Veneilemässä..

Veneilemässä..

Aamu nousee kirkkaana. Päivästä on tulossa erikoisen kaunis. Elämmehän heinäkuun ensimmäisiä päiviä. Tänään on työpäivä, jotkut onnelliset viettävät lomaa. Jonkunhan ne on tehtävä ne vähäisetkin työt ajattelin. Edellisinä päivänä oli juolahtanut mieleeni ajatus. Miten olisi työpäivän keskelle järjestettävissä veneilyretki läheiselle saarelle. Eväät mukaan ja kahvipannu. Vaihtelua normaaliin. Puhuin ajatuksesta ääneen Mintulle kahvitunnilla. Ajatus ei ilmeisesti ollut tuhoon tuomittu. Mukaan kysyin myös Aapelia, Kirstiä sekä Makea, mutta heillä oli jostain kumman syystä heinäkuussa muka työkiireitä. No ei se mitään. Emme anna sen häiritä, kaksin aina kaunihimpi. Itse asiassa tätä toivoinkin. Sainpahan nauttia Mintun seurasta täysin rinnoin. Kello löi kymmenen. Lähtiessämme kerroimme menevämme lounaalle. Vastaamme puhelimeen tai sitten emme, ajattelin itsekseni. Sitten vain autoon ja keula kohden satamaa ja siellä odottavaa venettä. Vene oli jo vanha, mutta toimintakuntoinen. Veneessä oli hytti ja perässä voimakas moottori joka kuljetti kevyttä venettä vaivatta. Lastasimme eväät kyytiin ja hyppäsimme aalloille. Päivästä oli todellakin tulossa erilainen kuin tavallisesti, ajattelin.

Suunta oli siis selvillä. Minttu kertoi käynnistään saarella. Saari oli nimeltään Hietasaari. Sen etelärannalla oli noin puolen kilometrin mittainen hiekkaranta, puhdasta hienon sokerin kaltaista hiekkaa. Melkein kuin etelän trooppisen saaren rannalta, vain palmut näyttivät erilaiselta. Vene hypähteli vienosti aallolta toiselle, moottorin pörinä vei äänen, joten juttelusta ei tullut mitään. Keskityimme siis maisemien tarkkailuun. Ja maisemaahan riitti silmin kantamattomiin. Niin veneessä kuin sen ulkopuolella. Lähestyimme rantaa ja siellä odottavaa laituria. Hieno ilma oli houkutellut muitakin nauttimaan auringosta ja varmaan monen kohdalla lomapäivistä. Saimme paalupaikan laiturista veneellemme. Moottori seis. Olimme perillä. Mistä saisimmekaan paikan nauttia lounasta luonnon keskellä. Oikean puoleinen hietikko oli vallattu, mutta ehkä vasemmalta löytyisi tilaa. Minttu käveli edessäni pientä reppua kantaen, minä taivalsin hänen perässään kantaen kahvipannua ja muuta miehelle pääsääntöisesti kuuluvaa tavaraa. Hiekassa oli mukava kävellä, kuuma polttava hiekka kutitteli varpaita, edessäni keinui vienosti keimaillen kurvit, tuo pylly joka askel askeleelta tuntui kutsuvan luokseen. Olisikohan tuon hameen alla pikkareita. Vai olisiko ne jääneet aamun tohinassa pois.. Ajatukseni harhautui. Tyhjä alue. Löytyipäs. Hetken jo kuvittelin, että paikka olisi täysin kansoitettu. Nuotiopaikka oli hiukan syrjässä muusta alueesta, pienen niemen takana. Täällä oli oma rauha ja eikä muista auringonpalvojista ollut haittaa. Nuotiokin oli hiilloksella valmiina, joten sen väsäämiseen ei tarvinnut aikaa käyttää. Ei sen puoleen etteikö se olisi mukavaa, mutta kun olimme vain ”lounastauolla”. Tai näin toimistolla lähtiessä kerrottiin.

Kahvit keittymään ja makkarat käristymään. Siinä lounas reseptiä kerrakseen. Juttelimme niitä näitä, Mintun huulet mutristuivat seksikkäästi ja silmissä oli pikkutuhma loiste. Makkarat paistuivat nauttiessamme auringosta. Makasimme hietikolla. Työn teko voi joskus olla tosiaankin mukavaa. Otin valmiin makkaran nuotiolta ja pyysin Minttua ojentamaan sinapin. Ja kuinka ollakaan korkki tipahti hiekkaan ja tuubista tippui sinappia suoraan Mintun reidelle. –Höh sanoi Minttu. –Höh höö, sanoin. Ei olisi tarvinnut noin söpöltä tarjottimelta tarjota J. –Mutta tulipa tarjottua, kelpaako? Minttu kysyi. –No toki kelpaa, hymähdin. Sivelin sormella reideltä sinappia ja nuolaisin sormeani. Kumarruin poistamaan loputkin sinapista reideltä, suudellen. Kuinkas sattuikaan. Sisäpuoli reidestä vielä. Uppouduin aloittamaani työhön ja siirryin hänen polviensa väliin suorittamaan tehtävää. Suudellen ja hellästi sivellen silkin pehmoista ihoa. Minttu silitti hiuksiani, niskasta, päälaelta ja tunsin kuinka veri otti tavallista isomman vaihteen syöksyessään kohti kehoni ääripäitä. Hameen reuna tuli tielleni, siirrin estettä ylöspäin. Hellästi suukottaen reideltä toiselle vaihtaen siirryin askel askeleelta ylöspäin. Käteni olivat harhautuneet hänen pyllylle, sille ihanalle keinuvalle pyllylle, jota tulomatkalla olin jo tovin tuijottanut. Hame kangas, mutta pikkarit. Tunnustelin yhä ylemmäs pepun ulkokehää, mutta en löytänyt niitä. –Et löydä niitä, hän sanoi. Koska niitä ei ole, jatkaen lausettaan. Olin jo kuulevani hänen hengityksestään pieniä katkoksia. Huuleni siirtyi ylemmäs ja käteni vaihtoi paikkaa hänen peppunsa alle. Esteet oli pois raivattu, tosin eihän niitä ollutkaan. Hameesta ei ollut haittaa se oli rullattu jo ylös vatsan päälle. Siinä se oli, tarun hohtoinen, monessa jutussa varsinkin miesten, ykkösaiheeksi noussut elämän lähde suoraan silmieni edessä. Kosteat huulet odottivat kosketusta, siistiksi ajettu kolmio takasi täydellisyyden. Peukaloni saavuttivat kohteen ensin. Hieroin hellästi ulkokehää ja painoin huuleni hänen huulilleen jalkojen väliin. Kuulin hennon hymähdyksen ylhäältä. Olin oikeilla jäljillä. Kieleni pyöritteli lähteen sydäntä, välillä hellästi näykkien, välillä tiiviisti imien. Paine shortseissa tuntui, tuntui että hiekkaan alleni olisi tullut kolo, kun vekkuli kiemurteli allani. Kädet vaelsivat lantiolta alas reiden sisäpinnalle. Äkkiä Minttu nosti pääni irti lähteestään.. - Minun vuoroni, hän sanoi. Hetkessä olin selälläni kuumalla hiekalla, shortsieni seuraava osoite oli puun oksa. Suutelimme, pitkän kuuman suudelman. Kielemme tutustuivat toisiinsa. Hän näykki huumaavalla tavalla korvalehteäni, siirtyi alaspäin suudellen, leikitellen ihollani joka kuin odotti seuraavaa ja seuraavaa kosketusta. Käteni silitti silkkiä, hänen hiuksiaan. Nojasin käsieni varaan taakse päin ja nautin.. Pikkuhousuni puristivat, paine kasvoi, mutta Minttu siirtyi kriittisen kohtani yli suoraan jaloilleni. Hänen kätensä, kuin vahingossa sipaisten sepalustani, hän kiusasi… ja hyvin kiusasikin. Äkkiä housuni repäistiin pois jalastani ja paine vapautti veitikan tavoittelemaan pilviä. Mintun silmissä loisti se salaperäinen, tuhma katse kun hän katsoi minua silmiin. -Näki varmaan takaraivoni, ajattelin. Niin herkässä tilassa olin juuri silloin. Täysin puolustuskyvytön. Nainen nelinkontin hietikolla kumartuneena veitikkani ääreen.. Huuuu… Hän tarttui kiinni, paljasti purppuran ja antoi hellän tervetuliaissuukon kärkeen. Toinen käsi hieroi hellästi kiveksiä, toinen pakaraa.. ja suu nuo seksiä tihkuvat huulet peittivät veitikan sisäänsä, ylös alas, ylös alas… sillä hetkellä tuntui että, joku alkoi laskemaan sukkulan lähtölaukauksia.. 10..9..8..7..jne. Silloin Minttu lopetti. Otin kiinni hänen paidastaan ja vetäisin sen hänen päänsä yli, rintsikat mustat pitsiset, lähti kuin ajatuksesta hänen ihanien rintojensa päältä. Siinä ne oli, käden ulottuvilla. Kummut, jotka somasti pitivät ajatukset toimistolla pois työnteosta J. Nännit näpöttivat kuin tinasotilaat, kumarruin suutelemaan niitä, näykkien, kielellä pyörittäen ne jännittyivät.. hengityksemme oli muuttunut raskaaksi jo aikaa sitten, muminaa… Kierähdin hänen taaksensa, olimme polvillaan hiekalla, suutelin, tein seikkailua hänen niskaansa, selkäänsä, olkapäille. Hiki pisarat tihkuivat kehostamme. Seksikäs, äärimmäisen seksikäs näky.. Käteni seikkailivat Mintun etupuolella, sormeni meni välillä kirjaimellisesti suuhun, muttei omaani vaan hänen.. veitikka sykki hänen peppunsa äärellä, kuumana kilpaa auringon kanssa. Taivutin häntä hellästi eteenpäin.. ja ojensin lantiotani häntä vasten. Magneetti ilmiö. Hetkessä olin kuuman kostean lähteen sisällä.. rauhoittuminen, pienin askelin, hellin sykäyksin lantioni aloitti toimintansa. Hyvän olon hyminät kertoivat tahdin laatua. Jo edellisen käsittelyn jälkeen lähtölaukaukset olivat aika vähissä… käteni asettautuivat Mintun lantiolle, välillä tehden visiittejä rinnoille, niskaan, hiuksiin. Tämä rytmi kuuma alkoi lähetä loppuaan, Minttu painoi yläruumiinsa hiekalle kaaristaen selkänsä. Voimakas voihkaus siivitti sen.. Hänenkin rajansa lähestyy.. Veitikkani ympärille puristuu lähde, jonka värinään ja yhteiseen sykkeeseen vaivumme molemmat.. kuuma annos eliksiiriä latautuu syvälle, syvälle lähteen uumeniin.. Lähtiköhän taju, ajattelin. Aukaisin silmäni joten tajuissa ollaan. Makasimme sylikkäin hiekalla.. hetki oli täydellinen.

-Käyhän se tämäkin makkaran paistosta, sanoin. –Kyllä, makkaraa kerrakseen, Minttu vastasi hymyillen. Lopultakin saimme syötyä eväämme ja kahvit keitettyä. Nuotiokahvi voittaa aina sisäkahvin. Varsinkin ulkona suoritetun reippailun jälkeen. Liekö touhumme herättänyt kiinnostusta muissa rannalla olijoissa. Olimme kuitenkin syrjässä, hieman katseilta piilossa, mutta silti. Pukeuduimme ja katsoimme sen, että emme hirveästi erotu joukosta. Pakkasimme tavarat ja lähdimme venettä kohden. Lähimpien naapurien katseista oli aistittavissa jotain virnettä. Olimmekohan sittenkin olleet ja esittäneet näytöksen heille tietämättämme. Punainen hehku poskillamme astelimme veneeseen. Köysi irti ja matkaan. Moottori käynnistyi pienen tahkoamisen jälkeen. Suunta oli kotisatamaan päin. Hiljakseen vene lipui aallolta toiselle. Minttu istui viereisellä penkillä, hiukset tuulessa hulmuten. Katsoin häntä pitkään. Auringon säteet heijastuivat kauniisti hänen hiuksistaan, sanaakaan ei tarvinnut vaihtaa vaan tuntui, että ajatuksemme leikkivät keskenään. Tiedä sitten mikä oli leikin aihe, mutta arvatenkin jotain mukavaa. Mintun huulista ja silmistä päätellen….

Saavuimme takaisin työpaikalle pieneltä lounashetkeltä. Saimme katseita, kysyviä ehkä jopa vaativia katseita retkestä. Mutta kukaan ei kysynyt mitään. Uteliaisuus oli melkein käsin kosketeltavissa. –Oliko aurinko polttavan kuuman tänään, Kirsti sai kysyttyä. –Kuinka niin, heitin kysymyksen takaisin. –Kasvoillanne on ainakin sellainen puna, jotta todistettavasti te olette ainakin ulkona olleet, Kirsti veisteli. Oli oikein mieliin painuva lounashetki….