Hyvät ihmiset olkaa viisaita ja puhukaa teidän velka ongelmasta, teidän läheisten kanssa. Itsellä ollut sellainen tilanne että peittelin velkojani noin 4 vuota. En puhunut asiasta koskaan kenellekään, kunnes tässä eräänä päivänä sain asiasta puhuta vanhemmilleni.
Luottotiedot mennyt ja koko tuo 4 vuota ollut yhtä tuskaa. Mutta nyt olen onneksi saanut pankista lainan, jonka vanhemmat takasi minulle. Nyt maksan vain yhtä laina erää ja elämä on iloisempaa, olen aina hoitanut pankki asiat hyvin ja kun takaajat löytyi, niin pankki ei nähnyt mitään ongelmaa että eikö lainaa voisi antaa, ja nyt elämä hymyilee.
Jaksan taas paremmin ja jaksan viettää aikaa lasten kanssa, lapset on iloisia kun saavat huomioita ja jaksan taas leikkiä niiden kanssa, kun äiti on iloinen niin myös lapset on. Puhukaa teidän ongelmista teidän läheisten kanssa, yleensä apu löytyy läheltä ja nopeasti.
Luottotiedot mennyt ja koko tuo 4 vuota ollut yhtä tuskaa. Mutta nyt olen onneksi saanut pankista lainan, jonka vanhemmat takasi minulle. Nyt maksan vain yhtä laina erää ja elämä on iloisempaa, olen aina hoitanut pankki asiat hyvin ja kun takaajat löytyi, niin pankki ei nähnyt mitään ongelmaa että eikö lainaa voisi antaa, ja nyt elämä hymyilee.
Jaksan taas paremmin ja jaksan viettää aikaa lasten kanssa, lapset on iloisia kun saavat huomioita ja jaksan taas leikkiä niiden kanssa, kun äiti on iloinen niin myös lapset on. Puhukaa teidän ongelmista teidän läheisten kanssa, yleensä apu löytyy läheltä ja nopeasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen samaa mieltä! Itse kusin asiani kaksimkertaa, mutta vanhempani antoivat anteeksi ja nyt myös maksan pankille, en tuskissani vippifirmoille! Harmi, etten kerrasta uskonut!
Ainoo neuvo on, että avatkaa suunne ajoissa, puhukaa vanhempienne tai muiden joiden voitte uskoa auttavan teitä, mutta älkää päästäkö tilannetta niin huonoksi niin kuin me teimme!
Ei se puhuminen auta. Itse en ole viitsinyt tarkempaa kertoa velkojen saldoja. Vanhemmat vain huolestuisivat ja ystäville en kehtaa. Ei ole tarkoitus lainata heiltä, olen peliongelmainen ja enkä pysty takaamaan takaisinmaksua. No, kohta lähtee luottotiedot, enpä ainakaan lisää velkaa saa tehtyä. Saa nähdä jos tässä viisastuisi ohella.
Ja sitäpaitsi kaikilla ei ole rikkaita vanhempia avustamassa, aikuisia lapsiaan.
Mun kohdalla ei todellakaan ole kyse rikkaista vanhemmista!Äitini ei tee työtä ja isäpuoleni on kalastaja, jonka tulot riippuvat kalojen määrästä. Oikealla isälläni tosin on firma, mut sekään ei kovin kummoinen ole.
Kyllä sun vanhemmat huolestuu vielä enemmän, jos ja kun saavat selville luottotiedottomuutes ym. ja aina se vaan pahenee!
Tosin jos olisin sun vanhempas niin ehkä en sua auttais, jos asenteesi on tuo ja olet vielä epäluotettava
Yhdyn edelliseen, kaikki on kiinni omasta asenteesta ja siitä että haluaako muuttua onko valmis hakemaan apua, se raskasta, mutta kun on voiton puolella elämä hymyilee taas. Minullakaan ei myös ole rikkaita vahempia, mutta olemme hoitaneet pankki asiat hyvin, joten siksi pankki myönsi lainan, eri jos ei ole hoitanut pankki asioita kunnolla niin on vaikea saada lainaa. Mutta parempi puhua myöhään kun ei milloinkaan. Ja älä vaan missään nimessä päästä ulosottoon siitä ne ongelmat vasta alkaa ja velka vaan kasvaa...
"Tosin jos olisin sun vanhempas niin ehkä en sua auttais, jos asenteesi on tuo ja olet vielä epäluotettava "
Ja mistäs luulet tämän asenteen olevan peräisin? Ihan kotoa opittua se on. Yritän päästä siitä eroon, oppia luottamaan ihmisiin ja hakemaan apua.
Tosin omien vanhempien luo en silti halua kääntyä, kaikkea ei ole niin helppo antaa anteeksi ja apua pyytää. (Menipä henkilökohtaiseksi tämä vastaus, mutta minua vaan ärsyttää tuo "vanhemmat auttaa", kun elämässä on olut paljon suurempiakin ongelmia lapsuudessa.) Toki yritän sitäkin, unohtaa menneet.
Kiitoksia kuitenkin vastauksista, ei tämä valittaminen auta mitään :)
Hain jo apua peliongelmaani vertaistukiryhmästä ja kahdelle velkojalle soitin jotka mielellään tekivät uuden maksusuunnitelman.
Kun kirjoitin "vanhemmat vaan huolestuisivat".. Lapsuudessa vanhempien alkoholiongelmat lieveilmiöineen johtivat minut koulukotiin ja sijaisperheeseen. Tänä päivänä vanhempani eivät juo ja olemme väleissä. He surevat aina miten pärjään.. Mutta edelleen olen katkera vaikka tahtoisin antaa anteeksi. Ja kuitenkaan en halua antaa anteeksi. Se aina helpompi syyttää muita.
En halua kertoa heille ongelmistani, epäilen, että he syyttäisivät itseään, minun heikosta elämänhallinnan taidoistani. Ja toisaalta pelkään yhä, ovatko he ikinä edes rakastaneet minua. Haluaisivatko edes auttaa. Tiedän, että rahallisesti heille ei ole mahdollista antaa lainaa tai ryhtyä takaajaksi.
Ja muille lähimmäisille en kehtaa, koska en luota itseeni, jos vaikka sorrun taas pelaamaan, enkä pysty maksamaan. Olen kertonut, että lainaa on liikaa ja rahat vähissä. En tarkempaa, että tilanne on todella paha.
Mutta nyt koitan, nämä pari uutta maksusuunnitelmaa pelastivat yöuneni. Kun vielä oppisin pois pelaamisen.
""Hain jo apua peliongelmaani vertaistukiryhmästä ""
Hieno juttu. Älä kuitenkaan lopeta ryhmästä vaikka tuntuisi että muutaman kuukauden kuluttua olet selvinnyt ongelmasta. Jatka niin pitkään kuin mahdollista. On vähän sama asia kuin viina. Alkoholisti on aina alkoholisti vaikka juomisen olisi lopettanut. Eli muutaman kuukauden juomatta ei tarkoita että ongelmasta on päästy eroon.
Hienoa että olet aloittanut uuden suunan sinun elämässä, ja muista aina on joku jolle voi puhua ei asioiden kanssa tarvitse olla yksin. Ja uusia maksusuunnitelmia voi tehdä helposti kunhan vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja se helpottaa oloa kun saa asiat hodettua. Olen itse myös käynyt tuon läpi että ole sopinut uudet maksuajat ja erät, ja todella moni suostui siihen että maksan vain 20 euroa kuukaudessa, vaikka se maksaminen kestää kauan, niin muista aina olet päivä päivältä vahempi ja ilosempi. Ja eräänä päivänä huomaat että nehän on kaikki maksettu pois ja minulla on vielä luottotiedot. Onne matkaan ja koita jaksaa!!!