Mun mummoni on joutunut aamuyöllä vaikeaan
leikkaukseen. Mummo on ollut erittäin huonossa
kunnossa jo vuosia, eikä ole pahemmin sairaalasta
ulos päässyt. Hengityskone on ollut mummon apuna,
ja niinpä onkin nyt käynyt niin, että lääkärit
pelkäävät ettei mummon sydän kestä enää tätä
leikkausta, eikä varsinkaan ilman
hengityskonetta. Mummon sydän on hyvin heikko, ja
mä pahaa pelkään että tämä päivä on mummon
viimeinen.
Minne mummo menee? Ei ole Jeesuksesta tietoakaan.
Jos mummo ei selviä leikkauksesta, missä hän
herää? Missä hän silmänsä seuraavan kerran
aukaisee?
Mua pelottaa mummon puolesta. Vaikka myönnänkin
ettei mummo ollut meille kovinkaan läheinen, niin
olen silti huolissani. Jos mummolla ei ole asiat
kunnossa yläkertaan, matka vie alakertaan. Ja
sitä mä en toivo kellekään, en mummolleni enkä
muille.
Miettikää vähän. Elämästä ei tiedä. Työmatkanne
kotiin saattaa jäädä viimeiseksi.
Koulumatkallanne voi auto luisua päällenne.
Lääkäri saattaa jonain päivänä sanoa
teille: "Istukaa alas. Minulla on teille huonoja
uutisia." Mikä teillä on silloin edessä? Loppuuko
tämä todella tähän?
Minä en usko että loppuu. Jos loppuisi, en olisi
mummonkaan puolesta peloissani. Sinne vaan
maatumaan, eihän siinä mitään. Loppu. Mutta kun
se asia ei taida mennä ihan niin...
Ïhmisessä on ruumis, jossa on sielu. Mä
suosittelen lämpimästi, että pidätte siitä
sielusta huolta. Te ette voi tietää mikä päivä on
viimeisenne.
leikkaukseen. Mummo on ollut erittäin huonossa
kunnossa jo vuosia, eikä ole pahemmin sairaalasta
ulos päässyt. Hengityskone on ollut mummon apuna,
ja niinpä onkin nyt käynyt niin, että lääkärit
pelkäävät ettei mummon sydän kestä enää tätä
leikkausta, eikä varsinkaan ilman
hengityskonetta. Mummon sydän on hyvin heikko, ja
mä pahaa pelkään että tämä päivä on mummon
viimeinen.
Minne mummo menee? Ei ole Jeesuksesta tietoakaan.
Jos mummo ei selviä leikkauksesta, missä hän
herää? Missä hän silmänsä seuraavan kerran
aukaisee?
Mua pelottaa mummon puolesta. Vaikka myönnänkin
ettei mummo ollut meille kovinkaan läheinen, niin
olen silti huolissani. Jos mummolla ei ole asiat
kunnossa yläkertaan, matka vie alakertaan. Ja
sitä mä en toivo kellekään, en mummolleni enkä
muille.
Miettikää vähän. Elämästä ei tiedä. Työmatkanne
kotiin saattaa jäädä viimeiseksi.
Koulumatkallanne voi auto luisua päällenne.
Lääkäri saattaa jonain päivänä sanoa
teille: "Istukaa alas. Minulla on teille huonoja
uutisia." Mikä teillä on silloin edessä? Loppuuko
tämä todella tähän?
Minä en usko että loppuu. Jos loppuisi, en olisi
mummonkaan puolesta peloissani. Sinne vaan
maatumaan, eihän siinä mitään. Loppu. Mutta kun
se asia ei taida mennä ihan niin...
Ïhmisessä on ruumis, jossa on sielu. Mä
suosittelen lämpimästi, että pidätte siitä
sielusta huolta. Te ette voi tietää mikä päivä on
viimeisenne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ikävä kuulla mummosi voivan huonosti.
Tuli vaan mieleen, että tältä palstalta ei ehkä
mitään apua pahaan oloonsa saa. Moni varmaan voi
heittää tosi ilkeitä juttujakin, joten olo voi
vaan pahentua.
Minä en usko, että mummosi joutuu minnekään
mahdollisesti kuollessaan. Kun en usko Jumalaan,
enkä Saatanaan, niin en usko Taivaaseen ja
Helvettiinkään. Kun kuolema on kohdannut
läheisiäni ei ole taivas/helvetti juttu tullut
mieleenkään. Ainoastaan olen surrut sitä, että en
enää koskaan pysty viettämään aikaani ko. ihmisen
kanssa.
Kuolema voi todellakin tulla milloin vain, pitää
vaan yrittää nauttia joka hetkestä, kun vielä voi.
Ei mulla nyt silleen kauheen paha olo ole, kun on
hyvä päivä muuten tiedossa... =)
Niin, se on varmaan vaikea joillekin uskoa että
kuoleman jälkeen ois jotain. Mutta mä uskon niin.
Sunkin kannattaa miettiä sitä asiaa. Ajattele,
missä sunkin läheiset on kun ne kuolee? Makaako
ne todella vaan siellä maassa?
No, kai se on jokaisen oma asia miten uskoo. Mä
vaan pelkään että mummo saa tietää kohta sen
mistä me täällä kiistellään... =(
Näköjän tarkotus tekee keinot.on paha se kyllä
Mikä valehtelu?
Sano muuta.
Ei se nyt ainakaan mihinkään kadotukseen joudu.
Jos jotain kuolemanjälkeistä haluat mummollesi
kuvitella niin kuvittele jotain kaunista.
Jaksat paremmin. En kyllä epäilekään ettetkö
osaisi ajatella sitä parhain päin. Mummosi
loppuelämä kuulostaa niin vaikealta että lähtö on
varmaan toisaalta helpotus vaikka kyseessä on
rakas ihminen. Älä syyllistä itseäsi, äläkä
maalaa mitään kauhukuvia seinille.
Keppo, toi oli asiallisin ja kaunein kirjotus
jonka olen sun nimissäsi koskaan nähnyt. Kiitos
siitä.
Niin, kyllähän mä olen huolissani, ei sille voi
mitään. Uskovana ihmisenä uskon, että on olemassa
taivas ja helvetti. Mutta ei kai sitä pitäisi
liikaa murehtia... eihän se minun vikani ole jos
mummo kuolee. Jokaisella on aikansa.
Jatka Keppo samaan malliin. Lisää tällasia
kannanottoja niin mä alan pitämään sinusta. =)
Rupee Jenni osteleen vihkimekkoo. Keppo taitaa
pian kosia sua, kun muutaman kerran vielä
kirjottelet tollai.
Ei kai nyt kosimaan sentään... =)
"Ei kai nyt kosimaan sentään... =)"
Kepon nimimerkki kyllä viittaa siihen suuntaan,
että yllätyksiäkin voi olla odotettavissa.
Mutta tämä oli oikeastaan asiani tällä kertaa:
Kaikesta sählingistä huolimatta näiltä foorumeilta
löytyy positiivistakin. Väitellään verissä päin ja
herjat lentää mutta aina kun joku ilmaisee
aidosti että on paha olla, löytyy kaikista
osapuolista myötäelämisen ajatusta. Eikä ole
ensimmäinen kerta tämä.
Ole hyvä vain, kiva jos voin olla avuksi :-)
Mulle ei jostain syystä tule enää sähköpostiin
ilmoituksia saamistani vastauksista, satuin
tuurilla huomaamaan että minulle on kirjoitettu...
Elämä päättyy jokaisella aikanaan. Mummosi on
varmaankin elänyt onnellisen ja rikkaan elämän ja
nyt on elämästä luopumisen aika. Kuolemaan
päättyy meidän jokaisen elämä. Kuolema on aivan
yhtä luonnolllinen ja hyvä asia kuin syntyminen.
Vai nämä uskovaiset jeesustelijat luulee olevansa
kuolemattomia. Ei mummosi minnekkään kerroksiin
joudu ei ylös eikä alas. Hänen elämänsä vain
päättyy luonnolliseen kuolemaan. Mummosi elää
teidän muistoissanne muutaman sukupolven ja
sitten ei kukaan edes tiedä hänen eläneen. Näin
käy meille joka ainoalle. Miksi tämäkin tosiasia
pitää vääristelä ja valehdella vielä ihmisen
kuoleman hetkillä?
Ei kukaan ole mitään vääristellyt. Minä uskon,
ettei kuolema ole kaiken loppu. En minäkään luule
olevani kuolematon, kyllä me kaikki täältä
aikanaan lähdetään.
Miksi se on niin kauhean kamalaa jos joku uskoo
kuolemanjälkeiseen oloon tai elämään?
Otan osaa Jenni jos mummosi lähtee täältä, mutta
älä huolehdi siitä. Hän saa arvoisensa paikan,
sijaitsi se sitten ylhäällä tai alhaalla. Sitä
emme valitettavasti tiedä mutta toivomme parasta.
Ihminen ei voi vain lakata olemasta, maailma on
muutenkin niin outo että olisi kahjoa että kaiken
tämän jälkeen vain lakataan olemasta.
Keskittykääpä kaikki ajattelemaan itseänne kun
kuolette ja vain lakkaatte olemasta. Miten voitte
kuvitella itsenne kuoleman jälkeen. Ette
mitenkään. Se on ihmisaivoille mahdotonta.
Minulle ainakin tuli siitä ahdistunut olo. Mutta
uskovainen tietää että siihen loppuu vain
maallinen elämä ja se on uuden elämän alku
taivaassa.
Ihmiset, jotka ovat olleet esim.kolarissa ja
jotka lääkärit ovat luulleet teho-osastolla
menetetyiksi, ovat kokeneet näitä tapauksia. On
nähty pitkä tunneli, jonka päässä on ollut valoa
ja päästy sanoinkuvaamattoman hienoon paikkaan.
Kukaan heistä ei olisi halunnut lähteä pois
sieltä mutta taivaista on kuulunut ääni: "sinun
aikasi ei ole vielä", ja samalla sydänkone on
alkanut näyttämään arvoja, ja hoitajat ovat
saaneet toivonjyvän ihmishengen pelastumisesta.
Muistan kun sukulaiseni vanha ystävä oli maannut
kuolinvuoteellaan sairaalassa ja hymyillyt
katsonut eteen päin ja sanonut "nyt he tulevat
hakemaan minut". Sen jälkeen hän nukkui pois.
Tätä eivät tiedemiehet ja tieteilijät koskaan
tule saamaan selville. Miksi näin tapahtuu. Se on
todellista uskoa.