen seuraajia, vaan ovat ns. nimikristittyjä. Mutta kaikki luterilaiset ovat luterilaisia, siis Martti Lutherin seuraajia.

Onko ehkä Luther ristiinnaulittu teidän puolestanne? Lutherinko nimeen teidät on kastettu?

Suomessa luterilainen ei ole edes Martti Lutherin seuraaja. Sitäpaitsi Luther itse sanoi aikoinaan niille, jotka olivat hänen oppinsa kannalla eli ns. opetuslapsia, etteivät he kutsuisi itseään luterilaisiksi vaan kristityiksi. Missä on mennyt vikaan?

Jos todella olet aito Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, silloin et ole luterilainen, vaan kristitty.

Valitettava realiteetti on, että suurin osa maailman kristityistä kuuluu nimikristittyjen kategoriaan.

Tuomas M kirjoitti:

Onko ehkä Luther ristiinnaulittu teidän puolestanne? Lutherinko nimeen teidät on kastettu?

Suomessa luterilainen ei ole edes Martti Lutherin seuraaja. Sitäpaitsi Luther itse sanoi aikoinaan niille, jotka olivat hänen oppinsa kannalla eli ns. opetuslapsia, etteivät he kutsuisi itseään luterilaisiksi vaan kristityiksi. Missä on mennyt vikaan?

Jos todella olet aito Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, silloin et ole luterilainen, vaan kristitty.

Valitettava realiteetti on, että suurin osa maailman kristityistä kuuluu nimikristittyjen kategoriaan.

Luther hyväksyi nimensä käytön juuri sen takia,että voitaisiin erottua yksinkertaisesti siitä yleiskristillisyydestä jotka vaeltavat kaikkien oppien mukana. On monenlaisia hurmahenkiä jotka tekevät uskonoppinsa oman syntiturmeluksessa olevan lihanmielensä mukaan luottaen omiin kokemuksiin ja elämyksiinsä ja näin rakentavat hiekalle.
Luther opetti etsimään vastaukset Pyhästä Raamatusta joka on erehtymätöntä Jumalan sanaa.
Luther ei tuonut uskonpuhdistuksessa mitään omaansa tai uutta oppia vaan hän palautti uskon opin sen alkulähteille niinkuin Apostolit olivat alkuseurakunnissa opettaneet.
Te käytätte hyvin mielellänne Luterilaisista nimitystä tapakristitty tai nimikristitty mitä sillä sitten tarkoitattekin,mutta yleensä se näytetään liitettävän asiayhteyteen jossa väheksytään joidenkin uskonmäärää.Herää vain kysymys mikä on tarpeellinen uskon määrä?
Kastettu ihminen jolle on syntynyt usko siihen,että Jeesus Kristus Jumalan Poika meidän Herramme synnittömänä kantoi kaikki meidän synnit Golgatan ristinpuulle ja näin kärsi ja sovitti meidän edestämme tuomion jonka me olimme syntisinä ansainneet. Ja voitti synnin kuoleman ja perkeleen.
Näin me uskossa Jeesukseen Kristukseen saadaan pelastus ja iankaikkinen elämä Jumalan armosta lahjana.

Hyvää kesänjatkoa tv.Luterilainen

Markus kirjoitti:

Luther hyväksyi nimensä käytön juuri sen takia,että voitaisiin erottua yksinkertaisesti siitä yleiskristillisyydestä jotka vaeltavat kaikkien oppien mukana. On monenlaisia hurmahenkiä jotka tekevät uskonoppinsa oman syntiturmeluksessa olevan lihanmielensä mukaan luottaen omiin kokemuksiin ja elämyksiinsä ja näin rakentavat hiekalle.
Luther opetti etsimään vastaukset Pyhästä Raamatusta joka on erehtymätöntä Jumalan sanaa.
Luther ei tuonut uskonpuhdistuksessa mitään omaansa tai uutta oppia vaan hän palautti uskon opin sen alkulähteille niinkuin Apostolit olivat alkuseurakunnissa opettaneet.
Te käytätte hyvin mielellänne Luterilaisista nimitystä tapakristitty tai nimikristitty mitä sillä sitten tarkoitattekin,mutta yleensä se näytetään liitettävän asiayhteyteen jossa väheksytään joidenkin uskonmäärää.Herää vain kysymys mikä on tarpeellinen uskon määrä?
Kastettu ihminen jolle on syntynyt usko siihen,että Jeesus Kristus Jumalan Poika meidän Herramme synnittömänä kantoi kaikki meidän synnit Golgatan ristinpuulle ja näin kärsi ja sovitti meidän edestämme tuomion jonka me olimme syntisinä ansainneet. Ja voitti synnin kuoleman ja perkeleen.
Näin me uskossa Jeesukseen Kristukseen saadaan pelastus ja iankaikkinen elämä Jumalan armosta lahjana.

Hyvää kesänjatkoa tv.Luterilainen

Tosi selventävä kirjoitus.....
niitä nimikristittyjä on kaikissa "lahkoissa" ja seurakunnissa, ei luterilaiset ole poikkeus.

Ehkä me emme ole vaan niin kauhean suvaitsemattomia ja tiukkapipoisia kuin monet "lahkolaiset", mutta uskon määrän voi ainoastaan Jumala nähdä, siksipä ei pitäisi toisen lahkon edustajan tulla sanomaan mitään kellekkkään...

luterilainen kirjoitti:

Tosi selventävä kirjoitus.....
niitä nimikristittyjä on kaikissa "lahkoissa" ja seurakunnissa, ei luterilaiset ole poikkeus.

Ehkä me emme ole vaan niin kauhean suvaitsemattomia ja tiukkapipoisia kuin monet "lahkolaiset", mutta uskon määrän voi ainoastaan Jumala nähdä, siksipä ei pitäisi toisen lahkon edustajan tulla sanomaan mitään kellekkkään...

3. Kun kristityn on nimi mulla,
tee siksi minut todella,
suo sanan tekijäksi tulla,
myös nuhteitasi totella,
seurassa ystäviesi
sinulle elää, Herrani.

Tosiuskovat ja nimikristityt! Täällä vapaitten suuntien edustajat esittävät, että uskovat jakaantuvat näin ja että luokat ovat pysyviä. Ihanaa heidän on todeta, että nimikristityt ovat kirkossa ja tosikristityt heidän omissa kokouksissaan. Tosiasiassa jakolinja ei mene ihmisten välissä eikä ainakaan uskonsuuntien välissä. Jakolinja menee meidän itsemme halki. Tänään olen nimikristitty huomenna tosikristitty. Tai ystävien seurassa olen tosikristitty, kotona nimikristitty jne. Kuka milläkin tavalla. Siksi laulamme po. virren tavoin.

Jos toisia kristittyjä nimitellään nimikristityiksi, silloin on kyse herjauksesta ja propagandasta.

Markus kirjoitti:

Luther hyväksyi nimensä käytön juuri sen takia,että voitaisiin erottua yksinkertaisesti siitä yleiskristillisyydestä jotka vaeltavat kaikkien oppien mukana. On monenlaisia hurmahenkiä jotka tekevät uskonoppinsa oman syntiturmeluksessa olevan lihanmielensä mukaan luottaen omiin kokemuksiin ja elämyksiinsä ja näin rakentavat hiekalle.
Luther opetti etsimään vastaukset Pyhästä Raamatusta joka on erehtymätöntä Jumalan sanaa.
Luther ei tuonut uskonpuhdistuksessa mitään omaansa tai uutta oppia vaan hän palautti uskon opin sen alkulähteille niinkuin Apostolit olivat alkuseurakunnissa opettaneet.
Te käytätte hyvin mielellänne Luterilaisista nimitystä tapakristitty tai nimikristitty mitä sillä sitten tarkoitattekin,mutta yleensä se näytetään liitettävän asiayhteyteen jossa väheksytään joidenkin uskonmäärää.Herää vain kysymys mikä on tarpeellinen uskon määrä?
Kastettu ihminen jolle on syntynyt usko siihen,että Jeesus Kristus Jumalan Poika meidän Herramme synnittömänä kantoi kaikki meidän synnit Golgatan ristinpuulle ja näin kärsi ja sovitti meidän edestämme tuomion jonka me olimme syntisinä ansainneet. Ja voitti synnin kuoleman ja perkeleen.
Näin me uskossa Jeesukseen Kristukseen saadaan pelastus ja iankaikkinen elämä Jumalan armosta lahjana.

Hyvää kesänjatkoa tv.Luterilainen

//"Luther hyväksyi nimensä käytön juuri sen takia,että voitaisiin erottua yksinkertaisesti siitä yleiskristillisyydestä jotka vaeltavat kaikkien oppien mukana."//

Pystytkö myös todistamaan väitteesi, että Luther hyväksyi nimensä käytön, jotta voisi erottua muista? Luther toi omaan aikakauteensa uutta, sillä hän pyrki todellakin palauttamaan uskon opin vanhoille alkulähteille, perustana Raamatun Sana. Alkulähteille palaaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että pyritään erottumaan muista nimen perusteella.

//"Herää vain kysymys mikä on tarpeellinen uskon määrä? "//

Niin kauan kuin teillä on keskinäistä kateutta ja riitaa, vanha luonto vallitsee teitä ja elätte niin kuin ihmiset elävät. Ja vanhan luontonsa vallassa olevat ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia, eivätkä kestä vahvaa ruokaa, vaan ravinnoksi on annettava maitoa.

evl kirjoitti:

3. Kun kristityn on nimi mulla,
tee siksi minut todella,
suo sanan tekijäksi tulla,
myös nuhteitasi totella,
seurassa ystäviesi
sinulle elää, Herrani.

Tosiuskovat ja nimikristityt! Täällä vapaitten suuntien edustajat esittävät, että uskovat jakaantuvat näin ja että luokat ovat pysyviä. Ihanaa heidän on todeta, että nimikristityt ovat kirkossa ja tosikristityt heidän omissa kokouksissaan. Tosiasiassa jakolinja ei mene ihmisten välissä eikä ainakaan uskonsuuntien välissä. Jakolinja menee meidän itsemme halki. Tänään olen nimikristitty huomenna tosikristitty. Tai ystävien seurassa olen tosikristitty, kotona nimikristitty jne. Kuka milläkin tavalla. Siksi laulamme po. virren tavoin.

Jos toisia kristittyjä nimitellään nimikristityiksi, silloin on kyse herjauksesta ja propagandasta.

"Jos toisia kristittyjä nimitellään nimikristityiksi, silloin on kyse herjauksesta ja propagandasta."

Tosi hienosti sanottu.Olen täysin samaa mieltä.

Mutta ei haukku haavaa tee, itse jokainen tietää mikä on totuus, ei vain ole kiva olla nimittelyn kohteena, siksipä kai suurin osa kristityista yrittää suorittaa kristillisyyttä, jotta ei saisi tuota nimitystä;"nimikristitty".

Markus kirjoitti:

Luther hyväksyi nimensä käytön juuri sen takia,että voitaisiin erottua yksinkertaisesti siitä yleiskristillisyydestä jotka vaeltavat kaikkien oppien mukana. On monenlaisia hurmahenkiä jotka tekevät uskonoppinsa oman syntiturmeluksessa olevan lihanmielensä mukaan luottaen omiin kokemuksiin ja elämyksiinsä ja näin rakentavat hiekalle.
Luther opetti etsimään vastaukset Pyhästä Raamatusta joka on erehtymätöntä Jumalan sanaa.
Luther ei tuonut uskonpuhdistuksessa mitään omaansa tai uutta oppia vaan hän palautti uskon opin sen alkulähteille niinkuin Apostolit olivat alkuseurakunnissa opettaneet.
Te käytätte hyvin mielellänne Luterilaisista nimitystä tapakristitty tai nimikristitty mitä sillä sitten tarkoitattekin,mutta yleensä se näytetään liitettävän asiayhteyteen jossa väheksytään joidenkin uskonmäärää.Herää vain kysymys mikä on tarpeellinen uskon määrä?
Kastettu ihminen jolle on syntynyt usko siihen,että Jeesus Kristus Jumalan Poika meidän Herramme synnittömänä kantoi kaikki meidän synnit Golgatan ristinpuulle ja näin kärsi ja sovitti meidän edestämme tuomion jonka me olimme syntisinä ansainneet. Ja voitti synnin kuoleman ja perkeleen.
Näin me uskossa Jeesukseen Kristukseen saadaan pelastus ja iankaikkinen elämä Jumalan armosta lahjana.

Hyvää kesänjatkoa tv.Luterilainen

(vaan kaste on hyvän omantunnon liitto ja ei niin että siinä synnin saastaisuus pestäisiin pois)vaan usko tulee kuulosta, ja kuulo Jumalan sanan kautta, kun Jumalan sanan(anteeksiantamuksen evankeliumin) saarnaa sellainen ihminen, joka on tullut sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään(ihminen, joka on ensin itse uudestisyntynyt ja saanut näin Pyhän Hengen).

niinkuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen puhaltaen heidän päällensä jtk. näin:
"Ottakaa Pyhä Henki, joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut taivaissa, ja joilta te kiellätte anteeksi annon, he eivät saa syntejään anteeksi".

Luterilaisuuden alussa alkoi ilmetä pääasiallisesti kahdenlaista luterilaisuutta:
aitoluterilaisuutta ja "Puustavi luterilaisuutta".

Aitoluterilaiset olivat se tiivis ja keskinäisen rakkauden omaava yhteisö, joka koostui uudestisyntyneistä Lutherin oppien seuraajista.

Suurin osa Luterilaisista on valitettavasti ns. "Puustavi luterilaisia", jotka eivät ole kokeneet Lutherin oppien ja Raamatun toteutumista omakohtaisesti(uudesti syntymistä), vaan ovat vain ottaneet Lutherin opin ja senkin vajaana.

Vanhoillislestadiolaisuus on se alkuperäisen aitoluterilaisen ja alkuperäisen kristillisen Hengen(Pyhän Hengen) omaava tiivis keskinäisen rakkauden omaava yhteisö ajassamme. Tätä pyhäin yhteisöä kutsutaan Jumalan valtakunnaksi. Jumalan valtakunnassa jo sisällä olevat uudestisyntyneet tai lapsuuden uskossa säilyneet uskovaiset omaavat Pyhän Hengen ja näin Julistavat elävää evankeliumia katuville lammashuoneen(Jumalanvaltakunta) oveen kolkuttelijoille.

Jumalan Hengen matka alkuperäisestä aitoluterilaisuudesta nykyiseen vanhoillislestadiolaisuuteen on täynnä hajaannuksia, joissa Hengestä osattomat ovat perustaneet omia kuppikuntia. On myös tuon pyhäin yhteisön maallinen nimi monta kertaa muuttunut hajaannusten ja suurten herätysten vaikutuksesta.
Suuri hajaannus kohtasi jo aitoluterilaisuutta, jolloin Jumalan Henki jäi pienempään puoliskoon.
Suurin osa aitoluterilaisista nimittäin eksyi uskostaan ja eivät enää olleet Pyhästä Hengestä osalliset. Nuo eksyneet alkoivat levittää harhaoppia lain kolmannesta käytöstä.

Jumalan Henki on liikkunut pohjoista kohti, levätäkseen siellä ja julistaakseen sieltä köyhien palvelijoidensa kautta pyhää sanaansa kaikille lopuille kansoille todistukseksi. Sitten tulee loppu.

Tuomas M kirjoitti:

//"Luther hyväksyi nimensä käytön juuri sen takia,että voitaisiin erottua yksinkertaisesti siitä yleiskristillisyydestä jotka vaeltavat kaikkien oppien mukana."//

Pystytkö myös todistamaan väitteesi, että Luther hyväksyi nimensä käytön, jotta voisi erottua muista? Luther toi omaan aikakauteensa uutta, sillä hän pyrki todellakin palauttamaan uskon opin vanhoille alkulähteille, perustana Raamatun Sana. Alkulähteille palaaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että pyritään erottumaan muista nimen perusteella.

//"Herää vain kysymys mikä on tarpeellinen uskon määrä? "//

Niin kauan kuin teillä on keskinäistä kateutta ja riitaa, vanha luonto vallitsee teitä ja elätte niin kuin ihmiset elävät. Ja vanhan luontonsa vallassa olevat ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia, eivätkä kestä vahvaa ruokaa, vaan ravinnoksi on annettava maitoa.

Mitä tulee Lutherin nimen käyttöön Luther on itse käsitellyt asiaa kirjoituksissaan eri yhteyksissä.
Niinkuin toki oikein mainitsitkin.
Panit minut selailemaan kirjaa jos toistakin,että voisin lainata Lutherin sanoja suoraan ja jotain löytyi ensihätiin.

Luther/Hengellinen aarre-aitta.
Sen minä soisin,ettei minun nimeäni ensinkään mainittaisi, ettei yksikään itseänsä luterilaiseksi kutsuisi.Sillä mikä on Luterus?Ei oppi ole minun,enkä minä ole kenenkään edestä ristiinnaulittu. Paavali ei voinut sitä kärsiä, että kristityt itseänsä Paavalilaisiksi tai Pietarilaisiksi itseään kutsuivat, ja kuinka siis on voinut tapahtua, että Kristuksen lapsia mainitaan minun, köyhän ja vaivaisen madon nimellä
että heille annetaan minun nimeni, joka itsessänsä ei mitään autuutta kanna?
Kuitenkin, jos sinä löydät, että Luteruksen oppi on evankeliumiin oikein perustettu, niin älä häntä itseänsäkään kokonaan hylkää, ettet sinä hänen kanssansa mahtaisi hänen oppiansa hyljätä, joka oppi-niinkuin sinä myös tunnustat-on Kristuksen oppi. Jos siinä olisi kyllä ollut, että
Timoteus olisi ainoastaan evankeliumin tunnustanut
niin Paavalin ei olisi tarvinnut antaa tätä käskyä
"älä häpee minua, joka Herran vanki olen." Jos Timoteus nyt olisi sanonut:"Minä en luota Paavaliin enkä Pietariin, vaan Kristukseen", vaikka hän kyllä tiesi, että sekä Paavali että Pietari evankeliumia saarnasivat, silloin hän heitä kieltäessänsä olisi itse Kristuksenkin kieltänyt. Kristus sanoo nimittäin:"joka teitä holhoo, hän holhoo minua, ja joka teitä ylenkatsoo
hän ylenkatsoo minua."

Edellä olevasta tekstistä jokainen tehkööt johtopäätöksensä. Minä henkilökohtaisesti tunnustan mielelläni samaa oppia evankeliumista Lutheruksen kanssa ja Jumala suokoon, että minä siinä saisin pysyä.

Viittasit lopuksi Paavalin 1 Kor.3 alkujakeisiin kysymykseen siitä mikä on tarpeellinen uskon määrä
siellä tulee esille asia joka selviää lukemalla eteenpäin tätä meille kaikille kristityille niin tarpeellista tekstiä.
Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

Markus kirjoitti:

Mitä tulee Lutherin nimen käyttöön Luther on itse käsitellyt asiaa kirjoituksissaan eri yhteyksissä.
Niinkuin toki oikein mainitsitkin.
Panit minut selailemaan kirjaa jos toistakin,että voisin lainata Lutherin sanoja suoraan ja jotain löytyi ensihätiin.

Luther/Hengellinen aarre-aitta.
Sen minä soisin,ettei minun nimeäni ensinkään mainittaisi, ettei yksikään itseänsä luterilaiseksi kutsuisi.Sillä mikä on Luterus?Ei oppi ole minun,enkä minä ole kenenkään edestä ristiinnaulittu. Paavali ei voinut sitä kärsiä, että kristityt itseänsä Paavalilaisiksi tai Pietarilaisiksi itseään kutsuivat, ja kuinka siis on voinut tapahtua, että Kristuksen lapsia mainitaan minun, köyhän ja vaivaisen madon nimellä
että heille annetaan minun nimeni, joka itsessänsä ei mitään autuutta kanna?
Kuitenkin, jos sinä löydät, että Luteruksen oppi on evankeliumiin oikein perustettu, niin älä häntä itseänsäkään kokonaan hylkää, ettet sinä hänen kanssansa mahtaisi hänen oppiansa hyljätä, joka oppi-niinkuin sinä myös tunnustat-on Kristuksen oppi. Jos siinä olisi kyllä ollut, että
Timoteus olisi ainoastaan evankeliumin tunnustanut
niin Paavalin ei olisi tarvinnut antaa tätä käskyä
"älä häpee minua, joka Herran vanki olen." Jos Timoteus nyt olisi sanonut:"Minä en luota Paavaliin enkä Pietariin, vaan Kristukseen", vaikka hän kyllä tiesi, että sekä Paavali että Pietari evankeliumia saarnasivat, silloin hän heitä kieltäessänsä olisi itse Kristuksenkin kieltänyt. Kristus sanoo nimittäin:"joka teitä holhoo, hän holhoo minua, ja joka teitä ylenkatsoo
hän ylenkatsoo minua."

Edellä olevasta tekstistä jokainen tehkööt johtopäätöksensä. Minä henkilökohtaisesti tunnustan mielelläni samaa oppia evankeliumista Lutheruksen kanssa ja Jumala suokoon, että minä siinä saisin pysyä.

Viittasit lopuksi Paavalin 1 Kor.3 alkujakeisiin kysymykseen siitä mikä on tarpeellinen uskon määrä
siellä tulee esille asia joka selviää lukemalla eteenpäin tätä meille kaikille kristityille niin tarpeellista tekstiä.
Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

//"Edellä olevasta tekstistä jokainen tehkööt johtopäätöksensä."//

Wittenbergin levottomuuksien aikaan vuonna 1522 Luther kirjoitti kirjeen, jonka aloitus kuuluu:
"Kehotus kaikille kristityille karttaa kapinaa ja kiihotusta.

Kaikille kristityille, jotka lukevat tai kuulevat tämän kirjeen, armoa ja rauhaa Jumalalta. Amen."

Kirjeessä Luther varoittaa kristittyjä, koska vallankumous, kapina, väkivalta ja verenvuodatus eivät sovi evankeliumin välineiksi. Kirjeen loppupuolella hän puhuu myös evankeliumin omavaltaisesta väärinkäytöstä. Tässä yhteydessä hän kirjoittaa:
"...ota varteen, kun pyydän, että minun nimestäni vaiettaisiin, etteivät ihmiset nimittäisi itseään luterilaisiksi, vaan kristityiksi. Mikä on Luther? Eihän oppi ole minun. Ei minua ole myöskään ristiinnaulittu kenenkään puolesta. 1. Korinttolaiskirjeen 3. luvussa Paavali tuomitsee sen, että kristityt sanovat olevansa Paavalin tai Pietarin puolta, ja kehottaa heitä olemaan kristittyjä. Kuinka siis minä viheliäinen haiseva matosäkki olisin sen arvoinen, että Kristuksen lapsista käytettäisiin minun kurjaa nimeäni? Pois se, rakkaat ystävät, hävittäkäämme puoluenimitykset ja nimittäkäämme itseämme kristityiksi, kun meillä on Kristuksen oppi. Paavilaisilla on aiheellisesti puoluenimi, sillä he eivät tyydy Kristuksen oppiin eivätkä nimeen, vaan haluavat olla myös paavin kannattajia. Antakaamme heidän siis olla paavilaisia, mestarinsa mukaan. Minä en ole enkä halua olla kenenkään ihmisen mestari. Minulla ja seurakunnalla on yksi ja yhteinen Kristuksen oppi, hänen, joka yksin on mestarimme. Matteuksen 23. luku..." (Fitzer, Gottfried : WAS LUTHER WIRKLICH SAGTE; Clemen, Otto: Luthers Werke in Auswahl)

Uskomme ainoa perustus on Jeesus Kristus, eikä se tarvitse tuekseen "puoluenimityksiä".

luterilainen kirjoitti:

"Jos toisia kristittyjä nimitellään nimikristityiksi, silloin on kyse herjauksesta ja propagandasta."

Tosi hienosti sanottu.Olen täysin samaa mieltä.

Mutta ei haukku haavaa tee, itse jokainen tietää mikä on totuus, ei vain ole kiva olla nimittelyn kohteena, siksipä kai suurin osa kristityista yrittää suorittaa kristillisyyttä, jotta ei saisi tuota nimitystä;"nimikristitty".

//"siksipä kai suurin osa kristityista yrittää suorittaa kristillisyyttä, jotta ei saisi tuota nimitystä;"nimikristitty"."//

Ja niinpä tästä seuraa noidankehä. Se, joka lähtee suorittavan kristillisyyden tielle välttääkseen 'nimikristitty' -nimen, joutuu vain itsepetokseen ja omavanhurskauteen.

Tuomas M kirjoitti:

//"Edellä olevasta tekstistä jokainen tehkööt johtopäätöksensä."//

Wittenbergin levottomuuksien aikaan vuonna 1522 Luther kirjoitti kirjeen, jonka aloitus kuuluu:
"Kehotus kaikille kristityille karttaa kapinaa ja kiihotusta.

Kaikille kristityille, jotka lukevat tai kuulevat tämän kirjeen, armoa ja rauhaa Jumalalta. Amen."

Kirjeessä Luther varoittaa kristittyjä, koska vallankumous, kapina, väkivalta ja verenvuodatus eivät sovi evankeliumin välineiksi. Kirjeen loppupuolella hän puhuu myös evankeliumin omavaltaisesta väärinkäytöstä. Tässä yhteydessä hän kirjoittaa:
"...ota varteen, kun pyydän, että minun nimestäni vaiettaisiin, etteivät ihmiset nimittäisi itseään luterilaisiksi, vaan kristityiksi. Mikä on Luther? Eihän oppi ole minun. Ei minua ole myöskään ristiinnaulittu kenenkään puolesta. 1. Korinttolaiskirjeen 3. luvussa Paavali tuomitsee sen, että kristityt sanovat olevansa Paavalin tai Pietarin puolta, ja kehottaa heitä olemaan kristittyjä. Kuinka siis minä viheliäinen haiseva matosäkki olisin sen arvoinen, että Kristuksen lapsista käytettäisiin minun kurjaa nimeäni? Pois se, rakkaat ystävät, hävittäkäämme puoluenimitykset ja nimittäkäämme itseämme kristityiksi, kun meillä on Kristuksen oppi. Paavilaisilla on aiheellisesti puoluenimi, sillä he eivät tyydy Kristuksen oppiin eivätkä nimeen, vaan haluavat olla myös paavin kannattajia. Antakaamme heidän siis olla paavilaisia, mestarinsa mukaan. Minä en ole enkä halua olla kenenkään ihmisen mestari. Minulla ja seurakunnalla on yksi ja yhteinen Kristuksen oppi, hänen, joka yksin on mestarimme. Matteuksen 23. luku..." (Fitzer, Gottfried : WAS LUTHER WIRKLICH SAGTE; Clemen, Otto: Luthers Werke in Auswahl)

Uskomme ainoa perustus on Jeesus Kristus, eikä se tarvitse tuekseen "puoluenimityksiä".

Lutherin teksti on aina hyvää luettavaa näyttää sulta sitä löytyvän.

Kun lähdetään miettimään kristittyjen käyttämiä nimiä omista seurakunnistaan, on syytä mennä asiaan vähän syvemmälle. Olisihan se sangen ihana asia jos kaikki kristityksi tunnustavat voisivat yhdessä tunnustaa yksimielisenä samaa uskonoppia
ja olisi vain yksi kirkko Kristuksen kirkko.
Mutta ei se tule koskaan onnistumaan vaikka ekumeenian hengessä tehdään töitä jatkuvasti.

On niin monia eri ryhmittymiä kristittyjen kesken.Roomalais katoliset, ortodoksit,Anglikaani kirkko, Evankelisluterilaiset, Helluntailaiset, Adventistit ym.ym.

Kun puhutaan eri herätysliikkeistä mitä Suomessakin vaikuttaa ne toimivat useinmiten Evlut.kirkon sisällä ja opillisesti kulkevat kirkon virallisen tunnustuksen mukaan tai ainakin sanovat näin toimivansa niin myöskin uskovat toimivansa kirkon piispat.Herätysliikkeiden synnyn
on jotenkin helpompi ymmärtää mutta samat piirteet
vallitsee eri kirkkokuntien kesken.

Eikö nyt kuitenkin ole melko käytännöllistä kertoa esim. minkä kirkon tilaisuus on kysymyksessä. Esimerkiksi voisi ottaa tilanteen jossa ilmoitetaan lehdessä, että jossain on Hengellinen tilaisuus kristityille ja siellä opetetaan aivan toisin kuin on saanut itse oppia
ja voi huomata tulleensa väärään paikkaan, vaikka
onkin Kristuksen herrakseen tunnustava kristitty.

Ja on melko surullista huomata kuinka ihminen joka kulkee kaikki tilaisuudet läpi, missä vain Jeesus nimi mainitaan on täysin hukassa ja sekaisin monien oppiensa kanssa.

No missä lienee syy kun on kristittyjen kesken niin monia eri ryhmittymiä. Siihen lienee helppo vastata, syy on meissä syntisissä kristityissä,
aina löytyy joku ns. karismaattinen itseänsä täynnä oleva, mielestään oikean opin omistava kansan kiihottaja joka on oppinsa kehitellyt omien tuntemuksiensa mukaan luottamatta Jumalan ilmoitukseen Raamattuun ja ei muutakun saarnaamaan
(Luther ei kuulu näihin miehiin niinkuin jo edellisistä hänen teksteistäänkin käy ilmi)ja kun hänen kirjoituksiin tutustuu vielä paremmin saa huomata kuinka Luther ajaa lukijansa Pyhään Raamattuun Jumalan sanaan josta vain voi oppia tuntemaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen Hän on lammastarhan ovi.Johanneksen evankeliumin 10
luku kertoo tyhjentävästi lisää hyvästä paimenesta
ja palkka paimenesta.

Kenen kokouksissa sinä kuljet Tuomas M

Markus kirjoitti:

Lutherin teksti on aina hyvää luettavaa näyttää sulta sitä löytyvän.

Kun lähdetään miettimään kristittyjen käyttämiä nimiä omista seurakunnistaan, on syytä mennä asiaan vähän syvemmälle. Olisihan se sangen ihana asia jos kaikki kristityksi tunnustavat voisivat yhdessä tunnustaa yksimielisenä samaa uskonoppia
ja olisi vain yksi kirkko Kristuksen kirkko.
Mutta ei se tule koskaan onnistumaan vaikka ekumeenian hengessä tehdään töitä jatkuvasti.

On niin monia eri ryhmittymiä kristittyjen kesken.Roomalais katoliset, ortodoksit,Anglikaani kirkko, Evankelisluterilaiset, Helluntailaiset, Adventistit ym.ym.

Kun puhutaan eri herätysliikkeistä mitä Suomessakin vaikuttaa ne toimivat useinmiten Evlut.kirkon sisällä ja opillisesti kulkevat kirkon virallisen tunnustuksen mukaan tai ainakin sanovat näin toimivansa niin myöskin uskovat toimivansa kirkon piispat.Herätysliikkeiden synnyn
on jotenkin helpompi ymmärtää mutta samat piirteet
vallitsee eri kirkkokuntien kesken.

Eikö nyt kuitenkin ole melko käytännöllistä kertoa esim. minkä kirkon tilaisuus on kysymyksessä. Esimerkiksi voisi ottaa tilanteen jossa ilmoitetaan lehdessä, että jossain on Hengellinen tilaisuus kristityille ja siellä opetetaan aivan toisin kuin on saanut itse oppia
ja voi huomata tulleensa väärään paikkaan, vaikka
onkin Kristuksen herrakseen tunnustava kristitty.

Ja on melko surullista huomata kuinka ihminen joka kulkee kaikki tilaisuudet läpi, missä vain Jeesus nimi mainitaan on täysin hukassa ja sekaisin monien oppiensa kanssa.

No missä lienee syy kun on kristittyjen kesken niin monia eri ryhmittymiä. Siihen lienee helppo vastata, syy on meissä syntisissä kristityissä,
aina löytyy joku ns. karismaattinen itseänsä täynnä oleva, mielestään oikean opin omistava kansan kiihottaja joka on oppinsa kehitellyt omien tuntemuksiensa mukaan luottamatta Jumalan ilmoitukseen Raamattuun ja ei muutakun saarnaamaan
(Luther ei kuulu näihin miehiin niinkuin jo edellisistä hänen teksteistäänkin käy ilmi)ja kun hänen kirjoituksiin tutustuu vielä paremmin saa huomata kuinka Luther ajaa lukijansa Pyhään Raamattuun Jumalan sanaan josta vain voi oppia tuntemaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen Hän on lammastarhan ovi.Johanneksen evankeliumin 10
luku kertoo tyhjentävästi lisää hyvästä paimenesta
ja palkka paimenesta.

Kenen kokouksissa sinä kuljet Tuomas M

Toisaalla tässä ketjussa 'evl' kirjoitti: "Jos toisia kristittyjä nimitellään nimikristityiksi, silloin on kyse herjauksesta ja propagandasta." Jos pohdimme kristitty nimeä sen pohjalta, mitä Luther on teksteissään kirjoittanut mm. herroille ja talonpojille, edessämme on todella karu todellisuus. Nämä Lutherin Raamatusta nousevat ajatukset ovat monelle kuin miekan isku. Kärsiessään ristillä Jeesus jätti asiansa kokonaan Isän haltuun. Lisäksi Hän rukoili vainoojiensa puolesta. Luther kirjoittaa: "Jos te olette tosi kristittyjä, on teidän totisesti tehtävä samoin, seurattava hänen esimerkkiään. Jollette niin tee, luopukaa heti kristityn nimestä ja kristillistä oikeutta noudattavan maineesta..."

Kyse on siis siitä, kuinka evankeliumi sopii yhteen kristittyjen toiminnan kanssa. Lutherin sanoma on tämä: jos haluatte olla mieleltänne ja nimeltänne kristittyjä, teidän on luovuttava kaikesta sellaisesta toiminnasta, joka on vastoin evankeliumia. Kristitty on se, joka uskossa palvelee Jumalaa Hengen ohjaamana Kristuksen lain ("rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä") mukaan, eikä luota mihinkään omaansa.

Sinä et siis usko, että yksi Kristuksen kirkko on mahdollinen. Miksi epäilet? Eikö Raamattu meille todista, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Ekumenian hengessä se ei todellakaan tule onnistumaan, sillä jo lähtökohdat ovat väärät.

Kuljen sinne, minne Herran Henki minut johtaa.

Tuomas M kirjoitti:

Toisaalla tässä ketjussa 'evl' kirjoitti: "Jos toisia kristittyjä nimitellään nimikristityiksi, silloin on kyse herjauksesta ja propagandasta." Jos pohdimme kristitty nimeä sen pohjalta, mitä Luther on teksteissään kirjoittanut mm. herroille ja talonpojille, edessämme on todella karu todellisuus. Nämä Lutherin Raamatusta nousevat ajatukset ovat monelle kuin miekan isku. Kärsiessään ristillä Jeesus jätti asiansa kokonaan Isän haltuun. Lisäksi Hän rukoili vainoojiensa puolesta. Luther kirjoittaa: "Jos te olette tosi kristittyjä, on teidän totisesti tehtävä samoin, seurattava hänen esimerkkiään. Jollette niin tee, luopukaa heti kristityn nimestä ja kristillistä oikeutta noudattavan maineesta..."

Kyse on siis siitä, kuinka evankeliumi sopii yhteen kristittyjen toiminnan kanssa. Lutherin sanoma on tämä: jos haluatte olla mieleltänne ja nimeltänne kristittyjä, teidän on luovuttava kaikesta sellaisesta toiminnasta, joka on vastoin evankeliumia. Kristitty on se, joka uskossa palvelee Jumalaa Hengen ohjaamana Kristuksen lain ("rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä") mukaan, eikä luota mihinkään omaansa.

Sinä et siis usko, että yksi Kristuksen kirkko on mahdollinen. Miksi epäilet? Eikö Raamattu meille todista, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Ekumenian hengessä se ei todellakaan tule onnistumaan, sillä jo lähtökohdat ovat väärät.

Kuljen sinne, minne Herran Henki minut johtaa.

Lainatessasi lutherin kirjoitusta, joka käsitteli talonpoikaissotaa ja kehoitusta rauhaan, olemme siirtyneet keskustelussa alkuperäisestä aiheesta,
elikkä siitä voiko evlut. kristitty käyttää nimeä Luterilainen, siihen, että voiko kristitty yleensä käyttää nimeä kristitty itsestään.

Edellä mainitussa kirjoituksessaan Luther todella sivaltaa Jumalan miekalla (ja kuinka tämä teksti hyvin sopii myös tänäpäivänä. Tuskinpa olisi Kotimaa lehteen julkaisukelpoista sillä eihän tässä ajassa syntiä saa synniksi sanoa.)
Mutta ettei kellekkään jäisi sellainen kuva Lutherin opetuksesta, että hän opettaisi Jumalan lain täyttämisen olevan ehtona pelastumiselle, on syytä selventää mitä Luther opetti lain käytöstä.

Jumalan lain kolme käyttöä
Tiedämme, että Jumalan lain avulla (1)pidetään hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisen kurin ja kunniallisuuden piirissä ja (2)opetetaan kaikkia ihmisiä tuntemaan syntinsä. Tiedämme myös
(3),että sellaiset ihmiset, jotka Jumalan Henki on synnyttänyt (2. Kor.3:13-18)uudesti ja joiden sydämeltä Mooseksen peite on poistettu heidän kääntyessään Herran tykö, (Ps. 119:1) elävät ja vaeltavat Jumalan laissa. Viimeksi mainitusta,
kolmannesta lain käytöstä on syntynyt kiistaa muutamien harvojen teologien kesken.

Me uskomme, opetamme ja tunnustamme yksimielisesti
että oikein uskovat, vilpittömästi Jumalan puoleen kääntyneet ja vanhurskautetut kristityt on
julistettu ja päästetty vapaiksi lain kirouksesta.
Silti heidän tulee joka päivä harjoitella Herran lain tuntemista, niinkuin on kirjoitettu: "Autuas
se (...)joka rakastaa Herran lakia ja tutkiskelee
hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps.1:1 s. ja Ps.
119:97). Laki on nimittäin kuvastin, jossa on nähtävissä Jumalan tahto, se mikä on hänelle mieluista. Sitä peiliä on aina pidettävä uskovien edessä; sitä lakia on heille lakkaamatta opetettava.
Apostoli tosin vakuuttaa, että laki ei ole pantu
vanhurskaalle vaan jumalattomille.(1. Tim.1:9)
Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, että vanhurskaiden tulisi elää ilman lakia. Onhan Jumalan laki kirjoitettu heidän sydämeensä. Jo ensinmäiselle ihmiselle annettiin heti luomisen jälkeen laki, jonka mukaan hänen oli määrä elää.
Pyhä Paavali tarkoittaa sitä, että lain (Gal.3:13 s.)kirous ei paina niiden harteita, jotka Kristus on sovittanut Jumalan kanssa. Lailla ei myöskään ole mitään syytä vaivata eikä pakottaa uudestisyntyneitä, koskapa he sisällisen ihmisen puolesta ilolla (Room.7:22)yhtyvät Jumalan lakiin.

Kysymykseesi "miksi epäilet".
Tiedän ja uskon, vaikka usein joudun pyytämään,että Jumala auta minua,epäuskossa, Jumalalle kaikki on mahdollista onhan Hän sen sanassaan ilmoittanut ja, että Jeesus Kristus toisessa tulemuksessaan kokoaa omansa ja silloin on yhdessä koko Kristuksen seurakunta. Ja sanoohan Jeesus: Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.

Kristuksen seurakunta on siellä missä sana ja sakramentit (kaste ja ehtoollinen) Kristuksen käskyn mukaan oikein toimitetaan.

Markus kirjoitti:

Lainatessasi lutherin kirjoitusta, joka käsitteli talonpoikaissotaa ja kehoitusta rauhaan, olemme siirtyneet keskustelussa alkuperäisestä aiheesta,
elikkä siitä voiko evlut. kristitty käyttää nimeä Luterilainen, siihen, että voiko kristitty yleensä käyttää nimeä kristitty itsestään.

Edellä mainitussa kirjoituksessaan Luther todella sivaltaa Jumalan miekalla (ja kuinka tämä teksti hyvin sopii myös tänäpäivänä. Tuskinpa olisi Kotimaa lehteen julkaisukelpoista sillä eihän tässä ajassa syntiä saa synniksi sanoa.)
Mutta ettei kellekkään jäisi sellainen kuva Lutherin opetuksesta, että hän opettaisi Jumalan lain täyttämisen olevan ehtona pelastumiselle, on syytä selventää mitä Luther opetti lain käytöstä.

Jumalan lain kolme käyttöä
Tiedämme, että Jumalan lain avulla (1)pidetään hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisen kurin ja kunniallisuuden piirissä ja (2)opetetaan kaikkia ihmisiä tuntemaan syntinsä. Tiedämme myös
(3),että sellaiset ihmiset, jotka Jumalan Henki on synnyttänyt (2. Kor.3:13-18)uudesti ja joiden sydämeltä Mooseksen peite on poistettu heidän kääntyessään Herran tykö, (Ps. 119:1) elävät ja vaeltavat Jumalan laissa. Viimeksi mainitusta,
kolmannesta lain käytöstä on syntynyt kiistaa muutamien harvojen teologien kesken.

Me uskomme, opetamme ja tunnustamme yksimielisesti
että oikein uskovat, vilpittömästi Jumalan puoleen kääntyneet ja vanhurskautetut kristityt on
julistettu ja päästetty vapaiksi lain kirouksesta.
Silti heidän tulee joka päivä harjoitella Herran lain tuntemista, niinkuin on kirjoitettu: "Autuas
se (...)joka rakastaa Herran lakia ja tutkiskelee
hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps.1:1 s. ja Ps.
119:97). Laki on nimittäin kuvastin, jossa on nähtävissä Jumalan tahto, se mikä on hänelle mieluista. Sitä peiliä on aina pidettävä uskovien edessä; sitä lakia on heille lakkaamatta opetettava.
Apostoli tosin vakuuttaa, että laki ei ole pantu
vanhurskaalle vaan jumalattomille.(1. Tim.1:9)
Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, että vanhurskaiden tulisi elää ilman lakia. Onhan Jumalan laki kirjoitettu heidän sydämeensä. Jo ensinmäiselle ihmiselle annettiin heti luomisen jälkeen laki, jonka mukaan hänen oli määrä elää.
Pyhä Paavali tarkoittaa sitä, että lain (Gal.3:13 s.)kirous ei paina niiden harteita, jotka Kristus on sovittanut Jumalan kanssa. Lailla ei myöskään ole mitään syytä vaivata eikä pakottaa uudestisyntyneitä, koskapa he sisällisen ihmisen puolesta ilolla (Room.7:22)yhtyvät Jumalan lakiin.

Kysymykseesi "miksi epäilet".
Tiedän ja uskon, vaikka usein joudun pyytämään,että Jumala auta minua,epäuskossa, Jumalalle kaikki on mahdollista onhan Hän sen sanassaan ilmoittanut ja, että Jeesus Kristus toisessa tulemuksessaan kokoaa omansa ja silloin on yhdessä koko Kristuksen seurakunta. Ja sanoohan Jeesus: Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.

Kristuksen seurakunta on siellä missä sana ja sakramentit (kaste ja ehtoollinen) Kristuksen käskyn mukaan oikein toimitetaan.

Toki täytyy lisätä omaan hätäiseen kirjoitukseeni,
että Luther opettaa kyllä Jumalan sanasta, että Jumalan lain täyttäminen on ehtona pelastumiselle,mutta se mikä on syntiturmeluksen alaiselle ihmiselle mahdotonta on Kristukselle mahdollista ja hän täytti Jumalan lain meidän edestämme.Uskossa Kristukseen saamme omistaa tämän sovitustyön omaksemme. Kristus meissä.

Markus kirjoitti:

Lainatessasi lutherin kirjoitusta, joka käsitteli talonpoikaissotaa ja kehoitusta rauhaan, olemme siirtyneet keskustelussa alkuperäisestä aiheesta,
elikkä siitä voiko evlut. kristitty käyttää nimeä Luterilainen, siihen, että voiko kristitty yleensä käyttää nimeä kristitty itsestään.

Edellä mainitussa kirjoituksessaan Luther todella sivaltaa Jumalan miekalla (ja kuinka tämä teksti hyvin sopii myös tänäpäivänä. Tuskinpa olisi Kotimaa lehteen julkaisukelpoista sillä eihän tässä ajassa syntiä saa synniksi sanoa.)
Mutta ettei kellekkään jäisi sellainen kuva Lutherin opetuksesta, että hän opettaisi Jumalan lain täyttämisen olevan ehtona pelastumiselle, on syytä selventää mitä Luther opetti lain käytöstä.

Jumalan lain kolme käyttöä
Tiedämme, että Jumalan lain avulla (1)pidetään hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisen kurin ja kunniallisuuden piirissä ja (2)opetetaan kaikkia ihmisiä tuntemaan syntinsä. Tiedämme myös
(3),että sellaiset ihmiset, jotka Jumalan Henki on synnyttänyt (2. Kor.3:13-18)uudesti ja joiden sydämeltä Mooseksen peite on poistettu heidän kääntyessään Herran tykö, (Ps. 119:1) elävät ja vaeltavat Jumalan laissa. Viimeksi mainitusta,
kolmannesta lain käytöstä on syntynyt kiistaa muutamien harvojen teologien kesken.

Me uskomme, opetamme ja tunnustamme yksimielisesti
että oikein uskovat, vilpittömästi Jumalan puoleen kääntyneet ja vanhurskautetut kristityt on
julistettu ja päästetty vapaiksi lain kirouksesta.
Silti heidän tulee joka päivä harjoitella Herran lain tuntemista, niinkuin on kirjoitettu: "Autuas
se (...)joka rakastaa Herran lakia ja tutkiskelee
hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps.1:1 s. ja Ps.
119:97). Laki on nimittäin kuvastin, jossa on nähtävissä Jumalan tahto, se mikä on hänelle mieluista. Sitä peiliä on aina pidettävä uskovien edessä; sitä lakia on heille lakkaamatta opetettava.
Apostoli tosin vakuuttaa, että laki ei ole pantu
vanhurskaalle vaan jumalattomille.(1. Tim.1:9)
Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, että vanhurskaiden tulisi elää ilman lakia. Onhan Jumalan laki kirjoitettu heidän sydämeensä. Jo ensinmäiselle ihmiselle annettiin heti luomisen jälkeen laki, jonka mukaan hänen oli määrä elää.
Pyhä Paavali tarkoittaa sitä, että lain (Gal.3:13 s.)kirous ei paina niiden harteita, jotka Kristus on sovittanut Jumalan kanssa. Lailla ei myöskään ole mitään syytä vaivata eikä pakottaa uudestisyntyneitä, koskapa he sisällisen ihmisen puolesta ilolla (Room.7:22)yhtyvät Jumalan lakiin.

Kysymykseesi "miksi epäilet".
Tiedän ja uskon, vaikka usein joudun pyytämään,että Jumala auta minua,epäuskossa, Jumalalle kaikki on mahdollista onhan Hän sen sanassaan ilmoittanut ja, että Jeesus Kristus toisessa tulemuksessaan kokoaa omansa ja silloin on yhdessä koko Kristuksen seurakunta. Ja sanoohan Jeesus: Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.

Kristuksen seurakunta on siellä missä sana ja sakramentit (kaste ja ehtoollinen) Kristuksen käskyn mukaan oikein toimitetaan.

Kristityn nimi on nykyisin niin väärinymmärretty, että otin tarkoituksella esiin nuo Lutherin muutamat ajatukset.

//"Apostoli tosin vakuuttaa, että laki ei ole pantu vanhurskaalle vaan jumalattomille.(1. Tim.1:9)
Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, että vanhurskaiden tulisi elää ilman lakia. Onhan Jumalan laki kirjoitettu heidän sydämeensä. Jo ensinmäiselle ihmiselle annettiin heti luomisen jälkeen laki, jonka mukaan hänen oli määrä elää.
Pyhä Paavali tarkoittaa sitä, että lain (Gal.3:13 s.)kirous ei paina niiden harteita, jotka Kristus on sovittanut Jumalan kanssa. Lailla ei myöskään ole mitään syytä vaivata eikä pakottaa uudestisyntyneitä, koskapa he sisällisen ihmisen puolesta ilolla (Room.7:22)yhtyvät Jumalan lakiin. "//

Niinpä. Lain tehtävä on opettaa, mitä synti on. Yksikään ihminen ei tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lakia noudattamalla. Hengessä vaeltava kristitty sen sijaan ei voi koskaan toimia Jumalan tahtoa vastaan. Ylhäältä uudestisyntyneen ihmisen sydämessä on täytetty ja hengellisen sisällön saanut Jumalan laki, koska Kristus täytti lain. Rakkaus toteuttaa koko lain ja täyttää lain vaatimukset. Siksi aito kristitty ei toimi käskyjen pakottamana, vaan Pyhä Henki johdattaa toimimaan niin. Kristuksen mieli on vallannut hänet. Hän on Hengellä täytetty. Pyhän Hengen täyteys on pelastuneen sydämen oikea elementti ja silloin psalmin sanat ovat elämässä todellisuutta. "Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni." (Ps. 40:9)

//"Kristuksen seurakunta on siellä missä sana ja sakramentit (kaste ja ehtoollinen) Kristuksen käskyn mukaan oikein toimitetaan."//

Evankelis-luterilaisen kirkon opetuksessa ovat armonvälineet (Jumalan sana ja sakramentit) keskeisessä asemassa. Jumalan sanaksi laajassa merkityksessä kirkko tunnustaa kaikki Raamatun pohjalta nousevat ja Raamatun hengessä lausutut tai kirjoitetut sanat. Ev.lut. kirkko on opetuksessaan kuitenkin unohtanut lähes tyystin tämän: koko Raamattu ylistää.

Suomen ev.lut. kirkko on kansankirkko, joka pitää kutsumuksenaan evankeliumin viemistä koko Suomen kansalle. Tehtävänäky on rakennettu lapsikasteen varaan. Tämä tehtävä edellyttää aina kuitenkin kodin ja koulun myötävaikutusta. Siksi kansankirkko joutuu kriisiin, jos vanhempien enemmistö lakkaa antamasta lapsilleen kristillistä kasvatusta tai ei ole edes kiinnostunut siitä, että lapset saisivat seurakuntien tarjoamaa opetusta. Kristinuskon opetus kouluissakin on vähentynyt huomattavasti. Tehtävänsä vakavasti ottava kansankirkko ei tämän vuoksi voi koskaan lakata saarnaamasta parannusta. Nykytila on jokaisen nähtävillä.

Tuomas M kirjoitti:

Kristityn nimi on nykyisin niin väärinymmärretty, että otin tarkoituksella esiin nuo Lutherin muutamat ajatukset.

//"Apostoli tosin vakuuttaa, että laki ei ole pantu vanhurskaalle vaan jumalattomille.(1. Tim.1:9)
Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, että vanhurskaiden tulisi elää ilman lakia. Onhan Jumalan laki kirjoitettu heidän sydämeensä. Jo ensinmäiselle ihmiselle annettiin heti luomisen jälkeen laki, jonka mukaan hänen oli määrä elää.
Pyhä Paavali tarkoittaa sitä, että lain (Gal.3:13 s.)kirous ei paina niiden harteita, jotka Kristus on sovittanut Jumalan kanssa. Lailla ei myöskään ole mitään syytä vaivata eikä pakottaa uudestisyntyneitä, koskapa he sisällisen ihmisen puolesta ilolla (Room.7:22)yhtyvät Jumalan lakiin. "//

Niinpä. Lain tehtävä on opettaa, mitä synti on. Yksikään ihminen ei tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lakia noudattamalla. Hengessä vaeltava kristitty sen sijaan ei voi koskaan toimia Jumalan tahtoa vastaan. Ylhäältä uudestisyntyneen ihmisen sydämessä on täytetty ja hengellisen sisällön saanut Jumalan laki, koska Kristus täytti lain. Rakkaus toteuttaa koko lain ja täyttää lain vaatimukset. Siksi aito kristitty ei toimi käskyjen pakottamana, vaan Pyhä Henki johdattaa toimimaan niin. Kristuksen mieli on vallannut hänet. Hän on Hengellä täytetty. Pyhän Hengen täyteys on pelastuneen sydämen oikea elementti ja silloin psalmin sanat ovat elämässä todellisuutta. "Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni." (Ps. 40:9)

//"Kristuksen seurakunta on siellä missä sana ja sakramentit (kaste ja ehtoollinen) Kristuksen käskyn mukaan oikein toimitetaan."//

Evankelis-luterilaisen kirkon opetuksessa ovat armonvälineet (Jumalan sana ja sakramentit) keskeisessä asemassa. Jumalan sanaksi laajassa merkityksessä kirkko tunnustaa kaikki Raamatun pohjalta nousevat ja Raamatun hengessä lausutut tai kirjoitetut sanat. Ev.lut. kirkko on opetuksessaan kuitenkin unohtanut lähes tyystin tämän: koko Raamattu ylistää.

Suomen ev.lut. kirkko on kansankirkko, joka pitää kutsumuksenaan evankeliumin viemistä koko Suomen kansalle. Tehtävänäky on rakennettu lapsikasteen varaan. Tämä tehtävä edellyttää aina kuitenkin kodin ja koulun myötävaikutusta. Siksi kansankirkko joutuu kriisiin, jos vanhempien enemmistö lakkaa antamasta lapsilleen kristillistä kasvatusta tai ei ole edes kiinnostunut siitä, että lapset saisivat seurakuntien tarjoamaa opetusta. Kristinuskon opetus kouluissakin on vähentynyt huomattavasti. Tehtävänsä vakavasti ottava kansankirkko ei tämän vuoksi voi koskaan lakata saarnaamasta parannusta. Nykytila on jokaisen nähtävillä.

Teki mieli taas jatkaa tätä samaa keskustelua / liittyä keskusteluun.

> Hengessä vaeltava kristitty
> sen sijaan ei voi koskaan
> toimia Jumalan tahtoa vastaan.

Mitä tarkoitat tuolla? Edellisestä kirjoituksesta tulee mieleen ikään kuin ihminen pystyisi Pyhän Hengen avulla täyttämään lain (elämään täydellisesti täällä maailmassa).

Lutherilla (ja myös mm. Paavalilla) oli täysin vastakkainen kanta. Luther sanoi mm. perisynnistä siten että ihminen on niin syntinen ettei sitä voi järki käsittää. Joka päivä teemme väärin sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Olemme epätoivoisesti syntisiä. Paavali sanoi että hän tekee (tai näkee ruumiinsa tekevän) sitä mitä en tahdo, ja että hän ei tee sitä mitä tahtoisi tekevänsä.

Mainitsit lapsikasteen. Mitä lapsikaste tai yleensä kaste merkitsee? (Miksi lapsia kastetaan? Onko sillä mitään merkitystä että kastetaanko heitä? Voidaanko ihmisiä uudestaan kastaa (eli lapsia kastaa uudelleen aikuisena)?)

Olen samaa mieltä siitä että ihmisiä kastetaan lainkaan varmistamatta että opetetaanko heille myöhemmällä iällä Raamatun asioista. Ehkä heitä ei edes pitäisi kastaa (?), jos näyttää siltä ettei heille tulla antamaan kristillistä opetusta myöhemmällä iällä.

Pohtijamies (alias "to... kirjoitti:

Teki mieli taas jatkaa tätä samaa keskustelua / liittyä keskusteluun.

> Hengessä vaeltava kristitty
> sen sijaan ei voi koskaan
> toimia Jumalan tahtoa vastaan.

Mitä tarkoitat tuolla? Edellisestä kirjoituksesta tulee mieleen ikään kuin ihminen pystyisi Pyhän Hengen avulla täyttämään lain (elämään täydellisesti täällä maailmassa).

Lutherilla (ja myös mm. Paavalilla) oli täysin vastakkainen kanta. Luther sanoi mm. perisynnistä siten että ihminen on niin syntinen ettei sitä voi järki käsittää. Joka päivä teemme väärin sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Olemme epätoivoisesti syntisiä. Paavali sanoi että hän tekee (tai näkee ruumiinsa tekevän) sitä mitä en tahdo, ja että hän ei tee sitä mitä tahtoisi tekevänsä.

Mainitsit lapsikasteen. Mitä lapsikaste tai yleensä kaste merkitsee? (Miksi lapsia kastetaan? Onko sillä mitään merkitystä että kastetaanko heitä? Voidaanko ihmisiä uudestaan kastaa (eli lapsia kastaa uudelleen aikuisena)?)

Olen samaa mieltä siitä että ihmisiä kastetaan lainkaan varmistamatta että opetetaanko heille myöhemmällä iällä Raamatun asioista. Ehkä heitä ei edes pitäisi kastaa (?), jos näyttää siltä ettei heille tulla antamaan kristillistä opetusta myöhemmällä iällä.

Siis alias "toinen". (Viestissäni ei ainakaan itselläni näkynyt tuota nimimerkkiä kokonaisuudessaan.)

Pohtijamies (alias "to... kirjoitti:

Teki mieli taas jatkaa tätä samaa keskustelua / liittyä keskusteluun.

> Hengessä vaeltava kristitty
> sen sijaan ei voi koskaan
> toimia Jumalan tahtoa vastaan.

Mitä tarkoitat tuolla? Edellisestä kirjoituksesta tulee mieleen ikään kuin ihminen pystyisi Pyhän Hengen avulla täyttämään lain (elämään täydellisesti täällä maailmassa).

Lutherilla (ja myös mm. Paavalilla) oli täysin vastakkainen kanta. Luther sanoi mm. perisynnistä siten että ihminen on niin syntinen ettei sitä voi järki käsittää. Joka päivä teemme väärin sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Olemme epätoivoisesti syntisiä. Paavali sanoi että hän tekee (tai näkee ruumiinsa tekevän) sitä mitä en tahdo, ja että hän ei tee sitä mitä tahtoisi tekevänsä.

Mainitsit lapsikasteen. Mitä lapsikaste tai yleensä kaste merkitsee? (Miksi lapsia kastetaan? Onko sillä mitään merkitystä että kastetaanko heitä? Voidaanko ihmisiä uudestaan kastaa (eli lapsia kastaa uudelleen aikuisena)?)

Olen samaa mieltä siitä että ihmisiä kastetaan lainkaan varmistamatta että opetetaanko heille myöhemmällä iällä Raamatun asioista. Ehkä heitä ei edes pitäisi kastaa (?), jos näyttää siltä ettei heille tulla antamaan kristillistä opetusta myöhemmällä iällä.

//"> Hengessä vaeltava kristitty
> sen sijaan ei voi koskaan
> toimia Jumalan tahtoa vastaan.

Mitä tarkoitat tuolla? Edellisestä kirjoituksesta tulee mieleen ikään kuin ihminen pystyisi Pyhän Hengen avulla täyttämään lain (elämään täydellisesti täällä maailmassa). "//

Usko ei ole täydellisyyden tila, mutta se ei kumoa tätä tosiasiaa: Hengessä vaeltava kristitty ei voi koskaan toimia Jumalan tahtoa vastaan. Sillä totta on myös tämä sana: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?" (Matt.14:31) Pietari käveli vettä pitkin niin kauan kuin hänen katseensa oli Kristuksessa Jeesuksessa, mutta kun hän katsoi ympärilleen ja pelästyi, hän alkoi vajota. Samalla tavoin me vaellamme kristittyinä ja opettelemme katsomaan Kristukseen yhä enemmän ja uskomaan Häneen yhä enemmän. Mitä enemmän katseemme on kiinnitettynä Kristukseen, sitä vähemmän vajoamme.

Tuomas M kirjoitti:

//"> Hengessä vaeltava kristitty
> sen sijaan ei voi koskaan
> toimia Jumalan tahtoa vastaan.

Mitä tarkoitat tuolla? Edellisestä kirjoituksesta tulee mieleen ikään kuin ihminen pystyisi Pyhän Hengen avulla täyttämään lain (elämään täydellisesti täällä maailmassa). "//

Usko ei ole täydellisyyden tila, mutta se ei kumoa tätä tosiasiaa: Hengessä vaeltava kristitty ei voi koskaan toimia Jumalan tahtoa vastaan. Sillä totta on myös tämä sana: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?" (Matt.14:31) Pietari käveli vettä pitkin niin kauan kuin hänen katseensa oli Kristuksessa Jeesuksessa, mutta kun hän katsoi ympärilleen ja pelästyi, hän alkoi vajota. Samalla tavoin me vaellamme kristittyinä ja opettelemme katsomaan Kristukseen yhä enemmän ja uskomaan Häneen yhä enemmän. Mitä enemmän katseemme on kiinnitettynä Kristukseen, sitä vähemmän vajoamme.

En tiedä ovatko nämä hyviä, mutta tässä muutamia Raamatun paikkoja. En tiedä jaksaako näitä kukaan lukea, mutta...

Seuraavat molemmat ovat yhtäaikaa voimassa.

1. Joh 1:
"8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä."

1. Joh 2:
"5. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
6. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
8. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
10. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."

"14. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.
15. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
16. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
17. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?"

"19. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20. että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki."




1. Joh 3:
"1. Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan."

"5. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
6. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

9. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus -
ei siinä, että me rakastimme Jumalaa,
vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

Et vielä kirjoittanut että mitä merkitystä on kasteella. (Se on kylläkin vaikea aihepiiri, enkä itsekään osaa siitä niin hyvin kirjoittaa.) Tässä viitataan kasteeseen:
1. Joh 5:
"6. Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7. Sillä kolme on, jotka todistavat:
8. Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä."

2. Joh 1:
"3. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa."
"6. Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
7. Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.
8. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.
9. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
11. sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa. "

3. Joh 1:
11. Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.

Taisi mennä ohi aiheen.

Room. 3:
"10. niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11. ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12. kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14. heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16. hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17. ja rauhan tietä he eivät tunne.
18. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
19. Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto."

"23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,"

Room. 4:
"8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
10. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; "

Uskoville tulee vastaan tilanteita kun tuntuu että omaa uskoa ei ole, tuntuu jopa ettei ole Pyhää Henkeä itsessään, sisimmässään, ollenkaan, tuntuu että Jumala on hylännyt. Silti pitää vaikkapa vastoin kaikkia tuntemuksia ja (vastoin sisäisiä tai ulkoisia) syytöksiä turvautua Kristukseen. Voi mennä vaikkapa ripille ja ehtoolliselle. Emme voi turvautua itseemme (siihen määrään että miten paljon katsomme Kristukseen, ikäänkuin painoarvo olisi meissä itsessämme eikä Kristuksessa vaikka puheessa niin silti sanoisimme). Pahimpina epätoivon hetkinä näyttää siltä ettei meissä itsessämme ole yhtään mitään (emme mielestämme ole tarpeeksi katsoneet Kristukseen). Joudumme epätoivoon jos katsomme tuossa tilanteessa sitä että miten paljon itse uskomme ja katsomme Kristukseen. Joskus näyttää siltä että uskoa ei ole ja alamme hyvin helposti syyttämään itseämme että emme usko tarpeeksi tai että vika on nyt minussa kun en usko tarpeeksi. Ajattelemme että voinko edes pelastua, kun en usko riittävästi!?, vaikka usko on Jumalan tekoa. Vikaahan meistä aina löytyy, joka suhteen, tietenkin myös uskomme määrän suhteen. Tuossa epätoivon tilanteessa pitäisi vain rohkeasti uskaltaa luottaa Kristukseen ja hänen työhönsä. Ei pidä etsiä uskon voimia itsestään, ei edes siitä että miten paljon tai siihen määrään miten paljon itse katsomme Kristukseen, vaan turvaa tulisi etsiä itsensä ulkopuolelta, Kristuksesta. Tuntemukset Pyhän Hengen asumisesta sisimmässä saattavat kadota ja tunteet saattavat heitellä.

Silti Johanneksen kirjeessä viitataan myös Pyhään Henkeen. Mitä tämä tarkoittaa:
1. Joh 4:
"13. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä." ?
Tarkoittaako tämä tunnettavaan Pyhän Hengen olemiseen meissä? (Joskushan tunteemme heittelevät.) Toisaalta kasteessa tiedämme saaneemme Pyhän Hengen, uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen saaminen liittyy kasteeseen. (Kaste vaikuttaa, sillä on merkitystä. Kasteessa "hän on antanut meille Henkeänsä". Jos luovumme, niin palatessamme takaisin Jumalan luo ja turvatessamme aiemmin saamaamme kasteeseen saamme Pyhän Hengen takaisin. Mutta onko tämä oikea selitys.)

1. Joh 3 (uudelleen)
"19. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20. että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki."

19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.

1. Joh 5
6. Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7. Sillä kolme on, jotka todistavat:
8. Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
-> Voimme turvata myös kasteeseen (eikö vesi viittaa kasteeseen? ja veri Kristuksen sovitustyöhön?). Vesi ja veri todistavat.

Pohtija kirjoitti:

En tiedä ovatko nämä hyviä, mutta tässä muutamia Raamatun paikkoja. En tiedä jaksaako näitä kukaan lukea, mutta...

Seuraavat molemmat ovat yhtäaikaa voimassa.

1. Joh 1:
"8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä."

1. Joh 2:
"5. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
6. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
8. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
10. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."

"14. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.
15. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
16. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
17. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?"

"19. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20. että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki."




1. Joh 3:
"1. Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan."

"5. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
6. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

9. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus -
ei siinä, että me rakastimme Jumalaa,
vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

Et vielä kirjoittanut että mitä merkitystä on kasteella. (Se on kylläkin vaikea aihepiiri, enkä itsekään osaa siitä niin hyvin kirjoittaa.) Tässä viitataan kasteeseen:
1. Joh 5:
"6. Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7. Sillä kolme on, jotka todistavat:
8. Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä."

2. Joh 1:
"3. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa."
"6. Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
7. Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.
8. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.
9. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
11. sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa. "

3. Joh 1:
11. Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.

Taisi mennä ohi aiheen.

Room. 3:
"10. niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11. ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12. kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14. heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16. hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17. ja rauhan tietä he eivät tunne.
18. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
19. Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto."

"23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,"

Room. 4:
"8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
10. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; "

Uskoville tulee vastaan tilanteita kun tuntuu että omaa uskoa ei ole, tuntuu jopa ettei ole Pyhää Henkeä itsessään, sisimmässään, ollenkaan, tuntuu että Jumala on hylännyt. Silti pitää vaikkapa vastoin kaikkia tuntemuksia ja (vastoin sisäisiä tai ulkoisia) syytöksiä turvautua Kristukseen. Voi mennä vaikkapa ripille ja ehtoolliselle. Emme voi turvautua itseemme (siihen määrään että miten paljon katsomme Kristukseen, ikäänkuin painoarvo olisi meissä itsessämme eikä Kristuksessa vaikka puheessa niin silti sanoisimme). Pahimpina epätoivon hetkinä näyttää siltä ettei meissä itsessämme ole yhtään mitään (emme mielestämme ole tarpeeksi katsoneet Kristukseen). Joudumme epätoivoon jos katsomme tuossa tilanteessa sitä että miten paljon itse uskomme ja katsomme Kristukseen. Joskus näyttää siltä että uskoa ei ole ja alamme hyvin helposti syyttämään itseämme että emme usko tarpeeksi tai että vika on nyt minussa kun en usko tarpeeksi. Ajattelemme että voinko edes pelastua, kun en usko riittävästi!?, vaikka usko on Jumalan tekoa. Vikaahan meistä aina löytyy, joka suhteen, tietenkin myös uskomme määrän suhteen. Tuossa epätoivon tilanteessa pitäisi vain rohkeasti uskaltaa luottaa Kristukseen ja hänen työhönsä. Ei pidä etsiä uskon voimia itsestään, ei edes siitä että miten paljon tai siihen määrään miten paljon itse katsomme Kristukseen, vaan turvaa tulisi etsiä itsensä ulkopuolelta, Kristuksesta. Tuntemukset Pyhän Hengen asumisesta sisimmässä saattavat kadota ja tunteet saattavat heitellä.

Silti Johanneksen kirjeessä viitataan myös Pyhään Henkeen. Mitä tämä tarkoittaa:
1. Joh 4:
"13. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä." ?
Tarkoittaako tämä tunnettavaan Pyhän Hengen olemiseen meissä? (Joskushan tunteemme heittelevät.) Toisaalta kasteessa tiedämme saaneemme Pyhän Hengen, uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen saaminen liittyy kasteeseen. (Kaste vaikuttaa, sillä on merkitystä. Kasteessa "hän on antanut meille Henkeänsä". Jos luovumme, niin palatessamme takaisin Jumalan luo ja turvatessamme aiemmin saamaamme kasteeseen saamme Pyhän Hengen takaisin. Mutta onko tämä oikea selitys.)

1. Joh 3 (uudelleen)
"19. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20. että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki."

19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.

1. Joh 5
6. Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7. Sillä kolme on, jotka todistavat:
8. Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
-> Voimme turvata myös kasteeseen (eikö vesi viittaa kasteeseen? ja veri Kristuksen sovitustyöhön?). Vesi ja veri todistavat.

Miksi nämä lukuisat lainaukset Raamatun jakeista? Seuraavan saat vinkiksi: "Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio. Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo." (Hepr. 6:1-3)

//"Silti Johanneksen kirjeessä viitataan myös Pyhään Henkeen. Mitä tämä tarkoittaa:
1. Joh 4:
"13. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä." ?
Tarkoittaako tämä tunnettavaan Pyhän Hengen olemiseen meissä? (Joskushan tunteemme heittelevät.)"//

Pyhä rakkaus on ylhäältä uudestisyntyneen ihmisen tunnusmerkki. Se on itse uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Saamme sen vain Jumalalta, ja se säilyy meillä vain niin kauan kuin elämämme on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Kristitty tarvitsee väkevämpää ja rikkaampaa kokemusta Kristuksesta, ja sen antaa hänelle Pyhä Henki. Kun näet omat astiasi täysin tyhjiksi, saat pyytää Jumalan mahtavaa Pyhää Henkeä täyttämään ne. Joka kieltäytyy kaikkein suurimmasta nöyryytyksestä, oman minän kuolemasta, kieltäytyy samalla suurimmasta armosta: Hengen täyteydestä.

//"Toisaalta kasteessa tiedämme saaneemme Pyhän Hengen, uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen saaminen liittyy kasteeseen."//

"Jokaisen on kuljettava oma tiensä Jumalan ja Vapahtajan yhteyteen... Jokaisen on herättävä näkemään Jumalan suuruus, elämänsä tarkoitus ja omat syntinsä. Hänen on tehtävä parannus, käännyttävä ja otettava suunta Jumalaa kohti. Syntien anteeksiantamuksessa hänen on saatava elämälleen uusi alku, joka merkitsee hänen sisäisen ihmisensä uudestisyntymistä. Hänen on pyrittävä jatkuvaa parannusta tehden irti synneistään ja jäätävä Kristuksen eteen." (Ev.Lut. kirkon nuorten rippikouluopas)

Tuomas M kirjoitti:

Miksi nämä lukuisat lainaukset Raamatun jakeista? Seuraavan saat vinkiksi: "Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio. Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo." (Hepr. 6:1-3)

//"Silti Johanneksen kirjeessä viitataan myös Pyhään Henkeen. Mitä tämä tarkoittaa:
1. Joh 4:
"13. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä." ?
Tarkoittaako tämä tunnettavaan Pyhän Hengen olemiseen meissä? (Joskushan tunteemme heittelevät.)"//

Pyhä rakkaus on ylhäältä uudestisyntyneen ihmisen tunnusmerkki. Se on itse uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Saamme sen vain Jumalalta, ja se säilyy meillä vain niin kauan kuin elämämme on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Kristitty tarvitsee väkevämpää ja rikkaampaa kokemusta Kristuksesta, ja sen antaa hänelle Pyhä Henki. Kun näet omat astiasi täysin tyhjiksi, saat pyytää Jumalan mahtavaa Pyhää Henkeä täyttämään ne. Joka kieltäytyy kaikkein suurimmasta nöyryytyksestä, oman minän kuolemasta, kieltäytyy samalla suurimmasta armosta: Hengen täyteydestä.

//"Toisaalta kasteessa tiedämme saaneemme Pyhän Hengen, uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen saaminen liittyy kasteeseen."//

"Jokaisen on kuljettava oma tiensä Jumalan ja Vapahtajan yhteyteen... Jokaisen on herättävä näkemään Jumalan suuruus, elämänsä tarkoitus ja omat syntinsä. Hänen on tehtävä parannus, käännyttävä ja otettava suunta Jumalaa kohti. Syntien anteeksiantamuksessa hänen on saatava elämälleen uusi alku, joka merkitsee hänen sisäisen ihmisensä uudestisyntymistä. Hänen on pyrittävä jatkuvaa parannusta tehden irti synneistään ja jäätävä Kristuksen eteen." (Ev.Lut. kirkon nuorten rippikouluopas)

Yritän vielä kysellä kaste asiaa. (Emme kyllä pääse yhteisymmärrykseen asioista, mutta kyselisin tästä vielä kuitenkin.)
Mikä merkitys kasteella mielestäsi on?

Pohtija kirjoitti:

Yritän vielä kysellä kaste asiaa. (Emme kyllä pääse yhteisymmärrykseen asioista, mutta kyselisin tästä vielä kuitenkin.)
Mikä merkitys kasteella mielestäsi on?

Jo alkuseurakunnassa kastettiin lapsia, kun apostolit kastoivat kokonaisia perhekuntia. Irenaeus antaa myös varman todisteen lapsikasteesta heti vuoden 150 jälkeen. Irenaeushan oli marttyyri Polykarppuksen oppilas; Polykarppus taas oli ollut apostoli Johanneksen oppilaana. Origenes, joka syntyi v. 185, sanoo: "Kirkko omaksui apostoleilta opin, että lapsetkin on kastettava." Myös Augustinus kirjoittaa: "Kirkko on aina käyttänyt lapsikastetta. Se on aina pitänyt sitä oikeana."

Kun pohdimme lapsikasteeseen liittyvää problematiikkaa, on syytä pitää mielessä, mitä Raamattu meille kertoo. Kasteen perustana on kastekäsky: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni: kastakaa heitä ja opettakaa heitä (Matt. 28:19-20). Lapsikasteen ehdoton edellytys on lasten opettaminen. Ellei lapsia opeteta kristilliseen uskoon, silloin ei ole oikeutta kastaakaan. Opetuksessa on myös ongelmansa: lasta ei voi pakottaa uskoon, ja vanhempia tai omia ikätovereita jäljittelemällä saavutettu usko ei kestä.

Lasten kastaminen on siis vanhaa perua, mutta siihen liittyvät ongelmat ovat olleet pitkään olemassa ja yhteiskunnan muutosten myötä ne ovat jopa kärjistyneet. Näihin ongelmakohtiin uskovien kastetta puolustavien on helppo tarttua.

Kun pappi kastaa lapsia, hänen pitäisi ottaa velvollisuudekseen tarkoin huolehtia kasvavien lasten kristillisestä tilasta. Ottaako? Jeesus ei ole sanonut vain: opettakaa heitä. Hän on sanonut: opettakaa heitä noudattamaan (pitämään). Ketään ei pelasta se, jos opetetaan vain se, minkä Jeesus on käskenyt, sillä se johtaa aina lain alle. Opettaminen Jeesuksen käskyjen noudattamiseen edellyttää elävää kristillisyyttä, jossa Pyhälle Hengelle annetaan Hänelle kuuluva tehtävä.

Kristillisen uskon opetuksessa koti, kummit ja koulu ovat avainasemassa, mutta esim. jo uskonnonvapauslaki sellaisenaan murentaa lapsikasteen peruspilareita. Kun jokaisella vanhemmalla on oikeus kasvattaa lastaan joko vapaasti tai oman uskonsa mukaan, eikä koulukaan ole enää kristilliseen uskoon opettava, lapsikasteen edellytykset murenevat silmissä. Kummien velvollisuus taas on kantaa lasta rukouksen käsivarsilla, eikä sellaisella, joka ei rukoile, ole oikeutta olla kummina. Kummiudestakin on monesti tullut vain traditionaalinen rituaali.

Lapsikasteen velvoitus kehottaa suojelemaan lapsia, mutta ennen kuin lapset ovat tulleet rippikouluikään, on moni heistä jo jättänyt Jumalalle hyvästit sydämessään. Yhteiskunnan myrkky, jonka keskellä he ovat kasvaneet, on riistänyt lapsilta kristillisen elämän. Ja missä on ollut Jumalan kansa, jonka olisi pitänyt suojella lasta? Seurakunta, joka kastaa lapsia, on sitoutunut tekemään kaiken voitavansa pelastaakseen lapset viettelyksiltä. Nyky-yhteiskunnassa ev.lut. kirkko ei pysty toteuttamaan tätä tehtäväänsä.

Kaste ja opetus liittyvät saumattomasti yhteen, mutta ainoaksi kristillisen uskon opetuskanavaksi jää useimmiten rippikoulu. Nykyisellään sekin alkaa muistuttaa jo irvikuvaa. Monilla motiivi rippikouluun lähtöön ei liity mitenkään kristilliseen uskoon. Se on traditio, joka vain käydään. Konfirmaatiossa uskon tunnustaminenkin jää useimmiten pinnalliseksi, koska se on vain rutiini ja tapa.

Jotkut nuoret lähtevät rippikouluun kuten lähdetään kavereita tapaamaan - kaljakassit mukanaan. Kun ev.lut.kirkko yrittää epätoivoisesti vielä pelastaa sen mitä pelastettavissa on, se johtaa ääritapauksissa ylilyönteihin. Lienee ev.lut. kirkon historiassa ensimmäinen kerta, kun rippikoululaiset marssivat ulos rippikoulusta - näin tapahtui siis pari viikkoa sitten Porissa.

Kasteessa on kysymys Jumalan lahjasta, joka liittää ihmisen Jumalan yhteyteen. Siinä on kysymys kuolemasta ja hautaamisesta, jotta me heräisimme eloon ja alkaisimme elää uutta elämää. Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia. Kasteesta alkaa taistelu syntiä vastaan. Mutta kuinka syntiä vastaan voi taistella, ellei kukaan opeta? Alkuseurakunnassa kristillinen lapsityö oli suojelevaa. Nyky-yhteiskunnassa se on jo ennemminkin pelastustyötä.

Jokaisen lapsena kastetun täytyy henkilökohtaisen kokemuksen kautta kohdata Kristus ja valita elämä liitossa sen Jumalan kanssa, joka on ottanut hänet kasteessa vastaan.

Tuomas M kirjoitti:

//"> Hengessä vaeltava kristitty
> sen sijaan ei voi koskaan
> toimia Jumalan tahtoa vastaan.

Mitä tarkoitat tuolla? Edellisestä kirjoituksesta tulee mieleen ikään kuin ihminen pystyisi Pyhän Hengen avulla täyttämään lain (elämään täydellisesti täällä maailmassa). "//

Usko ei ole täydellisyyden tila, mutta se ei kumoa tätä tosiasiaa: Hengessä vaeltava kristitty ei voi koskaan toimia Jumalan tahtoa vastaan. Sillä totta on myös tämä sana: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?" (Matt.14:31) Pietari käveli vettä pitkin niin kauan kuin hänen katseensa oli Kristuksessa Jeesuksessa, mutta kun hän katsoi ympärilleen ja pelästyi, hän alkoi vajota. Samalla tavoin me vaellamme kristittyinä ja opettelemme katsomaan Kristukseen yhä enemmän ja uskomaan Häneen yhä enemmän. Mitä enemmän katseemme on kiinnitettynä Kristukseen, sitä vähemmän vajoamme.

Laitoin Lutherin Gal. kirjeen selitystä keskustelualueelle nyt sunnuntaina mm. Pyhään Henkeen ja ihmisen syntisyyteen liittyen, myös hiukan vanhurskauttamiseen liittyen. Siis jos on intoa lukea, niin (luterilaisuus-)keskustelualueella on pari otsikkoa.

Terveisin "pohtija"