Viimeinen pisara uskonnoista oli "entisen ateistin" alla esittämä johtopäätös ja ohje:
"Älä katso itseesi, älä katso tiedemiehiin älä kuuntele maailman pauhua, vaan katso Jeesukseen ja lue raamattua, elämän kirjaa."
Näin uskonto tekee pesäeron tieteeseen ("tiedemiehiin") ja muuhun yhteiskuntaan ("maailman pauhu"). Me tietenkin teemme nyt samoin. Näin uskonto hajoittaa yhteiskuntaa.
Arvelen että katseen kääntäminen "maailman pauhusta" tarkoittaa myös katseen pois kääntämistä sosiaaliturvasta, joten siitä seuraisi johdonmukaisesti pesäero myös sosiaalityötä tekeviin. Hajoitus laajenee, ja uskovien joukko eristää itsensä.
Tieteelle uskonto antropologiseksi tutkimusobjektiksi, erääksi arkaaiseksi instituutioksi muitten joukossa.
"Älä katso itseesi, älä katso tiedemiehiin älä kuuntele maailman pauhua, vaan katso Jeesukseen ja lue raamattua, elämän kirjaa."
Näin uskonto tekee pesäeron tieteeseen ("tiedemiehiin") ja muuhun yhteiskuntaan ("maailman pauhu"). Me tietenkin teemme nyt samoin. Näin uskonto hajoittaa yhteiskuntaa.
Arvelen että katseen kääntäminen "maailman pauhusta" tarkoittaa myös katseen pois kääntämistä sosiaaliturvasta, joten siitä seuraisi johdonmukaisesti pesäero myös sosiaalityötä tekeviin. Hajoitus laajenee, ja uskovien joukko eristää itsensä.
Tieteelle uskonto antropologiseksi tutkimusobjektiksi, erääksi arkaaiseksi instituutioksi muitten joukossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kommunikaatiossa, erityisesti dialogissa on aina se ongelma, että kun pitäisi ymmärtää ei sanoja sinänsä vaan sanojaa ja mitä hän käyttämillään sanoilla, symboleilla, yrittää selittää, mutta ymmärryksemme on rajallinen emmekä voi nähdä toisen sisimpään, hän ei voi siirtää kokemustaan meille, siksi olemme kiinni sanoissa.
Sanat ovat paitsi yhteyttä luovia, kommunikaation välineinä myös erillistäviä, ja tämä ei tietenkään johdu sanoista itsestään vaan meistä jotka kommunikoidessamme olemme itsekkäitä ja ajamme omaa asiaamme, joten luemme ja kuuntelemme toista oman ennakkokäsityksemme läpi.
Mitä kristitty tarkoittaa puhuessaan Jeesukseen katsomisesta? Ateisti näkee mielellään sen tarkoittavan jotain tällaista kuin kirjoituksessa tulee ilmi. "Katseen kääntämistä" pois sosiaaliturvasta ym.
Tämänkaltainen keskustelu osoittaa ettei edes yritä ymmärtää toista ja hänen kokemustaan, vaan (häikäilemättömästi) käyttää hyväksi toisen sanoja ja sanontoja edistääkseen omaa asiaansa ja näin pönkittääkseen omaa, vastakkaista vakaumustaan.
Minulle kristittynä "älä katso itseesi" on toimiva ohje, jonka kautta olen oppinut näkemään myös toiset. "Älä kuuntele maailman pauhua" on sisäinen tie, jonka kautta voi oppia rakastamaan ihmisiä tässä maailmassa, elämään ja ymmärtämään maailmaa suhteessa Vapahtajaan, jonka tahto ja tarkoitukset ovat pelkästään hyviä.
USKONTO hajottaa kyllä. JEESUS yhdistää. Jos nimittäin on niin, että Hän on "tie, totuus ja elämä" eikä tämä ole vain uskonnollinen slogan? Ateistin mielestä se tietenkin on sitä...
Ilman yhteyttä Jumalaan ihminen elää erillisyyden tilassa. Siltoja voidaan kyllä rakentaa inhimillisin keinoin ja saman puolueen sisällä ihmisillä valitsee hyvä henki ja keskinäinen rakkaus, heh. Mutta kristillinen yhteys ei perustu siihen että olemme saman puolueen jäseniä, vaan me olemme saman Isän lapsia. Kristuksessa.
VAIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA ON YHTEYS saattaa tuntua hajottavalta. Tässä on jotain joka nostaa itsensä kaiken muun yläpuolelle ja jakaa ihmiset? Niinpä. Mutta jos väitteeseen (vain Kristuksessa on yhteys) sisältyvä informaatio (Jumalan sovitustyö ja anteeksiantamus Jeesuksessa) on totta, eikö tuota yhteyttä kannattaisi etsiä - kaikki muut yhteydet kun aikanaan osoittautuvat keinotekoisiksi tai ainakin riittämättömiksi.
Varmasti on vääränlaista "katseen kääntämistä" pois maailmasta ja uskonnollista realiteettien pakenemista, mutta ei ihmisten, edes kristittyjen typeryys ja hörhöily tee tyhjäksi Jeesusta ja Hänen armoaan, päinvastoin. Vajavaisuutemme vain syvemmin osoittaa että tarvitsemme täydellistä Vapahtajaa. Häntä, joka on kaiken todellisen yhteyden perusta ja keskus.
Kaikki tää on luojasta; maailman pauhut ja perkeleet.
Vertauskuvat ovat moniselitteisiä ja harhaan johtavia.
Jeesus oli kaikkea muuta kuin täydellinen!
"Jeesus" saattaa olla ihmiselle symboli,
historiallinen henkilö,
henkilökohtainen Vapahtaja
tai jossain määrin kaikkea tätä.
Kun tulkinnan lähtökohta on oma ajatusmalli, vailla muuta yhteyttä "häneen" jota tulkitaan, on selvää että vertauskuvat ovat moniselitteisiä ja harhaanjohtavia, koska jo valmiiksi ollaan harhassa eli ei tunneta persoonana Häntä, jota tulkitaan. Silloinhan ei oikeastaan edes tulkita Häntä, vaan omia ajatuksia - ja lähtökohta sanelee lopputuloksen, sen mihin päädytään?
Henkilökohtainen kokemukseni on että ajattelin vuosikausia "Jumalasta" ajatuksia - nuorena kieltäydyin rippikoulusta "koska ei ole mitään Jumalaa missään", osittain saman aikaisesti ja sitten varsinkin myöhemmässä vaiheessa "Jumala on ihmiselle hänen oman uskonsa kautta; ihmisen uskon ulkopuolisesta todellisuudesta emme voi mitään tietää, koska se lakkaa olemasta heti kun tiedämme ja tulee osaksi tiedostettua, kuviteltua, joka on vain uskomustemme kautta", ja lopulta parikymppisenä vallitseva ajatus oli jotenkin senkaltainen että "kaikki lienee ns. Jumalaa kaikkialla, puut, kivet, ruoho, vesi, jopa ihminen sisimmältään on jumalallinen, sanojen tuolla puolen oleva universaali olemus, hänen pitää vain tiedostaa se itsessään."
Kaikessa tuossa ajattelussani en tuntenut Jumalaa. Silloinkin, kun tavoittelin kokemusta jossa en enää tavoittelisi mitään, ja osittain sitä koinkin, olin sidottu mielikuviini, koska olin sidottu itseeni joka olin harhassa.
"Jeesus" - varsinkin sellaisena kuin kristinusko sen esittää - edusti minulle ihmisten luoman uskomusjärjestelmän yhtä osaa, uskomusjärjestelmän, jossa "Jeesuksen nimessä" petetään ja manipuloidaan itseä ja toisia.
Eksistentiaalifilosofian, psykologian, parapsykologian, Bhagavad Gitan ja teosofian jälkeen minulla oli yhä sisäinen tunne: on jotain, joka ei ole minun määrättävissäni ja määriteltävissäni, ja tuo jokin ei ole vielä löytynyt.
Tänään väitän TUNTEVANI Jeesuksen. Aivan. Juuri sellaisena Vapahtajana, syntien sovittajana ja täydellisyytenä jona kristinusko Hänet esittää.
Erona vain on se että kun ennen kuulin puhetta "Jeesuksesta", kuulin siinä vain ihmisten uskonnollisen puheen ja sidottuna omiin mielikuviini tulkitsin tuota puhetta ennakkokäsitysteni mukaan, tänään minulla on henkilökohtainen yhteys Persoonaan, todelliseen Jeesukseen Kristukseen, jonka uskon oikeasti sovittaneen syntini.
Hän on historiallinen henkilö, ehkä myös jollain tavalla vertauskuva, mutta ennen kaikkea Vapahtaja, jota en käsittele ainoastaan älyllisesti vaan sydämen tasolla, persoonassani, osallisena Hänen rakkaudestaan ja voimastaan, jonka kautta Pyhä Henki avaa raamatullisten vertauskuvien ydintä, sisältöä.
Jeesus oli kaikkea muuta kuin täydellinen?
Niin voi sanoa ainoastaan ihminen jolle Hän ei ole Vapahtaja. Silloin myös kaikki Jeesus-vertauskuvat ja Jeesus historiallisena henkilönä jäävät ihmislähtökohtaisiksi, osaksi yksilön ajattelua, vailla yhteyttä Häneen joka on todellinen Luoja.
Tuolla tapaa kun asian esität, minusta alkaa tuntua, että jeesuksesta on tullut ongelmajätettä!
Jeesus ittekin turhautui rooliinsa ja teki kaikkia ohjeitaan vastaan riehuessaan temppelin portailla,
Vaikutat kylläkin niin skitsofreeniseltä, että toivon, että pysyt uskossa, ettei sinusta ole vaaraa ympäristöllesi.
Herran haltuun!
Uskossa olevalla ihmisellä on oikeus ja jopa syytäkin ajatella järjellä, mutta turvansa voi laittaa Jeesukselle. Sillä tavalla se toimii.
Ei tarvitse olla tyhmä.