Kristinuskonto rinnastetaan yleisesti muihin uskontoihin ja niinhän se onkin, vain uskonto uskontojen joukossa. Oman uskontonsa tueksi kristityt ovat nostaneet kirjan nimeltä Raamattu, jota he kutsuvat nimellä Jumalan Sana. Tosiuskovat kristityt sanovat ottaneensa vastaan Jeesuksen ja he nyt he vaativat kaikkia muitakin ottamaan vastaan tämän saman Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajana. ”Muuten menet helvettiin…” he sanovat. Jos he katsoisivat UT:sta niin he huomaisivat, etteivät apostolit koskaan opettaneet niin. Kristinuskonnon, Islamin uskon ja esimerkiksi Jehova uskonnon oppi pelastuksesta on lähes samanlainen. ”Antaudu Jumalalle ja täytä käskyt ja missä et voi täyttää käskyjä siellä otat vastaan armon”.
Pastori Kylliäinen on hyvin kirjoittanut, että kaikkia maailman uskontoja yhdistää yksi asia. Kaikki opettavat että kaikki ihmiset eivät pelastu. En tiedä uskooko Pastori Kylliäinen Kristuksen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, eikä tämä asia ole edes hänen vallassaan. ”Usko ei ole joka miehen”, mutta ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille”. Aikoinani vihasin Kylliäistä, koska olin tehnyt uskonratkaisun (näin kuvittelin) jonka perusteella katsoin nyt olevani taivaskelpoinen. Olin myös täyttynyt Pyhällä Hengellä monia, monia kertoja ja puhuin kielillä. Kävin kokouksissa (helluntai, vapaa srk, joskus city), joissa nostin käteni ylös ja huusin Halleluja kovaan ääneen. Olin palava kaveri, kuulemma. Ja todistin kaupungilla Kristuksesta Jeesuksesta, vaikka kieltämättä minua aina vähän hävetti. Mutta pidin totuutena sen, että ihmisten TÄYTYY uskoa tai muuten ei hyvä heilu. Ja täytyy todistaa…todistaa…todistaa…!
Luin Raamattua kaksi vuotta kuusi tuntia päivässä ja rukoilin useita tunteja päivässä. Lihan kuoleman tie tuli minulle todella rakkaaksi ja yritin kuolettaa lihaani. Omasta mielestäni vaellukseni olikin jo aika puhdasta ja katsoin alaspäin viinaan ja huumeisiin ja huoriin lankeavia ystäviäni. Olin vihainen ja ajattelin että onneksi nuo paskiaiset menevät helvettiin, sillä ”ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa”. Lihassani tunsin himoa kuitenkin kaikkeen perverssiin sitä enemmän, mitä enemmän muille saarnasin. Jumala ei kuitenkaan hylännyt minua paskamaisuudestani huolimatta, vaan sain tuntea Kristuksen Pyhän Hengen voimaa. Ristiinnaulittu Kristus Jeesus oli minulle rakas, niin luulin. Kun eräs veli tuli luonani käymään ja hän oli varmaan tottunut pitämään minua ”hurskaana”. Sanoin, ”kuule Heikki, tiedätkö, minä vihaan Jeesusta koko sydämestäni!” Ystäväni hölmistyi, sillä olihan hän tottunut kuulemaan suustani vain hallelujaata. Sitten jatkoin, ”mutta Jeesus rakastaa minua…ja sinua!”
Ajauduin kaksi vuotta sitten hulluuteen lain täyttämisessä ja oikeaoppisuudessa. Ajattelin että Pyhän Hengen läsnäolo johtuu siitä, että teen jotain oikein Jumalan silmissä. Olin kuollut Kristuksen kanssa ristillä ja Kristus elää minussa. Näin tuomiota kaikkialla ja olin varma, että koko ihmiskunta joutuu helvettiin ehkä minua ja Jeesusta lukuun ottamatta. Lopulta tunsin olevani kadotettu, kukaan ei pelastu…ajattelin. Mutta sitten…näin…tämän ihanan jonkun mielestä harhaopin: koko ihmiskunnan lunastettuna Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jeesus Kristus onnistui ja teki sen mihin minä eikä kukaan muukaan pystynyt: täytti lain edestäni. Eikä vain minun edestäni ,vaan jokaisen ihmisen edestä.
Kerran olin jakamassa ”evankeliointiparini” kanssa taas traktaatteja, jotka olimme itse suunnitelleet. Ne olivat lahkovapaita, mutta sisälsivät kuitenkin lahkolaisen uhkauksen helvetistä, ”jos et ota vastaan”. Eräs nainen tuli viereeni ja sanoi olevansa uskossa. Kun hän sanoi, että me kaikki menemme taivaaseen, niin tunsin vihaa vaikka näyttelin viilipyttyuskovaa. Olin oppinut tämän taidon seurakunnissa, jossa ei saa olla ihminen murheineen, vaivoineen tai epäluottamuksineen Jumalaan. Jumalan edessä saan kuitenkin olla juuri sellainen niin kuin olen, sillä Jumala rakastaa minua ja sinua sellaisenaan. Hän ei vaadi meiltä mitään..
Takana on myös aika kun halusin täyttyä ”hengellä” päivittäin ja psyykkasin itseäni hurmokseen muiden tosiuskovien kanssa. Halusin myös rukoilla jokaisen sairaan puolesta ja laskin moniko pelastuu minun kauttani. Niin sairas hullu paskiainen minä olin, että aloin etsiä vikoja sairaan uskosta tai salasyntejä, kun hän ei parantunutkaan vaikka tällainen ”uskonjättiläinen” rukoili ”Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veren voimassa halleluja, aaaameeeen!” Tein kaiken kuitenkin epäuskossa ja hölmöyttäni ja Jumala armahti minua Kristuksen tähden.
Vaikeinta minulle oli tunnustaa totuus siitä, että kaikki ovat luodut Kristukseen Jumalan tekona. Koska silloin joutuu tunnustamaan raamattujen totuuden ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, että ”yksi on kuollut kaikkien edestä, siis kaikki ovat kuolleet!”. Niin minä vähitellen opin tuntemaan Kristuksen Jeesuksen, en niinkään henkilökohtaisena Vapahtajana vaan KOKO MAAILMAN JA KAIKKIEN IHMISTEN VAPAHTAJANA (varsinkin uskovien).
Pyhä Henki kirkastaa Kristusta Jeesusta, Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan. Jeesuksen Kristuksen yksi kuolema ristillä koko maailman synnin tähden ja Hänen ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten vanhurskauttamisen tähden on tämän maailman kaikkeuden ydin. Raamatut, uskot, kasteet ja muut tulevat kaukana jäljessä. Niillä on toki merkitystä mutta vain silloin, kun ne tulevat hedelminä todellisesta uskosta ja kuuliaisuudesta: Kristuksen Jeesuksen uskosta meidän hyväksemme. Saakoon Pyhä Henki iskeä sydämen silmiesi eteen Jeesuksen Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna. Silloinkin kun mietit jonkun iäisyyskohtaloa ja kysyt hiljaa ”pelastuukohan tuo…” niin katso ristille! Jumalan vastaus kysymykseesi on ristille naulittu Kristus Jeesus.
Vaellukseni tietää yksin Jumala, mutta voin sanoa että on valtava ilo elää lunastetun ihmiskunnan keskellä Pyhässä evankeliumin Hengessä. Ei tuomiten tätä sekopäistä maailmaa, vaan kertoen ihmisille tämän hulluuden keskellä, että heillä kaikilla on toivo ristiinnaulitun Kristuksen kautta. Näin naurettava minä siis olen ja kaikin puolin samanlainen paskiainen kuin sinäkin kuka hyvänsä. Mutta Hänessä olen viaton kuin Hän, niin kuin kaikki ihmiset kaikkina aikoina kaikkialla yksin Kristuksen tähden.
”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi, ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (kol. 1:16-20)
Pastori Kylliäinen on hyvin kirjoittanut, että kaikkia maailman uskontoja yhdistää yksi asia. Kaikki opettavat että kaikki ihmiset eivät pelastu. En tiedä uskooko Pastori Kylliäinen Kristuksen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, eikä tämä asia ole edes hänen vallassaan. ”Usko ei ole joka miehen”, mutta ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille”. Aikoinani vihasin Kylliäistä, koska olin tehnyt uskonratkaisun (näin kuvittelin) jonka perusteella katsoin nyt olevani taivaskelpoinen. Olin myös täyttynyt Pyhällä Hengellä monia, monia kertoja ja puhuin kielillä. Kävin kokouksissa (helluntai, vapaa srk, joskus city), joissa nostin käteni ylös ja huusin Halleluja kovaan ääneen. Olin palava kaveri, kuulemma. Ja todistin kaupungilla Kristuksesta Jeesuksesta, vaikka kieltämättä minua aina vähän hävetti. Mutta pidin totuutena sen, että ihmisten TÄYTYY uskoa tai muuten ei hyvä heilu. Ja täytyy todistaa…todistaa…todistaa…!
Luin Raamattua kaksi vuotta kuusi tuntia päivässä ja rukoilin useita tunteja päivässä. Lihan kuoleman tie tuli minulle todella rakkaaksi ja yritin kuolettaa lihaani. Omasta mielestäni vaellukseni olikin jo aika puhdasta ja katsoin alaspäin viinaan ja huumeisiin ja huoriin lankeavia ystäviäni. Olin vihainen ja ajattelin että onneksi nuo paskiaiset menevät helvettiin, sillä ”ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa”. Lihassani tunsin himoa kuitenkin kaikkeen perverssiin sitä enemmän, mitä enemmän muille saarnasin. Jumala ei kuitenkaan hylännyt minua paskamaisuudestani huolimatta, vaan sain tuntea Kristuksen Pyhän Hengen voimaa. Ristiinnaulittu Kristus Jeesus oli minulle rakas, niin luulin. Kun eräs veli tuli luonani käymään ja hän oli varmaan tottunut pitämään minua ”hurskaana”. Sanoin, ”kuule Heikki, tiedätkö, minä vihaan Jeesusta koko sydämestäni!” Ystäväni hölmistyi, sillä olihan hän tottunut kuulemaan suustani vain hallelujaata. Sitten jatkoin, ”mutta Jeesus rakastaa minua…ja sinua!”
Ajauduin kaksi vuotta sitten hulluuteen lain täyttämisessä ja oikeaoppisuudessa. Ajattelin että Pyhän Hengen läsnäolo johtuu siitä, että teen jotain oikein Jumalan silmissä. Olin kuollut Kristuksen kanssa ristillä ja Kristus elää minussa. Näin tuomiota kaikkialla ja olin varma, että koko ihmiskunta joutuu helvettiin ehkä minua ja Jeesusta lukuun ottamatta. Lopulta tunsin olevani kadotettu, kukaan ei pelastu…ajattelin. Mutta sitten…näin…tämän ihanan jonkun mielestä harhaopin: koko ihmiskunnan lunastettuna Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jeesus Kristus onnistui ja teki sen mihin minä eikä kukaan muukaan pystynyt: täytti lain edestäni. Eikä vain minun edestäni ,vaan jokaisen ihmisen edestä.
Kerran olin jakamassa ”evankeliointiparini” kanssa taas traktaatteja, jotka olimme itse suunnitelleet. Ne olivat lahkovapaita, mutta sisälsivät kuitenkin lahkolaisen uhkauksen helvetistä, ”jos et ota vastaan”. Eräs nainen tuli viereeni ja sanoi olevansa uskossa. Kun hän sanoi, että me kaikki menemme taivaaseen, niin tunsin vihaa vaikka näyttelin viilipyttyuskovaa. Olin oppinut tämän taidon seurakunnissa, jossa ei saa olla ihminen murheineen, vaivoineen tai epäluottamuksineen Jumalaan. Jumalan edessä saan kuitenkin olla juuri sellainen niin kuin olen, sillä Jumala rakastaa minua ja sinua sellaisenaan. Hän ei vaadi meiltä mitään..
Takana on myös aika kun halusin täyttyä ”hengellä” päivittäin ja psyykkasin itseäni hurmokseen muiden tosiuskovien kanssa. Halusin myös rukoilla jokaisen sairaan puolesta ja laskin moniko pelastuu minun kauttani. Niin sairas hullu paskiainen minä olin, että aloin etsiä vikoja sairaan uskosta tai salasyntejä, kun hän ei parantunutkaan vaikka tällainen ”uskonjättiläinen” rukoili ”Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veren voimassa halleluja, aaaameeeen!” Tein kaiken kuitenkin epäuskossa ja hölmöyttäni ja Jumala armahti minua Kristuksen tähden.
Vaikeinta minulle oli tunnustaa totuus siitä, että kaikki ovat luodut Kristukseen Jumalan tekona. Koska silloin joutuu tunnustamaan raamattujen totuuden ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, että ”yksi on kuollut kaikkien edestä, siis kaikki ovat kuolleet!”. Niin minä vähitellen opin tuntemaan Kristuksen Jeesuksen, en niinkään henkilökohtaisena Vapahtajana vaan KOKO MAAILMAN JA KAIKKIEN IHMISTEN VAPAHTAJANA (varsinkin uskovien).
Pyhä Henki kirkastaa Kristusta Jeesusta, Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan. Jeesuksen Kristuksen yksi kuolema ristillä koko maailman synnin tähden ja Hänen ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten vanhurskauttamisen tähden on tämän maailman kaikkeuden ydin. Raamatut, uskot, kasteet ja muut tulevat kaukana jäljessä. Niillä on toki merkitystä mutta vain silloin, kun ne tulevat hedelminä todellisesta uskosta ja kuuliaisuudesta: Kristuksen Jeesuksen uskosta meidän hyväksemme. Saakoon Pyhä Henki iskeä sydämen silmiesi eteen Jeesuksen Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna. Silloinkin kun mietit jonkun iäisyyskohtaloa ja kysyt hiljaa ”pelastuukohan tuo…” niin katso ristille! Jumalan vastaus kysymykseesi on ristille naulittu Kristus Jeesus.
Vaellukseni tietää yksin Jumala, mutta voin sanoa että on valtava ilo elää lunastetun ihmiskunnan keskellä Pyhässä evankeliumin Hengessä. Ei tuomiten tätä sekopäistä maailmaa, vaan kertoen ihmisille tämän hulluuden keskellä, että heillä kaikilla on toivo ristiinnaulitun Kristuksen kautta. Näin naurettava minä siis olen ja kaikin puolin samanlainen paskiainen kuin sinäkin kuka hyvänsä. Mutta Hänessä olen viaton kuin Hän, niin kuin kaikki ihmiset kaikkina aikoina kaikkialla yksin Kristuksen tähden.
”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi, ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (kol. 1:16-20)
Vastaukset 4
Vanhimmat
You are my man!
Ihan kuin olisin lukenut omaa tarinaani. Makin olen kokenut voimallisen heratyksen, ei kenenkaan manipuloimana tai innokkaiden Jumalan lasten evankelioinnin ja todistusten kautta. Elamani vain yksinkertaisesti oli ajautunut siihen pisteeseen etta halusin vastauksen elaman tarkoitukseen, tieni kulki monen torin kautta. Siihen kuului niin paranormaalien ilmioiden tutkimista, transsendenttista meditaatiota, hypnoosia seka pimeyden (magian) voimien etsimista. Josta syysta en ajautunut kovinkaan pitkalle missaan naista mainitsemissani asioissa,
koska eivat ne tuoneet elamaani sellaista vastausta mita etsin. Sen jalkeen menin kristillisiin tilaisuuksiin lahinna kirkkoon etsimaan Jumalaa, en kokenut mitaan suurta oivallusta naissa tilaisuuksissa. Mutta sitten tapahtui jotain todellista ja ihmeellista! Yksinkertaisesti mina juttelin Jumalalle (jota myos rukoukseksi kutsutaan) Kysyin Jumalalta oletko sina todella olemassa, silloin koin valtavan hengen lasnaolon, se tuntui aivan silta kuin minut olisi nostettu ilmaan ja syleilty hellasti. Myos sielussani tapahtui jotain todellista, tunsin kuinka syntini annettiin anteeksi, mina koin kaksin kertaista iloa. Syntien anteeksi saaminen seka tietoisuus siita etta luojani, Jumala on todella olemassa ja han myos ELAA! Taman jalkeen koin itseni maailman onnellisemmaksi, koska olihan Jumala ilmaissut itsensa minulle, olin loytanyt vastauksen kysymykseen jota monet tutkivat hyvinkin ammattimaisesti koskaan saamatta vastausta kysymykseen, onko jumalaa olemassa. Taytynee tunnustaa etta tama tietoisuus nousi myos niin sanotusti hattuun, tuntui kuin olisin ollut muita ylapuolella, nalkani oli valtava, halusin vain lisaa ja lisaa. Nain jo sieluni silmin etta nyt Julala sai sellaisen aseen etta alta pois, pyysin Julalalta aivan mahdottomia asoita, (Julalle mikaan ei ole mahdotonta) esim. sellaista etta tulisin olemaan jossain merkittavassa asemassa lopun aikojen alkaessa, saisin olla uudelleen tuleva Elia tai etta saisin johdattaa ihmisia Jumalan luokse niikuin Mooses johdatti Israelin kansaa luvattuun maahan. No mikaan naista ja monista muistakaan pyynnoistani ei ole toteutunut, olen ymmartanyt kuinka pieni mina olen Jumalani edessa ja jos Jumala kayttaa minua niin han kayttaa armonsa perusteella eika sen tahden kuinka erinomainen mina olen. Vakavin ja surullisin asia jonka huomasin, tiedostin uskoon tulemisen jalkeen oli se etta tajusin ettei vanhaluontoni ei ollut kadonnut mihinkaan vaan se aika ajoin nosti paataan. Loppujen lopuksi annoin periksi vanhalle minalle ja rupesin tekemaan niita asioita joita tein ennen oskoon tuloani, asioita jotka olivat aikaisemmin pistaneet minut juoksemaan niita pakoon, aina Jumalan armolliseen ja rakastavaan syliin asti. Kristillisesta nakokulmasta katsottuna nama teot ovat syntisia tekoja ja maailmallisia toiminta malleja. On totta etta synnista saa maksaa kovan hinnan, (synnin palkka on kuolema) minun tapauksessani se tarkoitti sita etta menetin vaimoni, perheeni. Koin myos kuoleman, joka on hengellista laatua. Ne unelmat (nayt) joita sisallani kannoin, siita mita voisin joskus Jumalan valtakunnan hyvaksi tehda, niita ei enaa ole. Mutta olen ymmartanyt etta Pyha Jumala on armollinen, kun Raamatussa lukee, armoa armon paalle. Se tarkoittaa sita etta kaiken kohdallani tapahtuneenkin jalkeen Jumala voi armahtaa minut, Jeesuksen ristin sovituksen tahden. Kun Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu toinen ryovari sanoi toiselle ryovarille, han (Jeesus) syyttomasti karsii mutta me syysta, ei ole han pahaa tehnyt. Uskon etta tama ryovari tunsi Jeesuksen aikaisemminkin, koska tiesi myos Jeesuksen pyhyyden. Mahdollisesti ryovari itse oli joskus ollut kuuntelemassa Jeesuksen opetuksia Jumalan valtakunnasta, muttei ollut ottanut sanoista vaaria vaan oli jatkanut syntista elamaa, jonka juutalainen laki tuomitsee. Ehka Jeesus oli joskun parantanut hanen sairaan vanhempansa, sirarensa, sukulaisensa tai ystavansa sairauden muttei sekaan ollut saanut ryovaria muuttamaan suuntaa. Mutta nyt han oli paikassa josta ei voinut paeta, rautanaulat iskettyina kasien ja jalkojen lavitse. Mies yksin ristilla, han naki edessaan ainoan vastauksen, ristiin naulittu vapahtaja. Ryovari anoi armoa vaikka aikaisemmin olikin hylannyt Jumalan pojan, Jeesuksen vastaus oli, totisesti tanaan sina olet oleva paraatiisissa minun kanssani. Mina syntinen raukka koen etta tama sama armo kuuluu myos minulle.
Minäkin olen ollut syntinen "raukka" joka otin vastaan Jeesuksen kutsun, ja olen ollut tällä tiellä jo monta vuotta.
Ajattelen kuitenkin eritavalla kuin sinä, mutta kaikkihan me erilaisia ihmisiä olemme!
Kirjoituksessasi on mielestäni hirveän paljon vihaa, et ole tainnut kertoa kaikkea elämästäsi rukouksissasi Jeesukselle.
Kannattaisi kyllä kertoa, koska Hän kyllä niistä jo tietää mutta katsoo ettet halua elää kuitenkaan kokonaan uskossa.
Miksi teet väkisin työtä kadulla ja jakelet fraktaatteja? Jos olet jo etukäteen täynnä vihaa, niin moniko on tullut juttelemaan uskosta?
Se mummo halusi varmaankin vain lohduttaa ja rohkaista, kun huomasi että sinulla näyttäisi olevan henkisiä aggressiivisia tunteita sisälläsi, ja ne taisivat näkyäkkin sieltä.
Mennä nyt raivona kadulle fraktaatin kanssa julistamaan sanomaa rakkaudesta?
Hyväähän sinä tarkoitit, mutta itse en olisi varmaankaan ehkä paljonkaan uskaltanut sellaista lähestyä. Olipas se rohkea mummo! Älä sentään vedä enää sellaisia turpaan!
On väärin että ihmisiä erotellaan erilaisiin ihmisten perustamiin kuntiin ja heitä jopa vihataan ja tapetaan sen vuoksi. Kun uskot rakkauteen etkä vahingoita muita, uskot Jumalaan.