Onko diagnoosista haittaa myöhemmässä elämässä?

Älä vain hae itsellesi diagnoosia! Se vaikuttaa tuleviin työnsaantimahdollisuuksiin, se on ihan tutkittu juttu. Valitettavasti asia on näin. Mielenterveyspotilaat (entisetkin) ovat työnantajien silmissä häntäpäässä.

Burn out ei ole muuten virallinen diagnoosi. Yleensä se etenee masennukseksi ja se on sitten se diagnoosi.

Burn out ei ole diagnoosi etkä jälkikäteen varmaankaan tarvitse sellaista.

Diagnoosit eivät vaikuta työnhakuun terveysalalla ellet itse tuo sellaista julki. Ja miksi toisit, jos kyseessä on burn out? Tiedän monia, joilla on jos minkälaista mielenterveysongelmaa, mutta he ovat sairautensa kanssa suht tasapainossa ja pystyvät elämään "normaalia" elämää. Mikäli ongelmat haittaavat työntekoa vaarantaen esim. potilasturvallisuuden, voi olla syytä harkita etukäteen alan sopivuutta tai jo alalle kouluttautuneena sairaslomaa. Kaikki sairastavat niin yksilöllisesti ja oireet ilmenevät eri tavoin ja eri voimakkuudella.

Itse kerroin haastattelussa suoraan ja pääsin sisään. Haasteellista ajoittain, mutta loppujen lopuksi ne kasvattavat ja valmistavat minua paremmaksi hoitajaksi.

Ihan uusi väitös aiheeseen liittyen:
VTM Esa Aromaan psykologian väitöskirjan ”Suomalaisen väestön asenteet mielenterveyden häiriöistä kärsiviä kohtaan”

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/37001

https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2011/12/tiedote-2011-12-01-10-14-23-326070