"....... 1. Lappi - laaja maa.
Meillä Lapissa elää kansansuussa kertomus eräästä
etelän turistista, joka eksyttyään oli harhaillut
Sodankylän länsiosissa olevassa Vareskairassa
kolme vuorokautta pitkin ja poikin erämaata
yhteen menoon kunnes oli kuin ihmeen kautta
sattunut erääseen taloon. Taloon astuessaan hän
oli kaikkein ensimmäiseksi tuumannut: "Huh, huh.
Suomi on suuri, mutta Lappi on laaja maa".
Ja näinhän se on. Lappi on laaja maa korpineen,
silmänkantamattomine aapoineen ja tuntureineen.
Korpilapissa vaeltavan kulkijan suurimpia vaaroja
on aina ollut eksyminen ja jääminen sille
tielleen. Niin kuin niin monen Lapin erämaissa
vaeltavan kohtalona on ollut. Esim. syksyllä 1948
oli Kemijärven maalaiskunnassa eräs 18-vuotias
kaveri lähtenyt metsästysmatkalle, jolta
matkaltaan hän ei koskaan palannut eikä
mittavista etsinnöistä huolimatta sinä syksynä
löydetty. 8 vuotta myöhemmin, syksyllä 1956,
tehtiin Vuojärvi - Javarus maantietä, jolloin
eräs tietyömies oli löytänyt hänen luurankonsa
nuotiopaikalta Piruäijänkuusikko-nimisestä
maasta. Vieressä oli ollut kerälle kiertyneen
koiran luuranko ja puuta vasten pystyssä kivääri,
joka oli hangannut tuulessa huojuvan puun kylkeen
syvän kolon. Sen, mitä tälle nuorelle kaverille
oli tapahtunut, tulee erämaa ikuisena
salaisuutenaan pitämään ja näin on ollut niin
monen vaeltajan kohtalo Lapin suurissa ja
tiettömissä erämaissa. Moni on kadonnut jopa
niin, ettei heistä ole koskaan sen koommin kuultu.
Näin siis tiettömissä ja synkeissä korpimaissa
vaellettaessa. Näkyvyyttä voi olla vain muutamia
kymmeniä metrejä sekä usein "synkät pilvet
peittävät korpimaan" tai sumut ja kaamoksen
hämäryys sokaisevat näkökyvyn ja eksymisen vaara
on ilmeinen. On totta, että tasaisia laakeita
maita samoiltaessa on helppo kulkea, varsinkin
myötämaahan, mutta koskaan ei outo kulkija tiedä
mihin on matkalla ja mitä vastassa on. Toista on
kulkea vastamäkeen tai kiivetä tunturiin.
Matkanteko voi olla vaivalloista ja voimia
kysyvää, mutta annahan olla: Mitä korkeammalle
vaeltaja on kiivennyt, sitä avarammat näköalat
sieltä avautuvat, kunnes huipulle päästyään koko
maailma on avoinna silmänkantamattomine
ulottuvuuksineen vaeltajan nähtävissä. Kaikki
maallinen on jalkojen alapuolella, yläpuolella
vain sininen taivas, joka kaartuu kauas
horisonttiin, missä taivas ja maa hukkuvat
siniseen autereeseen niin, ettei voi enää sanoa
missä taivas päättyy ja maa alkaa. Tai
päinvastoin. Tunturin laelta vaeltaja näkee myös
ylhäältäpäin sen korpimaan, jonka kautta hän on
tunturiin vaeltanut, mutta samalla vaeltaja
näkee, mitä on edessäpäin ja mihin on
suunnattava. Kokonaisuutena tunturin huipulta
avautuvat näköalat tekevät vaeltajaan huikaisevan
vaikutuksen, kokemuksen, joka osoittaa, että jo
vain kannatti vaiva nähdä ja tunturiin kiivetä.
Samalla vaeltajan yksi suurimpia oivalluksia on,
että taivas alkaa maan pinnalta ja että: Taivas
hallitsee maata........"
Jatkoa
http://personal.inet.fi/koti/aretalogia/Aretalogia
.teeseja.html
Meillä Lapissa elää kansansuussa kertomus eräästä
etelän turistista, joka eksyttyään oli harhaillut
Sodankylän länsiosissa olevassa Vareskairassa
kolme vuorokautta pitkin ja poikin erämaata
yhteen menoon kunnes oli kuin ihmeen kautta
sattunut erääseen taloon. Taloon astuessaan hän
oli kaikkein ensimmäiseksi tuumannut: "Huh, huh.
Suomi on suuri, mutta Lappi on laaja maa".
Ja näinhän se on. Lappi on laaja maa korpineen,
silmänkantamattomine aapoineen ja tuntureineen.
Korpilapissa vaeltavan kulkijan suurimpia vaaroja
on aina ollut eksyminen ja jääminen sille
tielleen. Niin kuin niin monen Lapin erämaissa
vaeltavan kohtalona on ollut. Esim. syksyllä 1948
oli Kemijärven maalaiskunnassa eräs 18-vuotias
kaveri lähtenyt metsästysmatkalle, jolta
matkaltaan hän ei koskaan palannut eikä
mittavista etsinnöistä huolimatta sinä syksynä
löydetty. 8 vuotta myöhemmin, syksyllä 1956,
tehtiin Vuojärvi - Javarus maantietä, jolloin
eräs tietyömies oli löytänyt hänen luurankonsa
nuotiopaikalta Piruäijänkuusikko-nimisestä
maasta. Vieressä oli ollut kerälle kiertyneen
koiran luuranko ja puuta vasten pystyssä kivääri,
joka oli hangannut tuulessa huojuvan puun kylkeen
syvän kolon. Sen, mitä tälle nuorelle kaverille
oli tapahtunut, tulee erämaa ikuisena
salaisuutenaan pitämään ja näin on ollut niin
monen vaeltajan kohtalo Lapin suurissa ja
tiettömissä erämaissa. Moni on kadonnut jopa
niin, ettei heistä ole koskaan sen koommin kuultu.
Näin siis tiettömissä ja synkeissä korpimaissa
vaellettaessa. Näkyvyyttä voi olla vain muutamia
kymmeniä metrejä sekä usein "synkät pilvet
peittävät korpimaan" tai sumut ja kaamoksen
hämäryys sokaisevat näkökyvyn ja eksymisen vaara
on ilmeinen. On totta, että tasaisia laakeita
maita samoiltaessa on helppo kulkea, varsinkin
myötämaahan, mutta koskaan ei outo kulkija tiedä
mihin on matkalla ja mitä vastassa on. Toista on
kulkea vastamäkeen tai kiivetä tunturiin.
Matkanteko voi olla vaivalloista ja voimia
kysyvää, mutta annahan olla: Mitä korkeammalle
vaeltaja on kiivennyt, sitä avarammat näköalat
sieltä avautuvat, kunnes huipulle päästyään koko
maailma on avoinna silmänkantamattomine
ulottuvuuksineen vaeltajan nähtävissä. Kaikki
maallinen on jalkojen alapuolella, yläpuolella
vain sininen taivas, joka kaartuu kauas
horisonttiin, missä taivas ja maa hukkuvat
siniseen autereeseen niin, ettei voi enää sanoa
missä taivas päättyy ja maa alkaa. Tai
päinvastoin. Tunturin laelta vaeltaja näkee myös
ylhäältäpäin sen korpimaan, jonka kautta hän on
tunturiin vaeltanut, mutta samalla vaeltaja
näkee, mitä on edessäpäin ja mihin on
suunnattava. Kokonaisuutena tunturin huipulta
avautuvat näköalat tekevät vaeltajaan huikaisevan
vaikutuksen, kokemuksen, joka osoittaa, että jo
vain kannatti vaiva nähdä ja tunturiin kiivetä.
Samalla vaeltajan yksi suurimpia oivalluksia on,
että taivas alkaa maan pinnalta ja että: Taivas
hallitsee maata........"
Jatkoa
http://personal.inet.fi/koti/aretalogia/Aretalogia
.teeseja.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.