Anteeksipyytäminen, anteeksisaaminen, anteeksiantaminen? Mielestäni suurin näistä on anteeksiantaminen.
Sillä anteeksiantaminen lähtee Jumalasta, se on Jumalan armolahja ja rakentaa perustansa Jeesuksen verisovitukseen. Anteeksiantaminen ihmisten kesken on armolahjan aktiivista jakamista.
Anteeksisaaminen on tuon Jumalan lahjan vastaanottamista. Niin on oikein ja hyvä mutta minkä olemme lahjaksi saaneet, lahjaksi meidän tulee myös antaa eteenpäin ihmisten kesken.
Anteeksipyytämisen halu on seurausta edellisistä. Se on omakohtainen kokemus, jota ei voi vaatia toiselta. Anteeksisaaminen toiselta ihmiseltä ja anteeksiantaminen toiselle ihmiselle eivät edellytä anteeksipyytämistä. Joka uskoo Jeesukseen ja haluaa pyytää toiselta ihmiseltä anteeksi, toimii jo Jumalan mielen mukaisesti ja saa jo kokea omat syntinsä anteeksi ja hänelle on jo taivaassa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen veren kautta. Ja uskovan synnit ovat anteeksi, vaikka lähimmäinen ei jääräpäisyyttään "antaisikaan anteeksi" tai asettelisi ehtoja.
Eräs palstan käyttäjä sanoo anteeksiantamisesta näin:
"Asetan kaksi ehtoa---".
Usko Herraan Jeesukseen on kuin taivaallisen ihanuuden ja autuuden katsomista kuvastimesta. Usko on Jumalan armolahjaa ja heijastusta tätä elämää suuremmasta.
Kun Jeesus on kaiken synnin sovittanut ja Jumalan armahduksen meille hankkinut, mekin anteeksiannamme toisillemme. Anteeksianto eli armahdus on itsensä Jumalan lahjaksi antamaa ja herättämää mielenlaatua. Kun me annamme anteeksi toisillemme, se on kuin heijastusta suuremmasta taivaallisesta.
Niinpä anteeksiantaminen ei esitä mitään ehtoja, koska itsekin on saanut armosta, ei ansiosta, anteeksi. Anteeksiantamisessa on yhdensuuntainen liikenne ylhäältä alas, Jumalalta ihmiselle. Anteeksiantaminen ihmisten kesken Jeesuksen työhön pohjaten luo uutta sopua, luottamusta, turvaa. Se luo myös anteeksisaamisen kokemusta. Anteeksiantaminen lujittaa uskoa Jeesukseen. Anteeksiantaminen voi synnyttää anteeksipyytämistä. Tämä tapahtuu kussakin ihmisessä itsessään. Anteeksiantaminen ei vaadi anteeksipyytämistä toiselta. Anteeksi voi antaa, vaikka toinen osapuoli ei koskaan pyytäisi anteeksi.
Sillä anteeksiantaminen lähtee Jumalasta, se on Jumalan armolahja ja rakentaa perustansa Jeesuksen verisovitukseen. Anteeksiantaminen ihmisten kesken on armolahjan aktiivista jakamista.
Anteeksisaaminen on tuon Jumalan lahjan vastaanottamista. Niin on oikein ja hyvä mutta minkä olemme lahjaksi saaneet, lahjaksi meidän tulee myös antaa eteenpäin ihmisten kesken.
Anteeksipyytämisen halu on seurausta edellisistä. Se on omakohtainen kokemus, jota ei voi vaatia toiselta. Anteeksisaaminen toiselta ihmiseltä ja anteeksiantaminen toiselle ihmiselle eivät edellytä anteeksipyytämistä. Joka uskoo Jeesukseen ja haluaa pyytää toiselta ihmiseltä anteeksi, toimii jo Jumalan mielen mukaisesti ja saa jo kokea omat syntinsä anteeksi ja hänelle on jo taivaassa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen veren kautta. Ja uskovan synnit ovat anteeksi, vaikka lähimmäinen ei jääräpäisyyttään "antaisikaan anteeksi" tai asettelisi ehtoja.
Eräs palstan käyttäjä sanoo anteeksiantamisesta näin:
"Asetan kaksi ehtoa---".
Usko Herraan Jeesukseen on kuin taivaallisen ihanuuden ja autuuden katsomista kuvastimesta. Usko on Jumalan armolahjaa ja heijastusta tätä elämää suuremmasta.
Kun Jeesus on kaiken synnin sovittanut ja Jumalan armahduksen meille hankkinut, mekin anteeksiannamme toisillemme. Anteeksianto eli armahdus on itsensä Jumalan lahjaksi antamaa ja herättämää mielenlaatua. Kun me annamme anteeksi toisillemme, se on kuin heijastusta suuremmasta taivaallisesta.
Niinpä anteeksiantaminen ei esitä mitään ehtoja, koska itsekin on saanut armosta, ei ansiosta, anteeksi. Anteeksiantamisessa on yhdensuuntainen liikenne ylhäältä alas, Jumalalta ihmiselle. Anteeksiantaminen ihmisten kesken Jeesuksen työhön pohjaten luo uutta sopua, luottamusta, turvaa. Se luo myös anteeksisaamisen kokemusta. Anteeksiantaminen lujittaa uskoa Jeesukseen. Anteeksiantaminen voi synnyttää anteeksipyytämistä. Tämä tapahtuu kussakin ihmisessä itsessään. Anteeksiantaminen ei vaadi anteeksipyytämistä toiselta. Anteeksi voi antaa, vaikka toinen osapuoli ei koskaan pyytäisi anteeksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
niin viisasta, mutta et huomannut, miten voit sanoa yhdestäkään ihmisestä
etteikö olisi antanut anteeksi sydämessään jos on jotakin vääryyttä kokenut?
Nämä tällaiset sanomat jota sinäkin nyt toit, on syyttäjä hengen aikaan saannosta
ei muuta.
Siksi toisekseen jos sinulla on sellainen olo, että joku kantaa sinua kohtaan
jotakin anteeksiantamatonta mieltä, niin mene toki selvittämään asiasi kyseisen
ihmisen kanssa, äläkä ole täällä syyttämässä olemattomasta, kuin näin usein on.
Ei se mitä ihminen oman napansa ympärillä pyöriessään ajattelee muista ihmisistä ole oikeaa. Ja jos joku pitää jotakin anteeksiantamatonta tunnolla, se on Jumalan asia tällainen ihminen ravistaa hereille.
Sanonta, "kuka kissan hännän ylös nostaa ellei kissa itse." Niin sopii tähän
emme voi pakottaa ketään antamaan sydämestään anteeksi, ihmisen on itsensä
se Jumalan armosta tultava näkemään mikä hänen suhteensa on ja tätä kautta
oikea anteeksi antaminen voi vain tapahtua.
Ihmiset eivät voi olla kollektiivisia, vaikka monet luulevat selittävänsä kaikki antipatiat näin, minua ei voida arvostella.
En kykene antamaan kaikkea anteeksi, mutta en tuomitse ketään helvettiin.
No ehkä joskus, on ihmisiä jotka eivät lakkaa ollenkaan, olen vain ihminen tietenkin loukkaannun.
Vihaa ei voi selittää näin, koska olemme molemmat uskovaisia, on oltava ystäviä, jos toinen ei hellitä vääryydestään.
Eräs uskis yritti saada tällä vipuun, koska ei kyennyt hellittämään kostonhimostaan, "kun näin pitkä aika on kulunut, ja olen oikeassa, anna periksi". Vastasin etten ikinä voisi.
Raamatussa kyllä sanotaan, on tehtävä voitavansa sopiakseen, mutta jos
toinen ei halua, hän olkoon yksin sen kanssa.
"He ovat vihanneet minua syyttä" Raamatunlause koskee Jumalaa ja viattomia uhreja.
Jos vihaa yhtäkään ihmistä, ei voi täyttyä Hengellä. Ensin on mitätöitävä viha, tämä henkilö ei merkitse mitään, siis minulla on varaa olla hänelle hyvänsuopa.
Vihaanko omasta tahdostani, vai jonkun toisen?
Tärkeintä on tietää totuus, silloin syytöskin voi loppua.
Muutama kommentti:
En väittänyt aloitustani viisaaksi tai viisasteluksi. Sinäkö väität?
"---miten voit sanoa yhdestäkään ihmisestä
etteikö olisi antanut anteeksi sydämessään jos on jotakin vääryyttä kokenut?"
Väitinkö jostakusta näin? En väittänyt. Kirjoitin vain, että palstakeskustelija tekee anteeksiantamisesta ihmisten kesken ehdollisen. Kenenkään, en edes esimerkkitapauksen, sydämen tilasta en väitä mitään.
"---Siksi toisekseen jos sinulla on sellainen olo, että joku kantaa sinua kohtaan
jotakin anteeksiantamatonta mieltä---"
Onko minulla sellainen olo?
"---niin mene toki selvittämään asiasi kyseisen
ihmisen kanssa, äläkä ole täällä syyttämässä olemattomasta, kuin näin usein on."
Ei minulla ole mitään erityistä selvitettävää juuri nyt. Vai oletko sitä mieltä, että minulla on? Kenen kanssa?
En ole syyttämässä ketään olemattomasta enkä mistään. Vai oletko sitä mieltä, että olen syyttämässä? Ketä?
"Ei se mitä ihminen oman napansa ympärillä pyöriessään ajattelee muista ihmisistä ole oikeaa."
En pyöri oman napani ympärillä. Pyöritkö sinä?
Ei muuta.
Armikki siellä puskassa, kerrotko millä ansioilla Teuvo päästi sinut läpi ahtaasta portistaan?
Lisäys edellineen. Armikki on puskanikillä "olipa taas"
Sinulla on kyllä harvinaisen selvä kyky lyttäämiseen ja toisten halveeraamiseen.
Ihan hyvä aloitus, ikävä kyllä joku haluaa taas tyrmätä.
Uskon näin, Jumala sallii armossaan, monet ihmiset haluavat sopia, joka ei tahdo ei ole oikealla tiellä.
Miksi se koetaan niin epämukavaksi?
Kärsitään vain kymmeniä vuosia vihasta, johon ei ole oikeaa syytä.
uudelleen kirjoitus johon vastasit, kun sisälukutaitosi ei nyt näyttänyt toimivan.
kymmeniä vuosia syyttä suotta." Miksi, siksi, että syytetään jotakuta tai useampiakin ihmisiä omasta tilasta, vaikka totuus on jok ikinen on vastuussa omasta elämästään.
Ei voi siis kerran sanoa Jeesukselle;"ole armollinen, kun en minä, vaan tuo toinen
teki elämästäni pahan jne..."
Häh?
Eihän tää alotus syyttänyt ketään. Mutta sinä aloitit syyttämisen, sanoit aloittajalle, että pimeyden hengen työtä koko aloitus. Ja väität, että aloittaja syyttäisi muita omasta tilastaan kärsien jne. Minusta aloittaja vaikuttaa onnelliselta Jeesuksessa.
Ei tässä puhuttu aloittajasta mitään, vaan sanoma jatkettiin "öööh:n sanomaan.
Katso mitä tämä öööh sanoi ja jos on jotakin sanottavaa siihen niin sano.
Tosiasia on, että ihmiset kärsii jos kärsimässä ovat ihan itse aiheutettua kärsimystään.
Eri asia on kaikki väkivalta ja toisen satuttaminen fyysisesti sitä tehdään niin, ettei
kärsivällä osapuolella tarvitse ollaan mitään tekemistä sen kanssa mitä saa kohdata.
Hengellisessä mielessä on toisin, siitäkin huolimatta, että uskonnon,ja Jeesuksen
nimessä tehdään todella pahaa muille ihmisille.
Sillä uskon asiassa jokainen itse valitsee suunnan ja tien, siitäkin huolimatta
vaikka on, olisi syntynyt johonkin uskonnolliseen piiriin.
Sitä emme voi valita mihin joukkoon synnymme, mutta aikanaan tulee aika
jolloin Jumala kutsuu, Jumala puhuu, ja se miten ihminen tuolloin toimii
määrää sen jääkö ihmisten orjuuteen vai käykö tielle jolla voidaan tulla kohtaamaan Pojan vapautus, elämä Jumalan yhteydessä Jeesuksessa.
Tarkoitin että henkilöiden mielestä minä aiheutin kärsimystä vaikka olin satojen kilometrien päässä enkä edes tiennyt miten he kärsivät.
Oli siis ihan kohtuutonta - enkä aiheuttanut heille mitään.
Ja että kärvistely kärsimyksessä on kait mukavaa kun ei halua selvittää asioita.
Nautinko minä jos joku on kuin pistetty sika?
En tosiaan.
Tehdä tyhjäksi - mitä se on? Ensin myönnetään, he eivät tehneet yhtään mitään.
Onko kaikki vapaaehtoista?
Anteeksiantaminen, ihan yksinkertainen Jeesuksen käsky.
Mielestäni tyhjäksi tekeminen on yksi avainsana, mitätön asia on helppo heittää sivuun.
Olisitte varmaankin iloisia puolestani, jos Jumala lahjoittaisi sovinnon vihamieheni kanssa?
mielessä kohdannut ilmeisesti jotakin saman tapaista kuin itse.
Tiedän nyt tuntemuksesi, mitä on kun syytetään syyttömästi.
Itse näin tuossa todella väkevällä tavalla pirun touhun. Totuushan on Jumalassa,
silloin kun lähdetään tai jäädään ja ollaan syyttämässä jotakin ulkopuolista
ihmistä siis ylipäätään ketään muuta ihmistä kuin itseään, ollaan tuon syyttäjä
hengen armoilla.
"Oli siis ihan kohtuutonta - enkä aiheuttanut heille mitään."
Niin se on, mutta kun tietää ja näkee mikä tuollaisen takana on, niin todella
murheellista se on, mutta ei voi kuin viedä asiaa Jumalalle, että Hän vielä
saisi tällaiset ihmiset herättää näkemään todellisuus, totuus.
Se, että ihmiset ovatkin antautuneet vääryyden vietäviksi niin ei oikeudella ja
vääryydellä tule koskaan sopua keskenään.
Ihmisten on taivuttava jok ikisen ihan itse oikeuden puoleen, niin silloin vääryys
ei voi hallita, vallita missään muodossa, sillä Itse Jumala tällöin varjelee
Henkensä kautta johtaa ja ohjaa.
Silloin, kun tehdään mitättömäksi Jumalan olemus ja työt, niin silloin ei olla
alkuunkaan Taivaallisen Isän asialla.
Jumala toimii niinkuin toimii, mutta meidän on elettävä omaa elämää, ei toisten.
Jeesuksessa on sovitus ei meissä muissa ihmisissä.
Toiset saavat sovituksen toisen käsien alla toiset eivät,
Jumalan on oikeus ja tuomio. Ei siihen kellään oo nokan koputtamista.
Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä.
Uskokaa tai älkää.
Se on Armi-ystävämme joka tässä taas syyttelee ja miksi syyttelee ?
Hän on täynnä katkeruuden sappea aloittajaa kohtaan.
Ja myös siksi, että hän ei ota koskaan vastuuta omista puoskaroinneistaan vaan kaikki syy on aina toisessa ihmisessä.
Armi, sinuun ei päde sama kuin nimimerkki ÖHHHH,iin koska sinä et ole syytön niihin kärsimyksiin joita olet monille ihmisille aiheuttanut tuomioitten langettamisellasi ym. ym.
Turha sinun on siis esittää mitään marttyyriä.
et nyt itse ole noiden syyttäjähenkien takana)näitä katkeran ihmisen syytöksiä, kun syytetään,
että joku toinen ihminen on heidän kurjuuksiensa takana, että joku toinen ihminen
on on langettanut tuomioita ja ties mitä, vaikka totuus on aivan muu.
Juuri tuo, että ihminen syyttää jotakin toista ihmistä on selvä merkki ihmisen tilasta.
Joku muuko ihminen tuollaiseen tilaan ihmisen saattaa, niin ei saata se on
totuus Jumalassa.
se joka sanoo; "jokainen ihminen pelastuu uskolla kuin uskolla"
Vaikka Jumalan sana selvästi sanoo, yksi usko.
Kuin Jumalan sana sanoo; "se on Jumalan teko, että ihminen Häntä uskoo."
Jne...Jne...
Ei siis kaiken maailman uskot pelasta, vaikka kuinka Jeesuksen nimellä se olisi
höystetty. Jos tämä on jollekin tuomion sanoma siitä saa syyttää vain itseään ei
sanoman tuojaa.
Hullua kun Armi syyttää toisia syyttelemisestä vaikka itse on suurin syyttelijä ja lyttääjä.
miten minä sinua tietäisin syyttää ja mistä en tiedä edes kuka olet?
Siksi toisekseen "hullua" se on, kun syytetään ihmistä joka ei koskaan elämänsä aikana ole syyttänyt ketään ihmistä mistään siitäkään huolimatta vaikka on saanut
kohdatakin sellaista josta olisi luonnollisesti tullut syyttävä mieli.
Toinen asia on kun sanoma jota Jeesuksessa tuo jotakin syyttää, niin vika ei ole lähettäjässä vaan vastaan ottimessa.
Silloin kun vastaan otin on viritetty ottamaan vastaan vain valheellista uskon sanomaa niin ei se silloin vastaan voi ottaa sitä mikä tulee Jumalalta.
Näin se vaan yksinkertaisesti menee, joten aivan turhaa on syyttä syytöntä.
Tie on osoitettu, mutta se kun ei kelpaa, niin silloin ihminen jää panettelemaan ja
syyttämään.