Hävettää ruinata mut ajattelin kuitenki pyytää apua hätääni. Olen uskossa oleva nuori mies ja juuri nyt niin kovassa taloudellisessa ahdingossa että pyytäisin rahallista apua lähinnä vaan ruokaan ja perustarpeisiin. Toisaalta vaikka masennuksen ja vanhojen syntien kanssa rämpiessä on ollut hyviäkin hetkiä niin on Jumala aina ennenkin vastannut lopulta rukouksiin ettei ihan ruuallisessa puutteessa ole tarvinnut elää. En vaan viitsi ottaa näitä henk. koht. ongelmiani ja taloudellista ahdinkoani puheeksi paikallisessa seurakunnassa. Häpeä ja itseinho on niin suuri. Veronpalautuksenikin vie ulosottomies. Ja koska joudun elämään tällä hetkellä sosiaaliturvan varassa niin niissäkin paperisodissa on tullut turpaan eikä rahaa ole kuulunut hengenpitimiksi. Mutta jos jaksoit lukea tämän loppuun niin voit muistaa minua ainakin rukouksissa jos tahdot. Sähköpostiosoitteeni on: [email protected]
Apua vailla
kamppailut koettelee
17133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
iiik....kuulostaa häröltä tuo kohta mihin kirjotin "masennuksen ja syntitottumuksieni kanssa rämpiessä ollut hyviä hetkiä" kirjotusvirhe tuli...heh painovirhepaholainen...eine synnit oo hyviä hetkiä en sitä tarkottanu...tai onhan ne sen pienen hetken mut ne turmelee elämää...huoh...piti tätäki korjailla...
Tästä ei nyt selviä missäpäin suomea asut, mutta aika monesta kaupungista löytyy työttömien avustusjärjestöjä joilta saa ruokakasseja ja ruokailujakin osa järjestää, joten kannattaa niitäkin seurailla.
Minusta sinun kannattaisi nimenomaan ottaa tuo taloudellinen ahdinkosi keskusteluun omassa seurakunnassasi diakonin kanssa ja hänelläkin voisi olla jotain ideaa tai apua asiaan.
Kysyn mikset ole töissä?
ei ole löytynyt siinä vastaus. huoh taas tuota luokittelua onko töissä vai ei ikäänku se ois jonku ihmisarvon mittapuu...oon kuitenki alottelemassa aikuiskoulutusta tuossa vuodenvaihteessa jos sinuu se yhtään lepyttelee arvon oikeistolainen tai mikäkukalie oletkaan...siitäkään ei ole varmuutta pääsenkö edes tuohon koulutukseen...kauheeta luokittelemista joka paikassa...ei ihme että suomessa ihmiset on niin masentuneita...huoh..
Ei se ole luokittelua vaan normaali kysymys, jos menee huonosti. Yleensä ne ihmiset, jotka käyvät töissä, harvemmin valittelevat että menee huonosti.
Eikä siihen vaikuta onko oikeistolainen tai kommari.
no hommaapa työpaikka kaikille tuhansille työttömille täällä "hyvinvointisuomessamme". sitten ei kellään enää mene huonosti....ja vielä sit tuo et "harvemmin valittelevat että menee huonosti"...mihinkäs nämä töissäkäyvät ihmisetkään pääsevät pakoon elämän kivuliaita asioita kuin esim. Sairastumista, läheisen kuolemaa, onnettomuuksia, irtisanomista/lomautusta/lamaa, kaltoinkohtelua muilta ihmisiltä riippuvuuksia jne....
Jokatapauksessa jokainen säätelee itse omaa elämäänsä. En tiedä miten olet joutunut tilanteeseen, jonka koet vaikeana. Mutta sanon, että nollaa tilanne, koska tapahtuneille et voi enää mitään. Katse eteenpäin ja yritystä, kyllä se siitä lähtee. Niin ovat tehneet monet muutkin vaikeuksissa ja ovat selvinneet.
Ei auta istua kädet ristissä ja odotella, reippaasti ja rohkesti eteenpäin.
Kyllä Jumala omistaan huolen pitää. On nimittäin kokemusta.
Olen ollut joskus ilman minkäänlaista tuloaa. Siitä huolimatta en tarvinnut nälkää nähdä. Aina oli syömistä ihan riittäviin. Oli minulla silloin autokin ja siitä tietysti omat kustannukset. Näin jälkeen päin ajatelle en ymmärrä miten selvisin. En ymmärrä muuta kuin että Herra auttoi. Mutta minä en koskaan puhunut ihmisille tarpeistani. Puhuin niistä vain Jumalalle. En pyytänyt ihmisiltä yhtään mitään enkä edes vihjaillut että olisi tarpeita.
Jumala antaa meille kaiken jos ja kun me annamme Hänelle kaiken. Tässä se monella ongelma onkin. Me antaisimme Jumalalle mahdollisimman vähän ja vaadimme Häneltä mahdollisimman paljon. Herra pitää huolen kaikista tarpeistamme kun me vilpittömästi seuraamme Hänen tahtoaan elämässämme. Syntiin lankeamisemme eivät vähennä Jumalan tahtoa auttaa eikä Hänen huolenpitoa. Herra tietää minkälaista tekoa sinä olet. Hän tietää tarkasti kuinka vilpitön sinä olet uskossasi.
Jos asuisit minua lähellä ja minä tuntisin tilanteesi, varmasti saisit apua minulta. Mutta minä uskallan sanoa sinulle että on monin verroin parempi ja siunatumpaa kun ei puhu ihmisille tarpeistaan. Kun puhuu vain Jumalalle ja odottaa Hänen apuaan, apu tulee varmasti. Silloin tietää että tämä raha tai ruoka, mikä se sitten onkin, tulee Herralta eikä ihmisiltä. Silloin tietää että Herra näki ja Herra auttoi ja antoi. Silloin myös ylistys on herkässä. Ja Herra tahtoo viedä sinua juuri siihen. Kun Hän auttaa sinua, sinä kiität Häntä etkä ihmistä. Sinä koet Herran huolenpidon eikä ihmisten avun.
Mutta tämä voi edellyttää rukouksessa viipymistä.
Ei Herra jätä sinua taloudellisten vaikeuksiesi tähden yksin taistelemaan. Hän on mukana niissä taisteluissa.
et muuta takaisin kotiin, jos asut yksin?
kerran on niin vaikeaa.
eli vanhepien luokse?
Kun sinä vilpittömästi uskot Herraan Jeesukseen Kristukseen ja turvaat yksin Häneen, niin sinulle ei tule milloinkaan sellaista hetkeä mistä sinä et selvityisi Jeesuksen Kristuksen avulla!
Joten apu on lähempänä kuin uskotkaan, kun turvaat Herraan Jeesukseen. Sinulla tulee olemaan kaikkea yllin kyllin mitä sinä tarvitset, kun vilpittömästi asiasi esität Herralle Jeesukselle Kristukselle.
Olen monien kirjoittajien kirjoituksia lukenut mutta Il-Marin kirjoituksista käy esille varmuus johon hän uskoo. Il-Mari uskoo siihen mistä puhuu ja näinhän se pitäisi ollakkin jokaisen uskovan kohdalla. Valitettavasti moni vain luottaa johonkin muuhun ongelmien sattuessa. Niin tahdon tehdä itsekkin liian usein. :(
>Kun sinä vilpittömästi uskot Herraan Jeesukseen Kristukseen ja turvaat yksin Häneen, niin sinulle ei tule milloinkaan sellaista hetkeä mistä sinä et selvityisi Jeesuksen Kristuksen avulla!
Herraan saa luottaa ja hän auttaa. Apu muuten tulee useinmiten jonkun ihmisen kautta. Harvoin Herra ruokkii lintujen avulla omiaa vaikka Eliaa ruokkikin.
Alotuksen tekijä on ryssinyt elämänsä ja jatkaa ryssimistä täältä apua pyydellessä. Raha ei ole aloittajan ongelma vaan suhde Herraan, joka vaatii totuutta salatuimpaan saakka. Kun suhde Herraan tulee kuntoon järjästyy muutkin asiat.
Aloitus päättyy pyyntöön rukoilla. Näin tehkäämme.
huoh..."Alotuksen tekijä on ryssinyt elämänsä ja jatkaa ryssimistä täältä apua pyydellessä"...kiitos kannustuksesta...oon vähän miettiny tässä viime aikoina että ihmisen ylpeyttä voi olla kait myös sekin että tietää tarvitsevansa apua mutta ei suostu pyytämään sitä...
Vaatiikin elämäntaitoa selviytyä hyvin pienillä tuloilla, varsinkin jos on esim. velkoja maksettavana. Kun minimoi muut menonsa, niin kyllä päivärahallakin pärjää, se vaan vaatii tottumusta ja sitä asennetta, että nyt ei enää eletä niinkuin työssä käydessä. Jos lohduttaa, niin meitä on muutama satatuhatta muuta suomalaista enemmän tai vähemmän köyhästi elävinä. Ruoka pitää ite tehdä, ei keitetyt perunat, kalapuikot ja kastike, ynnä salaatti paljon maksa... Eikä kaurapuuro, tai hernekeitto.
Ihmiset eivät kovin herkästi lähde lähettämään rahaa näiden nettipyyntöjen kohdalla, voipi joku armelias sielu sen tehdäkin.
Kukapa paremmin ymmärtää ahdinkoa kuin työtön tai pienieläkkeinen.
Työttömän pitää ajatella koko ruokataloutensa uudestaan, ei oo varaa törsätä samoin kuin ennen työssä ollessaan. Yksinkertainen kotiruoka, ei varaa istua kahviloissa, ei ylimääräisiä herkkuja, kaikki vaatimattomimman mukaan.
Voit kysyä Pelastusarmeijalta ja Ev.lut.kirkolta, mistä saa ruokakasseja. Nöyrästi sinne jonon hännille. Nii, se itse kassi pitää yleensä olla omasta takaa.
Otan osaa, rahaa en voi lähettää.
Pyydä Jyrki Käteiseltä tukipaketti. Siinä on hieno mies. Suomen reiluin ja avokätisin jätkä. Miljarditki pistää Kreikkaan menemään nii miksei pari kymppii sullekin.