Jehovan todistajat opettavat lapsensa pitämään itseään muita parempana. Niin sanotut maailmalliset ovat vaarallista seuraa ja heidän kanssaan ei liikaa saisi leikkiä ja viettää aikaa. Koulussakaan ei saisi liikaa näihin tutustua koska siitä voi seurata ystävyys joka on koulun ulkopuolellakin, ja tämähän olisi vaarallista.
Todistajan lapset eristetään monesta asiasta jo lapsena. Lapsena on hyvin vaikea ymmärtää miksi ei saa viettää lapsuuttaan leikkien ja ystävien kanssa kuten muutkin. Ja vielä lelujakin pidetään pahoina. Joulua ei vietetä ja syntymäpäiville ei ole asiaa.
Tervettä olisi jos lapsi saisi olla sosiaalinen mitä erilaisempien ihmisten kanssa jotta hänen maailmankuvansa avartuisi ja tulisi kokemuksia erilaisista ihmisistä. On erittäin epätervettä että lapselle uskotellaan että hän kuuluu johonkin parempaan luokkaan ihmisistä perheineen.
Lasten kasvattaminen eristämällä ja syöttämällä heille vanhempien uskontoa on väärin. Väärin se on etenkin silloin kun se johtaa tuollaisiin menettelyihin jossa lapsi eristetään ja häneltä riistetään kaikki lapselle luontainen sosiaalisuus ja leikki.
Lapsi on erittäin helppo aivopestä mukaan mihin tahansa uskontoon tai tapoihin, ja usein lapsena päähän iskostetut asiat eivät katoa helposti. Lapsen tulisi itse saada päättää aikuisena miten hän haluaa uskoa eikä vetää häntä mukaan tälläiseen ylimieliseen uskontoon jossa kuvitellaan olevansa jotenkin muita parempia.
Surullista on se, että esimerkiksi lapsen pääsy koulukaverin syntymäpäiville määritellään jossakin Brooklynissä.
Todistajan lapset eristetään monesta asiasta jo lapsena. Lapsena on hyvin vaikea ymmärtää miksi ei saa viettää lapsuuttaan leikkien ja ystävien kanssa kuten muutkin. Ja vielä lelujakin pidetään pahoina. Joulua ei vietetä ja syntymäpäiville ei ole asiaa.
Tervettä olisi jos lapsi saisi olla sosiaalinen mitä erilaisempien ihmisten kanssa jotta hänen maailmankuvansa avartuisi ja tulisi kokemuksia erilaisista ihmisistä. On erittäin epätervettä että lapselle uskotellaan että hän kuuluu johonkin parempaan luokkaan ihmisistä perheineen.
Lasten kasvattaminen eristämällä ja syöttämällä heille vanhempien uskontoa on väärin. Väärin se on etenkin silloin kun se johtaa tuollaisiin menettelyihin jossa lapsi eristetään ja häneltä riistetään kaikki lapselle luontainen sosiaalisuus ja leikki.
Lapsi on erittäin helppo aivopestä mukaan mihin tahansa uskontoon tai tapoihin, ja usein lapsena päähän iskostetut asiat eivät katoa helposti. Lapsen tulisi itse saada päättää aikuisena miten hän haluaa uskoa eikä vetää häntä mukaan tälläiseen ylimieliseen uskontoon jossa kuvitellaan olevansa jotenkin muita parempia.
Surullista on se, että esimerkiksi lapsen pääsy koulukaverin syntymäpäiville määritellään jossakin Brooklynissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan hyvä kirjoitus. Onhan ne asiat näin, vaikka kuin yrittää miettiä.
Kuitenkin jotenkin karkean hyökkäävää tekstiä, enkä tiedä voiko kirjoittamaasi mitenkään muuttaa samenttimaisemmaksi... .. tottahan tuo kuitenkin oli...
Itse olin jt touhuissa syntymästä asti ja kirjoittamasi asiat jotenkin kyllä loksahtavat omaan elämääni myös, mutta en kuitenkaan sanoisi että "tunsin" vääryyttä tai pahaa oloa kasvatustavasta..uskoinhan kaiken olevan totta ja koulukaverit olivat niitä "pahoja" maailmallisia. En siis kokenut mainittujen asioiden olevan paha asia.
Nykyään tulee pieneen pattitilanteeseen , jossa omat lapset haluavat viettää syntymäpäiviä, joulujuttuja ja muita tapoja mitä jt:t eivät yleensä vietä.
Paha siinä on olla paikalla , kun ei ymmärrä puoliakaan... saati "osaa" mitään, kun ei ole itse sitä kokenut.. senpätakia itselle ei ole kasvanut sydämeen mitään halua viettää syntymäpäiviä, joulua tai muuta... en vain "osaa" ,
eikä niihin ole minkäänlaista sidettä tai kiintymystä.
Yritän kuitenkin olla mukana, koska lapset hymyilee ja he ovat tärkeämpiä kun minun viihtyvyys...
Kirjoituksen tarkoitus oli kuitenkin lisätä kertomaasi se, miten kaikki mainitsemasi asiat voivat vaikuttaa sitten aikuisena, vaikka sitä ei välttämättä lapsena näe tai koe huonoksi/hyväksi asiaksi
Kiitos palautteesta. Itse en ole ollut jehovan todistaja eikä heitä ole lähipiirissäni. Minua on kiinnostanut aina uskonnot ja niiden psykologinen merkitys. Itse olen lähempänä ateistia kuin agnostikkoa. Syy miksi kirjoitan tällä palstalla on se, että jossain vaiheessa tulin lukeneeksi vt-seurasta ja kiinnostus heräsi. Sitten ahmin jehovan todistajien uskonnosta mahdollisimman paljon tietoa, sekä seuran omaa materiaalia että kriittistä tietoa. Lisäksi olen käynyt monia keskusteluita todistajien kanssa.
Motiivini keskustella palstalla ja muualla aiheesta juontaa kai luonteestani, eli koen hyvin tärkeäksi oman ajattelun ja etsmisen vapauden. Minua ahdistaa paljon se, että jehovan todistajuuteen kuuluu tämän kaiken voimakas rajoittaminen ja erilainen henkinen väkivalta.
Olen hyvin voimakkaasti vastaan tälläisiä ahdistavia manipuloivia lahkoja jotka käytännössä pyrkivät varastamaan ihmisen elämän valheillaan. Usko on kunnioitettava asia, mutta ei tälläinen toiminta mitä kyseinen lahko harjoittaa.
Lainaan tässä otetta Lorna Byrnen kirjasta " Portaat taivaaseen"
Enkelit olivat aina sanoneet minulle, että sillä ei ole mitään väliä, mihin uskontokuntaan ihminen kuuluu. Totuus on, että pahan voimat synnyttävät juopia eri uskontojen välille saaden yhden uskonnon edustajat pitämään omia uskomuksiaan parempina kuin muita. Jumala ja enkelit ovat kertoneet minulle, että taivaaseen on monia portaita. Yksikään yksittäinen uskontokunta ei määrää pääsystä taivaaseen.
Tuossa on muuten ajateltavaa. Tyypillisesti ihmisen mieltä uskossa lohduttaa usein se, että uskotaan että on vain yksi ja ainoa kapea tie pelastukseen. Tämä lohduttaa kun uskotaan olevan itse siinä oikeassa ainoassa tiessä.
Kun ajattelemme ihmsikuntaa kokonaisuutenaan, olisi vain yksi ainoa oikea tie (uskonto) kauhistus ja ikävä asia koska se ilman muuta moninaisessa maailmassa ja ihmiskunnassa aiheuttaisi vain harvalle pelastuksen.
Rakennuksessa jossa on monia ulospääsyjä tulipalon sattuessa on turvallisempi ja parempi kuin sellainen jossa on vain yksi vaikeasti löydettävissä oleva ovi.
Loogisesti ajatellen on lohduttavampaa jos ihmisillä on useita teitä pelastukseen kuin vain yksi ja ainoa tie.