Kokemukset taivasmatkoista on mahdollista hylätä
ihmisten tietoisina kuvitelmina, mutta lasten
kohdalla tämä ei ole läheskään niin selvää. Melvin
Morse on tutkinut tätä asiaa-herätettyään itsekin
henkiin erään yhdeksänvuotiaan tytön:
Ensimmäistä kertaa Morse tapasi Katien elottoman
ruumiin teho-osastolla. Katie oli löydetty muutama
tunti aikaisemmin uima-altaassa kellumasta kasvot
alaspäin. Morse mietti, oliko Katie tyrkätty
altaaseen vai oliko hän joutunut sinne
epilepsiakohtauksen seurauksena. Morse tutki
Katien huolellisesti ja tuli siihen tulokseen,
että parhaimmillaankin Katiella oli
kymmenprosenttiset mahdollisuudet selvitä. Katie
oli sairain lapsi, jota Morse oli koskaan joutunut
hoitamaan, ja huolehtiessaan tytöstä Morse oli
koko ajan varma, että tyttö kuolisi. Mutta näin ei
kuitenkaan käynyt. Kolmen päivän kuluttua Katie
toipui täysin, ja kun hän oli tervehtynyt
tarpeeksi, Morse suoritti hänelle
jälkitutkimuksen.
Ihastelin Katiea hänen saapuessaan
vastaanotolleni. Katie oli kaunis vaaleatukkainen
tyttö ja käytökseltään hieman ujo ja pelokas.
Hänen silmistään loisti älykkyys, jota
hukkumisonnettomuuksia aina seuraava aivojen
hapenpuute ei ollut hämärtänyt. Hänen kävelyssään
tai toiminnoissaan ei ollut mitään epänormaalia.
Hän oli aivan tavallinen yhdeksänvuotias lapsi.
Katie muisti minut hyvin. Esiteltyäni itseni hän
kääntyi äitinsä puoleen ja sanoi:"Tuo on se, jolla
oli parta. Ensin paikalla oli pitkä lääkäri, jolla
ei ollut partaa, ja sitten hän tuli paikalle."
Katien kuvaus piti paikkaansa. Ensimmäisenä
hoitohuoneeseen saapui pitkä parraton lääkäri
nimeltä Bill Longhurst.
Katie muisti vielä lisää: "Ensin olin jossakin
isossa huoneessa, ja sitten minut siirrettiin
pienempään huoneeseen, jossa minusta otettiin
röngtenkuvia." Katie muisti aivan oikein sellaiset
yksityiskohdat, kuten esimerkiksi, että hänellä
oli "letku nenässä", joka oli hänen kuvauksensa
nenän kautta tehtävästä intubaatiosta. Useimmat
lääkärit suorittavat intubaation suun kautta, ja
se onkin yleisimmin televisiossa näytettävä tapa.
Katie kuvasi täysin paikkaansapitävästi myös muita
yksityiskohtia hänelle tehdyistä toimenpiteistä.
Muistan hämmästelleeni hänen tarkkoja kuvauksiaan.
Vaikka hänen silmänsä oli teipattu umpeen ja
vaikka hän oli ollut koomassa koko ajan, hän siitä
huolimatta kykeni "näkemään", mitä hänen
ympärillään tapahtui.
Kysyin Katielta rajaamattoman kysymyksen: "Mitä
muistat uima-altaassa olostasi?"
Tarkoitettako sitä, kun vierailin taivaan Isän
luona?" hän kysyi.
Oho, ajattelin."Tästä on hyvä alkaa. Kerro minulle
taivaan Isän tapaamisesta."
"Minä tapasin Jeesuksen ja taivaan Isän", Katie
kertoi. Ehkäpä se johtui hämmästyneestä ilmeestäni
tai ujoudesta, mutta keskustelutuokiomme päättyi
tältä päivältä siihen. Katie muuttui erittäin
vaivautuneeksi eikä halunnut enää jatkaa
keskustelua.
Annoin hänelle uuden tapaamisajan seuraavaksi
viikoksi.
Se, mitä Katie kertoi minulle seuraavalla
viikolla, muutti koko elämäni. Itse hukkumisesta
hän ei muistanut mitään. Ensimmäinen asia, jonka
Katie muisti, oli täydellinen pimeys ja tunne
siitä, ja tunne siitä, että hänen ruumiinsa oli
niin painava, ettei hän kyennyt liikkumaan. Sitten
hänen eteensä avautui tunneli, ja tuosta
tunnelista ilmestyi "Elisabeth".
Elizabeth oli "pitkä ja nätti", ja hänellä oli
kullankeltaiset hiukset. Hän kulki Katien rinnalla
ylös pitkin tunnelia, jossa hän näki kuolleen
isoisänsä ja tapasi useita muitakin ihmisiä.
Katien "uusien ystävien" joukossa oli kaksi nuorta
poikaa-"syntymää odottavaa sielua"-nimeltään Andy
ja Mark. Pojat leikkivät hänen kanssaan ja
esittelivät hänet monille muillekin lapsille.
Tietyssä vaiheessa matkaa Katielle näytettiin
väläys hänen kodistaan. Hän sai kuljeskella
talossa ympäriinsä ja katsella, kuinka hänen
veljensä ja siskonsa leikkivät omissa huoneissaan.
Yksi hänen veljistään leikki sotilasnukella
työnnellen sitä jeepissä ympäri huonetta. Yksi
hänen siskoistaan kampasi Barbie-nukkensa hiuksia
ja lauloi samalla erästä suosittua
rock-kappaletta.
Lopulta Elisabeth-joka ehkä oli Katien
suojelusenkeli-vei hänet tapaamaan taivaan Isää ja
Jeesusta. Taivaan Isä kysyi Katielta, halusiko hän
tulla kotiin. Katie purskahti itkuun ja sanoi
haluavansa jäädä Hänen luokseen. Sitten Jeesus
kysyi Katielta, halusiko hän nähdä taas äitinsä.
"Kyllä", kuului Katien vastaus, ja sitten hän
heräsi.
En ymmärtänyt kuulemaani ja aloin tutkia asiaa.
Tiedustelin Katien perheeltä heidän
uskonasioistaan. Halusin tietää, oliko hänet
opetettu uskomaan suojelusenkeleihin ja taivaaseen
johtaviin tunneleihin.
Katien äitin vastaus oli jyrkkö ei.
Syvällä sisimmässäni vaistosin, ettei mikään
Katien kokemista asioista ollut "opetettu" hänelle
ennen hänen hukkumisonettomuuttaan. Hänen
kokemuksensa olivat aivan tuoreita eivätkä ne
nousseet hänen muististaan.
Morse kaivoi esiin useita muitakin vastaavia
tapauksia, jotka saivat hänet vakuuttumaan siitä,
ettei lasten taivaskokemuksia voinut selittää
sillä, mitä he olivat aikaisemmin lukeneet tai
kuulleet.
ihmisten tietoisina kuvitelmina, mutta lasten
kohdalla tämä ei ole läheskään niin selvää. Melvin
Morse on tutkinut tätä asiaa-herätettyään itsekin
henkiin erään yhdeksänvuotiaan tytön:
Ensimmäistä kertaa Morse tapasi Katien elottoman
ruumiin teho-osastolla. Katie oli löydetty muutama
tunti aikaisemmin uima-altaassa kellumasta kasvot
alaspäin. Morse mietti, oliko Katie tyrkätty
altaaseen vai oliko hän joutunut sinne
epilepsiakohtauksen seurauksena. Morse tutki
Katien huolellisesti ja tuli siihen tulokseen,
että parhaimmillaankin Katiella oli
kymmenprosenttiset mahdollisuudet selvitä. Katie
oli sairain lapsi, jota Morse oli koskaan joutunut
hoitamaan, ja huolehtiessaan tytöstä Morse oli
koko ajan varma, että tyttö kuolisi. Mutta näin ei
kuitenkaan käynyt. Kolmen päivän kuluttua Katie
toipui täysin, ja kun hän oli tervehtynyt
tarpeeksi, Morse suoritti hänelle
jälkitutkimuksen.
Ihastelin Katiea hänen saapuessaan
vastaanotolleni. Katie oli kaunis vaaleatukkainen
tyttö ja käytökseltään hieman ujo ja pelokas.
Hänen silmistään loisti älykkyys, jota
hukkumisonnettomuuksia aina seuraava aivojen
hapenpuute ei ollut hämärtänyt. Hänen kävelyssään
tai toiminnoissaan ei ollut mitään epänormaalia.
Hän oli aivan tavallinen yhdeksänvuotias lapsi.
Katie muisti minut hyvin. Esiteltyäni itseni hän
kääntyi äitinsä puoleen ja sanoi:"Tuo on se, jolla
oli parta. Ensin paikalla oli pitkä lääkäri, jolla
ei ollut partaa, ja sitten hän tuli paikalle."
Katien kuvaus piti paikkaansa. Ensimmäisenä
hoitohuoneeseen saapui pitkä parraton lääkäri
nimeltä Bill Longhurst.
Katie muisti vielä lisää: "Ensin olin jossakin
isossa huoneessa, ja sitten minut siirrettiin
pienempään huoneeseen, jossa minusta otettiin
röngtenkuvia." Katie muisti aivan oikein sellaiset
yksityiskohdat, kuten esimerkiksi, että hänellä
oli "letku nenässä", joka oli hänen kuvauksensa
nenän kautta tehtävästä intubaatiosta. Useimmat
lääkärit suorittavat intubaation suun kautta, ja
se onkin yleisimmin televisiossa näytettävä tapa.
Katie kuvasi täysin paikkaansapitävästi myös muita
yksityiskohtia hänelle tehdyistä toimenpiteistä.
Muistan hämmästelleeni hänen tarkkoja kuvauksiaan.
Vaikka hänen silmänsä oli teipattu umpeen ja
vaikka hän oli ollut koomassa koko ajan, hän siitä
huolimatta kykeni "näkemään", mitä hänen
ympärillään tapahtui.
Kysyin Katielta rajaamattoman kysymyksen: "Mitä
muistat uima-altaassa olostasi?"
Tarkoitettako sitä, kun vierailin taivaan Isän
luona?" hän kysyi.
Oho, ajattelin."Tästä on hyvä alkaa. Kerro minulle
taivaan Isän tapaamisesta."
"Minä tapasin Jeesuksen ja taivaan Isän", Katie
kertoi. Ehkäpä se johtui hämmästyneestä ilmeestäni
tai ujoudesta, mutta keskustelutuokiomme päättyi
tältä päivältä siihen. Katie muuttui erittäin
vaivautuneeksi eikä halunnut enää jatkaa
keskustelua.
Annoin hänelle uuden tapaamisajan seuraavaksi
viikoksi.
Se, mitä Katie kertoi minulle seuraavalla
viikolla, muutti koko elämäni. Itse hukkumisesta
hän ei muistanut mitään. Ensimmäinen asia, jonka
Katie muisti, oli täydellinen pimeys ja tunne
siitä, ja tunne siitä, että hänen ruumiinsa oli
niin painava, ettei hän kyennyt liikkumaan. Sitten
hänen eteensä avautui tunneli, ja tuosta
tunnelista ilmestyi "Elisabeth".
Elizabeth oli "pitkä ja nätti", ja hänellä oli
kullankeltaiset hiukset. Hän kulki Katien rinnalla
ylös pitkin tunnelia, jossa hän näki kuolleen
isoisänsä ja tapasi useita muitakin ihmisiä.
Katien "uusien ystävien" joukossa oli kaksi nuorta
poikaa-"syntymää odottavaa sielua"-nimeltään Andy
ja Mark. Pojat leikkivät hänen kanssaan ja
esittelivät hänet monille muillekin lapsille.
Tietyssä vaiheessa matkaa Katielle näytettiin
väläys hänen kodistaan. Hän sai kuljeskella
talossa ympäriinsä ja katsella, kuinka hänen
veljensä ja siskonsa leikkivät omissa huoneissaan.
Yksi hänen veljistään leikki sotilasnukella
työnnellen sitä jeepissä ympäri huonetta. Yksi
hänen siskoistaan kampasi Barbie-nukkensa hiuksia
ja lauloi samalla erästä suosittua
rock-kappaletta.
Lopulta Elisabeth-joka ehkä oli Katien
suojelusenkeli-vei hänet tapaamaan taivaan Isää ja
Jeesusta. Taivaan Isä kysyi Katielta, halusiko hän
tulla kotiin. Katie purskahti itkuun ja sanoi
haluavansa jäädä Hänen luokseen. Sitten Jeesus
kysyi Katielta, halusiko hän nähdä taas äitinsä.
"Kyllä", kuului Katien vastaus, ja sitten hän
heräsi.
En ymmärtänyt kuulemaani ja aloin tutkia asiaa.
Tiedustelin Katien perheeltä heidän
uskonasioistaan. Halusin tietää, oliko hänet
opetettu uskomaan suojelusenkeleihin ja taivaaseen
johtaviin tunneleihin.
Katien äitin vastaus oli jyrkkö ei.
Syvällä sisimmässäni vaistosin, ettei mikään
Katien kokemista asioista ollut "opetettu" hänelle
ennen hänen hukkumisonettomuuttaan. Hänen
kokemuksensa olivat aivan tuoreita eivätkä ne
nousseet hänen muististaan.
Morse kaivoi esiin useita muitakin vastaavia
tapauksia, jotka saivat hänet vakuuttumaan siitä,
ettei lasten taivaskokemuksia voinut selittää
sillä, mitä he olivat aikaisemmin lukeneet tai
kuulleet.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kaikkea pidä uskoa mitä sanotaan!'
Stupid is a stupid does
Kiitos kovasti kertomuksesta!
Kuten Te lukijat lopusta huomasitte, Katielle ei
oltu opetettu Jeesusta, mutta silti Hän TUNSI
Jeesuksen.
Minähän kerroin Teille täysin avoimesti, että
Jumala on asettanut meihin kaikkiin
maailmankaikkeuden kaikki olennot, joten meidän on
täysin majdotonta väistää Jeesusta, Jumalaa
--kaikkia.
Jos Sinä et halua jonkun ihmisen elävän, Sinä olet
tehnyt täysin mielettömän teon, koska kukaan ei
voi millään keinoin päästä kenestäkään eroon, vaan
murhaajakin huomaa erään kerran, että ihminen,
jonka Hän murhasi, pomppaa jälleen kerran Hänen
elämäänsä...
Ja se on myös murhaamista, jos Te tuomitsette
minut tai kenet tahansa helvetiin, sillä
käsittäkää nyt jo hyvät hyssykät sentään, ettei
sillä ole väliä, oletko murhannut minut hitaasti
vai nopeasti!
Teidän on täysin mahdotonta tuhota minua tai
ketään, vaan jos Te edes ajattelette jonkun
lopullista tuhoamitsa, niin Te olette tuominneet
itsenne helvettiin!
Ihmisen aivot tuottavat unessa ja
esim.nukutuksessa tai hapen puutteessa mitä
ihmeellisempiä mielikuvia. Asia on lääketietelle
aivan selkeästi ja kiistattomasti tutkittua ja
tuttua tietoa. Ei pidä jumalia sotkea
normaaleihin asoihin jotka tapahtuvat kun tietyt
ehdot täyttyy. Olen itsekkin kokenut leijumis
ilmiön leikkauksen aikana. Keskusteltuani
narkoosi lääkärin kanssa ymmärrän nyt täysin,
että ilmiö on aivan normaali eikä minkään
yliluonnollisten jumalien aikaansaama.
Sellainenhan osa ihmisiä on, ellei ymmärrä
ilmiötä keksii heti siihen jonkun yliluonnollisen
selityksen, muuten sekin kuuluu normaaliin
aivotoimintaan että selitys pitää vaikkapa keksiä
jos ei tiedä jotain asiaa.
Ilmiö on todellakin täysin luonnollinen, mutta
siitä huolimatta ihmeellinen, sillä se on tosi.
Kaikki todet ilmiöt ovat ihmeellisiä, ja
selittämättömiä.
Voit havaita tämän ilmiön selittämättömyyden
sillä, kun alat rehelliseksi, jolloin pystyt
tunnustamaan, että tuo lääkärin selitys asiasta
oli täysin ihmisen keksintöä, ihmisen, joka uskoo
ateismiin...
Toki ilmiö on tosi " mutta ei todellinen ei siinä
todellisuudessa minnekkään leijuta vaan
ainoastaan kuvitellaan leijutun" kun olen sen
itse kokenut. mutta sama ilmiö voidaan aiheuttaa
vaikka kuinka monta kertaa tahansa kenelle
tahansa, eli ilmiö on toistettavissa ja näin
ollen tutkittu joka puolella maapalloa. Ei siinä
mistään yliluonnollisesta tai jumalista ole
kysymys. Ilmiö täysin irrallaan uskonnoista.on
vain yksi lääketieeteen tuntemista fakta asioista.
Testaa ja Kokeile, oletko rehellinen:
Jos voit aiheuttaa Katielle uudestaan sen saman
ilmiön, silloin Sinä olet Jumala.
Eipä tällä kertaa muuta.
Morsen aakkoset ovat tuttuja myös brittilääkäri Maurice Rawlingsille, joka tosin on dokumentoinut kliinisesti kuolleiden potilaidensa elvytyksen yhteydessä myös helvettikokemuksista joita henkiin heränneet ovat kuvailleet.
Rawlings oli vankka ateisti ennen kuin alkoi kerätä näitä kokemuksia kirjaksi. Ei ole enää. Kirjan uudemman painoksen nimi on Rajan taakse ja takaisin, sen aiempi painos on julkaistu eri nimellä. Löytynee hyvin varustetuista kirjastoista. Korutonta kertomaa taivaasta JA helvetin tulijärvestä silminnäkijöiden kuvaamana.
Kuoleman portilla on todella vaikea olla ateisti -
sanovat ateistit, jotka ovat käyneet helvetin
syvyyksissä ja tulleet takaisin henkiin
leikkauspöydällä.