Ateisti käveli metsässä ihaillen luontoa ja
kaikkea sitä, mitä suuri pamaus oli aikoinaan
saanut aikaan. Linnut lauloivat ja ilma oli
raikas. Ateisti tunsi olevansa koko maailman
herra. Yht´äkkiä hän näki valtavan karhun tulevan
pensaikon takaa häntä kohti. Hän rupesi
juoksemaan pakoon, mutta karhu oli nopeampi ja
oli sekunnissa ateistin päällä. Siinä hädässään
hän huusi ´Oi, Jumala auta!´. Samassa karhu
ikäänkuin jähmettyi paikoilleen, samoin kuin koko
aika ja maailma ateistin ympärillä. Hän kuuli
Jumalan äänen kysyvän:
´Lapseni, huusit minua - tarvitsetko apua?´
Ateisti tarvitsi todella paljon apua, mutta
ajatteli olevan väärin, jos pyytäisi Jumalan apua
nyt, vaikka ei ollut ennen uskonut Hänen
olemassaoloon. Niinpä hän kysyi jos Jumala voisi
tehdä karhusta kristityn. Jumala sanoi:
´Tapahtukoon niin kuin pyydät´.
Niinpä karhu irroitti otteensa ateistista, risti
kätensä ja rukoili:
´Rakas taivaan Isä. Kiitos tästä ruuasta, jonka
tulen nauttimaan. Amen.´
kaikkea sitä, mitä suuri pamaus oli aikoinaan
saanut aikaan. Linnut lauloivat ja ilma oli
raikas. Ateisti tunsi olevansa koko maailman
herra. Yht´äkkiä hän näki valtavan karhun tulevan
pensaikon takaa häntä kohti. Hän rupesi
juoksemaan pakoon, mutta karhu oli nopeampi ja
oli sekunnissa ateistin päällä. Siinä hädässään
hän huusi ´Oi, Jumala auta!´. Samassa karhu
ikäänkuin jähmettyi paikoilleen, samoin kuin koko
aika ja maailma ateistin ympärillä. Hän kuuli
Jumalan äänen kysyvän:
´Lapseni, huusit minua - tarvitsetko apua?´
Ateisti tarvitsi todella paljon apua, mutta
ajatteli olevan väärin, jos pyytäisi Jumalan apua
nyt, vaikka ei ollut ennen uskonut Hänen
olemassaoloon. Niinpä hän kysyi jos Jumala voisi
tehdä karhusta kristityn. Jumala sanoi:
´Tapahtukoon niin kuin pyydät´.
Niinpä karhu irroitti otteensa ateistista, risti
kätensä ja rukoili:
´Rakas taivaan Isä. Kiitos tästä ruuasta, jonka
tulen nauttimaan. Amen.´
Vastaukset 2
Vanhimmat
...kuitenkin totuuden siemenneste!
Samoja petoja ne ristitytkin on!
Oli vanha,mutta ihan kiva lukee se uudestaan.
Aisankannattaja kulki aamuista katua, joka viersi
hieman länteen torilta. Yö oli taas mennyt
harhaillessa. Joku oli yöllä jotain neuvonut,
vaikka kulkija ei ollut ketään nähnyt. Siitä hän
oli varma, sillä hän oli nukkunut pimeässä
kellarissa.
Jotain hänelle oli kuitenkin yöllä sanottu, ja se
oli saanut hänet säikähtämään. Mihin tässä oikein
ollaan menossa. Eipä sillä etteikö hän olisi
ennenkin muistanut kuulleensa neuvoja yksin
ollessaan. Niitä oli tullut niin harvakseltaan,
ettei niistä ollut tarvinnut välittää. Viime
aikoina tahti oli tosin kiihtynyt. Jotain oli
siis tehtävä.
Jotenkin olo tuntui nyt seesteiseltä. Ajatus
kulki kirkkaammin. Taisi olla taas se parempi
päivä. Kyllähän kulkija muisti näistä lukeneensa.
Harmitti vieläkin kun opinnot olivat jääneet
kesken. Silloin oli tutkittu paljonkin eri
tieteenalojen kirjoja. Se oli sitä aikaa.
Kulkija oli liukastua ajatelessaan yöllistä
ääntä. Mitä se kaikki oli tarkoittanut? Kulkija
nosti kauluksensa pystyyn suojaamaan purevalta
viimalta. Perhekin muistui mieleen.
Sitten kulkija havahtui. Kyllä tässä täytyy joku
ratkaisu tehdä, hän mietti. Kulkija kääntyi
ympäri ja suuntasi askeleensa määrätietoisesti
kohti tuttua taloa. Sieltä se apu näihin asioihin
tulisi.
Myöhemmin keväällä kulkija sulki Lapinlahden oven
takanaan. Taas oli yksi reissu sinnekin tehtynä.
Pysyisivät vain ne äänet poissa. Täytyisi keksiä
jotain sisältöä elämälle, pitäisi yrittää osata
elää tässä elämässä. Kulkija oli varma, että ovi
sulkeutui viimeistä kertaa.
Kiitos lääketieteelle, hän mietti kulkiessan
kotia kohti.