Kaikissa uskonnoissa on tavallisen, jokapäiväisen
tai empiirisen todellisuuden lisäksi toinen
todellisuus ja usko tällaisen korkeamman tai
yliluonnollisen (supranormaalin) todellisuuden
olemassaoloon. Kyse ei ole vain käsitteistä, vaan
suhteellisen konkreettisista ja kuvan tavoin
ilmaistuista käsityksistä, kuten jumalista,
demoneista, esi-isistä, hengistä, sielusta,
tuonelasta, taivaasta ja helvetistä. Useissa
uskonnoissa kehotetaankin lähtemään tietylle
pelastuksen tielle, joka johtaa pois empiirisen
todellisuuden rajoituksista. (Waardenburg 1986,
20-21)
Myös pyhä ja profaani (epäpyhä, maallinen)
erotetaan toisistaan. Uskontoon kuuluu ennen
kaikkea pyhän kokeminen (Pentikäinen 1992, 14;
Durkheim 1980, 54-57)
Lähes kaikista uskonnoista löytyy uskonnollinen
auktoriteetti, joka voi olla tästä tai toisesta
todellisuudesta. Auktoriteetti voi olla
historiallinen uskonnon perustaja ja/tai
levittäjä, hän voi olla elävä johtohahmo kuten
shamaani, pappi tai guru, tai sitten hän voi
vaikuttaa toisesta todellisuudesta jonkun tai
joidenkuiden ihmisten välityksellä.
Uskonnollinen elämä vastaa tarpeeseen kohottaa
ihminen itsensä yläpuolelle, jotta hänen elämänsä
tuntuisi arvokkaammalle kuin siinä tapauksessa,
että hän noudattaisi vain omia mielijohteitaan.
Uskonnollisessa elämässä uskomukset ilmentävät
tätä elämää mielikuvien avulla, riitit puolestaan
säätelevät ja organisoivat toimintaa tässä
elämässä (Durkheim 1980)
(http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonto.html)
Manipulointi (tai manipulaatio) tarkoittaa
ihmisten mielten ohjaamista haluttuun suuntaan.
Kyse ei ole normaaliin arkielämään kuuluvasta
suostuttelusta, vaan paljon vahvemmasta
pyrkimyksestä ohjailla toisten ihmisten elämää,
usein vastoin näiden todellista etua.
Valitettavasti ilmiö on hyvin tavallinen
uskonnollisissa yhteisöissä.
Uskonnollisissa yhteisöissä elää usein vahva
käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea ja
muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin.
Yhteisön jäsenet ajattelevat, että ulkopuolisten
ihmisten elämä on vailla päämäärää ja johtaa
kadotukseen. Sellaisen ilmapiirin vallitessa
kiusaus levittää omaa uskoa keinoja kaihtamatta
voi käydä liian suureksi.
Uskon levittäminen tarkoittaa juuri toisiin
ihmisiin vaikuttamista. Käännyttäjä voi olla (ja
luultavasti useimmiten onkin) vilpitön uskossaan
ja arvella, että se mitä hän on tekemässä, on
toiselle vain hyväksi. Mutta pyrkiessään
käännyttämään toisen omaan uskoonsa esimerkiksi
mustamaalaamalla yhteiskuntaa ja vaikenemalla
oman yhteisönsä epäkohdista hän syyllistyy yhtä
kaikki manipulointiin. Ystävällisillä eleillä on
ennalta suunniteltu tarkoitus: houkutella
yhteisöön uusi jäsen.
Mutta liittyykö kukaan täysi-ikäinen
uskonnolliseen yhteisöön vastoin tahtoaan? Eikö
hän kuitenkin käytä omaa harkintaansa ja tule
siihen tulokseen, että tällä yhteisöllä on
tarjottavanaan hänelle jotakin niin arvokasta,
että sen vuoksi kannattaa tehdä uhrauksia?
(http://www.uskontojenuhrientuki.fi/manipuli.html)
tai empiirisen todellisuuden lisäksi toinen
todellisuus ja usko tällaisen korkeamman tai
yliluonnollisen (supranormaalin) todellisuuden
olemassaoloon. Kyse ei ole vain käsitteistä, vaan
suhteellisen konkreettisista ja kuvan tavoin
ilmaistuista käsityksistä, kuten jumalista,
demoneista, esi-isistä, hengistä, sielusta,
tuonelasta, taivaasta ja helvetistä. Useissa
uskonnoissa kehotetaankin lähtemään tietylle
pelastuksen tielle, joka johtaa pois empiirisen
todellisuuden rajoituksista. (Waardenburg 1986,
20-21)
Myös pyhä ja profaani (epäpyhä, maallinen)
erotetaan toisistaan. Uskontoon kuuluu ennen
kaikkea pyhän kokeminen (Pentikäinen 1992, 14;
Durkheim 1980, 54-57)
Lähes kaikista uskonnoista löytyy uskonnollinen
auktoriteetti, joka voi olla tästä tai toisesta
todellisuudesta. Auktoriteetti voi olla
historiallinen uskonnon perustaja ja/tai
levittäjä, hän voi olla elävä johtohahmo kuten
shamaani, pappi tai guru, tai sitten hän voi
vaikuttaa toisesta todellisuudesta jonkun tai
joidenkuiden ihmisten välityksellä.
Uskonnollinen elämä vastaa tarpeeseen kohottaa
ihminen itsensä yläpuolelle, jotta hänen elämänsä
tuntuisi arvokkaammalle kuin siinä tapauksessa,
että hän noudattaisi vain omia mielijohteitaan.
Uskonnollisessa elämässä uskomukset ilmentävät
tätä elämää mielikuvien avulla, riitit puolestaan
säätelevät ja organisoivat toimintaa tässä
elämässä (Durkheim 1980)
(http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonto.html)
Manipulointi (tai manipulaatio) tarkoittaa
ihmisten mielten ohjaamista haluttuun suuntaan.
Kyse ei ole normaaliin arkielämään kuuluvasta
suostuttelusta, vaan paljon vahvemmasta
pyrkimyksestä ohjailla toisten ihmisten elämää,
usein vastoin näiden todellista etua.
Valitettavasti ilmiö on hyvin tavallinen
uskonnollisissa yhteisöissä.
Uskonnollisissa yhteisöissä elää usein vahva
käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea ja
muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin.
Yhteisön jäsenet ajattelevat, että ulkopuolisten
ihmisten elämä on vailla päämäärää ja johtaa
kadotukseen. Sellaisen ilmapiirin vallitessa
kiusaus levittää omaa uskoa keinoja kaihtamatta
voi käydä liian suureksi.
Uskon levittäminen tarkoittaa juuri toisiin
ihmisiin vaikuttamista. Käännyttäjä voi olla (ja
luultavasti useimmiten onkin) vilpitön uskossaan
ja arvella, että se mitä hän on tekemässä, on
toiselle vain hyväksi. Mutta pyrkiessään
käännyttämään toisen omaan uskoonsa esimerkiksi
mustamaalaamalla yhteiskuntaa ja vaikenemalla
oman yhteisönsä epäkohdista hän syyllistyy yhtä
kaikki manipulointiin. Ystävällisillä eleillä on
ennalta suunniteltu tarkoitus: houkutella
yhteisöön uusi jäsen.
Mutta liittyykö kukaan täysi-ikäinen
uskonnolliseen yhteisöön vastoin tahtoaan? Eikö
hän kuitenkin käytä omaa harkintaansa ja tule
siihen tulokseen, että tällä yhteisöllä on
tarjottavanaan hänelle jotakin niin arvokasta,
että sen vuoksi kannattaa tehdä uhrauksia?
(http://www.uskontojenuhrientuki.fi/manipuli.html)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kumma että on vielä uskovaisia. Uskomatonta :-)