"poppoota", kuin joskus aikoinaan?
Kuinka kauan jo lienette olleet täällä jatkamassa samaa "jauhantaa", "kun sinä sitä,
ja tuo tuota ja sekin vielä niin jne..."
Joitakin vain luin ja törmäsin linkin kautta tähän sanomaan;
"Siinä kohdassa missä T. Suni vaati minua luopumaan uskostani ja Pyhän Hengen työstä minussa, siinä totesin 'vain perkeleen ja sen apurien' voivan vaatia sellaista vilpittömältä uskovalta."
Tämä kohta on kaiken ydin, jos sinä sanot, "minä olen "tosi" uskova" ja toinenkin
sanoo,"minä olen "tosi" uskova" ja vielä kolmaskin sanoo, "minä olen "tosi" uskova" jne.... jne....
Niin mikä on, että sinä joka sanot olevasi "tosi uskova" etkä näin voi luopua
"tosi uskostasi"jonkun toisen "tosi uskovan" sanoessa sinulle, ettet ole oikeassa
uskossa, sinä olet vaatimassa tuota sanojaa luopumaan omasta "tosi uskostaan."
Siis huomaatteko kaikki teette toisillenne aivan samaa, samaa jota ette hyväksy
omalle kohdallanne tehtävän?
Voin sanoa ulkopuoliset nauravat, tai sanovat, "pah, siinä se näkyy ei ole olemassa mitään Jumalaa jne..."
Siitä ei ole epäilystäkään, mikä henki, mikä herra aikaan saa tällaista sanailua
mitä täällä käydään.
Täällä sanotaan puolustettavan "totuutta"? Tosiasia on, että täällä kukin puolustaa
omaa "tosi uskoaan."
Omassa "tosi uskossa" ei nähdä miten todella tämä täällä toteutuu,
"1. Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. 2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. 3. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? 4. Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? 5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, 6. hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": 7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, 8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. 9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; 10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! 11. Sillä Jumala ei katso henkilöön."
Ja se hyvä mitä tuossa puhutaan sitä ei kukaan ihminen itsessään voi tehdä,
vaan ainoastaan niiden kautta tuo hyvä voi tapahtua joiden sisimpään Jeesus on saanut tulla asumaan.
Kuinka kauan jo lienette olleet täällä jatkamassa samaa "jauhantaa", "kun sinä sitä,
ja tuo tuota ja sekin vielä niin jne..."
Joitakin vain luin ja törmäsin linkin kautta tähän sanomaan;
"Siinä kohdassa missä T. Suni vaati minua luopumaan uskostani ja Pyhän Hengen työstä minussa, siinä totesin 'vain perkeleen ja sen apurien' voivan vaatia sellaista vilpittömältä uskovalta."
Tämä kohta on kaiken ydin, jos sinä sanot, "minä olen "tosi" uskova" ja toinenkin
sanoo,"minä olen "tosi" uskova" ja vielä kolmaskin sanoo, "minä olen "tosi" uskova" jne.... jne....
Niin mikä on, että sinä joka sanot olevasi "tosi uskova" etkä näin voi luopua
"tosi uskostasi"jonkun toisen "tosi uskovan" sanoessa sinulle, ettet ole oikeassa
uskossa, sinä olet vaatimassa tuota sanojaa luopumaan omasta "tosi uskostaan."
Siis huomaatteko kaikki teette toisillenne aivan samaa, samaa jota ette hyväksy
omalle kohdallanne tehtävän?
Voin sanoa ulkopuoliset nauravat, tai sanovat, "pah, siinä se näkyy ei ole olemassa mitään Jumalaa jne..."
Siitä ei ole epäilystäkään, mikä henki, mikä herra aikaan saa tällaista sanailua
mitä täällä käydään.
Täällä sanotaan puolustettavan "totuutta"? Tosiasia on, että täällä kukin puolustaa
omaa "tosi uskoaan."
Omassa "tosi uskossa" ei nähdä miten todella tämä täällä toteutuu,
"1. Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. 2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. 3. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? 4. Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? 5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, 6. hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": 7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, 8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. 9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; 10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! 11. Sillä Jumala ei katso henkilöön."
Ja se hyvä mitä tuossa puhutaan sitä ei kukaan ihminen itsessään voi tehdä,
vaan ainoastaan niiden kautta tuo hyvä voi tapahtua joiden sisimpään Jeesus on saanut tulla asumaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ulkopuolelta on aina helppoa olla neuvomassa.
Ota huomioon, että nämä ihmiset ovat tunteneet toisensa ja täten olleet ihan oikeasti toistensa kanssa tekemisissä.
Kyse heidän kohdallaan ei siis ole pelkästä palstatuttavuudesta.
Kun ystävyys sitten kaatuu siihen, että toinen osapuoli tuomitsee jopa kadotukseen se haavoittaa todella kipeästi.
Toipuminen vaatisi asian käsittelyä ja selvittelyä, mutta sekään ei onnistu kun toinen osapuoli ei näe itsessään ja toimissaan mitään virhettä tai erehdystä.
Nämä haavoitetut ihmiset yhä vielä haluaisivat selvittää asioita.
Anna heidän tehdä se ilman omia viisaita kommenttejasi.
Ulkopuolisten kommentoijien kirjoituksista niin helposti on luettavissa tekopyhyys ja uskominen siihen "että minulle ei ainakaan noin olisi käynyt".
uskovilla" on noin paha olla, että toisiansa puree, niin Jumalan Henki ei tuollaista vaikuta.
Jeesus sanoo;" jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, 24. niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi."
Ei nämä ole siis kenen tahansa ulkopuolisen sanomaa, vaan Jeesuksen ja ne ovat
silloin Jumalan Isän kehotus ja tahto ja jonka Hänen Henkensä vaikuttaa.
Jumalan Henki ei laita täällä eikä missään muuallakaan taistelemaan liha lihaa
vastaan.
Mitä haavoittuneisuuteen tulee, niin todella pahaa on jos silloin kun Jumala on
puhunut siitä onkin saatu haavoja, mutta mihin, millä tavalla?
Jumalan sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja se tunkeutuu luihin ja ytimiin asti, mutta kun se noin tekee ja sitä vastaan aletaan sotia, niin
siitä ei voi syntyä silloin muuta kuin verekseviä haavoja yhä enemmän jotka tulehtuu ja olo vain pahenee pahenemistaan.
Sitä vastoin jos Jumalan sanan miekka saisi tehdä sen tehtävän miksi se on lähetetty, niin silloin ihminen menisikin sinne omaan kammioonsa ja taistelisi
taistelunsa Jumalan kanssa. Sillä tosiasia on, että kukaan ihminen ei itseään
tule hevillä Jumalalle antamaan, se on taistelua, kamppailua, sillä kyllä se niin on
ihminen tahtoo säilyttää oman elämänsä ja vain elää ulkoisen uskon hekumassa.
Se mitä siis aloituksessa oli on Jumalan tahto ja se mitä sinä tahdot on ihmismielen tahto.
Niin mutta miten toimitaan silloin kun lähdetään veljen kanssa sopimaan mutta tämä ei halua sopia.
Sinä pyydät veljeltä omaa osuuttasi anteeksi, mutta hän sanoo että "kyllähän minä anteeksi annan mutta Jumalan Henki minussa on kiivastunut ja vaatii selvitystä".
Miten silloin toimitaan ?
Silloin joku saattaa vaikka kirjoitella palstalle motiivinaan saada keskeneräiset asiat selviksi.
mistä veljeydestä Jeesus puhui?
Kuin myös tiedätkö mistä samasta tiestä?
Tahdotko nyt ensin miettiä (näitä), tätä seikkaa?
Vastaapa vaan nyt ensin kysymykseen miten selvitetään asiaa ihmisen kanssa joka sanoo : "Kyllähän minä anteeksi annan mutta Jumalan Henki minussa ei anna anteeksi".
Sitten kun olet vastannut tähän kysymykseen minä puolestani vastaan sinun kysymyksiisi.
Jatkoa vielä tähän sen verran että muistatko kuinka monta kertaa Jeesus kehotti antamaan anteeksi veljelle ?
Ja sanoi samassa yhteydessä että ellette te anna anteeksi ei myöskään teidän taivaallinen Isänne anna anteeksi teille teidän rikkomuksianne.
Eikö siis ihminen joka sanoo; "Kyllähän minä anteeksi annan mutta Jumalan Henki minussa ei anna anteeksi" ole mennyt OHI JEESUKSEN SANOJEN AIKA RANKASTI tässä asiassa.
tapahtunut jos olisit vastannut kysymyksiini?
Kysymykset olivat avaimia sinun kysymykseesi, mutta sinä et mitä ilmeisemmin
ymmärrä keistä Jeesus puhui, joten valaisen sinua, vaikka tiedän senkin
että jos Jumala ei saa ihmiselle valaista totuuttaan, niin ei ihminen sitä voi nähdä
vaikka miten selkeästä asiasta olisi kysymys.
Ps. jos tämä oli tuomion sanaa, niin älä siitä minua syytä, vaan mene itseesi
ja käänny Jumalan puoleen anomaan, että Hän sinulle näyttäisi totuuden.
Jeesuksen sana;"kun totuuden Henki tulee teihin johdattaa Hän kaikkeen Totuuteen." On totta, ja silloin ei ole enää kysymys siitä mitä ihminen ajattelee, tietää, luulee, tuntee jne.vaan kysymys on silloin todella Jumalan totuudesta, uskosta, olemuksesta jne...
Siis kun kysyt, mitä tehdä kun joku sanoo;"Kyllähän minä anteeksi annan mutta Jumalan Henki minussa ei anna anteeksi."
Tässä tulee juuri kysymykseen Jeesuksen sana silloin, kun ollaan "veljiä"
Jumalan tahdon tien kulkijoina, ollaan samalla tiellä asiat voidaan sopia.
Mutta silloin kun ollaankin saatanan eri henkien omia, niin ei mitään sopimusta
voi syntyä, vaikka miten sitten toinen osapuoli tahtoisi sovun aikaan saada ja kättä päälle lyödä.
Saatanan omien kesken kahina siis on ja pysyy ja kumpikin tahollaan kyllä luulee
että juuri minä olen se joka annoin anteeksi, mutta tuo toinen ei.
Vaikkakin näin on, silloin kun on anteeksi annettu ihan ihmisten kesken, ei
sitä enää muistella, sillä se on sovittu. Jos siis on aihetta ajatella menneitä
sovittuja, niin eihän silloin ihminen ole sydämestään anteeksi antanut.
Tämä ihmisten välinen ns. anteeksi antaminen on, täytyy sanoa jumalattomien
keskuudessa aitoa niissä piireissä ei muistella sillä tavalla mennyttä.
Miksi näin on, heidän kohdallaan ei ole minkäänlaista taistelua hyvän ja pahan
välillä. Eihän pahan tarvitse panikoida niiden keskuudessa joilla ei ole mitään
kiinnostusta pelastuksesta, Jumalan olemassa olosta jne....
Mitä tulee Jumalan tahdon tien kulkijaan ja valheen herran tien kulkijaan,
niin eipä Jumalan Hengessä kyllä näin sanota, "Kyllähän minä anteeksi annan mutta Jumalan Henki minussa ei anna anteeksi."
(Voin vain arvata kuka näin on sanonut, sinulle tai jollekin, joillekin)
Jumalan Hengen omana, kun ei tule ei ole mitään asiaa jota ei olisi jo anteeksi
annettu. Se mitä Jumala on mieltä ihmisistä onko Hän saanut antaa anteeksi
on aivan eri juttu.
"Kyllähän minä anteeksi annan mutta Jumalan Henki minussa on kiivastunut ja vaatii selvitystä."
NÄIN SANOIT SINÄ, ARMI !
Joten kiitos kun nyt itsekin myönsit että näin ei sanota Jumalan Hengessä.
Kyllähän minä sen tiesinkin jo sillä hetkellä kun niin sanoit (kirjoitit) mutta kiitos nyt kun sen myönsit itsekin.
tuon sähköpostistasi minulle lähettämään, tai itsesi paljastamaan, että voin tarkistaa, ( on aivan liian suuri työ ruveta selamaan kaikkia posteja),sillä
noin en muista kenellekään sanoneeni. Vääntänyt olet sanomat kieroon ja
pokkana täällä kehtaat sitten panetella.
Kun sinulla on noin paha olla, niin miksi et mene kammioosi ja sulje oveasi ja
asioi Jumalan kanssa, pyytämällä, anomalla, että Hän sinut tuon syyttäjä valehtelija
hengen hallusta pois irrottaisi, sillä jos jatkat tuolla tiellä tuon pahan kaverina
ja kerjäät vain anteeksi antamusta syntiesi päälle tekemättä todellista parannusta
niin ei toden totta tuosta mitä hyvää seuraa.
Silloin kun ihmiselle on noin katkeraa lukea jonkun ihmisen sanomaa, niin ei todellakaan ihmisellä silloin ole asiat Jumalan kanssa alkuunkaan kohdallaan.
Ja jos tästä sanotaan sinä tuomitset, niin silloinkin vain ollaan sen valehtelijan
puolella valehtelijan sanomaa tuomassa, sillä niin kuin Jeesus niin Hänen omansakin tuovat totuuden esille ei valhetta ihmisten panetteluksi tai ihmisten
korvasyyhyyn.
Jään odottamaan ja jos ei yhteyden ottoa tule, niin kyllä aika pahalta näyttää
sitten tällä hetkellä.
että minulta olisi anteeksi pyydetty joten on se järkyttävää nähdä miten alas ihminen painuu kun hylkää Jumalan äänen sisimmässään ja lähtee seuraamaan sitä joka sanoo"Onko Jumala todella sanonut."
Niinpä niin !
Minä en ole velvollinen mihinkään.
Sen sijaan sinä olet vastuussa siitä, mitä olet kullekin sanonut ja kirjoittanut.
Kyllä tämä sanomasi (kirjoittamasi) sieltä posteistasi löytyy.
Jos väität että tällaista et ole sanonut niin silloin sinä olet valehtelija enkä minä.
tahdo tulla valoon, niin pimeydessä olet ja pysyt.
Olen todella vastuussa Jumalan edessä en ihmisten edessä, joten ole vaan rauhassa minun puolesta, asiani ovat kunnossa, mutta sinun ei ole, tuonhan
jo pitäisi sokeankin näkemään mikä on tilasi.
Silloin kun toisella ihmisellä ei ole mitään tunnollaan, silloin kun toinen ihminen ei
kanna mitään anteeksi antamatonta mieltä ketään kohtaan niin kuka se on joka silloin syyttää tuollaista ihmistä?
Se on juuri se syyttäjä henki se on juuri se valheen henki.
Onhan se ikävää nähdä, että vuositolkulla olet täällä syyttämässä ja kantamassa
olematonta kaunaa jotakin ihmistä kohtaan.
Toivon, että Jumala saa sinut vielä herättää, sillä Jumalan herättämänä ei toimita
tavallasi se on totuus.
Aivan turhaa on kerjätä valheille siunaus kuin myös omalle pahalle työlleen jota tekee näkemättä.
Sinun asiasi eivät suinkaan ole kunnossa vaikka niin väität.
Sinulla se on paha olla ja sitä pahaa oloasi purat kaikkiin ihmissuhteisiisi, jopa perheeseesi.
Minä olen siitä onnellisessa asemassa että pääsin sinun lieastasi mutta voi niitä, jotka eivät pääse.
No nii no. Kait se silleeki voi olla tai sit ei. Mulla ei kai ole tommosia juttui ku sillon tällön tai ehkä ei aina noin usei, mut kuitenki kai jonkin verra.
silloin kun Jumalan mieli ei saa hallita vaan ihmisen mieli hallitsee.
onko se ylpeyttä vai mitä, kun roikutaan ihmisissä ja omalla ihmisjärjellä
huserataan, eikä siis voida uskoa Jumalan Poikaa Jeesusta?
Usko Jeesukseen on Jumalallisen elämän alku.
Silloin kun usko on saanut alkunsa Paavalista tai jostain muusta kuin Jeesuksen
sanoista, uskosta Jeesukseen, niin jo perustus on mätä.
Ei auta hokemat "uskokaa Jeesusta Kristusta", kun tuota uskoa ei todellisuudessa ole sitä ei silloin myös näy, kuin hienoina fraaseina vain sanottuna.
Usko Jeesukseen Kristukseen TULEE näkymään ja se näkyy, se ei voi olla
vakan alle kätkettynä. Tuo usko ei korota yhtäkään ihmistä, vaan tuo usko tuo
Jeesuksen Kristuksen sanomaa josta vain ja ainoastaan oikea usko voi syntyä.