Onko tämä normaalia käytöstä, kun 2-suuntaista sairastava puhuu
melkein viikottain eri tavalla. Elikkä välillä rakastaa ja lupaa kaikkea
mutta sitten menee vähän aikaa eikä haluakkaan elää kanssani.
Kumpaa tarkoittaa ja kumpaa ei? Joka kerta on yhtä vakuuttava ja
normaali eikä yhtään "hullun oloinen." En enään tieäd mitä uskoa?
melkein viikottain eri tavalla. Elikkä välillä rakastaa ja lupaa kaikkea
mutta sitten menee vähän aikaa eikä haluakkaan elää kanssani.
Kumpaa tarkoittaa ja kumpaa ei? Joka kerta on yhtä vakuuttava ja
normaali eikä yhtään "hullun oloinen." En enään tieäd mitä uskoa?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ihan normaalia tuo useimmille on. Tämä johtuu ihan vain siitä, että bipon mieliala vaihtelee. Varsinkin hypomaniassa tai maniassa haluaa ehkä olla vapaa ja sitten ei muka sinua rakastakaan. Monet eivät itsekään tiedä, että mikä on totuus ja mikä ei. Ei ole helppo sairaus.
Mitä tässä pystyy tekemään? Noloa sanoa sukulaisille, että emme
tulekkaan, koska ei ollakkaan enään yhdessä, vaikka ollaan juuri
sovittu kyläilystä. Jos hän edes käyttäytyisi "kuin hullu" mutta hän
puhuu ihan normaalisti, että tämä on nyt loppu. Tätä on nyt tapahtunut
jo sen verta monta kertaa, että olen mennyt laskuissa sekaisin. Eikä
mitääm enään uskalla suunnitella.
Minulla pitkä avioliitto päättyi tuon seurauksena lopulta eroon. Mitään tolkkua ei kyllä saanut, mitä puoliso halusikaan. Hän ei tosiaan itsekään tiennyt mitä halusi; eikä tiedä vieläkään, niin on kertonyt. Niin ja: siis hän se halusi sitten maanisena erota. Nyt jälkikäteen taitaa sitten olla ihan jo toista mieltä, mutta ei itsekään ymmärrä mitä tapahtui. Ei sen puoleen, minä ymmärsin asioista vielä vähemmän.
Olen sitten kaiketikkin ymmärätnyt 2-suuntaisen erillailla, koska luulin,
että se vaihe kun on masentunut on se jolloin haluaa erota. Olen kyllä
kysynytkin, että onko nyt joku "vaihe", mutta koskaan ei kuulema ole. Siis
ihan normaalilla äänellä vain selittää, ettei haluakkaan mitääm suhdetta.
Ei siis huutamista tai riitaa. Elikkä en koskaan edes tiedä, onko joku
keskustelu mitenkä vakava. Kellekkään ei myöskään saa kertoa mitään
ja sitten pitää keksiä tekosyitä, miksei mennä tai miksei meille voi tulla.
2-suuntaisesta ei siis saa kertoa ulkopuolisille.
Kyllä bipo voi masentuneenakin haluta erota, kun tuntee itsensä huonoksi ja kokee, ettei mistään tule mitään. Pitäisi tietää, että missä mielentilassa tämä kumppanisi on sinuun rakastunut. Siten voi tietää, että ovatko tunteet totta vai eivät.
Kun en tiedä, mikä se "vaihe" oli silloin. Vaikutti normaalilta ja muutenkin
aina vaikuttaa normaalilta ja sitten yks kaks sanoo, että tässä tämä nyt oli,
lähdetään eri suuntiin eikä tosiaankaan edes sano pahasti. Joka kerta on
tavallaan joku syy, mutta ei koskaan mitääm erikoista. Sitten hän myös
olettaa, että minunkin tunteet on heti loppu ja sanoo etten saa odottaa
enään mitään. Elikkä kaikki menemiset pn peruaatva, vaikka olisi juuri
luvattu mennä esimerkiksi kyläilemään. Mikseikähän ne lääkkeetkään
sitten tällaista estä vai mitä varten niitä syödään?
ihan normaalia bibolle,ei kannata olla yhdessä,ihan p:stä on elämä,ei ikinä enää....
Joko lääkkeet eivät ole hänelle sopivia tai sitten ei syö niitä. Tähän sairauteen on vaikea löytää lääkitystä. Eihän näin paljon maailma olisi täynnä masentuneita ja maanisia ihmisiä, jos lääkkeet toimisivat kunnolla eikä tulisi vain kamalia sivuvaikutuksia.
Syö kyllä kaikki lääkkeensä, koska olen vieressä ihan katsonut, että syö
ja ei varmasti hetiä pois. Mutta on kyllä sitten salakavala sairaus, koska
ihan tosissaan kukaan eoi varmaan arvaisi, että on 2-suuntainen. Ei näy
päälle, käyttäytyy normaalisti mutta sitten yks kaks aina tulee tämä nyt
tämä on loppu. Jälki käteen olen kysynyt, oliko joku "vaihe", mutta siihen
vain naurahtelee ja pälyilee eikä selitä mitään.
Kauanko hän haluaa olla erossa ennenkuin haluaa olla jälleen yhdessä ? Ja kuinka saa sinut jällene taas luottamaan itseensä ? Minut jätettiinnyt jo noin 2.5 vkoa sitten, eikä ole mies antanut itsestään sen jälkeen mitään kuulla..
Voi mennä kuukausikin tai pari viikkoa. Jokma kerta puhuu ihan
normaalisti, että kaikki on loppu ja joka kerta uskon. Mutta sitten
kun palaa, uskon taas. Se juuri on kumma, kun esittää asian niin
uskottavasti.
Älä nyt ihmeessä ota häntä enää takaisin. Eihän tuosta tule yhtään mitään. Ei kannata alistua tuollaiseen käytökseen. Tuhlaat vain elämäsi. Päästä hänestä irti, niin kaikki helpottuu.
Tuo ennenpitkää hajoittaa sut ihan palasiksi. Puhun kokemuksesta. Jos hänellä on sekamuotoinen, sitä on vaikea havaita edes lääkärin mikä vaihe on milloinkin menossa. Yksinkertaisesti juokse karkuun, sillä jos et nyt eroa, se tapahtuu todennäköisesti vielä paljon kipeämmin sitten myöhemmin ja juuri sillä hetkellä kun sen vähiten uskoisit tapahtuvan.
Mikä on sekamuotoinen? Eikö siihen ole lääkkeitä? Jos löytyisi joku
lääke, että tämä meno rauhottsui. Nythän en kyllä tiedä, milloin taas
tulee takaisin tai tuleeko ollenkaan. Aina on ihan lopullisen tuntuista.
Itse sanoo voivansa hyvin ja että lääkkeet auttaa.
Miksi edes haluat hänet takaisin? Läheisriippuvuus? Huono itsetunto, etkä kunnioita itseäsi tarpeeksi? Mikään rakkaus ei ole tuon arvoista. Sekamuotoinen on sitä, että samaan aikaan on päällä masennus ja hypo tai mania. Mielialat vaihtelee koko aika voimakkaasti.
En ole tiennyt, että on tuollainen sekamuotoineminkin. Eikö siihen ole
mitään lääkeittä? Olen joka kerta uskonut, että kaikki muuttuu, mutta
en ole varma enään mistään.
Samat lääkkeet siihen on, kun kaksisuuntaiseen yleensäkin. Eikä ne aina auta. Mikään ei muutu, jos hän ei saa sopivia lääkkeitä ja siltikin voi kaikki mennä pieleen jossain vaiheessa. Muista se oma jaksaminen. Elä omaa elämääsi.
Sentakia tänne kirjoitinkin koska en tätä enään jaksaisi. Vaikuttavatko
nuo lääkkeet muuten myöskin muistin heikkemenistä? Monta kertaa
tuntuu ettei hän muista, mitä on tehnyt taikka olemme puhuneet. Voi
väittää, ettei ole sanonut jotain, vaukka varmasti on. Vai onko sekin
sitä 2-suuntaista tai "vaihetta" , että unohtelee?
Lääkkeet saattaa tehdä sen, ettei muista kaikkea. Ja masennus myöskin. Hypossa tai maniassa ei välttämättä muista hetken päästä mitään mitä toinen on sanonut. Ja voihan tämä tyyppisi olla hajamielinen muutenkin. Ei kaikki liity aina kaksisuuntaiseen millään tavalla. Jokaisella on oma luonteensa.
...mikähän on normaalia bipon kanssa...? Ja sori, bipo ei todellakaan näy päällepäin, eli "hullun oloisuutta" voit rauhassa odottaa edelleen.
Vaihtuva mieliala vaikuttaa kaikkeen, myös siihen kuinka pystyy sitoutumaan suhteeseen. Ehkä olis aiheellista keskustella ja kertoa hänelle sinun omat rajat. Ei hän tuota tarkoituksella tee.
Omassa suhteessani olen tehnyt samaa, mutta puolisoni osasi keskustella aiheesta kanssani. silloin ei vielä diagnoosia ollut. nyttemmin kun juttu tiedetään, siihen osaa suhtautua, eikä hän reagoi niin henkilökohtaisesti kaikkiin tempauksiini. Se on varmasti raskasta, mutta silti helpompaa kuin yrittää pysyä mukana omin tuntein näissä vaihtuvissa mielialoissa.
Hän kun siis voi väittää, että ei ole halunnut erota, vaikka
varmasti on sanonut niin. Sitten myös päin vastoin, että on
halunnut erota, vaikka on puhunut toista. Onko se unothamista
vai mitä se on? Jos on "vaiheita" tai sekamuotiisuus, niin ei
huomaa mitään. Ei ole esimerkiksi synkkä tai iloinen, vaan
aina samanlainen mutta nämä menemiset ja tulemisetr vaan
vuorottelee. Onko tämä normaalia 2-suuntaiselle? Joskus
kyllä sanoo, että "ei jaksa" elää yhdessä. Mutta sitten jaksaa
taas.
Ihan normaalilta kaksuuntaiselta vaikuttaa. Juokse kauas niin kaun kuin olet vielä voimissasí. Mitä kauemmin jaksat ja kestät sitä varmemmin joudut pahempaan kiipeliin. Siitä onkin sitten leikki kaukana. Hulluilta eivät vaikuta ulospäin, koska osaavat vakuuttaa lääkäritkin niin ettei edes diagnoosia saada helpolla tehdyksi. Hullut touhut näkyvät vain elämänkumppanille.
Kaksisuuntaiset jahtaavat ymmärtäväisiä ja kilttejä kumppaneita. Kyllä ne pyörittelee sanan kääntein meitä muita ihan kuus-nolla. Ei vastaa kysymyksiin ja kiertelee ja kaartelee menneisyydesta kysyessä. Avoimuus ja tulevaisuuden suunnittelu puuttuu kokonaan, koska tietävät itsekin , että kaikki romahtaa tasaisin väliajoin. Pahinta tietty kumppanille on se, kun elämänkumppanisi katoaa elämästäsi yhtäkkiä, koskaan palaamatta.
Sairaus on paha sairaalle, mutta sinä toimit sairaan henkisenä tukijana, johon puretaan kaikki pahat olot. Lopulta kun sinä olet avun tarpeessa, et taatusti saa apua häneltä. Siitä toipumiseen menee sinulla sitten kauan, todella kauan. Juokse pois.
Mitä jos lopettaisit taas tuon sairaan yleistämisen. Kaikki bipot eivät ole tuollaisia ollenkaan. Minä en ole koskaan jahdannut mitään kilttejä ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Itse olen sitä, ja olen pelkkää paskaa saanut niskaani ns. terveiltä ihmisiltä. Minä olen aina se kuuntelija ja ymmärtäjä. Kukaan ei ole koskaan minua tukenut ja kuunnellut. Sinä voit kertoa oman kokemuksesi, mutta et voi väittää kaikkien olevan samanlaisia. Itse olen myöskin ollut liian avoin ihminen, jota on käytetty monesti minua vastaan.
On tuo sellaista juuri mitä olen huomannut, että ei oikein ota
aina selvää. En voi oikeen tukeakkaan, koska en tieäd, mistä
kiikastaa. Olsiiko sitten sellaisia sotkuja, mistä ei halua kertoa?
Mutta vaikea tästä on juosta pois. Kyllähän hän minut aina löytää,
jos haluaa palata. Mutta en minäkään aina kiltti ole.
miksi aina leimataan bipo-oireeksi?
voihan tuommoista juupas-eipäs kamppailua olla ns. terveelläkin jos todella miettii suhteen lopettamista. Ei siinä mitään tauteja tarvita.
Ja mitäs jos se aloittaja on itse esim mielenterveydellisesti niin sairas tms. ettei hänen kanssaan pysty elämään ja siksi tämä "bipo"-puoliso miettii moista.
>tämä on ihmeellinen palsta. Täällä käydessään tulee fiilis että bipot on niin hulluja ettei heidän pitäisi edes elää. Ja jos tänne palstalle joku sairastunut eksyy, niin varmasti sairastuu lisää kun noita tekstejä lukee.
Hullun touhua, ei voi muuta sanoa.
tuo juupas -eipäs on erilaista kuin terveillä jolla ei ole tätä sairautta,bibot saovat rakastavansa ja varmasti rakastavatkin oikeasti ja sitten yhtäkkiä sanovat etteivät rakasta ja sekin pitää varmasti paikkansa,mutta kun tätä vuoristorataa mennään jatkuvasti,niin toisella ihmisellä on sitten tunteet pinnassa eikä voida millään käsittää miten bibon tunteet vaihtuvat noin,kun se ei ole normaalia terveellä ihmisellä,hankala sairaus ..saa aikaan suuria tunteen purkauksia.masennusta ja maniaa,tunteillakin,ei kaikki kestä,mutta jokainen ihminen on arvokas,pitäisi vain osata arvostaa ja antaa anteeksi
Kiitos siitä, että joku sentään yrittää ymmärtää. Heti sain miinuksia perääni, kun kerroin rehellisen mielipiteen bipojen yleistämisestä. Tätäkin sairautta on lievää ja todella pahaa laatua. Minun mielestäni on muutenkin älytöntä, etteikö muka ns. terve olisi voinut rikkoa bipoa. Monilla täällä on sellaisia kokemuksia. Eikä kukaan voi tulla sanomaan kaikkien bipojen puolesta asioita. Kuten sitä, että kaikki me jahtaamme jotain ymmärtäväisiä ja kilttejä kumppaneita. Itse en ainakaan ole koskaan sellaisen miehen kanssa ollut. Jos itse olen kiltti ja ymmärtäväinen, niin kai olen ansainnut vielä joku päivä sellaisen miehen itselleni. Olen aina suhteissa ollut se, joka antaa ja antaa kaikkensa saamatta mitään takaisin. Ei se aina mene niin, että bipo on se joka ei anna mitään. Tämän vuoksi täällä monet voisivat hieman miettiä sanojaan.
Ymmärrän sen, että jotkut täällä ovat kokeneet kovia bipon kanssa, mutta se ei ole meidän muiden vika eikä silloin saisi syyllistää ja haukkua meitä muita. En minäkään ole täällä haukkumassa terveitä, vaikka minut on raiskattu, pahoinpidelty, käytetty henkisesti ja rahallisesti hyväksi ja käytetty henkistä väkivaltaa minua vastaan. Tiedän ettei kaikki terveet ole sellaisia, joten miksi haukkuisin heitä. Kaikki bipot eivät ole samanlaisia, joten miksi yleistää ja haukkua meitä. Voisin myöskin yleistää, että kaikki miehet ovat samanlaisia, mutta tiedän tässä maailmassa olevan hyviäkin miehiä.
entiselle puolisolle voisin valaista että tämä bipo sairastui bipoon sen vuoksi että silloinen kumppani käytti tolkuttoman suurta henkistä väkivaltaa ( uhkaa väkivallasta) ja sittemmin jätti tämän bipon kuin nallin kalliolle sen vuoksi ettei tämä bipo suostunut laittamaan omaisuuttaan pantiksi tämän väkivaltaisen ihmisen asioihin
kukas se tässä sairas olikaan?
kyllä se on monesti niin, että bipolla tietynlainen heikkous omassa minässään ja sitä sitten tuollainen ihme-lukka käyttää hyväkseen ja aiheuttaa bipolle lisää sairastumisia
onhan se todettu asia, että bipon sairasjakson saattaa puhkaista joku ihminen käytöksellään
eroon tuollaisesta ihmisestä päästyäni, olen pystynyt elämään täysin normaalia elämää jo vuosia, ilman lääkkeitä ja ilman terapiaa, hetki sitten lääkäri kirjoitti paperin jossa terveydentilani on normaali.
joskus siis käy niin, että kun herää katsomaan ympärilleen, saattaa huomata että elää vääristyneessä ihmissuhteessa omaa hölmöyttään ja siitä eroon päästyään sitten pääsee tietyllä tavalla eroon myös siitä taudista (okei, riski sairastumiseen ehkä on mutta näin pääperiaatteellisesti)
Henriikka puhuu niin totta. On tutkittu juttu, että bipolaarisuuden voi laukaista joku henkilö teoillaan. Niinhän on monessa muussakin mielenterveydellisessä sairaudessa.
Ja koska tätäkin tautia on yhtä montaa sorttia kuin on kantajaansakin, on diagnoosin saaneita kohtaan erittäin loukkaavaa yleistää kaikki bipot seinähulluiksi joiden kanssa ei pärjää elämässä.
Henriikalla tuntuu olevan samanlainen tausta kuin minullakin ja se on totta että mieleltään herkkää tai heikkoa ihmistä oikein etsimällä etsii sellaiset mielenvikaiset ihmiset, joilla ei ole virallista diagnoosia eivätkä he edes sen tarvetta näe vaikka olisivat miten sairaita tahansa.
Tokihan jokainen saa oman mielipiteensä lausua, mutta yleistäminen herättää ainakin syvästi epäilyjä omasta mielenvikaisuudestaan. Tämä johtuu kokemuksestani ns. terveiden parissa jotka ovat olleetkin hyväksikäyttäjiä.
Sitäpaitsi uskon että mikäli jokaiselle ihmiselle tehtäisiin jokin syväanalyysi mielen laadusta, olisi tämä maailma numereelisti aika julma paikka. Montakohan ns. tervettä olisi?
En ole mielenterveudellisesti sairas, muuta sairautta on,
mutta ei mitään vakavampaa ettei pystyisi normaalisti
elämään. Miksei voi sanoa, että miettii, mutta kun vain
tulee ja menee ja sitten kun tulee niin, kuin ei olisi ollut
poissa. Tai miksi lupaa, että mennään kylään, jos haluaa
miettiä ? Hulluksi tässä voi pikku hiljaa tulla kyllä.