Pitänevätkö paikkansa seuraavat asiat että vapaakirkkoon voi liittyä ilman uskovien kastetta ja että vapaakirkossa kaikki uskovaiset (muutkin kuin vapaakirkolliset) voivat nauttia ehtoollista? Helluntailaisuudessahan nuo asiat kai ovat toisin?
Onko jotakin oleellisia eroja näiden kahden eri "kirkkokunnan" välillä?
Onko jotakin oleellisia eroja näiden kahden eri "kirkkokunnan" välillä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Huomenia Manteli-Puu.
Vapaakirkon seurakuntiin liittymisen ehtona on ainoastaan henkilökohtaisen uskonsa tunnustaminen Jeesukseen Kristukseen. Kasteasian saa kukin ratkaista itse omalla kohdallaan. Käsitykseni on, että useat ottavat uskovien kasteen. Ehtoolliselle saa osallistua kaikki uskovaiset. Ennen ehtoollisjuhlan alkamista läsnäolijoita muistutetaan siitä, että leivänmurto on tarkoitettu vain uskoville.
Lukuun ottamatta tuota (uskovien) kasteasiaa ei näillä kahdella suunnalla ole lienee suuria opillisia eroja.
Huomenta Jukka!
Kiitos vastauksesta. Tuollainen käsitys minullakin näistä asioista on. Helluntaiseurakunnasta minulla on enemmän kokemusta mutta vapaakirkossa olen vain joskus vuosia sitten käynyt. Täytynee käydä paremmin tutustumassa vapaakirkon tilaisuuksiin jos sieltä vaikka tämä asia paremmin avautuisi.
Manteli-puulle. Käy tutustumassa siellä kulissien takana siihen seurakunnan toimintaan, niin tiedät enemmän.
Henkikasteoppi ei ole niin keskeinen vapaakirkossa kuin helluntailaisuudessa.
Tärkein ero lienee siinä, että vapaakirkolliset saavat juoda viiniä - siis ruuan kanssa ja kait myös ns. seurustelujuomana, mutta helluntailaisille se on synti.
kirjoitti edellä kateellinen hellari
Höh. Olen helluntailainen ja juon viiniä jos huvittaa.
Joo, eli vinkku ja henkikasteopin vähäisempi asema.
Ainiin, sitten vaparin pastoreilla on LIPERIT!
enemmän korkeasti koulutettua ja rikasta väkeä, juristeja, lääkäreitä jne. Vapaakirkko on myös kirkollisempi ja liturgisempi, kaavamaisempi kokouksissaan, kuin helluntaiseurakunta, muistuttaa enemmän luterilaista kirkkoa, koska on saanut alkunsa luterilaisen evankelisen herätysliikkeen kannattajien joukosta.
Kyllä molempia tuntevana on sanottava, että vapaakirkossa on enempi tuota ns.luuseriporukkaa, ja helluntailaisissa taas menestyjiä.
Vaikka toki molemmissa on kumpaisiakin.
vapaakirkossa on. Juorut vain leviää korkeastikoulutettujen joukossa paremmin, kuin nöyrien Jesuksen palvelijoiden joukoissa.
Ei ajatella kanssaihmisiä luusereina. Ei se, ettei ole menestynyt elämässä tarkoita että olisi luuseri.
Vapaakirkossa myös harrastetaan ihmisen nolaamista toisten edessä.Varsinkin seurakuntaan liittymisen yhteydessä.Tämä on erityisen mieluisaa vierailijalle puhujalle.
Vapaakirkon ja helluntaiseurakunnan kokoukset ovat
samankaltaisia. Vapaakirkko ei ole likimainkaan
kirkollinen, liturginen, kuin kaavamainenkaan.
Molemmissa seurakunnissa on yhtälailla korkeasti
koulutettuja ja hyvin toimeentulevia ihmisiä.
Monissa vapaasrk ja hellutaisrk yhteydessä on myös entisiä roistoja/narkkeja/juoppoja/maahanmuuttajia/homoseksuaaleja ja "yhteiskunnan pohjasakkaa" riippuen tietenkin siitä kuinka mutkattomasti he pääsevät näihin seurakuntayhteyksiin ja kuinka vastaanottavia siellä ollaan. Valitettavaa että menestynyt ja ehjän tasapainoisen elämän kokenut kristitty helposti ylenkatsoo muita ihmisiä niin uskovia ja ei-uskovia. Ei onneksi kaikki.
Vapaakirkon seurakunnissa on myös äänekästä ylistystä.
Tekosynneistä sen verran että jotkut seurakunnat ei uudelleenkasta jos polttaa tupakkaa, on siis valikoiva syntiluettelo, mässäilyn syntiin lankeava kyllä kastetaan,eli ei tarvi käydä vaakalla.On siis naurettavia tapoja joilla ei ole sielun pelastumisen kannalta mitään merkitystä. Onhan ruumiin terveyden kannalta tietysti hyväksi kun noudattaa kohtuutta kaikessa mutta pelastussanomaksi siitä ei ole.
Jumalan seurakunnassa ei uudelleenkasteta.
"oleellisia eroja"
Suomen vapaakirkko on erillisenä toimivien seurakuntien kattojärjestö. Riippuu paljon paikkakunta kohtaisista seurakunnista kuinka siellä toimitaan.
Helluntailaisuus on paljon rikkinäisempää ja hajaanuksissa olevaa uskovien yhteyttä, koska paikalliset seurakunnat voivat mellastaa miten tahtovat, ei ole elintä jolle valittaa.
Kaste on uskovien kaste ja papeilla on liperit. Helluntailaisuus on paljon menevämpi usko: laulu, ylistys, ihmeparannukset myös helluntailaisuudessa on paljon enemmän yskovia mustalaisia, värikästä väkeä, rikollisia, murhamiehiä, juoppoja, huumeidenkäyttäjiä, helluntailaisuuteen ainakin pääkaupungin seurakuntaan on paljon helpompi lähestyä kuin vapareiden seurakuntaa, joka on sisäänpäin lämpiävä pulju.
Vapaakirkko on vähän sellainen hengellinen kokoomuspuolue.
siihen taidetaan enempi syntyä luonnollista tietä kuin Hengen synnyttämänä.
ei taida vapaakirkossa paljoa Apostolisuutta ilmetä. Hyvä jos olen väärässä.
Ainakin jotkut vapaaseurakunnat hyväksyvät vanhimmistoon myös usean avioeron läpikäyneitä naisia, en ole ainakaan kuullut helluntaisrk:issa näin tapahtuneen.
Monissa helluntaiseurakunnissa on naispappeja
Naispastoreita on, mutta tuskinpa usean avioeron läpikäyneitä? Jos en ihan väärässä ole, niin naispastoreilla ei ole helluntaiseurakunnissa kaikilta osin samat tehtävät kuin miespastoreilla.
Kolme kirkkokuntaa olisi aivan riittävä: Sunnuntain pyhittäjät, lauantain, sapatin pyhittäjät ja perjantain pyhänäpitävät.
Perjantain pitäjät haluaisivat tuhota lauantain pitäjät ja seuraavaksi sunnuntain pitäjät.
Sitten oli vain yksi kirkkokunta, jos he onnistuisivat.
Koskahan ihmiset herää, vai seuraako he ihmetellen petoa?
Silloin ei ole mitään eroa Vapareilla, eikä Helluilla.