Yksi päivä voi muuttaa koko elämän.

Koko elämä edessä,en voi olla hymyilemättä kun odotan bussia.
Olen niin onnellinen,sydämeni tuntuu pakahtuvan riemusta.Nyt on kesä,koulu loppu ja KESÄLOMA.Vilkaisen sivulleni,tämä ei voi olla totta,tänään täytyy olla onnenpäiväni,se ihana poika seisoo viereisessä jonossa,juuri minun kohdallani ja se katsoo mua.
Hengitykseni kiivaantuu,en uskalla katsoa häntä,lopulta uskallan vilkaista uudelleen häntä ja hän katsoo edelleenkin minua ja alkaa hymyilemään kun katseemme kohtaavat,minä en uskalla hymyillä ja käännän taas katseeni pois hänestä.Miksi minun pitää olla näin ujo,eikä se varmasti tarkoittanu sillä katseellaan mitään,kunhan oli vain kohtelias.

Odottamani bussi tulee,menen istumaan sellaiseen paikkaan josta näen tämän pojanja hän katsoo taas minua,hymyilen pienesti,vaikka ei hän varmasti sitä näe.En näe täältä asti pojan silmien väriä,mutta tiedän että ne ovat ruskeat.

Kun pääsen kotiin,haluaisin kertoa äidilleni tästä pojasta,mutta ei hän kuuntele taaskaan,käskee minua vain siivoamaan,joten haen kiltisti imurin kaapista ja alan imuroimaan.

Kun olen saanut koko talon imuroitua,päätän lähteä lenkille,vaihdan shortsit ja t-paidan päälleni ja lähden kävelemään,en jaksa juosta kun on niin lämmin ilma.
Päätän kävellä palikkatien päähän,koska siellä on aina niin ihanan rauhallista,metsää ja peltoa vain.
Tietä kävellessäni ajatukset karkaavat iltaan,mitähän kivaa tekis illalla,nyt kun on kesälomakin.
Päätän että tästä kesästä tulee elämäni paras,sitten kun pääsen kotiin niin taidan kysyä sofialta ja miialta(nimet muutettu),että haluaisivatko he lähteä illalla kaupunkiin seuroihin,voitais mennä bussilla.


Havahdun ajatuksistani,kun minua vastaan ajaa hitaasti auto,mitähän tuo täällä tekee,ei täällä ole yleensä ketään,joku noin kaksvitonen mies.
Auto pysähtyy eteeni ja mies nousee autosta ja kävelee minua kohti,se on varmaan eksynyt ajattelen.
Mies tervehtii ja katsoo minua,mitähän se ajattelee kun katsoo vain eikä puhu enää mitään,äkkiä mies tarttuu kädestäni ja vetää nurmikolle tien reunaan ja yrittää pussata minua.
mua alkaa itkettää,haluan kotiin,en edes tunne tuota miestä,mies sanoo että älä itke ja halaa minua tiukasti,yritän päästä kauemmaksi miehestä,mutta hän ei päästä minusta irti,sitten mies kaataa minut kovakouraisesti maahan selälleen ja tulee minun päälleni,mene pois sanon miehelle ja yritän työntää häntä kauemmaksi,mutta en saa häntä pois päältäni,mies nostaa omaa vartaloaan hieman ja puristelee rintojani kovakouraisesti niin että sattuu,hyvä jumala auta minua,älä anna tuon miehen tehdä nuin,toivon että joku tulisi tietä pitkin,huudan apua,mies läimäyttää poskelleni,en uskalla enää huutaa.Lopulta mies nousee päältäni,mutta ei päästä minua nousemaan,vaan repii shortsini ja alushousunu pois.Yritän pyristellä vastaan,mutta en pärjää aikuiselle miehelle,mies avaa omien farkkujensa napin ja vetoketjun ja laskee vähän farkkujaan ja tulee sitten taas päälleni makaamaan,minä itken ja pyydän häntä lopettamaan.Alapäähäni sattuu kamalasti,huudan kivusta,kyyneleet valuvat silmistäni,en ole ikinä ennen tuntenut näin kovaa kipua,hyvä jumala mitä pahaa minä olen tehnyt?
Lopulta mies nousee päältäni,menee autoonsa ja ajaa pois.
Minun alapäähäni sattuu niin kovasti että en pääse ylös,makaan siinä varmaan pari tuntia ja itken,miksi jumala antoi tämän tapahtua,enkö ole ollutkaan hyvä uskovainen,parhaani olen yrittänyt,vaikka syntiä olenkin tehnyt,mutta olen aina saanut syntini anteeksi.
Lopulta pystyn nousemaan ylös,alapäästäni on valunut kamalan paljon verta,laitan shortsit jalkaani,onneksi ne ovat mustat,niin veri ei näy.
Kävelen hitaasti kotia kohti,alapäähäni sattuu vieläkin todella paljon.

Kotona menen suoraan suihkuun,kun tulen suihkusta,äitini on tekemässä ruokaa,kysyn äidiltä että voidaanko jutella,minulla olisi asiaa,mutta äiti ei ehdi taaskaan kuuntelemaan,hänellä on kiire,hänen täytyy tehdä ruokaa.
Tunnen kuinka kyyneleeni alkavat taas valumaan,menen hiljaa omaan huoneeseeni,kännykkäni on pöydällä,sofia on yrittänyt soittaa ja laittanut viestiä,pyytää mua illalla kaupunkiin seuroihin,vastaan nopeasti viestillä että en ehdi ja suljen kännykkäni,voi kun voisin kertoa sofialle,mutta päätän että en kerro ikinä kenellekään.

Onkohan jumalaa edes olemassa,ei ainakaan mitään hyvää jumalaa,kun antaa tälläistä tapahtua.
Enhän minä voi enää mennä kenenkään uskovaisen pojan kanssa naimisiin kun en ole enää neitsyt.On niin paha olla ja häpeän itseäni.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin,erosin uskosta pari vuotta tuon tapahtuman jälkeen,elämä edelleenkin koettelee,mutta yritän selvitä.