Tarkkaavaisuushäiriötä & dysfasia & erityisluokka

Vaikea kysymys: toisaalta suodatetaan mutta toisaalta ei voi mennä diagnoosin taakse turvaan vaatimatta lapselta peruskäyttäytymistä. Tällainen lapsi tarvitsee usein selkeät rajat niin kotona kuin koulussakin selkeät arkirutiinit.

Tämä voi kuulostaa tylyltä, mutta sanon sen 15 vuoden kokemuksella omasta ja tuntemistani nk erityislapsista. Sillä jos asioihin ei varhain puututa, ne ovat vanhempana entistä suurempia.

Eiköhän olisi aika yhdessä rauhassa pohtia tilannetta ja miettiä, mikä avuksi. Paikalle varmaan olisi hyvä kutsua muitakin pohtimaan. Tiedän kuntien rahojen olevan tosi tiukassa, mutta olisiko mitään saumaa henk.kohtaiseen avustajaan edes lyhyeksi ajaksi.

^Kiitos vastauksestasi:)
Tyttö ei niinkään ole huono tapainen, peruskäytös on hallinnassa, mutta ei jaksaisi tarkkaavaisuuden puutteen vuoksi istuksia 45 min täysin paikallaan ihan hiljaa.
Kotona rajat hallussa, ei siellä mitään pulmia ollut koskaan. Koulussa ope tahtoo tehdä tavallaan, resurssit eivät riitä mihinkään ylimääräiseen ja siellä ongelmat pelkästään ovatkin. Sitäpä tässä mietiskelin, että millä siihen puututaan...pohditaan;)

Eipä tuossa ainakaan voi muuta kuin itse keskustella lapsen kanssa omalta osaltaan, mutta kyllähän tuo olisi yhteisneuvottelun aika koulun kanssa. Miksi he eivät ole esittäneet mitään ehdotusta, kuinka toimitaan? Onpas hassua.

Sitä tässä kotonakin mietitään, puhutaan tytön kanssa käytöksestä. Liikaa emme tahdo "motkottaa", että säilyy kuitenkin positiivinen asenne kouluun. Kotona ei edelleen mitään ongelmaa, tekee läksyt jne täysin keskittyneesti jne.
Mitä tarkoitat " miksi he eivät ole esittäneet ehdotuksia kuinka toimitaan"?
Ihan positiivisessa mielessä?