odotan toista kertaa. Ensimmäinen raskaus ja vauva-aika meni hyvin. Minulla on masennustausta mutta olen ollut terveenä jo useamman vuoden. Nyt heti toisen raskauden alussa alkoi masennus. Menin lääkäriin, joka lähetti polille. Siellä minulle hoitaja ilmoitetti etten saa sieltä lääkkeitä vaan minut lähetetään mielenterveystoimistoon ja ajan saan 4-6 viikon kuluttua hoitajalle.
Minä en vaan jaksa tätä masennusta ja samalla pitäisia hoitaa jo olemassa olevaa lasta. Harkitsen vakavasti aborttia. Onko kenelläkään kokemusta masennuksen takia tehdystä abortista?
Minä en vaan jaksa tätä masennusta ja samalla pitäisia hoitaa jo olemassa olevaa lasta. Harkitsen vakavasti aborttia. Onko kenelläkään kokemusta masennuksen takia tehdystä abortista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
tässä luettavaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10258848
Avainkysymyshän tässä on se, että mitä sinä ajattelet abortista, ja miten ajattelet elämää.
Jos sinusta abortissa tapetaan lapsi, niin abortti ei varmastikaan olisi sinulle nyt oikea ratkaisu, vaikka sinulla on vaikeaa.
Jos sitten taas ajattelet että alkio ei ole vielä lapsi, etkä aiemassakaan raskaudessa tuntenut alkioon/sikiöön aikaisessa vaiheessa rakkautta tms suuria tunteita, niin abortti saattaisi nyt olla oikea ratkaisu.
Minkäikäinen lapsesi nyt on?
Kuinka paha masennuksesi nyt on?
Tiedän että se saattaa tuntua tyhmältä kysymykseltä, mutta oletko vajonnut jo niin pohjalle että jokapäiväiset askareet tuottaa ongelmia?
Koska sinulla on jo aikaisempi masennustausta, ei ole mikään ihme että masennus iskee raskausaikana. Hienoa että ensimmäisessä raskaudessa sitä ei tullut=)
Luuletko että tämä masennus menisi ohi jos vain jaksat sinnitellä?
Oletko aina ennen tarvinnut lääkkeitä?
Auttaisitko jos saisit puhua jonkun kanssa, entä auttaako joku läheinen sinua jaksamaan päivittäin, hoitaa lapsesi jne...?
Eri tulevaisuudennäkymät tähän kohtaan ovat:
A) Jatkat raskautta, sinnittelet, ja synnytyksen jälkeen kaikki tuntuukin paremmalta ja olet onnellinen että jaksoit.
B) Jatkat raskautta, sinnittelet, ja synnytyksen jälkeen masennus jatkuu.
C) Teet abortin, masennus häviää.
D) Teet abortin, masennus jatkuu.
Näistähän se paras tapaus olisi A...
Mutta tunnet itse itsesi parhaiten, mikä olisi sinun tapauksessa mielestäsi todennäköisin?
Johtuuko tämä masennuksesi juuri tämän raskauden masentavuudesta? Onko raskautesi ei-toivottu? Etkö halua toista lasta? Siksikö olet masentunut?
Sain kirjeestäsi sellaisen kuvan, että kyse olisi kuitenkin toivotusta raskaudesta. Tällöin kyse voi olla raskausmasennuksesta, joka ei ole mikään epänormaali tila. Siihen myös on määrätty lääkehoitoakin, joten kehotan sinua ottamaan uudestaan yhteyttä lääkäriisi tai vaikka johonkuhun toiseen lääkäriin. En usko, että abortti olisi lainkaan hyvä vaihtoehto silloin, kun toivotusti raaskaana oleva kärsii raskausmasennuksesta.
Tässä tietoa:
http://www.poliklinikka.fi/?page=5575414&id=4797421
http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=2804816
Tuskin se
masennus ainakaan lapsia tappamalla paranee...?? päinvastoin, syyllisyystraumat, tunnon tuskat sun muut vielä kaiken muun päälle.
Masennus on pikemminkin abortin seuraus, ei syy.
"Masennus on pikemminkin abortin seuraus, ei syy. "
Heh. Aloittaja ei edes ole tehnyt aborttia tuossa vaihessa kun on masentunut, ja sinä jo kiirehdit väittämään että abortti on syy eikä seuraus. =) Ei siis voi olla aloittajalla näin päin.
Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.
Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.
– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.
Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.
Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.
USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.
Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.
– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.
SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.
Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.
– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.
Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.
–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.
Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.
– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.
Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.
–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.
Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.
Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.
Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.
Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.
– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä.
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla
Lääkitty mieli:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
Tiestkös, että nykyään kivun hoidossa käytetään enemmän ja enemmän masennuslääkkeitä kipulääkkeiden rinnalla?
Jos et niin nyt tiedät. Masennuslääkkeillä ja muilla vastaavilla kun on kipukynnystä nostavaa vaikutusta jolloin se helpottaa kivun lievityksessä potilasta.
Esim itselläni on hoidettu kroonista kipua masennuslääkein ja kipulääkkein. Siitä sain avun silloin kun kovista kivuista jouduin kärsimään.
Raskausajan masennus ja D-vitamiini
D-vitamiinin piilevä puute altistaa odottavia äitejä masennukselle, ilmenee suuresta hollantilaisesta seurantatutkimuksesta (Amsterdam Born Children and Their Development). Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulee olla yli 80 nmol/l, joilloin masennuksen riski vähenee. Suomen viranomaissuositus on 10 kertaa liian pieni. Se myötävaikuttaa noin 6000 odottavan äidin masentumiseen vuosittain.
Tutkimuksessa mitattiin seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) 4236 naiselta raskauden alkuvaiheissa, keskimäärin 13. raskausviikolla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään: alle 29,9, 30–49,9, 50–79,9 ja vähintään 80 nmol/l. Vain viimemainittu tulos oli normaali, muut enemmän tai vähemmän liian pieniä. Naisten mahdollista masennusta arvioitiin Center for Epidemiological Studies Depression Scale -lomakkseella, jossa yli 16 pistettä merkitsee huomattavaa masennusta.
S-D-25 oli liian pieni – alle 80 nmol/l – 44 prosentilla kaikista naisista. Huomattavan masentuneista 28 prosentilla oli matala S-D-25 verrattuna vain lievästi masentuneisiin. Kaiken kaikkiaan matalat S-D-25:t liittyivät masentuneisuuteen. Syynä on ilmeisesti se, että aivoissa on runsaasti D-vitamiinireseptoreja (vastaanottomia), jotka tarvitsevat D-vitamiinia. Jollei sitä ole riittävästi saatavilla, aivojen toiminta heikkenee. Toinen uusi tutkimus kertoo, että masennus heikentää muistia ja keskittymiskykyä ja surkastuttaa aivoja. Synapseja muodostavat geenit kärsivät D-vitamiinin puutteesta, sanovat tutkijat.
Sanottakoon sen nyt tässä suoraan: Pekka Puska ja hänen johtamansa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) ovat tehneet kardinaalimunauksen pitämällä D-vitamiinin saantisuosituksen liian pienenä. Sitä noudattamalla S-D-25 ei nouse riittäväksi eli yli 80 nmolin/l. Raskaana olevien naisten D-vitamiinin viranomaissuositus on 10, vaikka tarve on 100 mikrogrammaa (µg) eli 4000 IU päivässä. Puskan noudattama ravintolisien vastustuslinja on aiheuttanut valtavasti turhaa sairastumista ja suunnattomia kuluja ja reserssien tuhlausta terveydenhuollolle.
Lisäksi on syytä huomauttaa, että kalaöljyn EPA-rasvahappo (E-EPA) ehkäisee ja hoitaa raskausajan ja synnytyksen jälkeistä masennusta. D-vitamiinin (100 µg/vrk) kera kannattaa siis nauttia myös E-EPAa (1–2 g/vrk).
"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm
USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.
D-vitamiini säätelee monien geenien ilmentymistä eli sitä mikä osa genomista on aktiivista ja tuottaa proteiineja. Raskauden normaali kulku vaatii riittävän D-vitamiinitason joka on korkeampi kuin kalkin imeytymisen varmistava taso. Elimistön D-vitamiinistatuksen paras mittari on seerumin 25(OH)D mittaus. Lähtökohtana normaaliarvoille tulee pitää ”luonnonmukaista” D-vitamiinitasoa eikä jonkun yksittäisen sairauden eston tarvitsemaa tasoa. Paras arvio D-vitamiinin normaaliarvosta on 120-225 nmol/l. Kesällä vaalea iho tuottaa helposti 375 µg D3-vitamiinia 15 minuutin aikana 120 nmol tason ylläpito talvella vaatii keskimäärin 120 µg D3 -vitamiinia. D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee paljon ja siksi seerumin 25(OH)D mittausta pitäisi käyttää herkästi, riittävän annoksen varmistamisessa, muutaman kuukauden korvaushoidon jälkeen.
http://terveesti.blogs.fi/2012/03/13/uusin-tieto-d-vitamiinista-13173362/
"HYKSin lasten ja nuorten sairaalan dosentti Outi Mäkitie tuomitsee Duodecimin pääkirjoituksessa valtion ravitsemusneuvottelukunnan päätöksen lykätä D-vitamiinin saantisuosituksen nostamista. Mäkitien syyttävä sormi osoittaa suoraan Pekka Puskaan, joka johtaa neuvottelukuntaa. Sen toiminta on vastuutonta, sillä suosituksen välitön nosto voisi vaikuttaa merkittävästi suomalaislasten terveyteen, kirjoittaa lastenlääkäri Mäkitie."
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf