Onkos teille evolutikoille juolahtanut mieleen, kun teille kaikki luut ovat todisteita evoluutiosta, perustaa esimerkiksi sellaista luunkeräyskerhoa, johon sitten kaikki halukkaat evolutikat voisivat esim. lahjoittaa luunsa kuoltuaan "todisteiksi"? Ja miksei muutenkin lähetellä luita joita löytää, vaikka marjaretkellänsä... (:
tjaa...
Kurvinen
10127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taidat olla hieman tyhmä? Ai, se olikin mistään mitään tietämätönn Kurvinen.
Voi niitä jo nyt tarjota yliopistojen eläinmuseoihin.
""Onkos teille evolutikoille juolahtanut mieleen, kun teille kaikki luut ovat todisteita evoluutiosta, perustaa esimerkiksi sellaista luunkeräyskerhoa""
Johan heillä on; "Skulls and bones"!
Mitähän päätelmiä tutkijat tekevät 2000-luvun elämästä kymmenentuhannen vuoden päästä?
Ensinnäkin heillä on käytettävissä valtavat tekstiarkistot - varsinkin englanninkielistä tiede- ja fiktioaineistoa on niin jumalattomat määrät että 2000-luvun englantia ymmärtävät varmasti monet tutkijat tulevaisuudessakin. Vaikka tallennustapa on muutttunut paperille painetusta magneettinauhaksi, magneettilevyksi, laserlevyksi, flash-muistiksi ja muuttuu ties miksi muuksi, latinalainen kirjaimisto ei tule häviämään koskaan.
Toisekseen valokuva- ja elokuva-arkistot ovat aivan yhtä valtavat. Tuskinpa kukaan tulevaisuuden tutkija luulee Sir David Attenboroughia koomikoksi tai Erich von Dänikeniä korkeasti koulutetuksi oppineeksi.
Kolmanneksi heillä on käytössään kaikkien aikojen suurin luonnontieteellinen kokoelma.
Kommentteja?
"Ensinnäkin heillä on käytettävissä valtavat tekstiarkistot - varsinkin englanninkielistä tiede- ja fiktioaineistoa on niin jumalattomat määrät että 2000-luvun englantia ymmärtävät varmasti monet tutkijat tulevaisuudessakin."
Lievästi off-topic, mutta kuitenkin:
Onko todella? TIedon digitalisoituminen voi käytännössä merkitä historiatonta aikaa. Nykyään tutkijat tekevät kirjoja, joissa analysoidaan vaikka J. Sibeliuksen kirjeenvaihtoa. Nykyisten säveltäjien sähköpostivaihtoa ei jää analysoitavaksi, vaan ne katoaa, kun salasanoin suojatut sähköpostitilit jäävät käyttämättä ja lopulta tuhotaan.
Parin vuoden takaisen tsunamin aikana hautautuneet LP-levyt voi hyvällä onnella joku tulevaisuuden argeologi restauroida, mutta MP3-biisit tulevat katoamaan 100% varmuudella, kun tallennusväline rikkoutuu. Sama odottaa kirjoja kun kirjat digitalisoituu. Minulla on hyllyssäni viime vuosisadan alussa painettu keittokirja. Se antaa mielenkiintoisen kuvan siitä, mitä silloin syötiin, mikä oli harvinainen herkku (appelssiinin kuoret piti aina säilöä marmeladia varten) jne. Missä ovat 100 vuoden kuluttua karppaussivustojen reseptit?
Vielä sähköinen jakelu on suurelle osalle musiikkia vain yski vaihtoehto, mutta yhä suurempi osa musiikista on vain digitaalisesti jaeltua. Kirjojen digitalisointi on vasta alussa, mutta entäs kun alkaa ilmestyä kirjoja, jotka ovat saatavilla vain lukulaitteille? Vaikka paperi palaa, mätänee jne, niin digitaalinen data on vielä katoavaisempaa.
"Vaikka paperi palaa, mätänee jne, niin digitaalinen data on vielä katoavaisempaa."
Digitaalinen data on toki katoavaista mutta sitä on toisaalta niin valtaisa määrä erilaisilla tavoilla ja erilaisiin paikkoihin tallennettuina että jotain tulee aina säilymään. Koskaan ennen meillä ei ole ollut samasta dokumentista tai vaikka musiikkikappaleesta niin valtavaa määrää kopioita kuin nykyisin. Joskus aikaisemmin jostain kirjasta tai sävellyksestä on saattanut olla vain yksi ainoa kappale olemassa. Silloinkin on ollut suuri vaara että se on kadonnut kokonaan.
En vähättele mitenkään digitaalisen aineiston säilymisongelmaa. On kuitenkin epätodennököistä että tulevaisuudessa ei pystyttäisi palauttamaan melkoista osaa siitä datasta joka on nyt luotu jos se ei ole täysin fyysisesti tuhoutunut. Tälläkään hetkellä ei liene mitään sellaista aikaisempaa tallennustapaa jota ei edes jossain pystyttäisi lukemaan. Ja olemmehan pystyneet aikoinaankin ratkaisemaan mm. hieroglyfien arvoituksen vaikka alkuperäisestä kielestä tai kirjoitusjärjestelmästäkään ei ollut mitään tietoa. Sitäpaitsi tärkeitä dokumentteja tallennetaan aina uusille järjestelmille sitä mukaa kuin tekniikka muuttuu.
Digitaalisen datan säilyminen on todellinen ongelma. Pahempi ongelma kuin median tuhoutuminen on jatkuvasti muuttuva tallennusteknologia.
Esimerkiksi NASA:lle tuli iso ongelma, kun 1/2 -tuuman magneettinauhoja, joilla oli korvaamattoman arvokkaita tallenteita Apollolennoilta ei pystytty enää lukemaan. Onneksi Englannista löytyi jostain museosta löytyi nauha-asema, seuraava iso ongelma oli sitten se, että mistään ei tahtonut löytyä tietokonetta, johon nauha-asema voitaisiin kytkeä kiinni!
Vähän koomista on, että mies saadaan kuuhun, mutta sitten ei enää kyetä lukemaan yksinkertaisia magneettinauhoja. Vaikka oikeanlaista nauhuria ei nyt marketin hyllyltä eikä nettikaupasta enää valmiina saisikaan, niin ei ole mikään miljardiprojekti sellainen tarvittaessa rakentaa vaikka yksin kappalein. Se nyt ei mitään rakettitiedettä ole.
Pystytäänhän puitakin kaatamaan, vaikkei enää kivikirveitä kaupasta saakaan. Uusavuttomuuskohan on iskenyt NASA:ankin?
"Sitäpaitsi tärkeitä dokumentteja tallennetaan aina uusille järjestelmille sitä mukaa kuin tekniikka muuttuu."
Oma aika ei välttämättä arvosta sitä mitä myöhemmin pidetään korvaamattomana:
Aristoteleen "Retoriikka"-teosta ei arvostettu keskiajalla ja se on säilynyt yhden ainoan kopion (ns. "Parisinus Graecus"-kopio) välityksellä, jos se olisi kadonnut ennen kirjapainotaiden keksimistä, ei nykymaailma tuntisi sitä.
Vaikka on olemassa lukuisia epäperäilsiä tarinoita siitä miten hunnit/kiihkoilevat kristityt tai muslimit/ tai muut vandaalit polttivat Rooman/Ateenan/Aleksandrian /yms. kirjastoja, niin kuitenkin pääasiallinen syy monien antiikin kirjojen katoamisella on se epädramaattinen seikka että niitä ei viitsitty kopioida myöhemmille sukupolville.
Asiaton viesti, ilmoitanpa ylläpidolle. Kirjoittajan tyylikin on ihan tolkuton.