Tuleeko koskaan mieleen, entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään?

Tuleeko koskaan mieleen, entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään?

Eilen illalla painiskelin tämän kysymyksen kanssa. Se on pelottava ajatus ja pelkään sitä paljon. Kuoleman pelko on aika yleistä ja kamalin olotila on pelätä sitä, mitä sen jälkeen. Onko mitään? Entä jos ihmiset ovat keksineet uskon, ettei tarvitsisi pelätä ja kun on kuollut kaikki on tyhjää, mutta sitä ei ajattele elämässä, koska uskoo johonkin(esim. pääsee taivaaseen). Siten pystyy elämään elämänsä onnellisena. Rintaani puristaa kun ajattelen näin. Tuntuu hirveältä, kun aika kuluu ja jokainen minuutti, tunti, päivä on poissa ajasta, mitä vietämme täällä. Se on kuin langanpätkä, joka palaa, eikä sitä tulta saada sammumaan. Se palaa ja palaa, kunnes on jäljellä vain tuhkaa. Pian tuuli pyyhkäisee tuhkan pois, eikä kukaan muista koko lankaa. Tuntuu pahalta. Haluan uskoa Jeesukseen ja Jumalaan, mutta välillä kaikki nämä ajatukset sinkoutuvat päähäni ja mieleni tekee itkeä. Aikaa on vielä, mutta se kuluu huomaamatta pois.
Kertokaa ajatuksianne!
15792
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Pyydä Jeesusta elämääsi, pyydä syntisi anteeksi Jumalalta Hänen nimessään ja veressään niin saat yhteyden Häneen ja elämäsi on tarkoitusta ja rakkautta täynnä oli se miten pitkä tahansa ja palkintona kaikesta tästä on vielä ikuinen elämä. Tämän parempaa tarjousta ei voikaan antaa kukaan muu kuin Jumala. Kannattaa ottaa vastaan!

Äänestä

itse en pidä lainkaan ahdistavana ajatusta, että kuoleman jälkeen ei olisi yhtään mitään. Elämä on hankalaa ja vaikeaa suurimman osan ajasta, kuoleman jälkeisessä olemattomuudessa saisi vapauden tästä kaikesta. Ei enää huolia, ei mitään.
Täytyy kuitenkin sanoa, että minusta tuntuu, että tämä olemattomuus pitäisi jotenkin ansaita, kuten elämällä hyvänä ihmisenä.

Äänestä

Ole turvallisella mielellä, Kyllä Jeesus vahvistaa uskoasi ja johdattaa...Kuolemaa ei tarvitser pelätä jos on käsi Jeesuksen kädessä..jos on armahdettu syntinen...ajatukset, joita sinulla on, tulevat meidän oman pimeän mielemme puolelta, mutta Jeesus Jumalan Karitsa on valomme, totuuden valo...Olet varmaan taiteellinen sielu, mutta arkailet jotakin aivan suotta...ole luja ja rukoile Herraa,,,pullahiiri

Äänestä

Minun on hyvin vaikeaa kuvitella, että kuoleman jälkeen olisi mitään. Jokainen tietää, ettei ihmisellä ole sielua. Meidän ajatusmaailmamme on täysin fysikaalisten toimintojen seurausta ja kuollessamme "sielukin" lakkaa olemasta.

Itse tiedän elämäntarkoituksen, enkä pelkää kuolemaa. Otan tästä elämästä kaiken irti, koska toista tilaisuutta elämään en tule saamaan.Tämän jälkeen ei ole mitään.

Kuoleman jälkeen olemme mielestäni samassa tilassa kuin ennen syntymäämme; emme tiedosta olevamme olemassa.

Äänestä

Ajatuksesi ovat tuttuja minulle. Vasta vähän vanhempana olen alkanut ymmärtää elämää paremmin, vaikka vieläkin se on vaikeaa.

Kaikki todistaa siitä, että olemme henkiä ruumiissa. Pystymme erkaantumaan ruumiistamme, moni ihminen on nähnyt enkeleitä tai muita henkiolentoja, ajatukset ovat energiaa. Itse pystyn joskus ennalta aavistamaan, mitä toinen henkilö on sanomassa tai jonkin tapahtuman. Olen myös tavannut henkilön, joka näki aurani. Hän pysäytti minut kadulla ja alkoi kertoa, miten ajattelen. Tuntematon mies, kahden minuutin kohtaaminen, ja hän tiesi niin paljon...
Myös selvännäkijät ja kanavoijat, jotka saavat viestejä henkioppailta ovat todistaneet toisen maailman olemassaolosta. Miten voisin olla uskomatta?

Usko on armoa mutta toisaalta hyvin vastuullista. Koska tietää, miten tulisi toimia, ei voi väittää, että ei tiennyt. Vastuu on suuri, mutta ei tässä elämässä voi muuhun luottaa kuin Jumalaan.. siihen, että elämä kantaa. Jeesus oli erittäin korkeasti kehittynyt ihminen, sillä ei Jumalan tarvitse uhrata itseään itsensä takia.

Jumala on jokaisen elävän olennon hengen kautta vaikuttamassa ja luo maailmaa meidän kauttamme. Kun hallitsemme omaa ajatteluamme ja toimiamme, toimimme Jumalan tahdon mukaisesti ja olemme anteeksiantavaisia, myötätuntoisia ja toimimme rakkaudessa. Siinä on kaikki.

Et sinä mihinkään häviä. Persoonallisuutesi ehkä, sen mitä olet oppinut kulttuurista ja vanhemmiltasi, mutta sinä "itse" olet ikuinen. Jumala on luonut sinut ja antanut vapaan tahdon. Sinun tehtäväsi on valita maailman ja Jumalan välillä.

Valoa ja iloa!

Äänestä
  • Mulle tuli tosi hyvä olo, kun luin tuota sun tekstiäsi. Mä melkein itken täällä... Mä olen pelännyt niin paljon ja kun olen lukenut täällä ihmisten vastauksia mun oloni on rentoutunut ja rauhoittunut. Mä olen niin iloinen, että voin uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. En voi muuta kuin olla kiitollinen tuosta uskon lahjasta, minkä olen saanut. Elämäni on taa alkanut tuntua hyvältä ja ihan, kuin tyhjyys sisältä olisi täyttymässä lämpimällä. Vielä piniä rakoja on, mutta tämä tunne vie niitä kokoajan pois. Kiitos.

    Äänestä

  • Asun lähellä yhtä maamme suurista sairaaloista. Näin oudon näyn hiljattain. En osaa kuvailla sitä niin, että kaikki ymmärtäisivät mitä koin. Sen rakennusten ympärillä käy kuitenkin melkoinen kuhina ja nyt tiedän, mitä nuo oudot lattian narahtelut ja ilmavirrat kotonani ovat.

    Ääh, eihän tässä ole mitään järkeä. En ymmärrä miksi halusin yhtäkkiä kertoa tämän anonyymisti täällä. Osa heistä vain on kovin peloissaan.

    Äänestä

  • sanaton kirjoitti:

    Asun lähellä yhtä maamme suurista sairaaloista. Näin oudon näyn hiljattain. En osaa kuvailla sitä niin, että kaikki ymmärtäisivät mitä koin. Sen rakennusten ympärillä käy kuitenkin melkoinen kuhina ja nyt tiedän, mitä nuo oudot lattian narahtelut ja ilmavirrat kotonani ovat.

    Ääh, eihän tässä ole mitään järkeä. En ymmärrä miksi halusin yhtäkkiä kertoa tämän anonyymisti täällä. Osa heistä vain on kovin peloissaan.

    Olet vain sekoamassa :P? Meilläkin lattia narahteli ja ovet avautui itsestään välillä, mutta syyksi paljastui nimenomaan nuo ilmavirrat jotka nekin pystyttiin selittämään (narahtelu johtui lämpötilan vaihtumisesta).

    Nykyisessä kämpässä saattaa radio pärähtää itsestään päälle tai saattaa vaihtaa kanavaa ittestään, mutta tuonkin selvitin sähköviaksi.

    Äänestä

  • Kimnice kirjoitti:

    Olet vain sekoamassa :P? Meilläkin lattia narahteli ja ovet avautui itsestään välillä, mutta syyksi paljastui nimenomaan nuo ilmavirrat jotka nekin pystyttiin selittämään (narahtelu johtui lämpötilan vaihtumisesta).

    Nykyisessä kämpässä saattaa radio pärähtää itsestään päälle tai saattaa vaihtaa kanavaa ittestään, mutta tuonkin selvitin sähköviaksi.

    Mä oon ollu aina enemmän tai vähemmän uskossa ja muistan, kun kerran hieman nuorempana aloin epäillä tosissani Jumalan läsnäoloa. Sitten yöllä heräsin todella kauniiseen musiikkiin ja kohotin katseeni. Mun sängyn vierellä seisoi enkeli soittamassa viulua. Tiedän että tämä joistain voi kuulostaa tyhmältä, mutta se ei ollut mikään harha tai sellainen. Minä pelästyin ja juoksin pois huoneesta. Kurkistin uudelleen huoneeseen ja se enkeli pysyi siellä häiriintymättä. Menin nukkumaan vanhempieni viereen ja aamulla heräsin heidän vierestään.
    Tiedän, että harvat uskovat sanojani, mutta halusin kertoa tämän epäröitsijöille. Enkeleitä on ja ne on hyviä! Jumala on olemassa ja hän on kiltti ja armollinen. Mä uskon, että ainut vaatimus taivaaseen pääsyyn on usko Jumalaan. Mitään muuta siihen ei tarvita! Kauhistuin, kun luin erästä kirjaa, joka jaettiin kaikille isosille. Siinä kerrottiin ettei kaikki pääse taivaaseen, vaan se riippuu siitä, miten on eläny. Jos ei ole elänyt hyvin joutuu helvettiin. Tässä mun ajatukset menevät ristiin. Siinä kirjassa kuvailtiin että Jumala on ankara, mikä ei mun mielestä pidä paikkaansa. Uskon, että Jumala on hyvä ja haluaa meille kaikille hyvää, uskon, että itsemurhantehneet pääsevät myös taivaaseen. Uskon, että ne jotka eivät ole totelleen kymmentä käskyä, mutta katuvat tekojansa ja uskovat Jumalaan pääsevät taivaaseen. Kaikkilla on mahdollisuus päästä taivaaseen!

    Äänestä

  • murokeksi kirjoitti:

    Mä oon ollu aina enemmän tai vähemmän uskossa ja muistan, kun kerran hieman nuorempana aloin epäillä tosissani Jumalan läsnäoloa. Sitten yöllä heräsin todella kauniiseen musiikkiin ja kohotin katseeni. Mun sängyn vierellä seisoi enkeli soittamassa viulua. Tiedän että tämä joistain voi kuulostaa tyhmältä, mutta se ei ollut mikään harha tai sellainen. Minä pelästyin ja juoksin pois huoneesta. Kurkistin uudelleen huoneeseen ja se enkeli pysyi siellä häiriintymättä. Menin nukkumaan vanhempieni viereen ja aamulla heräsin heidän vierestään.
    Tiedän, että harvat uskovat sanojani, mutta halusin kertoa tämän epäröitsijöille. Enkeleitä on ja ne on hyviä! Jumala on olemassa ja hän on kiltti ja armollinen. Mä uskon, että ainut vaatimus taivaaseen pääsyyn on usko Jumalaan. Mitään muuta siihen ei tarvita! Kauhistuin, kun luin erästä kirjaa, joka jaettiin kaikille isosille. Siinä kerrottiin ettei kaikki pääse taivaaseen, vaan se riippuu siitä, miten on eläny. Jos ei ole elänyt hyvin joutuu helvettiin. Tässä mun ajatukset menevät ristiin. Siinä kirjassa kuvailtiin että Jumala on ankara, mikä ei mun mielestä pidä paikkaansa. Uskon, että Jumala on hyvä ja haluaa meille kaikille hyvää, uskon, että itsemurhantehneet pääsevät myös taivaaseen. Uskon, että ne jotka eivät ole totelleen kymmentä käskyä, mutta katuvat tekojansa ja uskovat Jumalaan pääsevät taivaaseen. Kaikkilla on mahdollisuus päästä taivaaseen!

    Unet voivat olla yllättävän realistisia. Itsekin olen kokenut yliluonnollisia unissa ja uneni ovat saattaneet liittyä paikkoihin joissa nukun. Olet saattanut kävellä myös unissasi vanhempiesi luo (kuitenkin unissakävelijän silmät ovat auki).


    Jos Jumala haluaa meille vain hyvää, niin miksei kaikki pääse taivaaseen? Miksei Jumala anna meille meidän syntejä anteeksi kuten mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet? Entä tietyt alkuasukasheimot joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla kristinopeista ja uskovat Kuun ja Auringon olevan Jumalia?

    Äänestä

  • Kimnice kirjoitti:

    Unet voivat olla yllättävän realistisia. Itsekin olen kokenut yliluonnollisia unissa ja uneni ovat saattaneet liittyä paikkoihin joissa nukun. Olet saattanut kävellä myös unissasi vanhempiesi luo (kuitenkin unissakävelijän silmät ovat auki).


    Jos Jumala haluaa meille vain hyvää, niin miksei kaikki pääse taivaaseen? Miksei Jumala anna meille meidän syntejä anteeksi kuten mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet? Entä tietyt alkuasukasheimot joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla kristinopeista ja uskovat Kuun ja Auringon olevan Jumalia?

    "Jos Jumala haluaa meille vain hyvää, niin miksei kaikki pääse taivaaseen? "
    Mielestäni kaikki pääsevät taivaaseen! Kaikilla on mahdollisuus päästä sinne ja ajattelen niin, että kaikki pääsevät taivaaseen... Riippumatta siitä, miten on elämänsä elänyt, kunhan katuu tekoja, jotka eivät ole olleet hyviä.

    "Miksei Jumala anna meille meidän syntejä anteeksi kuten mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet?"
    Jumalahan antaa meidän syntimme anteeksi, kunhan vain pyydämme sitä. Toisin taas on meidän ihmisten. Eikö ole vaikeaa antaa anteeksi kokonaan, jos joku ystävä on pettänyt sinut? Esim. kertonut tärkeän salaisuuden eteenpäin? Itse en pystynyt siihen, että olisin sen jälkeen antanut anteeksi täysin. Eli tuo"kuten mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet?" ei pidä paikkaansa.

    "Entä tietyt alkuasukasheimot joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla kristinopeista ja uskovat Kuun ja Auringon olevan Jumalia?"
    Tätä minä pohdin kauan ja mietin myös sitä, miten kävi niille ihmisille, jotka kuolivat ennen, kuin Jeesus tuli maanpäälle. Raamatussa kerrotaan jotenkin niin, että Jeesus haki kadonneet sielut taivaaseen kuolemallaan ristillä. Tai jotain sellaista... Joten ehkä sama pätee tässäkin. Jeesus heidän kuolemansa jälkeen opettaa heille taivaasta ja/tai hakee heidät sinne... Ainakin minä ajattelin näin...

    Äänestä

  • Kimnice kirjoitti:

    Unet voivat olla yllättävän realistisia. Itsekin olen kokenut yliluonnollisia unissa ja uneni ovat saattaneet liittyä paikkoihin joissa nukun. Olet saattanut kävellä myös unissasi vanhempiesi luo (kuitenkin unissakävelijän silmät ovat auki).


    Jos Jumala haluaa meille vain hyvää, niin miksei kaikki pääse taivaaseen? Miksei Jumala anna meille meidän syntejä anteeksi kuten mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet? Entä tietyt alkuasukasheimot joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla kristinopeista ja uskovat Kuun ja Auringon olevan Jumalia?

    että joitakuita kidutettaisiin ikuisesti jossakin helvetissä? Minun käsitys asiasta on, että tuo oppi on ahneiden kirkonoppineiden oma versio raamatun sanasta pahuus palaa tulessa. Oman käsitykseni mukaan ne jotka ovat tehneet paljon pahaa maan päällä joutuvat siitä vastuuseen elämäntilassa jossa ei ole piiloja. Ja tämä elämäntila on henkinen. Siinä tilassa myös nämä jokaisen omat mokat joutuvat suurennuslasin alle ja jokainen joutuu pohtimaan miksi toimi niinkuin toimi. Vasta sitten kun on tullut sinuksi oman pahuutensa kanssa voi jatkaa matkaa. Luulen että on hyvin tuskallista tutkia omia pahoja töitään jos on sieluna jolla ei ole enää maisen fyysisyyden kahleita piilopaikkoinaan. sellaisen koulun kautta pahuus kuolee tulessa. Eli häviää. Voimme havaita että silti se tapahtuu tuskastuttavan hitaasti. Kun katselemme tekoja maan päällä, onko nämä rakkauden tekoja mitä täällä toisillemme tehdään?

    Äänestä

  • sanaton kirjoitti:

    Asun lähellä yhtä maamme suurista sairaaloista. Näin oudon näyn hiljattain. En osaa kuvailla sitä niin, että kaikki ymmärtäisivät mitä koin. Sen rakennusten ympärillä käy kuitenkin melkoinen kuhina ja nyt tiedän, mitä nuo oudot lattian narahtelut ja ilmavirrat kotonani ovat.

    Ääh, eihän tässä ole mitään järkeä. En ymmärrä miksi halusin yhtäkkiä kertoa tämän anonyymisti täällä. Osa heistä vain on kovin peloissaan.

    Ota esimerkiksi yhteyttä Suomen henkiparantajiin. Aikaisemmin ainakin toimivat Helsingissä salomoninkadun kerhotiloissa. Voinet itsekin rukoilla tahi meditoida ja auttaa näitä pelokkaita sieluja vapautumaan maanpiiristä. Äkillinen kuolema saa sielun toisinaan suuren pelon valtaan, ja siksi he jäävät maanpiiriin. Myöskin itsellesi on tärkeää että LUOTAT. Sinun tulee luottaa että sinulla on aina apu. Ja ilmeisesti olet vahva ja herkkä koska olet heidät ympärilläsi havainnut. Ehkäpä sinulla on voimaa ja keinot myös auttaa heitä vapautumaan jatkamaan matkaansa.

    Äänestä

  • yksi kirjoitti:

    Ota esimerkiksi yhteyttä Suomen henkiparantajiin. Aikaisemmin ainakin toimivat Helsingissä salomoninkadun kerhotiloissa. Voinet itsekin rukoilla tahi meditoida ja auttaa näitä pelokkaita sieluja vapautumaan maanpiiristä. Äkillinen kuolema saa sielun toisinaan suuren pelon valtaan, ja siksi he jäävät maanpiiriin. Myöskin itsellesi on tärkeää että LUOTAT. Sinun tulee luottaa että sinulla on aina apu. Ja ilmeisesti olet vahva ja herkkä koska olet heidät ympärilläsi havainnut. Ehkäpä sinulla on voimaa ja keinot myös auttaa heitä vapautumaan jatkamaan matkaansa.

    Uskoisin että erotan huijarit oikeista henkiparantajista, jos sellaisen tapaan. Huomaan tätä kirjoittaessani, jonkun yrittävän sanoa minulle jotain. En kuitenkaan halua ottaa yhteyttä kehenkään, en kaipaa parannusta, lohdutusta tai apua mihinkään. Näin vain sen mitä näin.

    Voimakas kokemus välittyi pieneltä tytöltä jonka kuolinsyytä en tarkkaan käsittänyt. Hän kertoi ettei uskaltanut poistua ruumiistaan, ennen kuin hänen ruumiinsa leikeltiin ruumiinavauksessa. Hän oli todella järkyttynyt ja pelon vallassa kokemastaan. Samalla huomasin, ettei hän suinkaan ollut yksin rakennuksen ympärillä. En tuntenut tyttöä entuudestaan. Herkkyydestäni olen varma, mutta vahvuudestani en tiedä. Miten minä voisin heitä auttaa, kun en edes tiedä mihin he ovat menossa.

    Äänestä

se seiso mun päällä ja anto persettä mulle!! tuntu tosi hyvältä!!! nyt uskon jumalaa!!! joten usko sinäki!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pullahiiri kirjoitti:

Tuleeko koskaan mieleen, entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään?

Eilen illalla painiskelin tämän kysymyksen kanssa. Se on pelottava ajatus ja pelkään sitä paljon. Kuoleman pelko on aika yleistä ja kamalin olotila on pelätä sitä, mitä sen jälkeen. Onko mitään? Entä jos ihmiset ovat keksineet uskon, ettei tarvitsisi pelätä ja kun on kuollut kaikki on tyhjää, mutta sitä ei ajattele elämässä, koska uskoo johonkin(esim. pääsee taivaaseen). Siten pystyy elämään elämänsä onnellisena. Rintaani puristaa kun ajattelen näin. Tuntuu hirveältä, kun aika kuluu ja jokainen minuutti, tunti, päivä on poissa ajasta, mitä vietämme täällä. Se on kuin langanpätkä, joka palaa, eikä sitä tulta saada sammumaan. Se palaa ja palaa, kunnes on jäljellä vain tuhkaa. Pian tuuli pyyhkäisee tuhkan pois, eikä kukaan muista koko lankaa. Tuntuu pahalta. Haluan uskoa Jeesukseen ja Jumalaan, mutta välillä kaikki nämä ajatukset sinkoutuvat päähäni ja mieleni tekee itkeä. Aikaa on vielä, mutta se kuluu huomaamatta pois.
Kertokaa ajatuksianne!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu