Sota-ajan tunnot välittyvät paremmin aikalaiskokemukset nähneiden ja sodan kokeneiden roolisuorituksissa kuin vuosikymmenten jälkeen sotaa näytelleiden versiossa.
Parempi Tuntematon taas 6.12
very best
18142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mielipiteensä kullakin.
makuasioista voi kiistellä. Edvin Laineen(ei ollut sodassa, mitä ehkä häpesi ja kompensoi elokuvassaan) versiossa näyttelijät (tosi hyviä sellaisia, huippuja) ovat keski-ikäisiä miehiä, kun oikesti ne olivat parikymppisiä poikia.
Laine epäonnistui henkilövalinnoissaan myös Täällä Pohjantähden alla -elokuvissaan. Hän ei näemmä pystynyt käsittämään Linnan hahmoja lainkaan oikein. Samat virheet toisti sittemmin Timo Koivusalo (mies jonka käsiin on annettu valtavia rahasummia - mikä Suomen kulttuurielämää vaivaa?). Ainoa Linnan elokuva jota voi jossain määrin pitää hyvänä, on Luottamus, ja sekin on puoleksi venäläistä ohjausta.
Linnan loistavan realistisen ja armottoman julman romaanin tavallisista ihmisistä jauhautumassa sodan rattaissa murskaksi vesittämisen aloitti Laineen epäonnistunut elokuva. Laineen elokuva ei ollut pelkästään elokuvakerronnallisesti avuton ja jo silloin parikymmentä vuotta ajastaan jäljessä, se teki myös väkivaltaa suuren romaanin keskeisimmille teemoille vääntämällä sodan joksikin reippaiden miesten huumorin sävyttämäksi seikkailuksi.
Tietenkin oli, kuten joku tuossa jo sanoi, lähes käsittämättömän näköistä kun pahimmillaan viisikymppiset äijän köriläät näyttelevät hieman yli parikymppisiä nuorukaisia. Nuorten miesten rimpuilu ja yritykset säilyttääjotain ihmisyydestään koneiston tuhotessa heitä muuttuu vääjäämättömästi koomiseksi kun nuoren ihmisen pyrkimystä pitää kiinni nuoruutensa ihanteista mahdottomassa tilanteessa yrittää tulkita vanhalta kyyniseltä näyttävä mies.
Sodissa käytetään tappajina ja tapettavina nimenomaan nuorukaisia. Näin on ollut kaikissa sodissa aina ja näin oli meidän sodisssamme myös. Tämän itsestäänselvyyden ja Linnan kirjassa hyvin osoitetun tosiasian Laine jostain käsittämättömästä syystä halusi hävittää.
Lopputulos elokuvasta oli lähes pelkkä pilkka niille nuorukaisille, kansamme kokonaiselle sukupolvelle, jotka olivat joutuneeet uhraamaan henkensä, terveytensä tai ainakin minuutensa historian kammottavaan kurimukseen. Jokainen noista nuorukaisista oli joko kuollut tai sisäisesti rikki sodan päätyttyä. Laineen elokuva kertoessaan kyynisistä keski-ikäisistä miehistä omien henkisten ongelmiensa kanssa painimassa keskellä sotaa, tietoisesti unohti koko tuon suuren ikäpolven, joka uhrattiin sodan alttarille ja, jonka tragedian Linna suuressa romaanissaan näytti meille.
"Elokuva oli pilkka"
viesti on etappisikakloppien tuntojen kuvailua. Ja tätähän ei Linna halunnut kuvata. Kyllä nuoren sotilaan tunne-elämä on lähempänä jääkiekkokaukalon pelaajia kuin olemassaolonsa surkeutta esteettisesti valittavaa kynäilijää.
Vai kuvasi Linna sotaa jonkinlaisena jääkiekko-otteluna!
Et ilmeisestikään ole lukenut kirjaa lainkaan. Edes Laineen epäonnistunut elokuva ei sentään tuollaiseen mauttomuuteen mennyt.
Kirja oli julman arkirealistinen ja omakohtainen kuvaus nuorukaisista ja heidän yrityksistään selvitä sodassa, jota he eivät olleet hannkineet, mutta jossa joutuivat olemaan. Kirja ei ollut mikään olemassaolon surkeutta esteettisesti maalaileva kaunosieluinen kiiltokuva, vaan sen vastakohta.
Tosin myös Linnan romaani on taiteellisesti epäonnistunut, lahjakkaan harrastelijan työtä mutta ei mestariteos. Lisäksi monet kirjan parhaista kohdista - joissa Linnan sangen hyvin analysoi "ensimmäisen tasavallan" Suomen tuhoisaa henkistä ilmapiiriä etenkin Kariluodon hahmon kautta - jouduttiin alkuperäisessä versiossa sensuroimaan. Rauni Mollbergin elokuvasovitus on kutakuinkin niin hyvä kuin alkuperäisteoksen varassa on mahdollista saada aikaan. Mollbergin versio näyttää hyvin jatkosodan henkisen kaaren suomalaisten kannalta: alun suuret odotukset voitosta ja Venäjän tuhoamisesta, pettymys sodan pitkittyessä ja menetysten kasvaessa, monivuotisen asemasodan klaustrofobinen ankeus, kesän 1944 perääntyminen ja lopullinen tappio. Mitään kornia torjuntavoittoa ei loppuun ole liimattu, Finlandia-hymnistä puhumattakaan.
"Vai kuvasi Linna sotaa jonkinlaisena jääkiekko-otteluna! "
Yritän sanoa lyhyesti. Sulkeet voi lukiessa jättää pois
Jopa varusmiehet ovat,( tai ainakin ovat olleet, ) Linna kuvauksen mukaisia, minkä Edwin lainen on edes jotenkin kuvannut..
(Jotain siitä on nähtävissä jääkiekko-ottelussa. Väinö Linnahan nimeenomaan kuvasi sotilaita heidän omasta näkökulmastaan. Sitä ei "syvällisemmän totuuden ymmärtäjät" olleet ymmärtäneet eivätkä ymmärtäneet edelleenkään. Häpeämättä oli otettu sota omiin tarkoituksiin. Katso esim. Vänrikki Stoolin tarinat.)
Koroljov!
Olet tainnut lukea jotain huonosti käännettyä kirjaa. Onhan todettu että "Tuntematonta sotilasta" on vaikea, jos ei mahdotonta, kääntää vieraalle kielelle. Sivistynyt suomen kieli on tehty siten, että eurooppalaisille kielille löytty useimmiten samat ajatusmallit ja kieli kääntyy helposti. Asia on toinen, kun kuvataan ympäri Suomea kerätyn miesjoukon puhetta. Kun pakosta jätetään vivahteet ottamatta huomioon, saadaan tavalliset sotilaat tuntumaan pelkästään yksinkertaislta. Mm. puolaksi on tehty käännös, jossa sotilaat käyttävät yksinkertaisempaa kieltä kuin upseerit.
Mistä tämä yleinen väärinkäsitys parikymppisten sodasta on saanut alkunsa?
Eri paikkakuntien tiedot kertovat kirkkomaahan haudattujen sankarivainajien olleen keskiijältään 25-29 vuotiaita.
Talvisodassa kaatuneiden keski-ikä oli lisäksi korkeampi kuin jatkosdassa kuollella.
Kyse on JR 8:n II Pataljoonasta. Se oli varusmiehiä.
Muutenhan armeijan pääosa koostui reserviläisistä aina 45-vuoteen.
oikein, mutta kyse oli I pataljoonasta.
Romaanin henkilöt olivat suurimmalta osalta niin nuorta ikäluokkaa, etteivät olleet voineet osallistua vielä talvisotaan, koska eivät olleet käyneet silloin vielä armeijaa. Voitte laskea ihan itse siitä, minkä ikäisistä oikein oli kyse, keski-ikäisistä vai nuorukaisista.
Aivan älytöntä kinastelua kirjasta, josta jokainen voi tarkistaa, olivatko sen päähenkilöt parikymppisiä vai kolme- neljäkymppisiä.
Tuntematon on oikeasti huono elokuva, siis molemmat. Ihmisen on täytynyt ajatella rintamalla paljon enemmän, sitäkin, että yhden vanhan miehen, setä Stalinin sairaiden aivojen takia nuoret miehet tappavat toisiaan sadointuhansin ja vammauttaen, onko yksikään raajarikko tuon miehen arvoinen. Sellaista ei saa toki kertoa, kun pitää saada joka vuosi ikäluokka nuorukaisia armeijaan innolla, eikä ajattelemaan sodan syvempiä syitä.
Elokuvassa ei ole juonta, näytetään sekava teatraalinen moska yhtenä kasana.
"on täytynyt" nuo pohdiskelijat ja ylimoralistit kuolivat ensimmäisinä
Ensin tapatettiin ne, jotka eivät ajatelleet omilla aivoillaan, kuten aina ja asioita syvällisemmin miettineet taisivat keksiä jotakin muuta, ehkä hankkiutua esikunnan mukavempiin ja turvallisempiin oloihin lähettämään toisia linjoille.
Hi. Olen ulkomailla syntynyt ja aina asunut suomalainen, olen lukenut paljon sodasta haluan tilata minulle tuntematon sotilas elokuvan.mutta näen niitä olevan 2 versions.myös täällä pohjantähden alla on 2 eriä.kumpi on parempi versio? On tärkeä nähdä aina parempi ensin.ja usein on se 1st parempi.mitä ajattelette
Sekä Edvin Laineen versiolla vuodelta (1955) että Rauni Mollbergin versioilla (1985) on hyvät ja huonot puolensa.
Ero kuvausajassa tekee niistä jo teknisesti erilaisia. Vanhempi on mustavalkofilmi, uudempi värifilmi, jossa on käytetty myös pyrotekniikkaa.
Sanomaltaan Laineen versiota pidetään isänmaallisempana, Mollbergin versiota rauhanhenkisenä 1980-luvun tyyliin. Näyttelijöiden osalta mielipiteet vaihtelevat aika paljon.
Miksi et tilaisi molempia? Esimerkiksi alla olevassa linkissä markkinoidaan kahta Tuntematon sotilas -versiota Talvisota-elokuvaa (1989) yhteishintaan 17 euroa. Ensimmäiseksi suosittelen katsomaan Edvin Laineen version, koska se on klassikko, johon uudempaa versiota aina verrataan.
http://cdon.fi/elokuvat/2_x_tuntematon_sotilas_ _talvisota_(box)-529059
Täällä Pohjantähden alla -elokuvien versioiden (Edvin Laine 1968 ja Timo Koivusalo 2009) paremmuudesta keskustelua on ollut paljon vähemmän. Molemmissa on aika paljon puutteita, mutta suosittelen uudempaa, jota ainakin on saatavilla. Molemmat versiot ovat kaksiosaisia, joista ensimmäinen osa riittää hyvin, koska jatko-osa kertoo eri ajasta.