Onko oikein/hyväksi rakastella ennen papin
aamenta? Kristillinen käsitys tästä on selvä:Ei
esiaviollista seksiä, mutta onko sillä mitään
väliä, harrastaako sitä esim. pitkässä
seurustelusuhteessa, jos luulee/tietää, että on
menevä partnerinsa kanssa joskus naimisiin?
En edes kysenalaista sitä, onko se "Olen 13-v. ja
huolissani siitä että olen yhä neitsyt"-meininki
oikein, mutta että odottaa avioon asti...? Minua
on haavoitettu useasti painostamalla seksiin,
kerran on lähes yritetty pakottaa siihen.
Kyseiset suhteet loppuivat , kun en kestänyt
moista. Nyt kuitenkin seurustelen onnellisesti ja
olen miettinyt, pitäisikö yhäkin pidättäytyä
seksistä, vai menetänkö mitään(muuta kuin
neitsyyden), jos rakastelen oman kultani
kanssa... Tiedän, että hän haluaa minua ja
minäkin häntä, mutta toisaalta...
Olen pohdiskellut asiaa todella paljon ja
haluaisin mielipiteitä asiasta.
aamenta? Kristillinen käsitys tästä on selvä:Ei
esiaviollista seksiä, mutta onko sillä mitään
väliä, harrastaako sitä esim. pitkässä
seurustelusuhteessa, jos luulee/tietää, että on
menevä partnerinsa kanssa joskus naimisiin?
En edes kysenalaista sitä, onko se "Olen 13-v. ja
huolissani siitä että olen yhä neitsyt"-meininki
oikein, mutta että odottaa avioon asti...? Minua
on haavoitettu useasti painostamalla seksiin,
kerran on lähes yritetty pakottaa siihen.
Kyseiset suhteet loppuivat , kun en kestänyt
moista. Nyt kuitenkin seurustelen onnellisesti ja
olen miettinyt, pitäisikö yhäkin pidättäytyä
seksistä, vai menetänkö mitään(muuta kuin
neitsyyden), jos rakastelen oman kultani
kanssa... Tiedän, että hän haluaa minua ja
minäkin häntä, mutta toisaalta...
Olen pohdiskellut asiaa todella paljon ja
haluaisin mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 61
Vanhimmat
jottei tule ikävää yllätystä tyyliin "pakko mahtua
kun on vihitty".
Mies ja nainen kyllä "sopii" yhteen ihan
luonnostaan. En tarkoittanut tota.
naimaan!
vaikka värkit sopisivat niin seksitavoissa, siis
miten usein ja millaista seksiä kukin haluaisi on
eroa. Tosiasiassa luulen että aika harva
kokemattomana naimisiin mennyt on tyytyväinen
seksipuoleen suhteessa ja jos on niin ei tiedä
paremmasta kun ei ole vertailukohteita. Itse en
naimisiinmenoa edes harkitsisi ennen kuin olen
miehen kanssa asunut samassa osoitteessa
vähintään pari vuotta. Eihän ne vehkeet käytössä
kulu eli olet rakastunut niin hommiin vaan, ei se
papin aamen mitään muuta!
Rakas ystäväni (tyttö) pohti samaa. Menivät
sitten sänkyyn, kun "tiesivät" menevänsä
naimisiin ja tykkäävänsä toisistaan. Yksi kerta
johti toiseen ja rakastelu muodostui osaksi
seurustelua.
Suhde päättyi hyvästä tietämisestä huolimatta
tuskalliseen eroon, jota ei suinkaan helpottanut
Pakana(M):n ehdottama "värkkien testaaminen",
joka oli tullut suoritettua.
Ei siinä kyllin: toivuttuaan ystäväni löysi
uuden, ihanan pojan. Kristityn rehellisyys johti
tunnustamaan menneen lankeemuksen, mutta se oli
kaverille liian vaikea asia hyväksyttäväksi.
Keskustelu alkoi pyöriä epäterveesti yhden ja
saman asian vatvomisen ympärillä, eikä auttanut
muu kuin erota.
Kun sinulla on noin upea lahja annettavaksi
tulevalle miehellesi ja vain yhden ainoan kerran,
niin pidä siitä ihmeessä kiinni siitä huolimatta,
että voit löytää jonkun "ymmärtäväisen", joka ei
piittaa neitsyydestäsi. Ei ole menneiden
kumppaneiden muistoa kannettavaksi
aviovuoteeseen, ei tarvitse pelätä vertailemista
eikä sukupuolitauteja.
Yksinkertainen testi: jos olette varmoja siitä,
että voitte mennä naimisiin, miksette mene heti?
Jos siitä taas on vähintäkin epävarmuutta, seksin
vetäminen mukaan kuvioihin ei ainakaan helpota
ratkaisua. Yhteensopivuus ja halu taipua
rakastamaan ja kunnioittamaan kumppania on
punnittava muualla kuin makuukamarissa.
Edellisestä seuraa jälkimmäinen, mutta ei koskaan
toisinpäin.
Siunausta!
että elämme jo kolmatta vuosituhatta?
Mainitsemasi tytön onneksi muodostui se, että
suhde sellaisen nihilistipojan kanssa kaatui.
Avioliitosta olisi tullut onneton noin typerän ja
pikkusieluisen miehen kanssa.
jos jaksoi kumppaninsa neitsyyttä tai sen
puuttumista suhteen loppuun asti itkeä, kenenkään
ei tuon kertomuksen perusteella pitäisi ottaa
kokematonta miestä ja jos joku on niin sairas
että vaatii tulevalta kumppaniltaan neitsyyttä
pitäisi sellainen vuosisatoja mennneisyydessä
elävä henkilö ohjata hoitoon. Naisen neitsyyden
ihannointi on jäänne ajalta jolloin ehkäisyä ei
ollut ja mies ei voinut olla varma että
jälkeläinen oli hänen omansa muuten kuin
panemalla neitsyttä ja huolehtimalla että ex-
neitsyt ei maannut kenenkään muun kanssa
toimituksen jälkeen, mitään maagista tai pyhää
neitsyydessä ei ole!
"mitään maagista tai pyhää neitsyydessä ei ole!"
Pakkohan sinun on noin sanoa, kun itseltäs meni
neitsyys 13-vuotiaana.
Kaikki eivät toimi niin.
Ei ollut tarvetta seksiin aikaisemmin ja pojan
kanssa seurustelin yhteensä 4 vuotta. Kun
erosimme olimme molemmat eri ihmisiä ja
aikuisempia kuin aliottaessamme seurustelun ja
huomasimme että emme halua viettää loppuelämäämme
yhdessä, olemme kyllä vieläkin hyviä ystäviä
vaikka mies on jo tahollaan naimisissa ja
lapsikin heillä on. Seksiä hänen kanssaan en ole
katunut todellakaan sillä se kuuluu
seurusteluun...
Jos aiot olla aviossa n. 50v, niin miksi pitää
kiirettä? Mikäli molempien periaatteisiin sopii
seksin jättäminen avioliittoon, niin voihan sitä
keksiä kaikkea romanttista kivaa.
Jos ette aio avioitua, niin miksi sitten seksiä
ollenkaan?
En usko, että avioliittonne siitä paranee, jos
aloitatte seksin ennen sitä.
TRO eli tosi rakkaus odottaa -kampanja on
suunnattu teineille, mutta sieltä löytyy ihan
hyviä perusteita.
Siis minusta vaan on jotenkin hohdokkaampaa, jos
jättää seksin avioliittoon. Ei sillä ole silti
pakko kerskua, vaikka se tuntuu suunnattomasti
ärsyttävän monia niistä, jotka ovat toimineet
toisin. Kyllä siinä on huolta avioerosta ja
vaikka mistä, kun yritetään perustella
esiaviollista seksiä.
niitä pareja, jotka odottavat papin aamenta, on
vähemmän kuin yksi prosentti. Siispä suurin osa
uskovistakaan ei odota papin aamenta. Miksi siis
riekuloida ja syyllistää nuoriapareja tuolla
tavalla?
Olen kuullut tutkimuksesta jonka mukaan
odottaneiden parien pysyminen liitossaan
nelinkertainen verrattuna pareihin, joilla on
ollut useita seksikumppaneita ennen
avioitumistaan.
On. On sekä oikein että hyväksi rakastella ennen
papin aamenta ja sen jälkeen.
Rakkaus ja seksi eivät ole sidoksissa jonkun
tietyn uskomusjärjestelmän asettamiin
vaatimuksiin, vaan ihan täydellisesti sinun ja
kumppanisi välinen asia.
Ihmisiä on ollut kymmeniä tuhansia vuosia jo
ennen raamattua siteeraavia sarnamiehiä. Keneltä
he ovat kysyneet oikeutusta rakkauteen?
Raamatussa ei tuomita edes vapaan neitseen
raiskaamista, jos mies sen jälkeen ottaa tuon
naisen vaimokseen.
Lähde: Mooseksenkirjat.
Vain ja ainoastaan sinä itse päätät milloin ja
kenen/keiden kanssa olet seksisuhteessa. Harvoin,
hyvin harvoin ensimmäisen miehen kanssa muodostuu
kunnollista ja myös sinua tyydyttävää
seksisuhdetta. Suosittelen ehdottomasti hankkia
myös seksikokemuksia ennen vakiintumista koska
jos ensimmäisesi kanssa vakiinnut niin
väistämättä ajatuksesi pyörivät sen asian
ympärillä miltä tuntuisi seksi jonkun toisen
kanssa. Tulee huomattavasti vaikeampi ristiriita
kun ja jos joudut ystävääsi sitten myöhemmin
pettämään. Ei seksiasiat yksinkertaisesti suju
kaikkien kanssa toki tuntuu kivalta mutta sinun
voi olla mahdoton saavuttaa orgasmia ensimäisten
miestesi kanssa.Ikävä kyllä miehistä valtaosa ei
osaa tai halua huomioida myös naisen nautintoa.
Miesten itsetunto on kovin huono seksiasioissa he
luulevat, että kun minä laukean niin tottakai
myös tyttöystäväni/vaimoni/morsiammeni myös
nauttii suunnattomasti ja näinhän asia ei ole.
Tunnen satoja, kymmeniä vuosia avioliitossa
olleita, naisia ja eivät kertaakaan ole orgasmia
kokeneet koska heidän miestensä kanssa asiasta ei
voi edes keskustella.Hyvä ystäväni harkitse hyvin
tarkkaan aina kun menet miehen kanssa sänkyyn
yhden tai vaikkapa satojen, että haluatko sinä
itse sitä vai myönnytkö vain miestä
miellyttääksesi. Ja jos sinä et nauti ystäväsi
kanssa ajattele, jaksatko ja pystytkö olemaan
vuosikymmeniä, vain miehesi tyydytysväline. Jo
avioiduttuasi jos et nautikkaan hänen kanssaan
seksistä vaan ainoa tapa on itse tyydyttää
itsensä ja jopa puolisoltaan salassa niin
jaksatko koko elämäsi elää salaisuutesi kanssa ja
toimia miehesí tyydytysvälineenä. Sinä ja vain
Sinä päätät asiasta. Hyvin harva, todella hyvin
harva, myös uskovaisista on ollut seksisuhteessa
vain yhden kanssa. Myös huonosti toimiva
seksisuhde voi tehdä elämästäsi tosi vaikean
mutta hyvin toimivassa seksisuhteessa jaksat
itsekkin kohdata paremmin elämässä väistämättä
tulevat vastoinkäymiset. Ja lopuksi jos tuleva
miehesi aikanaan ei hyväksy aiempia
seksisuhteitasi niin sellainen mies ei ole kypsä
menemään kanssasi avioon. Nimeäni en laita koska
ammattini harvalukuisuudesta johtuen en halua
kiihko-uskovaisia kimppuuni häiriköimään.
Asiakkaina on myös lukematon määrä uskovia
ihmisiä. Tässä Sinulle muutama näkökohta jotka
kokemukseni mukaan kannattaa tarkoin miettiä.
Juuri samaa mieltä olen itsekin ja kokemus on
todistanut asian juuri näin olevan. Kyllä
mielestäni seksikumppania tulee kuitenkin
kunnioittaa ja haluta muutenkin kuin vain
kokemuksena koska pelkkä vaikka yhdenillanseksi,
vaikka on muutamana kertana hienoa, mutta
pidemmän päälle alkaa tuntua aika turhalta. Seksi
pelkkänä seksinäkin tuntuu paremmalta kun tunnet
kumppanisi vaikka et nyt mitenkään edes häneen
rakastunut olisi. Seksikumppaneita ei voi olla
liikaa kun muistaa kunnioituksen toista kohtaan
ja vastuun huolehtia esimerkiksi että tauteja ei
tartu!
Koska ekan kanssa ei pelaa, ei Annikalle jää
muuta vaihtoehtoa kuin mennä heti sänkyyn ja
sitten jättää poikaystävänsä?
Sen, etteikö voi jutella, hoksii kyllä siitä
avoimuudesta, millä keskustelu sujuu. Tärkeintä
on hyväksyntä. Itseasiassa poikaystäväsi olisi
koettava itsensä hyväksytyksi, vaikka hän olisi
halvaantunut. Voihan niinkin käydä avioliiton
aikana. Toista ei voi toisaalta hyväksyä, ellei
hyväksy itseänsä. Moni hyväksytyttää itseänsä,
ei ehkä ole viisasta sekään.
Jos suhde perustuu tarpeiden vaihtokauppaan eikä
hyväksyntään, häiriö "palveluiden" tuotannossa on
kriisi. Mieti Annika millaisen suhteen olet
rakentamassa. Ulkopuolisen neuvot perustuvat
joko tilastoihin tai omiin kokemuksiin, et ole
tilasto etkä joku muu.
Ilo lukea kerrankin näiltä foorumeilta
sumeilemattoman rehellistä ja asiantuntevaa
tekstiä.
Kumpaa ihminen enemmän arvostaa rakkautta vai
seksiä? Jos arvostaa Rakkautta ei seksillä ole
mitään määräävää tekijää liitossa. Rakkauden
takia ei jätetä ihmistä, vaikka se ihmine jostain
syystä muuttuisi kykenemättömäksi
sukupuolielämään eli tulisi jollain tavalla
impotentiksi. Tähän perustuen, jos aito Rakkaus
kiinnostaa, miettikää mihin suhteenne ja elämänne
perustuu.
Seksinorja ei kykene rakkauteen, koska Rakkaus on
vapautta himoista ja haluista.
Kunnollisessa ja avoimen rehellisesä suhteessa ei
todella haittaa vaikka jompikumpi tulisi täysin
kykenemättömäksi harrastamaan seksiä
esim.sairauden tai onnettomuuden vuoksi. Koska
nyt se juuri punnitaan se toimivuus jos
seksiasiat on sellaisia jossa alusta alkaen
huolehdittu myös AINA molempien orgasmista niin
toisen tultua kyvyttömäksi ei ongelmaa edes synny
koska se kykenemätön pystyy tuottamaan toiselle
aivan saman nautinnon tuhannella eritavalla. Kun
taas suhde jossa ei rehellisesti edes keskustella
saati toimita sexin suhteen joutuu todella
lujille. Täysi rehellisyys myös seksiasioissa
tekee elämästämme monin verroin helpompaa kuin
salailu tai oltava neitsyt avioon
mennessään.Kertokaapa rehellisesti ketkä menneet
neitseenä avioon kokemuksistanne muutaman
kymmenen avioliittovuoden jälkeen ja taas
kokeneena avioon menneet samoin. Uskallan väittää
tietäväni lopputuloksen ihan tarkkaan.
Se on kaiken a ja o. Jos on tärkeätä se neitsyys
niin silloin on, jos ei ole, niin silloin ei ole.
Oman sydämen mukaan on eleltävä, muuten tulee
hankaluuksia.
Olen nyt vuoden seurustellut elämäni naisen
kanssa, joka kuten minäkin oli eronnut yli kaksi
vuosikymmentä kestäneestä liitostaan, kumpikin
hiukan eri syistä mutta se ei tässä ole
oleellista. Ensinnäkin suhteemme alkoi
(kommenttia varmasti tulee, mutta malttakaa
vähän!) "modernisti" chattikanavalta ja tovin
tutustuttuamme toisiimme virtuaalisti tapasimme
fyysisesti ja sillä tiellä olemme edelleen.
Alkuhuuman jälkeen odotimme tietysti aikuisina
ihmisinä milloinka kiihkeästi alkanut
seksielämämme osoittaisi edes tasaantumista
hiipumisesta puhumattakaan mutta turhaan, aivan
turhaan! Molemminpuolinen kunnioitus ja halu
tehdä toiselle mahdollisimman hyvää on (ainakin
toistaiseksi) antanut kummallekin enmmän kuin
hurjimmissakaan unissa olisimme voineet toivoa!
Olemme nyt asuneet yhdessä jonkin aikaa ja
edelleenkin tunne vahvistuu vahvistumistaan.
Lienee liki tuhkimotarinaa mutta vanhan
skeptikonkin, joksi itseni olen aina luokitellut,
on pakko nöyrtyä tosiasioiden edessä. Seksimme
siis toimii yli kaikkien tilastojen mutta koska
suhteemme on osoittautunut joka tasolla juuri
siksi mistä kumpikin on ikänsä unelmoinut en voi
olla kuin kiitollinen siitä etten vaipunut
synkkyyteen vaan kuitenkin lähdin etsimään
sitä "oikeaa" ja näyttää siltä että nyt olen
hänet löytänytkin. Olen vakaasti sitä mieltä,
ettei elämänsä rakkauden löytyminen ole kiinni
siitä että panttaa "pyhintään" ties ketä varten
vaan kokemuksien kautta oppii arvostamaan
kumppaniaan joka suhteessa; ei se prinssi Rohkea
ratsasta sinua hakemaan, kyllä jokainen sen
joutuu itse etsimään. En opeta enkä halua ketään
neuvoakaan, kunhan kerroin oman kokemukseni
elämästä ihan vaan esimerkkinä siitä että miten
eri tavoin saattaa onnensa löytää jopa tässäkin
iässä!
Niin, asiat ovat mahdollisesti juuri niin kuin
esitit. Ehkä vika onkin minun päässäni, nimittäin
aikaisempien kokemusteni takia pelkään, että
seksiin suostuminen köyhdyttää suhteen kokonaan
muilta osin. Olemme kumppanini kanssa hyviä
ystäviä ja keskustelu ja hauskanpito sujuu,
viihdymme toistemme seurassa. Pelkään, että seksi
rikkoo tämän kaiken(mieheni ei tosin ole ihan
sellaista ihmistyyppiä, jonka kohdalla tämä
todennäköisimmin tapahtuisi).
Olen joutunut kuuntelemaan muutamien
nyyhkyttävien ystävieni kokemuksia aiheesta, enkä
haluaisi itselleni vastaavia kokemuksia. Ei
tietenkään kaikille käy näin ja olisi hullua
säikkyä jokaista asiaa, joka jollain muulla on
mennyt pieleen, mutta ei tollaisesta voi olla
välittämättä, jos vielä itse mielessään
painiskelee asian kanssa.
En siis pelkää fyysistä aktia, vaan sen
psyykkisiä seurauksia. Jollakin tulee puheistani
takuulla mieleen, että en ole seksiin valmis. En
itse kuitenkaan tunne näin(tai ehkä en tiedä sitä
itse, hehe).
Siis, suunta jonnekin terapeutille?
Jos pidät seksiä avioliitossa tärkeänä tai muuten
niin olellisena seikkana, että sillä puolen ei
saa tulla yllätyksiä eikä vaikka huuman
loppumista niin testaa ihmeessä niin sitten
tiedät olisitko aviossa nauttiva asiasta.
Jos sensijaan seksi on vain pieni osa avioliittoa
etkä ole antanut nykyisen seksillä kyllästetyn
yhteiskunnan orjuuttaa itseäsi tavoittelemaan
jotain mikä on tarkoitettu pyhimmäksi asiaksi
maanpäällä, eli ihmissielun tuomiseen parheeseesi
ja maailmaan, niin odota papin aamenta (jos vielä
kirkollista hyväksyntää haet avioliitolle).
Jos elämässäsi ei ole pyhää, et tunnusta etkä ole
kokenut, eikä se mielestäsi liity ollenkaan
seksuaalisiin kysymyksiin, niin asialla ei ole
väliä muutakuin että olet säästänyt itsesi vain
ja ainoastaan yhdelle ihmiselle. Tästä moni
saattaa olla jopa ylpeä ja kiitollinen ja hyvin
otettu.
Kukaan ei sinua kiellä, eikä kukaan sinua pakota.
Kuuntele siis sydäntäsi, äläkä välitä
massahypnoosista eli tämänpäivän trendeistä.
Vanhatapa voi olla myäs arvokasta ja kallista ja
ainutlaatuisen hienoa.
että mielestäsi tosi uskovainen ei seksistä halua
nauttia vaan ainoa seksin tarkoitus uskovaiselle
on jälkeläisten tekeminen.
tulkita tuolla tavalla. Uskovainen tai vain
ihminen voi nauttia seksistä kun tekee lapsia :-)
Mutta heti kun seksistä tulee itsetarkoitus ja
nautinnonlähde astuu ihminen epävakaalle polulle.
Polun me valitsemme jokainen itse.
Ex-vaimoni toteutti juuri tuota: seksiä
tarvittiin lisääntymiseen. Voit vain kuvitella,
että miten vituttaa, kun jäi tasingon maksut ja
lapsenruokot muistoksi siitä, että
halusin "kunnollisen" uskovaisen vaimon.
Olisi kannattanut puhua asiasta vähän aikaisemmin
varmaan :-) Selvittää mitä itse halaut ja mitä
toinen haluaa.
Ei kukaan ole mitään puhunut eikä varmaan
puhukkaan että seksisi olisi itsetarkoitus
niinkuin vain sinä nyt yrität asian ymmärtää
tahalasi väärin. Seksi on vain ja ainoastaan osa
tosin täekäeä toimivasta ihmissuhteesta.
Kerrankin täällä on vain asiallisia kysymyksiä
sekä niihin vastaajia. Älä käännä hyvää asiaa
päälaelleen. Todennäköisesti olet neiteenä
avioitunut tai sitten mies joka ei neitsyttä ole
saanut vaimokseen. Älä tartuta katkeruuttasi
rehellisiin ihmisiin.
Olisi pitänyt puhua ja onkia selville asiain
todellinen laita. Ei vaan tullut mieleen, että
nainen, joka hyppää sänkyyn toisella tapaamisella
oli alunalkaenkin vain siittäjää haulla. Vielä
sen käsittäisi, jos olisi kuulunut näihin, jotka
netissäkin väliin ilmoittelevat haluavansa pukkia
vain lapsen tekemiseen, mutta kolmen vuoden
seurustelu ennen papinaamenta ja muutama vuosi
normaalia perhe-elämää ei oikein antanut olettaa,
että meikä lempataan tielle justiinsa siinä
kohtaa, kun tulee lapsiluku täyteen.
Vieläkö naurattaa?
miksi närkästyt rehellisistä mielipiteistäni? En
myöskään väännä asiaa, vaan kerron yhden puolen,
joka on myös erittäin selvästi nähtävissä tämän
ajan yhteiskunnasta.
>> Seksi on vain ja ainoastaan osa
tosin täekäeä (tärkeä) toimivasta ihmissuhteesta.
<<
Tätä silti tarkoitan, heti kun teet siitä
seksistä TOSIN TÄRKEÄN jutun, niin teet siitä
itsetarkoituksen. Jos se olisi vähemmän tärkeä,
niin ihmisillä olisi vähemmän ongelmia. Tärkeät
asiat ovat ihmisen murheenkryyni.
Loppuihin juttuihin en kommentoi, koska ne juuri
ovat menossa kohti epäolennaista ja katkeruutta.
Sitä täällä juuri pohditan että rehellinen
puhuminen myös seksistä on toimivan ja suhteen A
ja O joka kestää kaikki elämän tyynet ja
myrskyt.Keskustelkaa myös te vanhemmat jo
kymmeniä vuosia aviossa olleet rehellisesti ja
syyttelemättä toisianne, miten teidän elämänne
juuri myös seksin suhteen on toiminut ja toimii.
Rehellistä puhetta sydämmestä, sydämmeen, siitä
myös sielu tykkää.
Olet ollut tosiaan heikoilla jäillä. Jos jo
toisella tapaamisella on menossa sänkyyn, niin
onhan siinä jotain silloin arveluttavaa. Mutta
kaikki me joudumme kerran pari pettymään
elämässä. Syyttää voi vain itsensä loppujen
lopuksi. Ja ihan loppusilaukseksi, miksi itse
halusit seksiä enemmänkin? Jos olisit ollut vapaa
himoistasi, niin olisit voinut lopettaa myös
seksin "kaipuun" samalla. Kantsis olla ennalta
viisas ja kouluttaa itseään pahimman varalle.
Samaa mieltä. Ainut vaan, että on myös niitä,
jotka rehellisesti sanottuna eivät pidä seksiä
muuna kuin lapsen hankinta vaiheena (josta saa
nauttia tietty), ja jotka pitävät seksuaalista
orjuutta ihmiskunnan suurimpana vaaratekijänä.
Ylikansoitus, viha ja mustasukkaisuus,
sukupuolitaudit jne... Näihin pyritään keksimään
kyllä kovasti erilaisia ratkaisuja, jotta itse
seksistä ei tarvitsisi luopua, mutta näyttää
siltä, että aina ne ratkaisut ovat
tuhoontuomittuja. Ihminen ei tunne Rakkautta,
siitä on kysymys.
On sulla aika kumma käsitys parisuhteesta. Sinäkö
tykkäät, että sen jälkeen ei tarvita seksiä, kun
lapset on tehty?
Miksikö halusin seksiä? No kuule ihan siksi, että
minun mielestäni tasapainoiseen rakkaussuhteeseen
kuuluu osana myös fyysinen nautinto.
Mitä heikkoihin jäihin tulee, en oikein ymmärrä,
mistä sen nykäisit. Onko usean vuoden vakiintunut
suhde ennen virallista vihkimistä jotenkin
heikkoa?
Tuntee ja Rakkautta isolla alkukirjaimella jos
avioliitossa myös seksi tyydyttää molempia. Ei
uskonto kiellä myös seksiasioissa rehellisyyttä
ja avoimmuutta puolisoaan kohtaan.
Tein yleistyksen vain, eikä sen ollut tarkoitus
olla ehdottomana totuutena. Maailma ja ihmiset on
moninaisia. Jos siis seksi tyydyttää molempia,
molempien tarpeet tulevat tyydytetyksi, eikä
kummankaan tarpeet ja erilaisuuden tavoittelu
nouse yli toisen tai sammu alle toisen, niin se
kaikki toimii. Sallinet joidenkin silti olla
hieman epäilevieä tuon kaiken "toimivuuden"
suhteen. Onneksi sanoit siis JOS :-)
Ei uskonto kiellä, eikä siitä uskonnosta
ollutkaan kyse. Uskonnoilla pyritään yleensä
rajoittamaan hieman tuota seksuaalisuutta, mutta
on myös erilaisia lahkoja, joissa seksuaalisuus
nähdään jopa pelastavana voimana. Uskontoja on
moneenlähtöön, ja ne ovat vain yksi
tarkastelusuunta tähän esillä olevaan kysymykseen.
En tiedä oikeen mistä loppujen lopuksi valitat?
Jos halusit seksiä ja toinen ei sitä tarjonnut,
niin sinulla oli kaksi vaihtoehtoa. Et halua
itsekkään seksiä, tai jätät naisesi. Valitsit
todennäköisesti jälkimmäisen. Toivottavasti otit
oppia siitä ja valitsit sellaisen partnerin
elämääsi, joka pystyy vastaamaan tarpeisiisi, ja
jonka tarpeisiin myös sinä pystyt vastaamaan.
Heikoilla jäillä tarkoitin sitä, että menit
sänkyyn heti toisen tapaamisen jälkeen. Ehkä
olisi kannattanut miettiä hieman kauemmin ja
kuulostella, mikä tulevan vaimosi todellinen
tahto oli noissa seksiasioissa.
Puhumattomuus on yksi suurimpia syitä, jonka
varjolla voidaan heittää myös syyt toisen niskaan.
Ja lopuksi vastaus ensimmäiseen kysymykseen. Jos
ex-parillasi oli samanlainen käsitys kuin
minulla, niin eihän se enää ole niin outoa. On
meitä jo kaksi ;-)
Eli hyvää yötä osallistujille. Hyvä
keskustelunaihe. Muistetaan silti, että joku on
joskus sanonut, että
- parempi naida kuin palaa -
Kauniita unia!
Kaikkea muuta ihminen katuuu muttei nuorena
naimista. Hyvää yötä kaikille. Ja kiitokseni kun
kerrankin keskustelu pysy melkohyvin asialinjalla.
Jos todella rakastatte toisianne, pystytte kyllä
odottamaan ennen kuin olette naimisissa. Minä ja
aviopuolisoni olemme molemmat katuneet sitä, että
emme odottaneet. Olisimme niin kovasti halunneet
antaa toisillemme sen lahjan, minkä voi antaa
toiselle vain yhden ainoan kerran. Hääyöstäkin
oli kaikki jännitys ja uutuus pois.
Jos teette sen hyvän päätöksen, että odotatte
toisianne ja Jumalan siunausta, pitäkää huoli
siitä, ettette laita itseänne kiusaukseen.
Yrittäkää myös molemmat ajatella aivoillanne,
eikä fyysisillä tunteilla ja hormooneilla.
Varokaa tilanteita, joissa on helppo edetä
fyysisesti pidemmälle.
Siunausta.
Se ei läheskään aina ole se kaikkein ihanin
kokemus. Olisitte siis halunneet tuhlata ainoan
hääyönne häsläämiseen. Kertonee jotain suhteenne
laadusta.
>aamenta? Kristillinen käsitys tästä on selvä:Ei
esiaviollista seksiä, mutta onko sillä mitään
näin jyrkästi sanoo?
Seksi ennen avioliittoa on syntiä. Ja silloi kin
sitä saa harrastaa vain
suvunjatkamistarkoituksessa. Myös masturbointi on
syntiä, samoin kuin kaikenlaisten riettauksien
ajatteleminen. Näin sanoo Sana.
Katoa kanavalta, fossiili! Kaltaisiasi pahveja
sikiää aina vaan; jos naida saa vain
suvunjatkamistarkoituksessa niin silloin syntyy
vain kloonejasi!
sanotaan?
Näyttää siltä, että edes ole Sanaasi lukenut!
Voidaan ajatella, että ihminen on kuin
suklaarasia: jos jakaa niitä suklaita matkan
varrella, niin voi se olla jo tyhjä, kun se
annetaan sille, kenelle oli tarkoitus. Tahdot kai
antaa aviomiehellesi (on se sitten hän, tai joku
muu) täyden rasian?
Avioliitossahan on kyse yhdessä elämisestä,
kokemisesta, toisiinsa kasvamisesta...
Vaikkei "ensimmäinen hääyö" olisikaan mitään
järisyttävää ja hienoa, niin siitä se lähtee.
Siitä eteenpäin se on opettelua, mutta niinhän on
kaikki muukin. Mutta ihanaa siinä on se, että
opitte ja kasvatte siihen yhdessä.
Seksi ja yhdyntä on kauneimmillaan sielujen
yhteensulautumista ja rakkauden osoittamista ja
kokemista. Jos suhde on oikealla pohjalla niin,
että rakkaus nousee siitä toisesta ihmisestä
itsestään, ei seksistä tai muusta selaisesta,
niin seksistä sen ihmisen kanssa tulee täyttymys.
Sanoisin, että tavoitelkaa rakkautta, joka jo
itsessään on täyttymys ja maustakaa se ihanalla
ja kauniilla yhteydellä kun olette sinetöineet
liittonne!
Suklaa rasiassa on myös suklaita, joista ei pidä.
Eikö ole siis hyvä maistaa niitä, jotta tietää
mistä pitää?
Kyllä niitä tulee vastaan omankin kumppanin
kanssa. Täytyy osata tehdä myös jonkun verran
kompromisseja, mutta ei koskaan vain toisen
kustannuksella, tai niin että toinen ahdistuu tai
menee lukkoon. Siksi onkin niin tärkeää oppia
keskustelemaan avoimesti ja syyttämättä, se on
kuitenkin molempien parhaaksi. Tosiasia on, että
jos asiat ovat hyvin parisuhteessa ja puolisot
voivat hyvin, myös seksi luistaa.
Täydellisesti samaa mieltä!
"Tosiasia on, että jos asiat ovat hyvin
parisuhteessa ja puolisot voivat hyvin, myös seksi
luistaa."
Tosiasia on kylläkin se, että siitä huolimatta
seksi voi itsepintaisesti kieltäytyä luistamasta.
Ja sellaiseen tilanteeseen päädytään nimen omaan
esittämilläsi opeilla, ei aina mutta sillä tavalla
se menee kun niin käy. Hääyö nyt ei taida koskaan
onnistua mutta peli alkaa olla selvä, kun sama
asia on jäytänyt suhdetta parikymmentä vuotta
siitä huolimatta, että on eletty, opittu ja
kasvetu yhdessä. Ja käyty kurssit ja neuvolat,
joiden pääanti on sen havaitseminen, että on
yksinkertaisesti valittu väärä pari.
Tuo mainitsemasi suklaarasia on siitä erikoinen,
että joissakin tapauksissa sitä ei saa auki
ollenkaan, mutta jos saa, tuotteet eivät lopu
kuluttamalla.
Ehdottomasti keskustelkaa kuitenkin jo ennen
avioliittoanne näistä asioista (miten haluatte
itseänne kohdeltavan, mitkä on odotukset,
toiveet, mieltymykset)... kaikkea ei voi tietää,
eikä voi neitsyenä, mutta suuntaa varmasti löytyy
jo, jos itseään ja persoonaansa tuntee. Sitten
kun tulee toteutumisen aika, niin opitte lisää
toisistanne ja itsestänne sen toisen ihmisen
kautta. Se on ihanaa se.
Olet pidättäytynyt tähän asti, miksipä et
vieläkin?
jonka hautakiveen kirjoitettiin: Palautetaan
avaamattomana.
... en ole ennen rakastanut ketään tällä tavalla.
Alkoi siis mietityttää, kun molemmet päät
haluavat tätä henkilöä. Ennen kyse on ollut vain
fyysisestä vetovoimasta(eli kiimasta), jos
siitäkään.
Eihän sulla sitten ole mitään ongelmaa. Hommiin
vaan!!!! Turha tehä kärpäsestä härkästä...
Missä se taatelintallaaja oikein viipyy??!!
Iloisesti vaan eteenpäin elämässä, Annika.
Neuvojat eivät tunne tilannettasi niin hyvin kuin
itse tunnet. Minusta yllättävän moni yrittää
pelotella vastauksellaan (vaikkapa pilaantuvalla
hääyöllä, hhhehe), ja vielä heittää
syyllistämisestä syytteitä erimieltä oleville.
Itselläni on sellainen luonne, että suhde kärsii,
jos seksi on mukana liian aikaisin. Siksikin
pidän ihanteellisena rajoittaa seksi avioliittoon.
Jos olet väleissä Jumalan kanssa, niin kenties
kysyt Häneltäkin neuvoa :) Hänen
miellyttämisekseen ei elämäänsä kuitenkaan
kannata uhrata, sillä "saastainen vaate" on
parhainkin tekomme silmissään.
Hyvin sun käy, olethan fiksumpi kuin neuvojasi
täällä :)
Kun Raamatussa kielletään jotain, kuten tässä
tapauksessa avioliiton ulkopuolinen seksi,
tarkoituksena ei ole estää hauskanpitoa vaan
suojella sinua.
Raamattu on kuin käyttöohje, jossa tuotteen
valmistaja tahtoo kertoa kuinka tuottetta on
parasta käyttää. Jumala kyllä tietää mikä meille
on parasta, Hän on meidät luonut.
Raamatun kertoo seksistä seuraavaa:
-Seksi kuuluu avioliittoon
-Seksi itsessään on upea lahja Jumalalta
Avioliitossa ei ole kysymys papin aamenesta, vaan
turvallisesta ympäristöstä ja kahden ihmisen
yhteisestä liitosta. Ja niinpä väitän että hyvä
seksi vaatii oikean ympäristön.
Minun on ainakin helppo ymmärtää että
seksuaalisuus on ihmisessä arka ja herkkä alue,
jonka kanssa ei pitäisi leikkiä. Jumalan tahto on
että me voisimme täysin nauttia seksistä ja näin
kehoitus odottamiseen on kehoitus
seksuaalisuutemme varjelemiseen kunnes voimme
toteuttaa sitä turvallisessa ympäristössä ja
oikeissa olosuhteissa.
painostus ja pakottaminen ovat juuri niitä
asioita Jumala tahtoisi meidät varjella. Samoin
kuin raskauden pelko, odottamattomat raskaudet,
hyväksikäyttäminen, sukupuolitaudit jne.
En halua syyllistää sinua ajatuksistasi ja on
täysin normaalia että te haluatte toisianne,
mutta kovasti tahtoisin teitä kannustaa
malttamaan vielä. Seurustelu aikana voitte
opetella monia muita romanttisia tapoja osoittaa
rakkautta toisillenne, tämä edistää myös sitä,
ettei suhteenne kuihdu pelkäksi seksisuhteeksi.
Jumalan tahdon mukainen elämä voi tuoda elämäänne
uskomattoman hyviä asioita, niitä kannattaa
tavoitella.
olen itse käynyt samoja asioita läpi ja toivoisin
että voisimme keskustella yksityisesti lisää.
lähettäisitkö viestin nimettömään osoitteeseeni:
[email protected]