En nyt tiedä, kiinnostaako tämä ketään (toivottavasti edes jotain) Mutta uni tuntui minulle todella tärkeältä, joten kaikki tulkinta apu olisi tervetullutta..
Uni alkoi sillä, että seisoin jossain ulkona edessäni oli betoniset portaat, jotka johtivat alas, pimeään maan alle. Minulla oli sylissä turhanpäiväisiä tavaroita (kyniä, pompuloita) Joita putoili maahan, ja se oli jotenkin huono juttu. Lähdin sinne alas, ja minulle annettiin oppaaksi joku ihminen, jota en tuntenut. Maan alla oli jonkinsortin kellari, josta pääsi portaita ylös, valtavaan kartanoon. Kartano oli täynnä portaikkoja, käytäviä, ovia ja saleja. Oppaani sanoi, että minun täytyisi tarkasti seurata, tai tapahtuisi jotain pahaa. Menimme kokoajan tiettyjä portaita ylöspäin kartanon sisällä. Kadotin kaikki tavarat, ja lakkasin myös luottamasta oppaaseeni. Se oli jotenkin häijynoloinen henkilö. Karkasin oppaalta, ja lähdin itsekseni harhailemaan kartanossa. Huono idea, eksyin heti. Loputtomiin käytäviä.
Tulin aulaan, joka oli hämärä, lähes pimeä. Yhdet portaat menivät ylös, toiset alas, pilkkopimeään. Vasemmalla oli ovi. Portaista juoksi äkkiä itkevä nainen, joka oli pukeutunut, kuin joku 1800-luvun kamarineito.
Nainen oli kuin mustavalkoelokuvasta. Ei värejä! Näytti jotenkin oudolta, kun muualla kaikkialla oli värit. Pelästyin naista ja menin ovesta vasemmalle. Siellä oli valoisa sali, ja valkoinen pitkä pöytä. Pöydän ääressä istui kymmenen identtistä mieshenkilöä. Yksi seisoi pöydän vieressä viinilasi kädessään. Kukaan niistä ei sanonut mitään, katsoivat vain minua hymyillen. Kaikki olivat kasvoiltaan täysin toistensa kopioita, mutta kaikilla oli eri vaatteet. Kapteenien, sotapäälliköiden, sotilaiden ja virkamiesten virka-asuja. Kaikki ajalta, ennen 1900-lukua. Ihan outoa.
Juoksin pois siitä salista, tulin leveään käytävään, jonka kaikki seinät oli peitetty epäsymmetrisillä peilin sirpaleilla. Näin niistä itseni, mutta joistakin en nähnyt mitään. Joistain näkyi läpi, seinä. Käytävän päässä oli sali, jossa oli suuri takka. Takan yläpuolella oli iso peili, josta myöskin näin itseni. Äkkiä halusin vaihtaa kaikki vaatteeni, ja puin jostain laatikosta päälleni kummallisia rääsyjä ja riepuja ja sotkin hiukseni. Näytin melkein joltain ihme merirosvolta. Menin taas jotain portaikkoa alas. Alhaalla oli huone, missä ei ollut ikkunoita Kahdella vastakkaisella seinällä oli verhoja. Muutuin äkkiä pieneksi tytöksi, joka oli puettu kuin prinsessa. Verhojen takaa tuli miehiä (1800-luvun sotilaspuvuissa) ja pyysin heitä mukaani, koska pitäisi pelastaa joku jostain. Osa miehistä lähti, osa jäi. Saimme jostain käytävien seinien kuvista symbolien avulla selville, mitä kartanossa oli joskus tapahtunut, mitä tulisi tapahtumaan, ja mitä meidän pitäisi tehdä. Outoa!
Menimme kartanon käytäviä pitkin eteenpäin, ja tulimme hieman nykyaikaisempaan saliin, jonne oltiin järjestämässä jotain tanssiesitystä "Moulin Rougen" tyyliin. Patistin miehet katolle, olemaan valmiina, kun tarvitsisi pelastaa joku. Show alkoi, ja huomasin itse olevani yksi esiintyjistä. Shown loppupuolella hyppäsin äkisti jonkun ystävällisen näköisen miehen syliin, ja pyysin häntä viemään minut huomaamattomasti pois show-salista. Menimme vaatevarastoon piiloon, halasin sitä henkilöä ja itkin, ja kiitin häntä siitä, että hän oli pelastanut minut.
Samalla minulle välähti, että olin itse ilmeisesti järjestänyt oman pelastamiseni, ja mietin, että mitä ihmeen järkeä siinä oli.. joka tapauksessa "loppu hyvin, kaikki hyvin"...
-OSAISIKO KUKAAN YHTÄÄN TULKITA..? Kartanon huoneet, erityisesti peilikäytävä kuvaa varmaankin minua itseäni jollain tavalla, mutta en osaa selittää...
Uni alkoi sillä, että seisoin jossain ulkona edessäni oli betoniset portaat, jotka johtivat alas, pimeään maan alle. Minulla oli sylissä turhanpäiväisiä tavaroita (kyniä, pompuloita) Joita putoili maahan, ja se oli jotenkin huono juttu. Lähdin sinne alas, ja minulle annettiin oppaaksi joku ihminen, jota en tuntenut. Maan alla oli jonkinsortin kellari, josta pääsi portaita ylös, valtavaan kartanoon. Kartano oli täynnä portaikkoja, käytäviä, ovia ja saleja. Oppaani sanoi, että minun täytyisi tarkasti seurata, tai tapahtuisi jotain pahaa. Menimme kokoajan tiettyjä portaita ylöspäin kartanon sisällä. Kadotin kaikki tavarat, ja lakkasin myös luottamasta oppaaseeni. Se oli jotenkin häijynoloinen henkilö. Karkasin oppaalta, ja lähdin itsekseni harhailemaan kartanossa. Huono idea, eksyin heti. Loputtomiin käytäviä.
Tulin aulaan, joka oli hämärä, lähes pimeä. Yhdet portaat menivät ylös, toiset alas, pilkkopimeään. Vasemmalla oli ovi. Portaista juoksi äkkiä itkevä nainen, joka oli pukeutunut, kuin joku 1800-luvun kamarineito.
Nainen oli kuin mustavalkoelokuvasta. Ei värejä! Näytti jotenkin oudolta, kun muualla kaikkialla oli värit. Pelästyin naista ja menin ovesta vasemmalle. Siellä oli valoisa sali, ja valkoinen pitkä pöytä. Pöydän ääressä istui kymmenen identtistä mieshenkilöä. Yksi seisoi pöydän vieressä viinilasi kädessään. Kukaan niistä ei sanonut mitään, katsoivat vain minua hymyillen. Kaikki olivat kasvoiltaan täysin toistensa kopioita, mutta kaikilla oli eri vaatteet. Kapteenien, sotapäälliköiden, sotilaiden ja virkamiesten virka-asuja. Kaikki ajalta, ennen 1900-lukua. Ihan outoa.
Juoksin pois siitä salista, tulin leveään käytävään, jonka kaikki seinät oli peitetty epäsymmetrisillä peilin sirpaleilla. Näin niistä itseni, mutta joistakin en nähnyt mitään. Joistain näkyi läpi, seinä. Käytävän päässä oli sali, jossa oli suuri takka. Takan yläpuolella oli iso peili, josta myöskin näin itseni. Äkkiä halusin vaihtaa kaikki vaatteeni, ja puin jostain laatikosta päälleni kummallisia rääsyjä ja riepuja ja sotkin hiukseni. Näytin melkein joltain ihme merirosvolta. Menin taas jotain portaikkoa alas. Alhaalla oli huone, missä ei ollut ikkunoita Kahdella vastakkaisella seinällä oli verhoja. Muutuin äkkiä pieneksi tytöksi, joka oli puettu kuin prinsessa. Verhojen takaa tuli miehiä (1800-luvun sotilaspuvuissa) ja pyysin heitä mukaani, koska pitäisi pelastaa joku jostain. Osa miehistä lähti, osa jäi. Saimme jostain käytävien seinien kuvista symbolien avulla selville, mitä kartanossa oli joskus tapahtunut, mitä tulisi tapahtumaan, ja mitä meidän pitäisi tehdä. Outoa!
Menimme kartanon käytäviä pitkin eteenpäin, ja tulimme hieman nykyaikaisempaan saliin, jonne oltiin järjestämässä jotain tanssiesitystä "Moulin Rougen" tyyliin. Patistin miehet katolle, olemaan valmiina, kun tarvitsisi pelastaa joku. Show alkoi, ja huomasin itse olevani yksi esiintyjistä. Shown loppupuolella hyppäsin äkisti jonkun ystävällisen näköisen miehen syliin, ja pyysin häntä viemään minut huomaamattomasti pois show-salista. Menimme vaatevarastoon piiloon, halasin sitä henkilöä ja itkin, ja kiitin häntä siitä, että hän oli pelastanut minut.
Samalla minulle välähti, että olin itse ilmeisesti järjestänyt oman pelastamiseni, ja mietin, että mitä ihmeen järkeä siinä oli.. joka tapauksessa "loppu hyvin, kaikki hyvin"...
-OSAISIKO KUKAAN YHTÄÄN TULKITA..? Kartanon huoneet, erityisesti peilikäytävä kuvaa varmaankin minua itseäni jollain tavalla, mutta en osaa selittää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyllä tämä vahvasti vaikuttaa siltä, että kaipaat kunnon annoksen rietasta seksiä. Perusasentojen lisäksi sinun olisi syytä kokeilla jotain uutta.
riippuu,mitä ainetta olit napannut ennen unennäköä.mulle lsd teki samanlaiset vibat.
että sun pitää oikeestikin yrittää pelastaa itsesi joltain mitä pelkäät.
Unen talot ja muut rakennukset merkitsevät useimmiten itseä. Kellarilla, niillä esineillä, joita sinne viet, on oma merkityksensä. Unesi on sangen kiintoisa ja muistat siitä paljon. Tärkeätä on unen tunnelma, usein ahdistuneisuus on leimallista, kannattaa peilata untaan päiväelämän tapahtumiin. Unesi "päättyi" suotuisasti, se on hyvä merkki - selviytyminen.
Suosittelen esim. kirjaa nimeltä "Luovaan unennäköön", hyviä unikirjoja on , mutta varoittaisin Tamara Maunosen tyylisistä tusinaselittäjistä. Anja Angel on paljon parempi.
Avain olet sinä itse, sinun on vain opeteltava tulkitsemaan unesi, koska se koskee sinua. Universaaleista selitysmalleista on apua, kun opettelet avaamaan henkilökohtaisia unisymbolejasi.
Unien (omien) tulkinta on hauska harrastus. Uniesi kautta opit tuntemaan itseäsi paremmin. Unien avulla voit ratkoa ongelmia... Tutustu esim. ns. silva-menetelmään (mielenhallinta-), Jose Silva on kirjoittanut samannimisen kirjan, ja aiheesta löytyy runsaasti kirjallisuutta, ja voithan vilkaista Googlesta.
Ihania, jännittäviä, hauskoja unia!
milloin olet itse elänyt viimeksi reaalimaailmassa?tällanen `tulkitseminen`johtaa hyvin nopeasti niuvan suljetulle osastolle.
Ikävää Sinulle, jos olet uneton. Olen "harrastanut" omia uniani ainakin 18-vuotiaasta (nyt olen 49), enkä usko kiinnostuksen omien unien sisältöihin vievän ketään mihinkään kielteiseen suuntaan, päinvastoin.
Reaalimaailmassa elän jatkuvasti, esim. töiden takia liikaakin, mistä on se haitta, ettei aina ehdi nukkua riittävästi. Silloin on liian väsynyt nähdäkseen kunnon unia. Pienet päiväunet töiden jälkeen on silloin hyvä ratkaisu ja auttaa parempaan yöuneen.
On ihanaa (ja terveellistä) nukkua riittävästi, silloin alitajunta saa tilaisuuden kelata päivän tapahtumia, ihmissuhteita ym. Riittävään nukkumiseen kuuluvat olennaisesti erilaiset unennäön vaiheet. Ellet todella tiedä nukkumisen tärkeydestä juuri mielenterveydelle ja tuhlaat nukkuma-aikasi valvomiseen, niin tuskin itse jaksat kovin tehokkaasti toimia reaalimaailmassa. Ihan oikea koululääketiede tarjoaa Sinulle tietoa laadukkaan unen ja nukkumisen merkityksestä. Tämä ei ole huuhaata.
Unien katselu on siis hauska harrastus, ei mikään ainoa elämän sisältö - mutta unien kautta voi tarkastella omaa elämäänsä. Uni voi esim. kiinnittää huomion johonkin ongelmaan ja auttaa sen ratkaisemisessa päivätajunnassa. Sen takia on hyvä olla selvillä unien kimurantista tavasta tuoda asioita esille symbolien kautta. Ettei suotta pelota, esim. voit saada painajaisesi hallintaan, kun perehdyt hieman unitekniikkaan.
Toivon Sinullekin hyviä, kauniita unia...ihan oman hyvinvointisi vuoksi
Unethan ovat puhtaasti alitajuntamme heijastumia, ja sen vuoksi kuvittelisinkin nopeasti, että lapsuutesi on ollut joko taloudellisesti tai henkisesti köyhä (henkisellä köyhyydellä tarkoitan siis lähinnä sitä, että vanhemmat esimerkiksi ovat kyllä läsnä, mutta "eivät ole läsnä", jos ymmärrät, mitä tarkoitan), nuo vanhat ajat ovat "luksusta", jota olet kaivannut; seurapiiriä, huomiota, jännitystä.
Lopun käännekohta ei välttämättä kuvaa mitään suurta mullistusta, mutta ehkä elämäsi on nyt tasapainossa, monella tasolla.
Kiitos, näistäkin oli jo paljon apua tulkintaan.. :)