Mark. 16:16

separatist kirjoitti:

Markus 16:16.

”o pisteusas kai baptistheis sôthêsetai o de
apistêsas katakrithêsetai”

kieliopillinen analyysi:

o = määr.art., nominatiivi, mask., yksikkö. Tässä
käytetään substantiivina
pisteusas = verbi, partisiippi, aoristi aktiivi,
nominatiivi, mask., yksikkö
kai = konjunktio, koordinoiva
baptistheis = verbi, partisiippi, aoristi
passiivi, nomin., mask., yksikkö
sôthêsetai = verbi, indikatiivi, futuuri,
passiivi, 3 pers., yksikkö
o = määr.art., nom., mask., yksikkö. Käytetään
tässä substantiivina
de = konjunktio, koordinoiva
apistêsas = verbi, part., aor. akt., nom., mask.,
yksikkö
katakrithêsetai = verbi, indikatiivi, futuuri,
passiivi, 3 pers., yksikkö

sana sanalta:

”joka uskoo ja kastetaan tulee pelastetuksi joka
mutta/ja ei usko tulee tuomituksi”

eli…

”Joka uskoo ja kastetaan tulee pelastetuksi, ja
joka ei usko tulee tuomituksi”

Engl. : ”He who believes and is baptized shall be
saved, and he who believes not shall be condemned”

Joku sanoi että tulisi pikemminkin lukea
näin "joka tällä hetkellä uskoo ja on joskus
kastettu, on tällä hetkellä pelastumassa". Mutta,
alkukieli ei anna näin ymmärtää tässä
tapauksessa. Verbi ”pisteusas” (uskoo) on aoristi
muodossa. Se tarkoittaa yleensä että tapahtuma
jota verbi kuvaa on kertakaikkinen. Jos Pyhä
Henki olisi tahtonut kuvata jatkuvaa uskomista
Hän olisi hyvin voinut käyttää preesens muotoa,
vrt. Joh. 3:16 ”pisteuôn” (preesens aktiivi).
Mutta, vaikka verbi ”uskoa” on tässä aoristi niin
se ei tarkoita etteikö kyseinen ihminen tämän
uskomisen jälkeen vielä jatkaisi uskomistaan.
Tämän jakeen uskon kohde on edellisen jakeen
(j.15) evankeliumi. Evankeliumi on Hyvä Sanoma.
Sana ”kastetaan” (baptistheis) on samaten
aoristi, kertakaikkinen tapahtuma. Alkukieli ei
sano ”joka jatkuvasti uskoo ja jatkuvasti tulee
kastetuksi”. Jos näin olisi niin verbit olisivat
preesens muodossa. Mutta, nyt lukee ”joka uskoo
(evankeliumin, kerran) ja kastetaan
(kristillisellä kasteella, kerran) tulee
pelastetuksi jne”. Joku voi nyt vastustaa sanoen
että uskominen ei ole kertakaikkista vaan
jatkuvaa. Vaikka raamattu tässä asiayhteydessä
puhuu kertakaikkisesta tapahtumasta niin se ei
ole ristiriidassa itsensä kanssa. Raamattu
opettaa että joka on uskonut evankeliumia
(kääntymyshetkellä, joka on kertakaikkinen
kokemus) koko ajan uskoo sitä. ”Tulee
pelastetuksi” on varma lupaus apostoleille. Tässä
voidaan väitellä tarkoittaako tämä kirkastumista
vaiko maan päällä tapahtuvaa syntien anteeksi
saamisen kokemusta (kääntymyksessä). Tästä en ala
nyt väittelemään. ”Joka ei usko (evankeliumia)”
tulee Jumalan tuomitsemaksi. Raamatun
kokonaisilmoituksen perusteella tiedän että tässä
kyseinen tuomio on kadotustuomio, vaikka
asiayhteys ei puhu tarkasti sanottuna
kadotuksesta. KR-38 on valinnut ankaran
sanan ”tuomitaan kadotukseen”. Se on samalla
linjalla kuin Kuningas Jaakon käännös; ”shall be
damned”. Samoin William Tyndalen käännös 1500-
luvulta, ja vanha Biblia – ”kadotetaan”. Nämä
ovat oikeutettuja käännösvaihtoehtoja. Sana ”ei
usko” (apistêas) on aoristi muodossa, eli
puhutaan jälleen kertakaikkisesta (epä-)
uskomisesta. Ja niin myös Raamattu opettaa, että
jos joku ei kerran usko evankeliumia, niin ei
tämä myöskään jatkuvasti sitä usko. Ja
päinvastoin, jos joku kerran uskoo evankeliumia
niin hän myös jatkossa sitä uskoo. Tämä on
raamatun selvä opetus.
Mutta, sitten on se ongelma, että te kysytte:
Mikä on pelastuksen ehto tämän jakeen mukaan?
Onko se sekä usko että kaste? Vai onko se usko
ainoastaan? Vai onko se usko kasteeseen? Mutta,
nämä kysymykset ovat täysin vääriä. Sillä,
raamattu opettaa selvästi että se pelastus josta
kirjoitukset puhuvat on täysin ilman ehtoja
Aabrahamin siemenelle. On ihan turha kysyä onko
kaste, vaiko, usko ja kaste, vaiko usko ja
parannus jne. pelastuksen ehto/ehtoja. Joka on
joskus uskonut tai tällä hetkellä uskoo
ehdollista evankeliumia ei ole uskonut sitä
evankeliumia josta Mark. 16:15 puhuu.
Luonnollinen ihminen uskoo että pelastus on
ehdollinen. Toinen uskoo että sen ehto on usko,
toinen uskoo että ehto on ”ratkaisu”, kolmas
uskoo että ehto on usko ja kaste jne.
Oikeampi kysymys olisi tässä; ”minkälainen usko
on se usko jonka omistaja pelastetaan?” Myös
tulisi kysyä, miten määritellään tämän jakeen
sana ”uskoo”? Raamattu opettaa että usko, joka
esiintyy Jumalan lapsen sydämessä, on Jumalan
lahja tälle, armosta, joten se ei voi olla ehto.
Itse asiassa Jumalan antama usko on pelastuksen
hedelmä ja seuraus, eikä sen syy tai ehto.
Jumalan lapsi uskoo koska on pelastettu. Jumalan
lapsi uskoo koska Jumala hänet uudesti synnytti
ylhäältä. Ensin uudesti synnytetään ylhäältä,
sitten sydän uskoo evankeliumin. Tämä jae; ”Joka
uskoo ja kastetaan tulee pelastetuksi, ja joka ei
usko tulee tuomituksi”, on yksinkertainen
toteamus apostoleille (Mark. 16:14). Se ei ole
mikään ”ota tai jätä” tarjous hengellisesti
kuolleille syntisille. Se ei ole mikään opetus
ehdoista pelastumiselle. Joka vihaa totuutta on
mielissään kun saa opettaa ja uskotella että on
ehtoja pelastumiselle. Hän voi kuulostaa hyvinkin
nöyrältä opettaessaan että ”Jumala ei aseta muita
ehtoja pelastumiselle kuin uskoa Jeesukseen”.
Mutta tällaisella toteamuksella hän kumoaa kaiken
mitä raamattu opettaa armosta ja evankeliumista.
Raamattu selvästi opettaa että pelastus on täysin
ja kaikin puolin armosta, eikä edes yksikään
pelastuksen aspekti ole ehdollinen. Joka on
uskonut ehdollista pelastusta on uskonut toista
evankeliumia, ja on olemassa ainoastaan yksi
raamatullinen evankeliumi, joka on Jumalan voima
pelastukseksi jokaiselle joka uskoo (Room. 1:16).
Kun tutkitte tätä jaetta, Mark. 16:16, pitäkää
huoli ettei tulkintanne ole ristiriidassa
Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa mitä
pelastukseen ja uskoon tulee, eikä eritoten UT:n
kanssa ristiriidassa.

Evankeliumi on tietty sanoma. Sana evankeliumi
tarkoittaa Hyvä Sanoma. Kenelle tämä evankeliumi
on Hyvä Sanoma? Tämä on tärkeä kysymys. Onko se
Hyvä Sanoma jokaiselle joka kuulee sitä
fyysisillä korvillaan? Ei, raamattu ei näin
opeta. Vaan, se on Hyvä Sanoma ainoastaan
sille/niille jotka kuulevat sitä (Hyvää Sanomaa)
hengellisillä korvilla. Kenellä on hengelliset
korvat? Raamatun mukaan ainoastaan sellaisella
ihmisellä jota Jumalan Henki on synnyttänyt
ylhäältä hengelliseen elämään. Ainoastaan
sellaiselle yksilölle evankeliumi on Hyvä Sanoma.
Sitten tulee myös kysyä mitä evankeliumi on? Onko
se ns. ”armotarjous” jokaiselle ihmiselle? Ei,
raamattu ei näin opeta. Vaan, evankeliumi on
objektiivinen julistus johon sisältyy tiettyjä
yksityiskohtia. Raamatullisen evankeliumin ydin
on Kristus ja Hän ristiin naulittuna. Eli
Jeesuksen Kristuksen persoona ja Hänen työnsä.
Kuka Hän on? Miksi Hän tuli? Mitä Hän teki? Mitä
Hän sai aikaan tekemisellään? Näihin kysymyksiin
raamatullinen Hyvä Sanoma antaa vastauksen. Voi
myös oikeutetusti sanoa että Kristus ristiin
naulittuna on evankeliumi (ns. pähkinän
kuoressa). Onko evankeliumi sattumanvarainen
sanoma, jolla on potentiaalia synnyttää uskoa
kenen tahansa sydämeen? Ei, raamattu ei näin
opeta. Evankeliumi ei hyödytä yhtään sellaista
ihmistä joka ei kuule sitä hengellisillä
korvilla, eli jota Jumala ei ole synnyttänyt
ylhäältä. Ainoastaan ylhäältä synnytetylle
evankeliumi on Hyvä Sanoma.

Minkälainen usko on se usko jonka omistaja tulee
pelastetuksi? Se on hyvin tärkeä kysymys.
Raamattu opettaa että se usko on täysin Jumalan
lahja, armosta. Se ei ole ns. ”historiallinen
usko” joka ainoastaan totenapitää tiettyjä
totuuksia Kristuksesta, ristiinnaulitsemista,
hautaamista, ylösnousemusta jne. Tällainen usko
mielellään myöntää että kaikki nämä tapahtumat
ovat totta. Tämä usko voi olettaa että
se ”riittää” että uskoo nämä tosiasiat. Demonit
uskovat nämä tosiasiat eivätkä kiellä niitä, ja
vieläpä vapisevat. Mutta tällainen usko ei näytä
että olisivat pelastettuja. Jumalan antama usko
joka uskoo Hyvää Sanomaa kuullessaan sitä
hengellisillä korvilla on kokosydäminen usko. Se
ei ole ns. ”järkiratkaisu”. Kun ylhäältä
synnytetty (eläväksi tehty) syntinen ensimmäistä
kertaa uskoo raamatullista Hyvää Sanomaa hänen
uskomisensa on kokosydämistä. Eli nämä sydämen
osa-alueet ovat mukana; ymmärrys, omatunto,
tunteet sekä viimeisenä tahto. Joka sanoo tai
opettaa että kun uskoo (Jumalan antamalla
uskolla) raamatullista Hyvää Sanomaa ensimmäistä
kertaa; ”siihen ei liity välttämättä tunteita”
opettaa harhaoppia eikä tunne Jumalaa eikä
Kristusta. Mutta, tässä täytyy huomauttaa että ei
ole kyse fyysisistä tunteista tai tuntemuksista,
vaan ainoastaan hengellisistä tunteista joita
ainoastaan Pyhä Henki Jumala voi tuottaa syntisen
sydämessä. Vaikka tiedän että on turha minun
opettaa tätä, siinä mielessä että vaikka mitä
minä sanoisin ja opettaisin niin se ei pysty
eläväksi tekemään ketään, niin samalla tiedän
että tätä tietoa ei voi pantata, sillä muutkin
sitä opettavat. Ja vaikka Kristus varoitti
heittämästä helmiä sioille niin koen että asian
selvittämisen tähden minun tulee jonkun verran
puhua tästä uskosta miten se ilmenee sydämessä
kääntymyshetkellä. On olemassa looginen
järjestys. Mutta ensin tähdennän että ilman
Hengen uutta syntymää tätä kokosydämistä
uskomista ei tapahdu. Mutta kääntymyksessä on
järjestys ja se voidaan ilmaista näin. 1.
Illuminaatio (ymmärrys avataan Pyhän Hengen
toimesta ottamaan vastaan hengellisiä asioita) 2.
Omatunto todistaa Hengen ilmoituksen
paikkansapitävyydestä ja syyttää Pyhässä Hengessä
3. Näiden kahden osa-alueen aktivoimisen jälkeen
seuraavat hengelliset tunteet joita Henki saa
aikaan ja ne ovat aina raamatun kanssa
yhtäpitäviä ja ylen voimakkaita 4. Viimeisenä osa-
alueena aktivoidaan tahto ja sekin on Hengen
ohjaama. Koska kyse on Pyhän Hengen
suverenisesta, voimallisesta, ja
vastustamattomasta operaatiosta ihmisen sydämessä
niin tapahtumien kuluessa yhtä aikaa voivat monet
sydämen osa-alueet olla aktivoituja. Tämän
kokosydämisen uskomisen lopputuloksena on aina
tietoinen kokemus syntien anteeksisaamisesta ja
runsas vakuutus pelastuksesta (1Tess. 1:5-6). Ja
tämän kokemuksen ja vakuutuksen antaja on Pyhä
Henki. Tämä vakuutus ei ole sitä että ihminen
puristaa hampaitaan yhteen ja sanoo, ”nyt minä
uskon tähän kaikella voimallani eikä minun tule
epäillä”. Jumalan antama usko ei missän vaiheessa
pistä ihmistä ponnistelemaan tai yrittämään
omassa voimassaan. Kokosydäminen usko on täysin
mahdoton asia ihmiselle, mutta niinkuin Herra
Kristus sanoo Jumalalle se on mahdollista.
Jumalan antama usko ei koskaan usko turhaan eikä
umpimähkään, vaan se on aina tehokas Pyhässä
Hengessä niin että kurja syntinen jolle tämä usko
suodaan kokee täyden armahduksen pyhän ja
vanhurskaan Jumalan edessä. Jumalan antama usko
ei koskaan anna syntiselle aihetta kerskailla
mistään muusta kuin Kristuksesta ja Hänestä
ristiin naulittuna. Ihminen joka uskoo Jumalan
antamalla uskolla ei jatkuvasti hoe miten
vaikeata oli ”tehdä ratkaisu Jumalan puoleen”.
Hän ei hoe mitään sellaista. Hän ei kerskaa
niistä asioista joista hänen ”täytyi luopua että
voisi tulla uskoon”. Hänet tyhjennettiin tyystin
Pyhän Hengen toimesta, armosta, eikä hänen
tarvitse kerskailla siitä ja siitä asiasta ”mistä
piti luopua” ”että voisin lähteä seuraamaan
Jeesusta”. Jos joku kysyy Jumalan uskon
omistajalta niin hän nöyränä vastaa että hän
Jumalan armosta sai laskea kaiken roskaksi
verrattuna Kristuksen tuntemiseen. Joku sanoi
viisaasti että ihminen pelastuu
(kokemuksellisesti) sillä hetkellä kun Jumala
tulee kirkastetuksi hänen sydämessään. Ja tämä
tapahtuu kääntymyskokemuksen aikana. Tämä
kokosydäminen usko joka on Jumalan armolahja
valituille ei ole iankaikkisen elämän ehto tai
pelastuksen syy jne. Tämä usko on osa Hengen
hedelmää. Se on iankaikkisen elämän todiste ja
seuraus, hedelmä. Se on eläväksi tekemisen
seuraus. Evankeliumin kuuleminen ei ole
pelastuksen ehto. Jumalan oma kuulee sitä
hengellisillä korvilla koska on jo ennen
kuulemista tullut synnytetyksi ylhäältä
(pelastetuksi, Tiit. 3:5), armosta.

Kaikki nämä siunaukset (uusi syntymä Hengestä,
kääntymys jne.) tulevat ajallaan Jumalan
valituille Kristuksen tähden ja Hänen kauttaan ja
Hänessä. Väärä usko ei todista mistään muusta
kuin epäuskosta ja epäusko todistaa sitä että
kyseinen ihminen ei tunne Isää eikä Poikaa
(2Joh.9). Väärä usko monesti vihaa sitä että sitä
kyseenalaistetaan, eikä se kestä tulla
koetelluksi raamatun kokonaisilmoituksen valossa
(Joh. 3:20). Väärä usko monesti yrittää puolustaa
itseään kliseillä tyyliin ”älä
tuomitse”, ”luuletko olevasi parempi kuin
muut”, ”oppi hajottaa mutta rakkaus
rakentaa”, ”tärkeintä on rakastaa Jeesusta” jne.
jne. Väärä usko tai epäusko ei ole kadotetuksi
joutumisen syy. Kadotetuksi joutumisen syy on se
että kadotustuomio tuli ihmisen ylle Aadamissa
(Room. 5:12-19). Pelastetuksi tulemisen syy ei
ole sydämen uskossa, samaten kuin kadotetuksi
joutumisen syy ei ole sydämen epäusko. Pelastus
on Herrasta. Ei ihminen voi mitään ottaa ellei
sitä hänelle ylhäältä anneta, armosta. Joka
pelastetaan se pelastetaan täysin Jumalan sulasta
armosta, joka kadotetaan se kadotetaan Jumalan
vanhurskauden tuomion mukaan. Evankeliumi ei ole
instrumentti jota Jumala käyttää uudesti
synnyttämään kuolleita elämään, vaan tämä on sen
tarkoitus – ”Jeesus Kristus …toi valoon elämän ja
katoamattomuuden evankeliumin kautta.” (2 Tim.
1:10). Jolla ei ole Jumalan antamaa uskoa sille
voi olla vaikea ymmärtää ja riemuita näistä
asioista sillä luonnollinen ihminen ei ota
vastaan sitä mikä Jumalan Hengestä on. Väärä usko
iloitsee kun saa tuoda jotain omaa Jumalan eteen.
Jumalan antaman uskon omistava iloitsee että
pelastus on kaikin puolin Herrasta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä