"Pakkoruotsikeskustelua" seuranneena ja siihen joltisetikin ajoittain osallistuneena, en myöskään ole voinut välttyä ajatukselta, että suomenruotsalaisten ns virallinen kanta, joka ilmenee RKP:n ja Foktingin kannanotoissa, rakentuu pitkälti tuosta pakollisesta ruotsinkielen kouluopetuksesta itsepintaiseen kiinni pitämiseen. Se kuuluu edusmiesten rooliin ja on siten ymmärretävää. Ehkä asenteet suomenruotsalaisten keskuudessa eivät välttämättä ole yhtä voimakkaita kuin heidän edustajiensa. Mene tiedä, mutta sellainen käsitys minulla on. Ylipäätänsä kielikysymys ei liene kovin suuri asia, omat surututtavieni, joita on omissa harrastuspiireissäni paljon mukana, kanssa en ole juurikaan puhellut kieliasioista, vaan ihan muusta, mikä onkin luonnollista ihmisten kanssakäymistä.
Itse näen ongelman kokonaan muualla. Kyse on mielestäni siitä, voidaanko perustuslaissa säädetyt kielelliset oikeudet ylläpitää ja on ko niiden ylläpitämiseen ylipäätänsä tarpeenpakoiiline ruotsin opetus vaiko ei. Olen aiemmin tuonut esille mallin, jossa pelkästään viranomaiselle asetetaan kielllisiä velvoitteita sen sijasta, että kielellisiä velvoitteita olisi yksittäisellä virkamiehellä kielitaitovaatimusten muodossa. Mallissani kielilaki korjattaisiin siten, että siinä todettaisiin alueellisesti alueen kieljakauman mukaan painottunut viraniomaisen palveluvelvollisuus. Samalla voitaiisin luopua yksittäisten virakamiesten kileititovaatimuksista ja tioetenkin pakkoruotsista. Todettakoon tässä se historiallinen tosiseikka, että jo aiemmin asiallisesti samansisältöisen vanhan kielilain aikana ei ruotsinkielen opiskelu kattanut koko ikäluokkaa. Jos joku haluaa perhetyä esitykseen, olen niitä aiemmissa ketjuissa perustellut tarkemmin.
Meilestäni pakkoruotsi ei teille suomenruotsalaisille maamiehilleni ole tosiasiassa merkittävä kysymys. Merkittävä kysymys on sen sijaan toinen opetuksellinen kysymys eli oikeus omakieliseen koulutukseen kaikilla koulutustasoilla.
Pakkoruotsi ei ole nähdäkseni edes se olennainen kysymys ruotsinkielisen väestön asemaa arvioitaessa. Näin katsoisin olevan jopa heidän omasta näkökulmastaan arvioituna, johon arvioon uskaltaudun suomenkielisenä ulkopuolisena. Olennainen kysymys on se, miten perustuslain mukaiset oikeudet oman kielen käytöön viranomaisissa ja tuomioistuimissa turvataan ja myös kysymys siitä, miten perustuslain takaama oikeus yhteiskunnallisten ja sivistyksellisten tarpeiden huolehdinta täytetään. Nämähän ovat molempia maan pääkieliä koskevia yhtäveroisia oikeuksia.
Näiden perustuslain asettamien velvoitteiden täyttäminen ei edellytä pakkoruotsia, joksi ymmärrän kielen pakollista opettamista kaikilla koulutusasteilla.
Paljon on täälläkin puhuttu perustuslaissa tarkoitetun kaksikielisyyden muuntamista yksikielisyydeksi. Oli sitten ruotsin kielen asema vähemmistökieli tai maa sitten perustuslaillisesti kakskielinen, olisi joika tapaukseesa vähemmän puhutun kielen puhujien asema järjestettävä.Tuo paljon parjatttu kielilaki, jonka todellinen sisältö näyttää olevan suurimmalle osalle täysin tuntematon ja lähinnä kuulo- ja luulopuheisiin perustuvaa tietoa, on juuri se laki, joka keskeiseltä sisällöltään säätelee näitä vähemmistön kiellellsiä oikeuksia tuomiostuimissa ja viranomaisissa asettaen julkiselle vallalle erityisiä velvoitteita, joiden taso on erilainen riippuen hallintoalueen kielijakaumasta.
Olen tuossa omassa mallissani, jota pidän pitkälle pohdittuna tuonut esille tulevaisuuden neljä kulmakiveä, jotka ovat.
1. Suomi on edelleenkin kaksikielinen valtio, kansalliskielinään suomi ja ruotsi. Tarvittaessa kansalliskielten piiriä voidaan tulevaisuudessa kielijakauman muutosten johdosta jopa laventaa.
2. Kielilain mukaisten velvoitteiden tulee kohdistua viranomaiseen tai tuomioistuimeen. Yksittäisellä virkamiehellä ei ole velvoitetta kielen osaamiseen vaan velvoite kielipalvelujen järjestämiseen - eriasteisena virka-alueen kielijakaumasta riippuen - on tuomistuimen ja viranomaisen velvoite. Yksittäisen virkamiehen tai tuomarin osalta ei kielitaitovaatimusta ole ja näin ollen kielitaitoa koskeva lainsäädäntö voidaan kumota. Kielilakia täsmennettäköön tämän periaateen topteuttamiseksi. mallini perustuu käitykseen, jossa voimassa olevia resursseja kohdennetaan sinne, missä kiellisten palvelujen tarvetta ilmenee. Mallini olisi kustannustehokas ja tuottaisi myös nykyistä parempia kielellisä palveluja.
3. Ruotsinkielen pakollinen opetus ei ole mallissani enää millään tavoin välttämätöntä, mutta totta kait ruotsinkielen opiskelullekin löytyy tarvetta ja opiskelijoita vapaaehtoisuuden pohjalta. Tasavertaisuuden periaatteen vuoksi luonnolliseti ruotsinkielisiltä poistuisi "pakkosuomi".
4. Ruotsinkielisen vähemmistön yhteiskunnalliset tarpeet (muun muassa Folkitng) ja oikeus omakieliseen koulutukseen säilyvät perustualain turvaamina kuten aiemminkin.
Oletusarvo mallissani on valmius kummankin kielen käyttöön.
Ps. oletan asiallista keskustelua avauksestani.
Itse näen ongelman kokonaan muualla. Kyse on mielestäni siitä, voidaanko perustuslaissa säädetyt kielelliset oikeudet ylläpitää ja on ko niiden ylläpitämiseen ylipäätänsä tarpeenpakoiiline ruotsin opetus vaiko ei. Olen aiemmin tuonut esille mallin, jossa pelkästään viranomaiselle asetetaan kielllisiä velvoitteita sen sijasta, että kielellisiä velvoitteita olisi yksittäisellä virkamiehellä kielitaitovaatimusten muodossa. Mallissani kielilaki korjattaisiin siten, että siinä todettaisiin alueellisesti alueen kieljakauman mukaan painottunut viraniomaisen palveluvelvollisuus. Samalla voitaiisin luopua yksittäisten virakamiesten kileititovaatimuksista ja tioetenkin pakkoruotsista. Todettakoon tässä se historiallinen tosiseikka, että jo aiemmin asiallisesti samansisältöisen vanhan kielilain aikana ei ruotsinkielen opiskelu kattanut koko ikäluokkaa. Jos joku haluaa perhetyä esitykseen, olen niitä aiemmissa ketjuissa perustellut tarkemmin.
Meilestäni pakkoruotsi ei teille suomenruotsalaisille maamiehilleni ole tosiasiassa merkittävä kysymys. Merkittävä kysymys on sen sijaan toinen opetuksellinen kysymys eli oikeus omakieliseen koulutukseen kaikilla koulutustasoilla.
Pakkoruotsi ei ole nähdäkseni edes se olennainen kysymys ruotsinkielisen väestön asemaa arvioitaessa. Näin katsoisin olevan jopa heidän omasta näkökulmastaan arvioituna, johon arvioon uskaltaudun suomenkielisenä ulkopuolisena. Olennainen kysymys on se, miten perustuslain mukaiset oikeudet oman kielen käytöön viranomaisissa ja tuomioistuimissa turvataan ja myös kysymys siitä, miten perustuslain takaama oikeus yhteiskunnallisten ja sivistyksellisten tarpeiden huolehdinta täytetään. Nämähän ovat molempia maan pääkieliä koskevia yhtäveroisia oikeuksia.
Näiden perustuslain asettamien velvoitteiden täyttäminen ei edellytä pakkoruotsia, joksi ymmärrän kielen pakollista opettamista kaikilla koulutusasteilla.
Paljon on täälläkin puhuttu perustuslaissa tarkoitetun kaksikielisyyden muuntamista yksikielisyydeksi. Oli sitten ruotsin kielen asema vähemmistökieli tai maa sitten perustuslaillisesti kakskielinen, olisi joika tapaukseesa vähemmän puhutun kielen puhujien asema järjestettävä.Tuo paljon parjatttu kielilaki, jonka todellinen sisältö näyttää olevan suurimmalle osalle täysin tuntematon ja lähinnä kuulo- ja luulopuheisiin perustuvaa tietoa, on juuri se laki, joka keskeiseltä sisällöltään säätelee näitä vähemmistön kiellellsiä oikeuksia tuomiostuimissa ja viranomaisissa asettaen julkiselle vallalle erityisiä velvoitteita, joiden taso on erilainen riippuen hallintoalueen kielijakaumasta.
Olen tuossa omassa mallissani, jota pidän pitkälle pohdittuna tuonut esille tulevaisuuden neljä kulmakiveä, jotka ovat.
1. Suomi on edelleenkin kaksikielinen valtio, kansalliskielinään suomi ja ruotsi. Tarvittaessa kansalliskielten piiriä voidaan tulevaisuudessa kielijakauman muutosten johdosta jopa laventaa.
2. Kielilain mukaisten velvoitteiden tulee kohdistua viranomaiseen tai tuomioistuimeen. Yksittäisellä virkamiehellä ei ole velvoitetta kielen osaamiseen vaan velvoite kielipalvelujen järjestämiseen - eriasteisena virka-alueen kielijakaumasta riippuen - on tuomistuimen ja viranomaisen velvoite. Yksittäisen virkamiehen tai tuomarin osalta ei kielitaitovaatimusta ole ja näin ollen kielitaitoa koskeva lainsäädäntö voidaan kumota. Kielilakia täsmennettäköön tämän periaateen topteuttamiseksi. mallini perustuu käitykseen, jossa voimassa olevia resursseja kohdennetaan sinne, missä kiellisten palvelujen tarvetta ilmenee. Mallini olisi kustannustehokas ja tuottaisi myös nykyistä parempia kielellisä palveluja.
3. Ruotsinkielen pakollinen opetus ei ole mallissani enää millään tavoin välttämätöntä, mutta totta kait ruotsinkielen opiskelullekin löytyy tarvetta ja opiskelijoita vapaaehtoisuuden pohjalta. Tasavertaisuuden periaatteen vuoksi luonnolliseti ruotsinkielisiltä poistuisi "pakkosuomi".
4. Ruotsinkielisen vähemmistön yhteiskunnalliset tarpeet (muun muassa Folkitng) ja oikeus omakieliseen koulutukseen säilyvät perustualain turvaamina kuten aiemminkin.
Oletusarvo mallissani on valmius kummankin kielen käyttöön.
Ps. oletan asiallista keskustelua avauksestani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä ei ole sama Ioni¤ joka on kirjoitellut tänne aikaisemmin. Aikaisempi Ioni¤ kirjoitti kielellisesti puhdasta suomea, mutta tämä vara-Ioni¤ kirjoittaa paljon kirjoitusvirheitä.
Mutta asiasta toiseen. Esim. Ruotsissa nämä oikeudet hoidetaan hyvin tulkkausjärjestelyin. Esim. viranomaisissa ja tuomioistuimissa turvataan kansalaisten perusoikeudet paljon paremmin hyvällä tulkkauksella kuin huonosti osatulla virkamieskielellä, Suomen tapauksessa huonolla ruotsilla.
"Olennainen kysymys on se, miten perustuslain mukaiset oikeudet oman kielen käytöön viranomaisissa ja tuomioistuimissa turvataan"
On suoranaista hulluutta ja naurettavaa, että kaikki 19 suomenkielistä joutuvat opiskelemaan ruotsia vain sen takia, että yksi ruotsinkielinen on sattumalta rekisteröinyt itsensä ruotsinkieliseksi eikä muka osaa suomea. Tässä se hulluus on, yritä selittää sitä muualla päin maailmaa!
- Ennen hulluuteen tyydyttiin marisematta mutta joskus tulee aita eteen ja se on tullut nyt.
Oletan, että nimenomaan pakollinen ruotsi muodollisesti näiden ruotsinkielisten erillisratkaisujen tuki. Niin kauan kuin jokainen joutuu opiskelemaan ruotsia, meillä on kaikille avointa ruotsinkielistä koulutusta ja on "vain omasta halusta kiinni", jatkaako suomenkielinen koulutustaan ruotsinkielisellä puolella ja samalla hankkii kaksikielisyyden. Samoin ruotsinkielinen kulttuuri on "koko kansan kulttuuria" niin kauan kuin kaikkien voidaan olettaa osaavan ruotsia. Sillä hetkellä, kun pakollisuus murtuu, täytyy muuttaa koko tapaa puhua ja perustella ruotsinkielistä koulutusta ja kulttuuria. Sen jälkeen kyse on vähemmistökulttuurista ja vähemmistön koulutuksesta ja kaikkea näihin liittyvää tullaan arvioimaan toisin kuin nyt, jolloin elätetään illuusiota, että kyse on yhteisen kulttuurin toisesta, tasa-arvoisesta puoliskosta.
Turha on yrittää erottaa RKP:n johtoa ja sen äänestäjiä! Tottakai suruäänestäjät ovat vastuussa RKP:n johdon kiihkolinjasta. Muutenhan he olisivat sen jo aikaa sitten vaihtaneet. Eli surut pääosin kannattavat suomalaisten pakkoruotsitusta. Piste.
Ruotsinkieliseen kulttuuriin kuuluu peruselementtinä kyykyttäminen. Se ei ole mikään rotukysymys, vaan nimenomaan kulttuurikysymys. Esim. Päivi Storgård on hyvä esimerkki tästä.Hän on geeneiltään suomalainen, mutta mentaliteetiltaan s.ruotsalainen ja on omaksunut loistavasti suomenkielisten syyllistämisen ja kyykyttämisen.Samoin tämä Suksi. Kun kuulen sanat suomenruotsalainen kulttuuri, mielleyhtymä on simputus ja kyykytys.. nimenomaan suomenkielisiä kohtaan.. Muitahan he eivät pysty kyykyttämään, vaan kosiskelevat samanhenkisiä liittymään joukkoon.. kyykyttämään.
Se kuuluisa suomenruotsalaisten yhteisöllisyys jonka avulle he elävät kauemmin, terveempinä ja ilosempina vaatii toimiakseen suomenkielisten vähättelyä ja alistamista. Muutenhan ei ruotsinkielisten yhteisöllisyys olisi minkään arvoista eikä mitenkään konkreettista. Mikään muu ei yhdistä Helsingin nouskasta hurria ja Närpiön tomaatinviljelijää. Kielikin on heillä eri.
Suomenruotsalainen itsetunto on heikko ja siksi he hakevat pakkoruotsista jotain hyvitystä, koska joutuvat asumaan omasta mielestään niin "kunniakkaan" historian jälkeen vähemmistön asemasssa. Monella suomenruotsalalaisella on haaveena kokea elävänsä enemmistön asemassa jos Suomi liitettäisiin takaisin Ruotsiin.
Mikä yhteisöllisyys. Germaani puukottaa jopa heimoveljeään selkään jos hyötyy siitä. Uskotko todella tuon kaiken propagandan mitä ne idiootit sukurutsarit suoltavat. Toivottavasti tuo oli sarkasmia.
"1. Suomi on edelleenkin kaksikielinen valtio, kansalliskielinään suomi ja ruotsi. Tarvittaessa kansalliskielten piiriä voidaan tulevaisuudessa kielijakauman muutosten johdosta jopa laventaa. "
En näe minkäänlaista perustelua väitteellesi kaksikielisyydestä. Lisäksi käytät väärää termiä. Suomi ole aito kaksikelinen valtio. Suomessa ei ole kaksikielisyyttä on vain kaksinkertaista yksikielisyyttä. Puheet Suomen kaksikielisyydestä ovat harhaanjohtavia
Perustuslaissa sanotaan että Suomessa ovat kansalliskielet suomi ja ruotsi. Laissa ei missään käytetä sanaa "kaksi" puhuttaessa Suomen kansalliskielistä. Kukaan ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi.
Väitteet Suomen kaksikielisyydestä luovat käsityksen että nämä kaksi kieltä toimisivat yhtäaikaa ja samassa paikassa. Todellisuudessa vain osa rannikosta on ruotsinkielinen ja koko sisämaa on yksikielinen suomenkielinen.
Suomessa on jo lainkin mukaan yksikielinen alue, Ahvenanmaa. Suomi on siis jo kaksinkertaisesti yksikielinen, koska Ahvenanmaa on ruotsinkielisesti yksikielinen ja manner suomenkielellä yksikielinen. Muuttamalla manner yksikieliseksi, suomenkieliseksi, säilytämme kaksikielisyytemme sellaisena kuin se on ollut ja silloin myös laki vastaa maan todellista tilaa, eli kaksinkertaista yksikielisyyttä.
Jos Suomi on kaksikielinen niin miksi meillä on pakkoruotsi?? Jos olisimme kaksikielisiä me osaisimme ruotsia tai opiskelisimme sitä vapaaehtoisesti koska se kuuluisi mielestämme identiteettiimme. Näin ei nähtävästi asia kuitenkaan ole. Meistä kyllä yritetään tehdä kaksikielisiä ainakin paperilla.
Suomi on vahvasti yksikielinen. Suomalaisuuteen ei kuulu ruotsalaisuus, eikä edes suomenruotsalaisuus, mutta suomenruotsalaisuuteen kuuluu vahva suomalaisuus!
Suomi on yksikielinen maa koska, Suomessa asuu yksikielinen suomen kielinen enemmistö jolla on suomalainen identtiteetti. Samalla Suomessa asuu yksikielinen ruotsin kielinen vähemmistö jolla on suomenruotsalainen identtiteetti. Siis kummallakin on yksi kieli ja yksi identtiteetti.
Suomessa on arviolta 98% väestöstä yksikielisiä, eli suomi ei ole kaksikielinen vaan yksikielinen jossa asuu yksikielisiä ihmisiä.
Jos suomen valtio on virallisesti kaksikielinen se ei tee kenestäkään ihmisestä kaksikielistä. Lait ovat ihmisten asettamia jotenka ne eivät määrittele maatamme, siksi niitä muutetaankin usein. Tämän maan määrittelee sen asuttama kansa eikä mikään laki. Suomen kansaa on jymäytetty menestyksekkäästi jo kymmeniä vuosia luulemaan että suomalaisuus olisi kaksikielinen.
Yleensä suomen kielinen joutuu ensimmäisen kerran tekemisiin ruotsalaisuuden kanssa vasta koulussa pakkoruotsin muodossa. Se ei ole syy olettaa että suomalaisuuteen kuuluisi ruotsalaisuus, ruotsalaisuus on suomen kieliselle yhtä vieras kuin norjalaisuus tai venäläisyys.
Suomen kaksikielisyydelle ei ole muuta perustelua kuin laki niin silloin pitää lakia muuttaa.
Kehäpäätelmä ei toimi lain perusteena. Lait on laadittu jonkun asian takia, ne eivät ole olemassa itsensä takia vaan niiile pitää olla perustelu. Jos kaksikielisyydelle ei ole muuta perustelua kuin laki niin silloin pitää lakia muuttaa.
Oleellista on, että miten turvataan yli 90 -prosenttisen suomalaisväestön oikeudet omassa maassaan. Vasta kun suomalaisten oikeudet on turvattu, niin voimme katsoa mitkä ovat resurssit ja edellytykset vieraiden kulttuurien tukemiseen.
Pakkoruotsi pois!