Jokaisen ihmisen sydäntä kalvaa Jumalan luoma
koti-ikävä. Meillä ihmisillä on synnynnäinen
tunne, ettemme ole kotona. John Lennonkin haaveili
paremmasta paikasta, mutta hänen elämänsä päättyi
verilammikkoon kylmällä newyorkilaisella
jalkakäytävällä. John Lennon sanoitti, sävelsi ja
lauloi laulun Imagine, joka on hänen tunnetuin
soolokappaleensa. Vaikka Lennon käskeekin
kuvitella, ettei taivasta ole olemassa, laulu on
taivasta kaipaavan miehen hätähuuto.
Kuvittele, ettei taivasta ole/ Se on helppoa, jos
vain yrität/ Alapuolellamme ei ole helvettiä/ Ja
yläpuolella vain avaruus/ Kuvittele että kaikki
ihmiset elävät tätä päivää. Kuvittele ettei ole
maita/ Se ei ole vaikeaa/ Ei mitään minkä puolesta
pitäisi tappaa tai kuolla/ Eikä uskontoa/
Kuvittele että kaikki ihmiset elävät rauhassa
keskenään. Saatat sanoa että olen pelkkä
haaveilija/ Mutta en ole ainoa/ Toivottavasti
jonakin päivänä liityt meihin/ Ja maailma
yhdistyy. Kuvittele ettei ole omaisuutta/
Pystytköhän kuvittelemaan sen/ Kenenkään ei
tarvitse ahnehtia tai nähdä nälkää/ Ihmiset ovat
veljiä keskenään/ Kuvittele että ihmiset jakavat
kaiken keskenään. Saatat sanoa että olen pelkkä
haaveilija/ Mutta en ole ainoa/ Toivottavasti
jonakin päivänä liityt meihin/ Ja maailma
yhdistyy.
Taivas, josta Lennon haaveili, oli itse asiassa
luvattu jo kauan,kauan sitten: Näin kuinka pyhä
kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta
Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian,
joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä
kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka
sanoi:"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä!
Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen
kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän
pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä
vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Valtaistuimella istuva lausui:"Uudeksi minä teen
kaiken." Hän sanoi:"Kirjoita nämä sanat muistiin.
Ne ovat luotettavat ja todet."
(Ilm.21:2-5.)
koti-ikävä. Meillä ihmisillä on synnynnäinen
tunne, ettemme ole kotona. John Lennonkin haaveili
paremmasta paikasta, mutta hänen elämänsä päättyi
verilammikkoon kylmällä newyorkilaisella
jalkakäytävällä. John Lennon sanoitti, sävelsi ja
lauloi laulun Imagine, joka on hänen tunnetuin
soolokappaleensa. Vaikka Lennon käskeekin
kuvitella, ettei taivasta ole olemassa, laulu on
taivasta kaipaavan miehen hätähuuto.
Kuvittele, ettei taivasta ole/ Se on helppoa, jos
vain yrität/ Alapuolellamme ei ole helvettiä/ Ja
yläpuolella vain avaruus/ Kuvittele että kaikki
ihmiset elävät tätä päivää. Kuvittele ettei ole
maita/ Se ei ole vaikeaa/ Ei mitään minkä puolesta
pitäisi tappaa tai kuolla/ Eikä uskontoa/
Kuvittele että kaikki ihmiset elävät rauhassa
keskenään. Saatat sanoa että olen pelkkä
haaveilija/ Mutta en ole ainoa/ Toivottavasti
jonakin päivänä liityt meihin/ Ja maailma
yhdistyy. Kuvittele ettei ole omaisuutta/
Pystytköhän kuvittelemaan sen/ Kenenkään ei
tarvitse ahnehtia tai nähdä nälkää/ Ihmiset ovat
veljiä keskenään/ Kuvittele että ihmiset jakavat
kaiken keskenään. Saatat sanoa että olen pelkkä
haaveilija/ Mutta en ole ainoa/ Toivottavasti
jonakin päivänä liityt meihin/ Ja maailma
yhdistyy.
Taivas, josta Lennon haaveili, oli itse asiassa
luvattu jo kauan,kauan sitten: Näin kuinka pyhä
kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta
Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian,
joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä
kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka
sanoi:"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä!
Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen
kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän
pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä
vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Valtaistuimella istuva lausui:"Uudeksi minä teen
kaiken." Hän sanoi:"Kirjoita nämä sanat muistiin.
Ne ovat luotettavat ja todet."
(Ilm.21:2-5.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lennonin taivastoive ei ole rinnastettavissa kristilliseen käsitykseen. Se oli humanistin ja rauhanaktivistin perusteeton uni, sävyltään surumielinen ja pessimistinenkin. Sanoitettu hippiajan jälkimainingeissa, Lennonin jo nähtyä, miten sotilassaappaat marssivat yli kukkivien kumpujen ja tallasivat jalkoihinsa hippien ruusuiset unelmat.
Verrattavissa Neil Youngin alakuloiseen Hey, hey, my, my -biisiin. Hänkään ei todella voinut enää uskoa, ettei rock´n´roll todella kuolisi - siksi ei laulu olemukseltaan olekaan rock´n´rollia, vaan parodiaa.
Toiveita, unelmia, mutta yhtä perusteettomia yhtä kaikki. Unelmointi ei maailmaa paranna eikä sitä tee rock. Yksi on, johon toivo laitetaan.
"Toiveita, unelmia, mutta yhtä perusteettomia
yhtä kaikki. Yksi on, johon toivo laitetaan."
Mikä tekee sinun toiveesta Lennonin toivetta, tai
kenen tahansa muun toivetta, perustellumman. Ei
niin mikään B.
Koskapa sinä olet valinnut olla uskomatta Jeesukseen, niin vaikka miten perusteltaisiin kristillisen toivon olemusta, sinä et usko.
Jos kertaisin niitä syitä, joita tälläkin palstalla on itseni ja kymmenien muiden toimesta jo satoja kertoja esitetty, et uskoisi, koska olet valinnut epäuskon. Oletan siis, että et edes kaipaa vastausta kysymykseesi.
Avoimin sydämin etsivät puolestaan eivät ole kovettaneet sisintään kristilliseltä toivolta, joten he voivat tulla vakuuttuneiksi esim. sellaisista asioista kuin Jeesuksen ihmeiden ja ylösnousemuksen luotettavuus, johon toivomme perustuu.
Mitä taas tulee lennonilaiseen humanismiin, olen aikoinani ollut varsin lujassa yhteydessä rockiin ja huomannut, että siinä (paikoitellen) esiintyvä humanismi on silmien sulkemista todellisuudelta - vai onko ihmiskunta vuosituhansien mukana muuttunut jalommaksi, paratiisivalmiimmaksi?
"Koskapa sinä olet valinnut olla uskomatta
Jeesukseen, niin vaikka miten perusteltaisiin
kristillisen toivon olemusta, sinä et usko."
Ja kääntäen toisinpäin, jolloin palaammekin
alkuperäisen viestini ytimeen.
"Oletan siis, että et edes kaipaa vastausta
kysymykseesi."
Fiksuna kaverina varmaan muistat, niiltä
tuhansilta äidinkielen oppitunneilta, ettei
retoriseen kysymykseen odoteta vastausta.
"Mitä taas tulee lennonilaiseen humanismiin, olen
aikoinani ollut varsin lujassa yhteydessä rockiin
ja huomannut, että siinä (paikoitellen) esiintyvä
humanismi on silmien sulkemista todellisuudelta"
Niin, tämä on pelkkää mutuasi, kuten itsekin
tiedät. Toki sinulla on sen esittämiseen oikeus,
hypoteesisi totuusarvo onkin sitten toinen
juttu.
Mitä tulee mutuun, unohdit (?) lainauksestani pois sen loppuosan. Eli ONKO ihmiskunta todellakin tullut vuosituhansien saatossa jalommaksi ja paratiisikelpoisemmaksi?
Sitäkin voi pitää retorisena kysymyksenä, mutta jos rehellisesti tarkastelen sotien määrän lisääntymistä, rauhanaikaista väkivaltaisuutta, yhteiskunnallisen lainkuuliaisuuden heikkenemistä yleensä ja välinpitämättömyyttä sellaisista moraalinormeista, joilla on yhteiskuntaa koossapitävä ja rauhanomaista rinnakkaiseloa lisäävä vaikutus, en voi mitenkään päätyä sellaiseen lopputulokseen, että humanismi olisi kovinkaan vakavastiotettava vaihtoehto.
Kyllä ihmiskunnan degeneroituminen näkyy tilastotieteessä ja tutkimuksissa samanlaisena kuin miltä "musta tuntuu". Siinä subjektiivisuudella ja objektiivisuudella on kosketuspintaa.
On kaunista utopiaa elätellä humanistisia hippiaatteita, mutta törmätessään ihmisen raadollisuuteen niiltä puuttuu se muutosvoima, joka vastaavalla kristillisellä ihmisystävyydellä on.
Joku Lennon on ollut monille suuri guru, aikoinaan minullekin, mutta oliko hänestä maailmanlaajuisesti pätevän moraalin perustajaksi?
Lennonin protestit (LSD, esiintyminen alastomana) vallitsevia normeja vastaan vaikuttavat kylläkin pikemminkin kypsymättömän nuoren aikuisen oikuttelulta tai kapinahenkisyydeltä kuin sellaisen utopiayhteiskunnan rakentamiselta, mihin Imagine viittaa.
Jos joku sanoo ettei ole taivasta eikä jumalaa
niin sinä väännät sen niin että se ihminen kaipaa
taivasta ja jumalaa?
Ja vaikka kaivattaisiinkin taivasta ja jumalaa
siitä ei ole mitään hyötyä koska ei ole olemassa
taivasta tai jumalaa.
Pikku-Kepolla ei vaan ripuli hellitä.
Silloin se käy aina inttämään vieraiden ihmisten
kanssa.