Otteita Matti Kankaanniemen kirjasta
Nasaretilaisen haaste.
Jokainen tehköön omat johtopäätökset, onko tässä
teksteissä mainituilla todisteilla mitään
painoarvoa.
1.1 Jeesus historiallisena henkilönä
Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri
kukaan vakavasti otettava tutkija epäile.
Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali
on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä
maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin
ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä
radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen,
että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan
keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin
kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-
ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät
kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan
teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei
ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli
marxilaisuuden virallinen oppi.1 Koska
kommunismin vaikutus Länsimaidenkin
yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-
luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen
säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm.
Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on
käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn
kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen
historiallisuuden kieltävän näkökannan.2 Dohertyn
esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään
varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuudesta
argumentoinnista ja johtopäätösakrobatiasta.
Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta
suuntauksesta tulee mieleen joidenkin
natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka
mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen
maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin
ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu
numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista
salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva,
liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina
toimivat entiset leirit ja hiusvuoret.
Mielipiteeni on valmis - älä sekoita minua
tosiasioilla!
Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat
Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen
historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna
tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman
valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin
merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan
paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi
historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen
hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin
vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää
vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat
Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio
Cassious.3
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli
luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen
merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan
alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman
asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin
yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen
kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi
muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa
on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on
koottu varsin myöhään ja näin ollen sen
todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa
juutalainen historioitsija Flavius Josefus
puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja
hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä
mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä
Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä.
Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä
vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä
juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa
osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa
Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä
juurikaan ole löydettävissä.
Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista
maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä
pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta
ja Josefusta.
1.1.1 Tacitus
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti
toisen vuosisadan alkupuolella mainiten
kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen.
Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset,
jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne
kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen
kuulustelua ja kuolemantuomiota.4
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee
kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli
keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi.
Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti
rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin
sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka
jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu
heille erään Kristuksen mukaan, jonka
prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja
naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla.
Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut
aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan,
josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan,
jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat
kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa
Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa
tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu
Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon
vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt
ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen
teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat
ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja
luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä
ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista
lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus
olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin
käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme
Tacitukselta kristinuskoa koskien?7
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan,
Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus
tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen
hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on
lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa
keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari
syytti tapahtumasta kristittyjä.
1.1.2 Thallus
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty
historioitsija Julius Africanus kokosi ja
kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin
vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen
tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman
yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja
maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat
Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä
pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa
kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun
mielestäni."
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi
maailmanhistorian Troijan tuhosta aina
ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti.
Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen
teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen
historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti
juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus
viittaa myös toiseen historioitsijaan,
Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen
hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi
auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä
yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin
kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja
hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä
pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa
ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä,
joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli
sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan
kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut
jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki
löytämään kyseessä olevalle pimennykselle
nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen
Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän
itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja
näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä
pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi
ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa
Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se
oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma".
Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli
kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137
jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna
33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että
"kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa
tähdet näkyivät taivaalla.10"
1.1.3 Josefus
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus
kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa
kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen
tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka
pitävät mainintaa:
a) Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin
kuuluvana.
b) Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä
lisäyksenä.
c) Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana,
johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.
Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä
ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi
kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia
asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka
mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset
ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli
Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä
Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä.
Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä
rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan.
Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille
elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat
ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa
hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa
lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen
mukaansa kristityiksi.11
Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee
pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta
ja vastaan.
Puoltavat argumentit:
1) Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä
käsikirjoituksista.
2) Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3) Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen
kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt
mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen
käsittelyn yhteydessä.
4) Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen
käyttämää.
5) Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa
Antiquities ei ole kyseenalaistettu,
todistustaakka on skeptikoilla.
Vastustavat argumentit:
1) Sisältö on liian kristillistä juutalaisen
kirjoittajan kirjoittamaksi.
2) Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät
lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että
Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.
3) Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän
kertomuksen.
4) Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka
eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa.
Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten
miestemme…", jossa Josefus käyttää monikon
ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.
5) Joistain käsikirjoituksista (ns.
slaavilaisesta versiosta) on löydetty
interpolaatioita.12
1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin
Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen
arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon
sisältyi myös tämä Josefuksen maininta
Jeesuksesta.13 Kyseisen käsikirjoituksen on
tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin
piispa Agapius.
Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus.
Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin
olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista
ja muista kansoista tulivat hänen
opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet
kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista
oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet
opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen
heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen
ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli
Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet
ihmeitä.14
Professori David Flusserin mukaan tämän
arabiankielisen version luotettavuuden puolesta
puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu
kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä
Jeesuksen kuolemaan.15 Kristityt tuskin olisivat
poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt
että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen
johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta
Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin
siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli
myöhempiä lisäyksiä.16 Ilmeisesti
arabiankielisessä versiossa ei ole näitä
kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan
pitää siltä osin luotettavana.
Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena
Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum)
suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä,
jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea
lisäystä lukuun ottamatta aito.17 Lisäyksinä
pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä
yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa
Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia
Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin
tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie –
kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä
yhtäläisyyksistä.18 Goldbergin mukaan sekä Luukas
että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä.
Johtopäätökseensä Goldberg on tullut
vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia
seikkoja
Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista,
Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin
kivitettäväksi Jumalan pilkasta. 19 Jaakob,
Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan
siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä.
Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain
aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa
ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli
olemassa jo tuolloin. Mm. tämän Josefuksen
maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta
kristinuskon perustajana. Se, että Josefus
käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee
ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä
myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.
Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta
voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja
kristinuskoa koskevia asioita:20
1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka
tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä
juutalaisia että kreikkalaisia.
3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4) Kuolemantuomio toteutettiin
ristiinnaulitsemalla.
5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen
kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää
ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa
levittämistä.
7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat
häntä messiaaksi..
1.1.4 Uuden testamentin kirjoittajat ja
historiallinen Jeesus
Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa
evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr.
Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon
vastaista propagandaa, kuten Matteuksen
evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.21
Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä
edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan
Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi
todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei
evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt
sellaista. Yleensähän voimakas propaganda
herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi
mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt
keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään
hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti
vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja
maantieteellisiin paikkoihin.
1.1.5 Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä
Jeesuksesta
Edellä mainitut kolme ei-kristittyä
historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-
kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita
kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat
mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje
pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli
kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti
pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden
etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä
juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa
teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän
valtakuntansa tuhottiin."22 Ei ole täysin varmaa,
mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut
tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin
kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin
kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr.
Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin
120 jkr, keisari Neron rankaisemiin
kristittyihin.23 Plinius puolestaan kirjoittaa
vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja
jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat
Kristukselle niin kuin Jumalalle.24
Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta
pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin
yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin
minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta
pidetään kyseisessä teoksessa vääränä
profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja
jopa ihmetekonsa tunnustetaan.25
Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen
todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden
puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen
vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston
perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa
Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen
epähistoriallisuudesta hylätä. Toisaalta
mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää
tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen
olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden
vahvistaminen.
x x x x x x x x x x x x x x x x x
1 Evans C. A. "Life-of-Jesus Research and the
Eclipse of Mythology," Theological Studies 54
(1993):7, n. 22. Lain. Yamauchi E. M. "Jesus
Outside the New Testament: What Is the Evidence",
teoksessa Jesus under Fire ed. Wilkins &
Moreland, (1995) Grand Rapids, Michigan,
Zondervan Publishing House.
2 Doherty E. "Jeesuksen arvoitus - Oliko olemassa
ihmistä Jeesus Nasaretilainen?"
3 Yamauchi E. M. "Jesus Outside the New
Testament: What Is the Evidence",
4 J. P. Holding, Shattering the Christ.Myth - The
Reliability of the Secular References to Jesus.
www.integrityonline15.com/jpholding/tekton//Tekton
_TOC.html
5 Tacitus, Annaalit 15, 44. Risto Santalan
kirjassa Juuret 1, s.19
6 J. P. Holding, Shattering the Christ Myth.
7 Habermas G., 1996, The Historical Jesus -
Ancient Evidence for the Life of Christ, College
Press, 189
8 Miller G., Extrabiblical Witnesses to Jesus
before 200 a.d.-Thallus (c. 50-75ad).
9 Huomaa sama aika suhteessa Matteuksen
kertomukseen.
10 Meier P. L 1968, Pontius Pilate. Wheaton,
Tyndale House, 366
11 Santala R. (1985) Kristinuskon juuret, osa 2,
Raamattu- ja evankeliointipalvelu. ss. 26-27
12 Interpolaatio tarkoittaa myöhempää lisäystä.
13 Pines S. (1971) An Arabic Version of the
Testimonium Flavianum and Its Implications,
Jerusalem: Israel Academy of Sciences and
Humanities.
14 Kirjoittajan käännös Charlesworthin Jesus in
Judaism olevasta englanninkielisestä versiosta.
s. 95.
15 Flusser D., "New Evidence on Jesus´Life
Reported," The New Work Times, Febru ary 12,
1972, 1, 24.
16 Edwin Yamauchin haastattelu kirjassa The Case
for Christ, Strobel L (1998) s. 79
17 Meier J. (1992) A Marginal Jew: Rethinking the
Historical Jesus, New York, Doubleday.
18 Goldberg G.J "The Josephus-Luke Connection"
The Journal for the Study of the Pseudepigrapha
13 (1995), ss. 59-77
19 Näin mm. Johtavat Josefus-tutkijat John Meier
ja Louis Feldaman. Kts. Meier J. A Marginal Jew,
ss. 57-59 Lain. Evans C. A. (1995) "What Did
Jesus Do?" Jesus Under Fire
20 Habermas G. (1998), s. 195
21 Matt 28:15
22 Bruce F.F. (1960) New Testament Documents-Are
They Reliable, Inter Varsity Press, Downers
Grove, Illinois, 5. Painos, s. 114
23 Life of Nero, Suetonius. (xiv)
24 Bruce, (1960), 119.
25 Young J. (1986), The Case Against Christ,
Hodder and Stoughton, s. 138
Nasaretilaisen haaste.
Jokainen tehköön omat johtopäätökset, onko tässä
teksteissä mainituilla todisteilla mitään
painoarvoa.
1.1 Jeesus historiallisena henkilönä
Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri
kukaan vakavasti otettava tutkija epäile.
Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali
on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä
maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin
ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä
radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen,
että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan
keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin
kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-
ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät
kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan
teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei
ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli
marxilaisuuden virallinen oppi.1 Koska
kommunismin vaikutus Länsimaidenkin
yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-
luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen
säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm.
Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on
käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn
kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen
historiallisuuden kieltävän näkökannan.2 Dohertyn
esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään
varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuudesta
argumentoinnista ja johtopäätösakrobatiasta.
Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta
suuntauksesta tulee mieleen joidenkin
natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka
mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen
maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin
ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu
numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista
salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva,
liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina
toimivat entiset leirit ja hiusvuoret.
Mielipiteeni on valmis - älä sekoita minua
tosiasioilla!
Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat
Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen
historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna
tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman
valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin
merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan
paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi
historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen
hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin
vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää
vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat
Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio
Cassious.3
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli
luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen
merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan
alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman
asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin
yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen
kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi
muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa
on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on
koottu varsin myöhään ja näin ollen sen
todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa
juutalainen historioitsija Flavius Josefus
puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja
hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä
mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä
Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä.
Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä
vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä
juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa
osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa
Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä
juurikaan ole löydettävissä.
Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista
maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä
pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta
ja Josefusta.
1.1.1 Tacitus
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti
toisen vuosisadan alkupuolella mainiten
kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen.
Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset,
jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne
kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen
kuulustelua ja kuolemantuomiota.4
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee
kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli
keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi.
Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti
rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin
sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka
jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu
heille erään Kristuksen mukaan, jonka
prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja
naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla.
Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut
aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan,
josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan,
jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat
kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa
Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa
tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu
Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon
vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt
ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen
teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat
ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja
luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä
ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista
lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus
olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin
käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme
Tacitukselta kristinuskoa koskien?7
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan,
Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus
tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen
hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on
lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa
keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari
syytti tapahtumasta kristittyjä.
1.1.2 Thallus
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty
historioitsija Julius Africanus kokosi ja
kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin
vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen
tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman
yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja
maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat
Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä
pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa
kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun
mielestäni."
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi
maailmanhistorian Troijan tuhosta aina
ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti.
Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen
teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen
historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti
juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus
viittaa myös toiseen historioitsijaan,
Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen
hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi
auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä
yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin
kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja
hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä
pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa
ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä,
joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli
sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan
kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut
jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki
löytämään kyseessä olevalle pimennykselle
nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen
Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän
itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja
näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä
pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi
ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa
Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se
oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma".
Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli
kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137
jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna
33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että
"kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa
tähdet näkyivät taivaalla.10"
1.1.3 Josefus
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus
kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa
kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen
tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka
pitävät mainintaa:
a) Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin
kuuluvana.
b) Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä
lisäyksenä.
c) Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana,
johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.
Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä
ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi
kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia
asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka
mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset
ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli
Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä
Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä.
Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä
rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan.
Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille
elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat
ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa
hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa
lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen
mukaansa kristityiksi.11
Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee
pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta
ja vastaan.
Puoltavat argumentit:
1) Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä
käsikirjoituksista.
2) Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3) Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen
kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt
mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen
käsittelyn yhteydessä.
4) Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen
käyttämää.
5) Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa
Antiquities ei ole kyseenalaistettu,
todistustaakka on skeptikoilla.
Vastustavat argumentit:
1) Sisältö on liian kristillistä juutalaisen
kirjoittajan kirjoittamaksi.
2) Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät
lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että
Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.
3) Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän
kertomuksen.
4) Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka
eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa.
Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten
miestemme…", jossa Josefus käyttää monikon
ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.
5) Joistain käsikirjoituksista (ns.
slaavilaisesta versiosta) on löydetty
interpolaatioita.12
1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin
Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen
arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon
sisältyi myös tämä Josefuksen maininta
Jeesuksesta.13 Kyseisen käsikirjoituksen on
tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin
piispa Agapius.
Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus.
Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin
olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista
ja muista kansoista tulivat hänen
opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet
kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista
oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet
opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen
heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen
ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli
Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet
ihmeitä.14
Professori David Flusserin mukaan tämän
arabiankielisen version luotettavuuden puolesta
puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu
kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä
Jeesuksen kuolemaan.15 Kristityt tuskin olisivat
poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt
että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen
johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta
Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin
siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli
myöhempiä lisäyksiä.16 Ilmeisesti
arabiankielisessä versiossa ei ole näitä
kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan
pitää siltä osin luotettavana.
Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena
Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum)
suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä,
jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea
lisäystä lukuun ottamatta aito.17 Lisäyksinä
pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä
yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa
Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia
Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin
tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie –
kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä
yhtäläisyyksistä.18 Goldbergin mukaan sekä Luukas
että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä.
Johtopäätökseensä Goldberg on tullut
vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia
seikkoja
Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista,
Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin
kivitettäväksi Jumalan pilkasta. 19 Jaakob,
Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan
siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä.
Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain
aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa
ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli
olemassa jo tuolloin. Mm. tämän Josefuksen
maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta
kristinuskon perustajana. Se, että Josefus
käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee
ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä
myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.
Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta
voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja
kristinuskoa koskevia asioita:20
1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka
tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä
juutalaisia että kreikkalaisia.
3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4) Kuolemantuomio toteutettiin
ristiinnaulitsemalla.
5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen
kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää
ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa
levittämistä.
7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat
häntä messiaaksi..
1.1.4 Uuden testamentin kirjoittajat ja
historiallinen Jeesus
Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa
evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr.
Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon
vastaista propagandaa, kuten Matteuksen
evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.21
Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä
edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan
Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi
todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei
evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt
sellaista. Yleensähän voimakas propaganda
herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi
mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt
keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään
hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti
vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja
maantieteellisiin paikkoihin.
1.1.5 Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä
Jeesuksesta
Edellä mainitut kolme ei-kristittyä
historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-
kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita
kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat
mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje
pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli
kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti
pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden
etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä
juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa
teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän
valtakuntansa tuhottiin."22 Ei ole täysin varmaa,
mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut
tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin
kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin
kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr.
Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin
120 jkr, keisari Neron rankaisemiin
kristittyihin.23 Plinius puolestaan kirjoittaa
vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja
jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat
Kristukselle niin kuin Jumalalle.24
Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta
pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin
yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin
minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta
pidetään kyseisessä teoksessa vääränä
profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja
jopa ihmetekonsa tunnustetaan.25
Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen
todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden
puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen
vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston
perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa
Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen
epähistoriallisuudesta hylätä. Toisaalta
mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää
tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen
olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden
vahvistaminen.
x x x x x x x x x x x x x x x x x
1 Evans C. A. "Life-of-Jesus Research and the
Eclipse of Mythology," Theological Studies 54
(1993):7, n. 22. Lain. Yamauchi E. M. "Jesus
Outside the New Testament: What Is the Evidence",
teoksessa Jesus under Fire ed. Wilkins &
Moreland, (1995) Grand Rapids, Michigan,
Zondervan Publishing House.
2 Doherty E. "Jeesuksen arvoitus - Oliko olemassa
ihmistä Jeesus Nasaretilainen?"
3 Yamauchi E. M. "Jesus Outside the New
Testament: What Is the Evidence",
4 J. P. Holding, Shattering the Christ.Myth - The
Reliability of the Secular References to Jesus.
www.integrityonline15.com/jpholding/tekton//Tekton
_TOC.html
5 Tacitus, Annaalit 15, 44. Risto Santalan
kirjassa Juuret 1, s.19
6 J. P. Holding, Shattering the Christ Myth.
7 Habermas G., 1996, The Historical Jesus -
Ancient Evidence for the Life of Christ, College
Press, 189
8 Miller G., Extrabiblical Witnesses to Jesus
before 200 a.d.-Thallus (c. 50-75ad).
9 Huomaa sama aika suhteessa Matteuksen
kertomukseen.
10 Meier P. L 1968, Pontius Pilate. Wheaton,
Tyndale House, 366
11 Santala R. (1985) Kristinuskon juuret, osa 2,
Raamattu- ja evankeliointipalvelu. ss. 26-27
12 Interpolaatio tarkoittaa myöhempää lisäystä.
13 Pines S. (1971) An Arabic Version of the
Testimonium Flavianum and Its Implications,
Jerusalem: Israel Academy of Sciences and
Humanities.
14 Kirjoittajan käännös Charlesworthin Jesus in
Judaism olevasta englanninkielisestä versiosta.
s. 95.
15 Flusser D., "New Evidence on Jesus´Life
Reported," The New Work Times, Febru ary 12,
1972, 1, 24.
16 Edwin Yamauchin haastattelu kirjassa The Case
for Christ, Strobel L (1998) s. 79
17 Meier J. (1992) A Marginal Jew: Rethinking the
Historical Jesus, New York, Doubleday.
18 Goldberg G.J "The Josephus-Luke Connection"
The Journal for the Study of the Pseudepigrapha
13 (1995), ss. 59-77
19 Näin mm. Johtavat Josefus-tutkijat John Meier
ja Louis Feldaman. Kts. Meier J. A Marginal Jew,
ss. 57-59 Lain. Evans C. A. (1995) "What Did
Jesus Do?" Jesus Under Fire
20 Habermas G. (1998), s. 195
21 Matt 28:15
22 Bruce F.F. (1960) New Testament Documents-Are
They Reliable, Inter Varsity Press, Downers
Grove, Illinois, 5. Painos, s. 114
23 Life of Nero, Suetonius. (xiv)
24 Bruce, (1960), 119.
25 Young J. (1986), The Case Against Christ,
Hodder and Stoughton, s. 138
Vastaukset 41
Vanhimmat
Viestissä oli hyvin useita eri näköaloja
selitettyinä. Tarkemminkin niitä voisi tutkia ja
miettiä. Marx ja Engels eivät olleet ensimmäiset,
jotka eivät oleet vakuuttuneita Jeesuksen
historiallisuudesta. Ensimmäiset myyttisen
Kristusteorian puoltajat löytyvät jo kristinuskon
syntyajoilta, gnostikoiden parista. Siitä lähtien
on sitä näkemystä aina ajoittain tuotu pintaan,
mutta näkisin myös samoin, että suhteellisen
pienet ryhmät ovat tuota mieltä. Ja kaikillahan
on vapaus olla mitä mieltä haluaa.
josta puolueettomuus oli kaukana. Tekstissä
mainittiin "todisteita", samoja, joista aina
jauhetaan. Kuitenkaan yhtäkään oikeaa todistetta
Jeesuksesta ei ole.
Tuotakin kommenttia voisi pitää erittäin
asenteellisena.
Oletko jo tutkinut mitä tarkoittaa sana todiste?
Oletko lukenut ne linkit jotka olen sinulle
antanut tutkittavakis? Kerrotko mitä siellä
kerrottiin sanoista todiste eli proof, evidence,
primary source, secondary source. Kerrotko vielä,
jotta kommunikoidessamme tietäisin, että olet
lukenut ja yrittänyt ainakin ymmärtää niitä
termejä, että mikä ero on historiallisella
todisteella, tieteellisellä todisteella ja
laillisella todisteella?
Tutkimus voi alkaa puolueellisuudesta tai
puoluettomuudesta, mutta luonnollisesti
lopputulos voidaan kategorisoida johonkin
luokkaan, yleensä asiaan otetaan jollain tavalla
kantaa ja näin siitä tulee "puolueellinen"
johonkin suuntaan. Jos ei oteta kantaa, niin
silloin tietenkään puolueellisuutta ei ole.
Vastaathan jokaiseen kysymykseen erikseen joita
esitin? Tämä on pyyntö :-)
JA tiedän, että Jeesuksen historiallisuudesta ei
ole olemassa ensimmäistäkään todistetta.
Pysyn kannassani, vaikka toistoksi meneekin.
Asia nimittäin on harvinaisen yksiselitteinen,
Jeesuksesta eivät historiantutkijat tunne yhtäkään
todistetta. Jos olisi todiste/todisteita, niin
sinähän ystävällisesti esittäisit minulle
sen/niitä. Vielä ei ole kuulunut ensimmäistäkään
todistetta.
Et vastannut kaikkiin kysymyksiini, vaikka pyysin
kohteliaasti sinua, luethan ne uudelleen ja
palaat asiaan?
Ei tosiaan OLE ainutakaan todistetta. Odotelkaa
vaan silti vielä toiset parituhatta vuotta niin
eiköhän se jo sitten tämä taikausko ole kadonnut
lopullisesti maanpäältä. Rauhallista odotusta.
Keksikää edes jotain järkevää tekemistä
odottelunne ajaksi. ettei aika tule pitkäksi.
Esitä ne pyyntösi sille jumalallesi. Missähän on
piileksinyt jo parituhatta vuotta. Siis missä
jumala piileksii?
Ei Jumala missään piileksi,hän on
kaikkialla.Ainoastaan teiltä riekkujilta ja
pilkkaajilta hän tuntuu olevan piilossa koska te
ette häntä tunnista.Sokeutta kun on
monenlaista.Te syytätte uskovia sokeiksi vaikka
itse olette.
että Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt. Miksi
pyytäisin Häntä siis näyttäytymään? Mitä minä
pyydän Jumalalta on, että Korkein aukaisisi
ihmisten silmät. Oikeastaan ihminen piileksii
Jumalalta. Ihminen laittaa silmät kiinni ja
piilottaa päänsä kuin strutsi maakoloon ja huutaa
"Missä Jumala piileksit?!"
että itse Pakana(M):kin epäilee jo
mielessään: "ehkä Jeesus sittenkin oli
olemassa..." :-)
historiallinen henkilö. Se on fakta, eikä mikään
mielipide. Voihan joku uskoa vaikka keijuihin.
Minä en puhu uskosta, vaan vain Jeesuksen
historiallisuudesta. Tosin en kyllä uskokaan ko.
herraan.
Kerroppa näkevä missä se jeesus sitten luuraa kun
toiset ei näe?
Jos olisit historioitsija, niin et koskaan
väittäisi päätelmiesi olevan faktaa eli
todellisuutta vastaava totuus. Ne ovat päätelmiä,
eli mielipiteitä. Historiantiede ei voi tehdä
faktaa, koska se ei ole kokemuksellinen tiede,
kuten luonnontieteet. Uskosi ja mielipiteesi
pitävät yhtä.
Niin, et ole vieläkään vastannut pht:n kysymyksiin,
vai ajatteletko, että jos katsoisit annetut linkit
ja vastaisit kysymyksiin, niin mahdollisesti
joutuisit perumaan sanojasi johtuen joittenkin
termien väärinkäytöksestä?
tai ei, itse luin artikkelin mielenkiinnolla,
enkä roomalaisesta osuudesta löytänyt virheitä.
Josefuksen teksteistä Matti Kankaanpää (kohosi
kunnioitus helluntailaisia kohtaan), mainitsi
argumenttia puolesta ja vastaan (itse olen sillä
kannalla että ovat implantteja), ja
lähdeluettelokin oli aivan asiallinen.
Minulla ei ole tarkoituksen lähteä väittelyyn,
harrastukseni on tuon ajan historia, ja tällä
hetkellä sen ajan kieli askarruttaa. Rooman
imperiumissa hallintokielihän oli latina, paitsi
sen itäisessä osissa, jossa se vanhastaan oli
kreikka, eivätkä roomalaiset syystä tai toisesta
halunneet vaihtaa tätä. Siksipä kysyn, toisesta
keskustelussa kirjoittamastasi:
> Siitä, miksi evankeliumit tuskin ovat totta, on
kirjoitettu kokonaisia kirjoja. Perusteita on mm.
kreikka alkukielenä, sekä se, että ne eivät edes
toimisi aramean kielisinä.
Miltä pohjalta olet perustanut tämän
mielipiteesi. Onko sinulla antaa
kirjallisuusvinkkejä, tai vaikka linkkiä
tutkimuksiin netissä?
Kysyn siis tätä aivan tosissani, ja olisin
kiitollinen vastauksesta.
No missäs jumalan teot.Ei ole pienintäkään
näyttöä mistään. Eli luurailee ja kyräilee sekä
piileksii. En kyllä minäkään jumalana edes
ilkeäisi näyttäytyä jos tämmöisen maailman olisin
väsännyt. Sotia, sairautta, nälänhätää ym. vain
pieni osa täällä pohjolan perukoilla ylipainoonsa
meinaa nääntyä.
Ei nämä taikauskoiset höperöt osaa kuin toistaa
niitä satukirjansa satuja. Historiantutkijana
myöskin en edes jaksa enää kuunnella näiden
lapsellisia satuja. Ei nämä hyvä uskoiset
terveitä ole samaa vaan jankkuttavat vailla
minkäänlaista tieto pohjaa. joutavan päiväisiä
höpöttäjiä.
Kyllä Pakana(m) voi väittää asiaa faktaksi, koska
hän näemmä pystyy näkemään sekä kauas
menneisyyteen, että tulevaisuuteen. Ehkä ottamaan
sieltä valokuvia ja todistamaan meille, että
kerrotut opetuslapset ja muut kuvatut henkilöt
salaisissa kamioissaan vehkeilivät koko tarinan.
Kyllä sellaista voi väittää, jos sattuu olemaan
jokinasteinen jumala, ja tuomaan meille todisteet,
missä kerrotaan, miten kirkonhuijaustarina syntyi.
SIlloin kaikki voivat nähdä, että se oli fakta.
Mutta koska kaikki eivät voi nähdä, että hänen
väiteensä olisi fakta, niin kaikkien ei tarvitse
uskoa sitä.
lähes vakuuttavalta :)
Oletpa vakuuttava historiantutkija.En luottaisi
sinun tutkimukseesi,voisin todistaa että olet
niin puolueellinen että et voisi olla rehellinen
tutkimuksessasi.Ja harjoittele kirjoittamaan
oikein,lisäksi voit tarkistaa tyylisi tuottaa
sisältöä.
Miksi Jumalan tekojen pitäisi olla jotain
ihmeellistä? Jos Jumala on luonut koko
maailmankaikkeuden ja luonnonlait, niin miksi hän
ei toimisi niiden kautta pääsääntöisesti? Onhan
sanottu, että Jumala on henki, joka on kaikkialla,
joten myös teot näkyvät kaikkialla.
Mitä tulee polttavaan kysymykseen kärsimyksestä,
niin on sanottu myös, että kärsimys kirkastaa
kruunun. Kärsimys opettaa ihmistä, mutta toisaalta
ihminen on niin huono oppimaan ja muistamaan, että
kärsimys unohtuu, ja ihminen tekee kärsimykseen
johtavat virheensä uudelleen.
On myös sanottu, että Jumala ilmenee
luomakunnassaan, eli Jumala ei piileksi, mutta
ihminen ei soisi vain nähdä Totuutta. Etsii ja
etsii, mutta ei soisi löytävänsä.
Jos olisit tiedemies, jakaisit varmaankin tietosi
meidän kanssamme. Aina löytyy joku joka kuuntelee,
vaikka niitä olisi harvassa. Mutta sallinet
jokaisen tehdä oman johtopäätöksensä, kun kyse on
historiasta. Mitä sanot sellaisesta väitetteestä,
joka löytyy mm. suomalisen kirjoittamasta kirjasta
"Historian tutkimus tänään": Historia ei ole
eksaktia tiedettä siinä mielessä, että historian
tapahtumia ei voida toistaa. Historian tiede on
sidottu tutkijan omiin tutkimuksiin ja päätelmiin
muiden tutkimuksista?
Tämän pohjalta historia ei voi väittää omaavansa
faktoja eikä totuutta, mutta kylläkin hyvin
vakuuttavia päätelmiä ja teorioita kaukaisista
historiallisista ajoista.
lähteitä tai linkkejä. Tsekkaan huomenna
työkoneeni.
että jos henkilöstä ei ole olemassa historiallisia
todisteita, niin hän ei ole historiallinen
henkilö.
Enhän väittänyt faktaksi, että Jeesusta ei ole
ikinä ollut, väitän vain sitä faktaksi, että
Jeesus ei ole historiallinen henkilö. Sehän ei
tarkoita, että Jeesus ei voinut elää.
Kantaa pitää ottaa, vaikka ei edes ymmärrä, mistä
puhutaan.
"Kantaa pitää ottaa, vaikka ei edes ymmärrä,
mistä puhutaan."
No tätähän sinulle on yritetty miehissä toitottaa
päivästä toiseen.
Alatko nyt jo itsekin tajuta??!!
Sekoittelet sanoja. Mutta määritelmäsi tarkentuu.
Et voi väittää, että Jeesusta ei ollut olemassa.
Voit väittää, että Jeesus ei ollut historiallinen
henkilö, mutta silloin määrittelet historiallisen
henkilön jollakin tavalla.
1. Uskallatko tarkentaa, mitä tämä historiallinen
henkilö on?
2. Millainen todiste tai argumentti tekee
henkilöstä historiallisen?
3. Kerrotko muita samanlaisia tapauksia historiasta
missä on käytetty samaa metodia?
Odottelen myös vastauksia niihin pariin muuhun
kysymykseen, joita tällä palstalla olen esittänyt.
Ei voi muuta sanoa.
Komeeta tekstiä Herrastamme.
>Otteita Matti Kankaanniemen kirjasta
>Nasaretilaisen haaste.
Oma teksti tekisi älykkäämmän vaikutuksen.
>b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus
>tuomitsi hänet kuolemaan.
Oli muuten prefekti (praefectus) eli se itse
kunkin tarkkuudesta.
mitäs lähteestä tänä päivänä tiedämme, että hän
oli prefekti? Ja mistä syystä Tacitus ehkä
erehtyi?
Jos tiedät, niin kymmenen pistettä ja
papukaijamerkki.
ja odottelen vastausta myös.
Tässä teksti säilyneiltä osin
>S TIBERIEVM
>NTIVS PILATVS
>ECTVS IVDA E
Netistä löytyy kuvaa itse kivestä. Kivi löytyi
Kesareasta joten se auttanee hakemisessa.
puoli vastausta. Nyt vielä jälkimmäinen, miksi
jopa Tacitus saattoi erehtyä arvonimestä?
>>>>Jerry Falwell 22.11.2001 klo 19.56
>Otteita Matti Kankaanniemen kirjasta
>Nasaretilaisen haaste.
Oma teksti tekisi älykkäämmän vaikutuksen.
>b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus
>tuomitsi hänet kuolemaan.
Oli muuten prefekti (praefectus) eli se itse
kunkin tarkkuudesta.
Olisiko totuuden etsinnässä joskus viisasta
ohittaa oman älyn tarjoilunkaipuu?
Mitä tulee prokuraattorin ja prefektin
toimenkuviin, niin ne ovat paljon yhteneviä.
Molemmat voivat olla mm. maaherroja ja
varainhoitajia. Prokuraattori voi virkamiehen
imagossaan olla enempi myös sotilasvirkamies.
Ehkäpä Pontius Pilatus on omistanut molemmat
arvonimet ajallaan.
Ehkä ko. teksti onkin kristittyjen lisäys
Tacituksen tekstiin.
joku halusi lavastaa alkukristityt tekemällä
jäljitettävissä olevia väärennöksiä?
lähempää totuutta. Roomalaisten maaherrojen
virkanimet olivat yleensä procurator, syy tähän
poikkeukseen on vain arvailujen varassa.
Tämä kivi, johon oli kaiverrettu Pilatuksen nimi
ja arvonimi, löydettiin Caesareasta 1960 luvulla
(jKr.). Tätä ennen historia tunsi hänet
ainoastaan Tacituksen kautta (jopa epäiltiin
hänen olemassaoloaan). Epäilys siitä, että tuo
kohta Annaaleissa olisi ollut implantti törmäsin
ensi kertaa tällä palstalla, ja sitä myötä
ateistien sivuilta. Tätä ennen olin lukenut
Tacituksesta montakin historiikkia, enkä missään
ole ollut mitään mainintaa hänen tekstien
väärennöksistä.
Sitä paitsi, tässä nimenomaisessa tekstissä
kristityt kuvataan juuri sen aikakauden
asenteilla. Eikö joku väärentäjä olisi kuvannut
kristittyjä hieman positiivisimmin?
Tacitus käytti oman aikansa nimikettä eikä
huomannut vaihdosta aikaisempaan. Muistaakseni se
oli Claudius kun yhtenäisti nimikkeitä
prokuraattoriksi eli Tacituksen aikaan suunnilleen
kaikki olivat prokuraattoreita (ellei sitten
korkeampia, mutta se onkin toinen juttu).
>Ehkäpä Pontius Pilatus on omistanut molemmat
>arvonimet ajallaan.
Ajallaan ehkä, ei missään nimessä yhtäaikaa.
Tacitus oli varsin tarkka historioitsija, mutta
tämähän oli sinä aikakautena todella
sivuhuomautus. Virhe on voinut lipsahtaa vaikka
kopioitaessa, sillä alkuperäistekstihän ei ole
tallella. Mutta tähän mitättömään virheeseen on
turha takertua epäilyihin koko tekstin
väärennyksenä.
Kiitos, täytyy tarkistaa tuo asia, mitä
mainitsit. Itse olen keskittynyt tutkimaan
lähinnä ensimmäisen vuosisadan loppupuoliskoa, ja
silloin maaherrat olivat procuraattoreita.
oikeassa olit. Prefekti nimitys vaihdettiin
vuonna 44 (jKr.) prokuraattoriksi, eli juuri
Claudiuksen aikaan.
Aina sitä oppii uutta, en ollutkaan törmännyt
tähän tietoon, ja näiden roomalaisten virkanimien
kohdalla onkin joskus tehnyt repiä hiuksia. Tämä
Clauduiksen uudistus selittääkin monet
sekaannukset.
En kuitenkaan jaksa uskoa, että Tacitus olisi
langennut näin alkeelliseen virheeseen. Luulisi
siihenkin aikaan jonkun vahingoniloisen
pilkunviilaajan huomauttaneen asiasta.
Mutta, niin tai näin, sinulle kymmenen pistettä
ja virtuaalipapukaijamerkki. Kiitokseksi tiedosta
lisään vielä pari enkelikuvaa, näin
uskispalstalla kun olemme.
Oppii uutta, vaikka en oikein historiaa
hallitsekaan. Jotenkin historiassa
loikkelehtiminen vain kiinnostaa sattumoisin
paikoitellen kautta aikain historian ja
madonreikäin. Kirjavinkki aivan muista
maailmoista: Leena Tähtinen, kuolleiden kanssa
kassajonossa ja Martin Rees, Ennen alkua.