fasismista

niinhän se on, saattaa ne pelkurit sensuroida ton sunkin textin.

säälittävää tämä selkärangattomuus ympäri eu:ta ja usa:ta. mutta eiköhän ne fasistit nouse ja pane asiat kondikseen?

toimia hyvinkin, paljon fasisteja vaan puhujanpönttöihin, että kansa saa kuulla mitä paskaa ne jauhaa, eiköhän siinä lähtisi sitten se viimeinenkin kannatus. Tosiaan huomaa, kun on fasisteja kuunnellu, ettei ole käyty puoluekouluja, eikä sen puoleen paljon muitakaan kouluja.

Minä kannatan nationalismia ja sen saattaisikin olla hieman helpompaa nousta mahtipuolueeksi Euroopan maissa.

takia minulle tuli voimakas tunne siitä, että Lauri Österbacka, Mika ja tuo kolmaskin nimimerkki ovat yksi ja sama henkilö. Olenko oikeassa? Noo, olenko?

Fasismia on aina ollut historiassa jossain määrin, mutta se miksi Suomessa on kielettyä, niin johtuu siitä että Neuvostoliitto voitti sodan ja Suomessa kaikialla johtopaikat miehitettiin viimeistään 70-luvulla komunisteilla ja Stalinisteilla. Etkös ole katsonut mitä kaikkia meidän valtion johdossa istuu johtopaikoilla, sielä on tehtaankadun juoksioita ja sotilaspassin poltajia, joten ei kannata ihmetellä

Kaiken maailman hörhöjä pyrkimässä mikä mihinkin, ainakin omien puheittensa mukaan.
Olihan tuossa yksi sankari pyrkimässä EU-parlamenttiin, kotisivut ja pelit, ei tainnut saada yhtään ulkopuolista ääntä.
Vaalimenestys on ollut minimaalista.
Nämä ns. "fasistit" ovat vaan niin hourupäitä, että nykyajan ihminen ei sellaiseen ryhdy.
Lapsellista touhua!

En usko että fasisteilla ole kovinkaan suurta kannatusta. Syy on varmaan Mussolinin, Hitlerin ja Neuvostokommunismin. Vähän roiskuu kun rapataan ;)

Itse kannatan puolitosissani maltillista diktatuuria. Yksilön vapautta pitäisi mielestäni vähentää aika paljon, koska se on mielestäni yliarvostettua. Aika harva kuitenkaan osaa käyttää vapauttaan vaan jostain helvetin syystä vapaus usein johtaa myös rappioitumiseen(alkoholismi, huumeet, etc). Kyllä ihmiset tarvitsisi kunnon maltillisen diktaattorin joka sanoo mitä tehdä ;)

Näitä tuomittavia aatteita ja tekoja olisi joka puolella ja parasta aikaa ympäri maailman tulee lisää! Ei olla mitään opittu!



http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=488&author=47




28.05.2004
Jukka Nevakivi

TOTALITARISMIN TAUSTAA




24.05.04 Totalitarismi-seminaari
www.totalitarismi.com

Baltian maiden ja Unkarin parlamenttien aloitteesta syntyneen Euroopan Unionin oikeistopuolueiden ryhmittymälle EPP:lle esitetyn päätöslauselman tekstin taustalla ovat näiden maiden poikkeukselliset historialliset kokemukset.

Josif Stalinin johtama, päätöslauselmatekstin mukaisesti tuomitsema, kommunistihallinto ei ollut syyllistynyt yksin Venäjän ja sen osa-alueiden väestöjen orjuuttamiseen, riistämiseen, pakkosiirtämiseen ja laajamittaiseen likvidointiin kidutuksineen, vaan kantoi vastuun myös vuoden 1944 jälkeen suoritetuista Euroopan valtioiden valloittamisesta ja niiden neuvostolaistamisesta.

Stalin antoi vuoden 1944 jälkeen joukoilleen vapaan vallan ryöstää ja raiskata valloittamansa alueet ja muuttaa ne Neuvostoliiton mallisiksi totaalisiksi hallintojärjestelmiksi, joista käytettiin irvokasta käsitettä kansandemokratia.

Päätöslauselmaehdotuksessa ei käsitellä vastaavasti EU:n jo tuomitsemaa natsismia, vaikka se ehti lyhyemmästä valtakaudestaan huolimatta tuhota Eurooppaa vielä täydellisemmin.

28.1.2004 päivätyssä päätöslauselmatekstissä kohta d) muistutetaan, että totalitaristinen kommunistihallinto oli tehnyt sopimuksen natsihallinnon kanssa allekirjoittamalla Molotov-Ribbentrop –etupiirijaon, joka nopeutti ratkaisevasti toisen maailmansodan syttymistä. Molemmat toisensa vihollisina pidetyt totalitaariset järjestelmät kykenivät etujensa niin vaatiessa toimimaan rauhassa rinnakkain, jopa yksissä tuumin.

Poliisivaltioista 20. vuosisadan hirvittävimmiksi tuhokoneistoiksi, omien ja orjuutettujen maiden keskitysleirijärjestelmäksi kehittyneillä hitlerismillä ja stalinismilla oli hämmästyttäviä yhteisiä piirteitä. Molempien johtavan diktaattorin ainoana johtotähtenä oli pitää pedon lailla kiinni vallastaan.

Molemmat, fasismi ja kommunismi, kummittelevat vielä molempien järjestelmien valtakauden kokeneiden mielissä pelottavina mörköinä, joiden paluulta henkiin halutaan varmistua.

Fasistiset ja kommunistiset totalitaariset diktatuurit yhtä lailla kuin liberaalinen demokratia perustavat olemassaolonsa oikeuden kansan nimiin. Molempien poliittisten suuntien lähtökohdat löytyvät, kuten tiedetään, 1700-luvun Euroopan valistuskaudelta, tarkemmin sanoen Jean-Jacques Rousseausta. Ranskalaisen filosofin esittämä „yhteistahto“ on mukautunut meidän aikamme ideologisiksi käsitteiksi kansantahto ja kansanvalta.

Totalitaarisessa diktatuurissa ajatus esiintyy käsityksenä, että politiikassa on vain yksi ainoa totuus, jota edustaa koko kansan muodollisesti valtuuttama johtaja. Hän ei siedä yleensä oppositiota ja toteuttaa ohjelmaansa puuttumalla koko yhteiskunnan elämään taloutta, kulttuuria, moraalia ja kasvatusta myöten.

Tiukka valvontajärjestelmää tekee valtiosta pahimmillaan painajaismaisen turvasäilön, jossa ei ole sijaa aineelliselle enempää kuin henkiselle vapaudelle.

Itse asiassa Euroopassa on ollut neuvostokommunismin ja kansallissosialismin valtakaudella useita muitakin, joskin lievempiä ,totalitaarisia järjestelmiä.

Tunnettu amerikkalainen poliittinen reportteri John Gunther luonnehti 1930-luvun teoksessaan „Inside Europe“ Suomea oikeistoradikaalisista virtauksistaan huolimatta edistykselliseksi demokratiaksi ja tarjosi sille selvän hajuraon eteläisiin baltialaisiin naapureihin. Viron hän listasi „miltei avoimen fasistiseksi“, Latvian „peittelemättömäksi diktatuuriksi“ ja Liettuankin hallinnon „vain näennäisdemokraattiseksi“.

Unkarin sijaishallitsijaa amiraali Horthya amerikkalainen luonnehti taantumukselliseksi, mutta kiisti, että hän olisi diktaattori: Guntherin mukaan Horthy suojasi regentin paikaltaan parlamentaarista demokratiaa, jolla oli jatkuvasti Unkarin fasistimielisten nationalistien uhkaamana.

Pilsudskin miesten hallitsema Puola, ensimmäinen Hitlerin ja Stalinin sotakoneistojen jalkoihin joutuvista maista, ei ollut paljon Unkaria demokraattisempi, eivät liioin silloisen Balkanin kuningaskunnat. Kenraali Metaxasin vuodesta 1936 pystyttämä arvoin diktatuurihallitus teki Kreikastakin totalitaaristen järjestelmän. Se säilytti fasistisen leimansa loppuun saakka, vaikka torjuikin Mussolinin Italiassa 1940 aloittaman maahanhyökkäyksen. Metaxasia pidetään edelleen kansallisena sankarina, joskin hänen fasistisesta poliittisesta väristä vaietaan.

Hitlerin kansallissosialismia vanhemman fasistisen Italian esikuva vaikutti kolmekymmenluvun lopulla siihen, että Etelä-Eurooppaan syntyi kaksi kansalaisregimiä. Francon Espanja ja Salazarin Portugali. Edellisen auttoivat jaloilleen Saksa ja Italia tasavaltaista Espanjaa kannattaneiden länsivaltojen heikosta vastustuksesta huolimatta. Portugalin totalitaarista korporatiivista järjestelmää, Estado Novo, pidettiin vuoteen 1974 pystyssä paljolti sen vanhan liittolaisvaltion, Englannin suojeluksessa.

Liberaalinen parlamentaarinen demokratia on pyrkinyt pitämään tietyn etäisyyden totalitaarisiin oppeihin ja toimintatapoihin, mutta turvautuneet niihin sisäisissä kriisitilanteissa, eritoten sodassa. Malliesimerkkinä ovat Yhdysvallat, jonka perustajapresidentti tunnustikin, että „me olemme pyrkineet puolustamaan vapauttamme sellaisena kuin olemme sen itse ymmärtäneet“.

Amerikkalaisten perinteinen tapa tyrkyttää, jopa pakottaa, demokraattista ihannettaan muille siitä osattomiksi jääneille valtioille muistuttaa joskus pahimpien totalitaaristen järjestelmien lähetysintoa.

Yhdysvallat ovat hairahtuneet muutoinkin karsastamiensa totalitaaristen menetelmien käyttöön esimerkiksi sisällissotansa aikana 1860-luvulla. Liittohallituksen verisen välienselvittelyjen loppuvaiheessa osoittama kapinoitsijoiden kohtelu laajoine hävityksineen ja ihmisoikeuksien loukkauksineen muistuttaa tapaa, jota se on noudattanut myöhemminkin rajojensa ulkopuolella ulottamissaan sodissa. Omia japanilaissyntyisiä kansalaisia kohtaan toisen maailmansotien aikana osoitettu epäluottamus johti heidän sulkemiseen keskitysleireihin, jollaista ei esiintynyt missään länsimaisissa demokratioissa.

Euroopan ulkopuolelta löytyisi vielä toinen demokratia, Israel, joka on järjestelmällisesti rikkonut kansainvälisiä oikeusnormeja – perustamisestaan 1948 lähtien. Israelista kyllä sen miehityspolitiikassaan palestiinalaisiin soveltamat menetelmät muistuttavat monessa suhteissa tyyliä, mihin juutalaiset saivat tutustua natsien käsissä Itä-Euroopan vallatuilla alueilla.

Liberaalistenkin eurooppalaisten valtojen harjoittama siirtomaapolitiikka uskomattomine julmuuksineen muistuttaa mitä ilmeisimmin tapaa, millä totalitaarinen keisarikunta Saksa hoiti kolonioitaan.

Englanti puolestaan on antanut totalitaarisille maille, Hitlerin Saksalle ja Stalinin Neuvostoliitolle, esimerkin miten kohdella sodassa vihollisiaan. Se otti 20. vuosidadan alussa buurisodan aikana ensimmäistä kertaa historiassa käyttöönsä keskitysleirit ja antoi eristys- ja syrjintäpolitiikastaan mallin Etelä-Afrikan tulevalle apartheid-politiikalle.

Irakin viimeiset tapahtumat ovat palauttaneet julkisuuteen tosiasian, että R.A.F. (Royal Air Force) aloitti jo vuonna 1922, Irakin ensimmäisen kapinan aikana, aseettoman siviiliväestön joukkopommitukset – kauan ennen Saksan Luftwaffea tai italialaisia Etiopiassa tai espanjalaisia. Espanjassa.

Toinen seikka, mikä antaa aiheen syyllistää liberaalista demokratiaa totalitaaristen voimien hyssyttelemistä on Münchenin sopimus 1938, jonka myötä toiset sallivat yhdessä ranskalaisten kanssa ns. Väli-Euroopan ainoan täysin demokraattisesti hallitun maan, Tsekkoslovakian, paloittelemisen Hitlerin tahtomalla tavalla. Britit viime kädessä hyväksyivät myös Balkanin maiden siirtämisen Stalinin etupiiriin ja Suomen Karjalan liittämisen Neuvostoliittoon 1944.

Presidentti Rooseveltin „demokratian arsenaalina“ mainostama USA oli puolestaan pidättäytynyt talvisodan aikana Suomen aseellisesta tukemisesta, koska hän piti edullisempana maamme jäämistä puna-armeijan etuvarustukseksi Saksaa vastaan.

Tuomitsemalla Euroopassa esiintyvän totalitarismin yleensä EU ei jättäne huomaamatta, että maailmassa on Euroopan ulkopolitiikka vielä tällä hetkellä yli miljardi ihmistä vallassaan pitävien exkommunististen regimien lisäksi lukemattomia muita ei vähiten uskonnon varjolla ylläpidettyjä totalitaarisia järjestelmiä.

Yleinen totalitarismin tuomitseva resoluutio tarjoaisi periaatteellisen maallisen pohjan myös tämänkaltaisia fundamentalistisia terroristivaltioita ja –järjestöjä vastaan käytävälle taistelulle. Niin islamilaisten kuin muunuskoisten äärivoimien julistama uskonnollinen etiikka olisi voitava korvaamaan maallisella rationaalisesti perustellulla yhteiskunnallisella moraalilla, jonka ei tarvitse olla ristiriidassa Euroopan väestön perinteisten uskonkäsitysten kanssa.

EU:n suomalaisedustajien on syytä muistaa, että stalinismin uhreina on kuollut myös omia maanmiehiämme – yhtä paljon kuin talvisodassa 1939-40. Näistä ei ole tehty tarkkaa selvitystä, ei maksettu korvauksia, eikä heille ole pystytetty yhtään mainitsemisen arvoista muistomerkkiä.