Tässä viesti ortodoksisuus keskustelusta.
Onpa meillä hiippakunnassa aikamoisia itkuiitoja. Voi hyvänen aika sentään. Pyydetäänpäs että joku hollantilainen pappi tulee ja peittelee illalla, ettei pelota. [tällä en tarkoita Jan Aartsia, rakastan ja arvostan häntä syvästi, valittavat kakarat taas eivät - ainakaan osoita sitä]
Identtiteetistämme
Kirjoittanut: Katolilainen, 2.6.2004 klo 22.12
Rakkaat ystävät. Meillä on huomenna (3. kesäkuuta)
innolla odotettu keskustelu P. Henrikin kirkossa suomalaisesta katolilaisesta identtiteetistä. Edellinen keskustelu oli tarkoitettu maallikoille, mutta piispa tietysti ilmestyi siellä - kutsumattomana vieraana.
Me olemme ahdistuneita, jotkut meistä pelkäävät,
(en vaan tiedä miksi) hiippakuntamme on pahasti jakautunut. Rakastettu isä Jan Aarts on mahtikäskyllä ajettu pois Suomesta. Opus Deitä
ei saa arvostella sanallakaan, muuten silloin
taistelemme Jumalan rakkautta vastaan, kuten
piispa on meitä varoittanut. Minulla on pyyntö.
Rukoilkaa puolestamme, että isä Jan voisi tulla
takaisin ja että pelko, joka aikaisemmin meillä oli tuntematon, häviäisi. Pyydän tätä ekumenian
nimessä, jonka ahkera esitaistelija isä Jan vieläkin on, pyydän RAKKAUDEN nimessä. Auttakaa!
Onpa meillä hiippakunnassa aikamoisia itkuiitoja. Voi hyvänen aika sentään. Pyydetäänpäs että joku hollantilainen pappi tulee ja peittelee illalla, ettei pelota. [tällä en tarkoita Jan Aartsia, rakastan ja arvostan häntä syvästi, valittavat kakarat taas eivät - ainakaan osoita sitä]
Identtiteetistämme
Kirjoittanut: Katolilainen, 2.6.2004 klo 22.12
Rakkaat ystävät. Meillä on huomenna (3. kesäkuuta)
innolla odotettu keskustelu P. Henrikin kirkossa suomalaisesta katolilaisesta identtiteetistä. Edellinen keskustelu oli tarkoitettu maallikoille, mutta piispa tietysti ilmestyi siellä - kutsumattomana vieraana.
Me olemme ahdistuneita, jotkut meistä pelkäävät,
(en vaan tiedä miksi) hiippakuntamme on pahasti jakautunut. Rakastettu isä Jan Aarts on mahtikäskyllä ajettu pois Suomesta. Opus Deitä
ei saa arvostella sanallakaan, muuten silloin
taistelemme Jumalan rakkautta vastaan, kuten
piispa on meitä varoittanut. Minulla on pyyntö.
Rukoilkaa puolestamme, että isä Jan voisi tulla
takaisin ja että pelko, joka aikaisemmin meillä oli tuntematon, häviäisi. Pyydän tätä ekumenian
nimessä, jonka ahkera esitaistelija isä Jan vieläkin on, pyydän RAKKAUDEN nimessä. Auttakaa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niinpä niin, voi voi lapsiparat. En enää tiedä itkeäkö vai nauraa niin naurettavaa on näiden "lapsukaisten" (suurin osa heistä kuitenkin lienee n. 50-60 v.) kirjoittelu. Tuntuu, että heillä on jotain "pahasti pielessä".
Rakkaassa Helsingin ja Koko Suomen roomalaiskatolisessa hiippakunnassammeko?!? Vai pelkästään Pyhän Henrikin istuimella...
Mikään ei ole tuhoisampi ihmistyyppi kuin tyhmä ja ahkera. Tai no ehkä paha ja ahkera.
Nykyään kun netissä on aikamoinen vapaus julkaista mitä vain, ja monet lehdetkin toimivat journalistisesti moraalittomasti tai tarkoitushakuisesti, ahkera valittaja saa aikaan suuren porun. Siis paljon porua mutta vähän villoja.
Jotain on pielessä muutaman ihmisen mielessä. Valitettavasti nämä muutamat eivät hoida mieltään yksityisesti, vaan hakeutuvat julkisuuteen ja lietsovat toinen toistaan. Minkäs teet. Pieni hiippakunta siinä näennäisesti vähän kärsii, mutta ei juuri enempää kuin Suomen kansa Matti Nykäsen tempauksista. Vähän saa hävetä ja sääliä, mutta sellaista se vaan on.
Ei toki koko hiippakunnassa eikä Pyhän Henrikin istuimella, vaan muutaman ihmisen mielessä niin kuin Anna kirjoitti.
Muutama henkilö haluaa keinolla millä hyvänsä mustamaalata kirkkoamme, paimeniamme ym. milloin eri keskustelupalstoilla, milloin lehdistössä jne.
Ole huoleti kaikki on ok.
Kaikkea hyvää Sinulle Paulos.
Meitä on kirkkomme jäsenten lukumäärään nähden melkoinen ryhmä, joiden ajattelun voi tiivistää näin: Luova rohkeus on näinä päivinä yleistä. Sen pitäisi olla yleistä muidenkin kuin maallikoiden keskuudessa. Sen vuoksi odotamme piispaksi nimitetyltä edes seuraavien vanhanaikaisten hyveiden osoittamista käytännössä: hyväntapaisuus, maltillisuus, oikeudenmukaisuus, nöyryys, yksinkertaisuus, suvaitsevaisuus, lempeys, rehtiys, HUUMORINTAJU ja järkevyys.
Luettelo edellyttää tietenkin myös meiltä vastaavien hyveiden osoittamisen yrittämistä. En tiedä. olemmeko osoittaneet hyveistä eniten huumorintajua, sillä alkushokkien jälkeen olemme onneksemme voineet virittää rehevän naurun (kyynelten lomasta) hiippakunnassamme jylläävien opusdeiläisten ja nykyisen piispan tekojen seurauksille, joiden toivomme pian korjaantuvan.
Nämä foorumit ovat meille kuin radio Jerevan aikoinaan Neuvostoliitossa. Meillähän on enää vain harvojen hiippakuntalehti, joka itämaiseen tapaan julistaa yksipuolisia "totuuksia".
Me ihmiset pyrimme päättäväisesti siihen, mitä pidämme hyvänä elämänä. Siihen kuuluu maallikoiden ja kirkon palvelijoiden keskinäinen luottamus. Oman moraalimme mukaisesti toimimme sellaisen puolesta, jota pidämme yhteisenä hyvänä. Piispan menettelyt ja niiden vuoksi syntynyt naurettavaltakin näyttävä juupas-eipäs-kiista kalvaa hiippakuntalaisia. Kirkko ei enää tunnu kotikirkolta. Valtaosa katolilaisista on täysin välinpitämättömiä, koska he eivät muutenkaan osallistu kirkolliseen elämään kuin kenties häissä, ristiäisissä, hautajaisissa, lastensa ensikommuuniossa ja vahvistuksen sakramentissa.
Meitä erottaa omasta kirkostamme tänne tuotu, kulttuuriimme kuulumaton katsantokanta, joka muun muassa kieltää itsenäisen ajattelun. Piispa on kuin Robespierre, joka uransa lopulla muuttui yhä tyrannimaisemmaksi. R. päätti uransa giljotiinilla, jolle hän oli lähettänyt valtaisan määrän ihmisiä. Meillä ei ole giljotiineja, emmekä ole verenhimoisia, mutta toivomme tehtyjen virheiden jonkinlaista pikaista korjaamista. Onko piispalla siihen luovaa rohkeutta?
Hiippakunnassamme on muutama kymmenen, eniten Marian seurakunnassa, ihmistä, joiden elämään ei ilmeisesti kuulu usko, vaan piispamme kritisoiminen. Edellisen piispan aikana hiippakuntamme maallistui, eikä noudatettu kirkkolakia. Kirkossamme on paljon avioeron ottaneita ja uudelleen avioituneita, he ihmettelevät nyt suureen ääneen, miksi he jäävät ilman sakramentteja. Mielestäni on todella hyvä, että olemme saaneet piispan, joka ei anna ns, ”akkojen” hyppiä silmille, kuten kävi edellisen piispan aikana. Ne, jotka eivät voi ja/tai halua noudattaa Katolista kaanonia, erotkoot kirkosta ja valitkoot sellaisen kirkkokunnan, missä kaikki on sallittua. Toisin kuin edellä on kerrottu, hiippakunnassamme on paljon messussa käyviä ihmisiä, jotka haluavat vastaanottaa kommuunion ja ripittäytyä säännöllisesti papille. Esim. Henrikin seurakunnassa käy säännöllisesti messussa kolmasosa seurakuntalaisista, mikä on paljon. Onneksi tilanne on tällä hetkellä sellainen, että hiippakunnassamme on enemmän muista maista tulleita ihmisiä kuin suomalaisia käännynnäisiä, jotka haluavat elää kuin pellossa. Jos ihminen uskoo Pyhään Kolminaisuuteen, ei kirkon työntekijöillä pitäisi olla merkitystä. Usko on pitänyt Katolisen kirkon pystyssä kaksituhatta vuotta, eivät kirkon palveluksessa olleet henkilöt.
Lourdesin kävijä minäkin.
Piispamme Paul oli syvä ja hyvä ihminen. Hän muun muassa sanoi, etteivät katolilaisuuteen kastetut voi nimitellä katolisen kirkon helmaan palanneita käännynnäisiksi, koska kunnon katolilainen on koko elämänsä ajan käännynnäinen. Hänen on jatkuvasti käännyttävä Jumalan puoleen.
Nykyinen piispakin on ulkomaalainen. Meitä aitoja suomalaisia taitaakin nykyisin olla vähemmistö. Pitäisikö nyt palauttaa kirkkomme suomalaisille, jotka ovat niitä ylläpitäneetkin ja heidän vanhempansa ennen heitä, ja toinen ulkomaalaisille? Se ei ole kristillinen eikä katolisen uskon mukainen ajatus.
"Lourdes" saa kiitellä Jumalaa myös siitä, että meitä suomalaisia sentään vielä on katolisen kirkon piirissä. Moni perhe on valitettavasti jättäytynyt kirkon ulkopuolelle, ellei ihan eronnut niin on kuitenkin tahallisen passiivinen. Se on raskas protesti ja mielipiteen osoittaminen nykyisen tilanteen johdosta. Ja vielä useammat eivät enää anna lastensa käydä katolisessa uskonnonopetuksessa.
Kirkkomme virallinen nimi on Katolinen kirkko Suomessa, ei Suomen katolinen kirkko. Katoliseen kirkkoon Suomessa mahtuvat niin maamme kansalaiset kuin täällä asuvat ulkomaalaisetkin. Valtaosasta pakolaisia lienee jo tullut Suomen kansalaisia. Hyvä "Lourdes", he ovat siis suomalaisia ja me kaikki yhdessä muodostamme Katolisen kirkon Suomessa.
Emme me nykytilanteesta toista mieltä olevat halua "kumota lakia ja profeettoja". Koemme, että nykyinen piispa-parka on pahasti sotkenut asiansa, ja jos hänessä olisi miestä, niin hän uskaltaisi korjata tekemänsä vääryydet. Ei piispa eikä paavikaan ole erehtymätön. He voivat tuntea kanonisen lain läpikotaisin, mutta se ei tee heistä ihmistuntijoita.
Nykyinen piispa on täällä vieras eikä hän ole osoittanut näkyvää halua tulla tuntemaan tätä maata ja sen kansaa, kielistä
puhumattakaan. Mitä pitemmälle aika kuluu sitä vaikeampi hänen on enää saada suomalaisten luottamusta. Elämä on sellaista.
Äläkä, hyvä "Lourdes", leimaa Marian seurakuntalaisia, meitä on kyllä kaikkialla Suomessa...
Kirkon lapsi, Lourdesiin en ole vielä ehtinyt, ehkä iän karttuessa käyn siellä. Piispa Paul oli toki hyvä ihminen, sitä ei varmasti kiellä kukaan, mutta hän oli kuitenkin kotoisin sangen vapaamielisestä Hollannista. Kaikkihan me tiedämme, että myös papit Hollanissa ovat olleet jo vuosia sangen vapaamielisiä monissa yhteiskunnallisissa asioissa. Onhan täällä Suomessakin nähty, että nimenomaan hollantilaisilla papeilla on ollut hyvin vapaamielinen suhtautuminen kirkkolain tulkintaan.
Mitä tulee Katolinen kirkko Suomessa –historiaan, ellen aivan väärin muista, niin saatuamme Mohilevin hiippakunnan jälkeen oman hiippakunnan oli suurin osa seurakuntalaisia tänne ulkomailta muuttaneita ja heidän jälkeläisiään. Reformaation jälkeen syntyperäisiä katolilaisia ei suomalaissa ollut, vaan kaikki katolilaiset olivat tulleet Suomeen muualta. Kuten jo edellisessä tekstissäni kirjoitin, suomalaiset ovat maallistuneita eivätkä käy kirkossa oli uskontokunta mikä tahansa. Maallistuminen ei ole ainoastaan suomalainen ilmiö, vaan monet perinteiset katoliset maat, kuten Italia, Espanja, Ranskasta puhumattakaan, ovat maallistuneet ja messussa kävijöiden määrä on todella vain 5-15 prosenttia seurakuntalaisista. Nuoret eivät enää käy messussa missään Euroopan maassa siinä määrin kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Ellei kirkon antama uskonnonopetus ole vanhempien mielestä oikeaoppista, voivat vanhemmat opettaa itse lapsilleen tärkeät asiat, eikö niin. Mikään tässä maailmassa ei ole ikuista ja muutoksia on tapahtunut viime esim. 1900-luvulla todella paljon katolisen kirkon historiassa Helsingin hiippakunnassa, näin tapahtuu myös jatkossa ja meidän tehtävämme on siirtää perinteitä tuleville sukupolville.
Marian seurakuntaa en halua leimata millään leimalla, ihmettelen vaan monen muun ohella Isä Jan Aartsin palvontaa. Jos syy hänen papin virassa toimimisensa kieltämiseen olisi vain piispamme päähänpisto, luulisin, että ao. pappi olisi itse halunnut puhdistaa maineensa ja tuoda asian julkisesti esille Suomessa. Aikaa on kulunut jo monta vuotta eikä hän edes Suomen Kuvalehdelle antamassaan haastattelussa kertonut syytä. Katolisessa kirkossa Suomessa on jo useita vuosia ennen nykyisen piispan nimitystä ollut suurin osa papeista puolalaisia ja he ovat varmasti hoitaneet virkaansa samojen periaatteiden mukaisesti kuin mitä tekee nykyinen piispamme. Suomessa on ollut monta katolista piispaa Helsingin hiippakunnan olemassaolon aikana; kaikki ovat olleet omia persooniaan, toiset ovat viihtyneet pidempään, toiset taas eivät. Eläkäämme tätä päivää, huomisesta emme tiedä.
Mielenkiintoinen tuo Robespierre vertaus sinänsä, koska leikkaat siinä Robespierren elämästä aika suuren osan pois. Robespierre kuitenkin oli ns. omiensa rakastama (eli kansan) toisin kuin piispa. Ja Robespierre nousi johtoasemaan saamalla ihmiset puolelleen. Toki hän käynnisti Terrorin ja lopulta mestattiin, mutta tätä edelsi ns. hyvä aika, joilloin hän ajoi läpi uudistuksi, saatuaan uudistuksensa läpi hän alkoi puolustamaan uudistuksiaan verellä.
Jos vertaat piispaa Robespierreen voit saada omaan nilkkaasi. Sillä jos Robespierre halutaan tähän väkisin änkeä, piispa olisi tällä hetkellä siinä vaiheessa jossa Robespierre oli uransa alussa (ns. valtaa pitävät nauroivat hänelle, koska hän ei osannut puhua kuuluvasti ja selkeästi vrt. piispa puhuu huonosti suomea), sekä häntä kohdeltiin ns. vastapuolen politiikkojen toimesta erittäin epäkunnioittavasti (heiteltiin kadulla omenoilla jne..) vrt. piispaa vastustavat seurakuntalaiset. Ja kuitenkin Robespierre saavutti aikamoista suosiota. Ja lopulta erittäin vahvan johtoaseman josta Terrorin aika oli mahdollista käynnistää mm. kuningas meni samalla. "Kuninkaan oli kuoltavat, jotta isänmaa saisi elää".
Niin, että en lähtisi vertaamaa Piispaa Robespierreen, sillä Robespierren aikana oli myös kansalaisten ehdoton rakkaus ennen terrorin aikaa, onko piispalla tätä?
Syvä huokaus.
Olihan vertaus onnahtava, myönnän sen. Kenties yritin leikkiä älykköä. Parempi, kun en vertaa mihinkään. Tilanne on joka tapauksessa ruma.
Voisiko muotoilla niin, että ennen katolista kirkkoa Suomessa hallitsi hollantilainen mafia - nykyisin puolalainen?!? Suomalaisilla ei paljon sanansijaa taida olla...
Olen samaa mieltä kanssasi, että on hyvä asia, ettei nykyinen piispamme anna "akka- ja ukkomafian" hyppiä silmilleen.
Siitä en kirjoittele sen enempää, missä seurakunnassa ko. "mafia" eniten on "riehunut" ja "riehuu". Kaikkihan me sen tiedämme ....
Taitaapa heidän joukossaan "pyöriä" muutama luterilainenkin .... ei tästäkään sen enempää ...
Suuresti kuitenkin ihmetyttää se, että mitä ihmettä näille luterilaisille, kuuluvat kirkkomme asiat. Hoidelkoot he vaan oman kirkkonsa asioita ja "pyörikööt ja "riehukoot" oman kirkkonsa piirissä.
"akka ja ukkomafian"...et ole lopettanut lauseesi kunnolla. Opus Dei pitää huolta siitä, piispa on mahdollisesti ja ansaitusti oppareiden panttivanki. Viimeinen lauseesi taas kertoo paljon käsityksestäsi ekumeniasta.
KP piispa Joosef olla tosiaankin opparien vanki?!? Eikös hänelle ole (kanonien mukaan) kaikki valta ja voima hiippakunnassa annettu...