Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa
puolitoista vuotta, mutta ongelmia on riittänyt
matkan varrella. Tyttöystäväni ei pysty
luottamaan siihen, etten jätä häntä ja siksi
yrittää toisinaan tukahduttaa tunteitaan, ettei
kokisi pettymystä. Minä en ole koskaan tuottanut
hänelle pettymystä ja olen aina taistellut
suhteemme puolesta ettei se kariutuisi tähän
ongelmaan. Pelot juontavat alkunsa hänen
lapsuudesta, jossa isä jätti hänet ja äidin yksin
jo hyvin pienenä. Olen luvannut olla hänen omansa
koko loppuelämäni ja tarkoitan sitä todella.
Minulla ei ole maailmassa mitään niin arvokasta
kun mitä hän on. Millä saisin tyttöystäväni
uskomaan siihen, että rakastan häntä valtavasti
ja etten ikinä voisi tuottaa surua? Asiasta on
puhuttu tuhansia kertoja, mutta mikään ei auta.
Välillä on aikoja jolloin menee hyvin ja hän on
todella onnellinen, mutta sitten kun menee
todella hyvin ja hän on avaamassa sydäntään iskee
hän jarrut päälle ja haluaa jättää minut.
Jättäminen ei kuulemma satu niin paljoa kuin
jätetyksi tuleminen. Välillä meinaa usko loppua,
mutta silti haluan taistella loppuun asti!
puolitoista vuotta, mutta ongelmia on riittänyt
matkan varrella. Tyttöystäväni ei pysty
luottamaan siihen, etten jätä häntä ja siksi
yrittää toisinaan tukahduttaa tunteitaan, ettei
kokisi pettymystä. Minä en ole koskaan tuottanut
hänelle pettymystä ja olen aina taistellut
suhteemme puolesta ettei se kariutuisi tähän
ongelmaan. Pelot juontavat alkunsa hänen
lapsuudesta, jossa isä jätti hänet ja äidin yksin
jo hyvin pienenä. Olen luvannut olla hänen omansa
koko loppuelämäni ja tarkoitan sitä todella.
Minulla ei ole maailmassa mitään niin arvokasta
kun mitä hän on. Millä saisin tyttöystäväni
uskomaan siihen, että rakastan häntä valtavasti
ja etten ikinä voisi tuottaa surua? Asiasta on
puhuttu tuhansia kertoja, mutta mikään ei auta.
Välillä on aikoja jolloin menee hyvin ja hän on
todella onnellinen, mutta sitten kun menee
todella hyvin ja hän on avaamassa sydäntään iskee
hän jarrut päälle ja haluaa jättää minut.
Jättäminen ei kuulemma satu niin paljoa kuin
jätetyksi tuleminen. Välillä meinaa usko loppua,
mutta silti haluan taistella loppuun asti!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Me emme voi vaikuttaa toisen ihmisen elämään emme pakolla,
emmekä myös vakuuttamalla, joka on myös eräänalista pakkoa, vaan
hän kamppailee oman osuutensa, ja sinä omasi. Tue häntä
vaikeuksissa, jaa hänen kanssa ilot ja surut, mutta anna hänen tehdä
päätöksensä rauhassa ja omavalintaisesti. Sinä voit vain tyytyä
siihen, jos hän jättää. Ja hän ei jätä, jos te olette tarkoitetut yhteen.
Pakko ja suostuttelu sekä vakuuttelu eivät ratkaise pääongelmaa.
Lopettakaa kuvittelemasta, että omistatte
toisenne. Anna Hänen mennä, niin huomaat, ettei
Hän menekään. Ja kerro sama Hänelle. Ette Te
rakasta toisianne, jos Te omistatte toisenne.
Jos Te kuvittelette omistavanne toisenne, ja
olette liitossa, silloin se liitto tulee
kariutumaan, koska persoonallisuudet eivät kestä,
että Heitä pompotellaan...