Oi niitä aikoja, jolloin YYA-sopimus takasi Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden ja hyvät suhteet kaupankäynninkin suhteen Neuvostoliiton kanssa. Tämä oli Suomen hyvinvoinnin perusta ja tae. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ollaan eletty suomalaisen hyvinvointivaltion purkamisen historiaa.
YYA-sopimus takasi Suomen itsenäisyyden
Kiitos neukut
5123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juuri tämä YYA-sopimus oli se kaikista tärkein asia joka takasi Suomen nousun toisen maailmansodan loppumisen jälkeen.
Suomellahan oli takanaan kaksi hävittyä sotaa ja muutenkin elintaso Suomessa oli 1940-luvun puolenvälin jälkeen todella alhaisella tasolla.
Eikö ollutkin kumma juttu, että sopimuksista huolimatta elintasomme varsin nopeasti nousi yli NL:n vastaavan? Todellisuudessa vapaat kauppasuhteet olisivat saattaneet olla vielä parempi vaihtoehto. NL kuitenkin lopulta halusi propagandasyistä näyttää miten hyvin kapitalistinen maa tulee toimeen sosialistisen kanssa ja se sai ihan oman nimensäkin "finlandiserung" eli suomettuminen kun ollaan jonnekin liikaa rähmällään.
Muistan ajan -40 luvun lopulla, ruokaa ainakin olen saanut ja vaatteet joten enkä joutunut jonottamaan kun kipaisin äidin asialle lähikauppaan vajaan puolen kilometrin päähän. Kaupan hyllyt eivät olleet karvalautaa eivätkä edes lähes tyhjiä kuten Virossa ekan kerran käydessäni aidan kaatumisen jälkeen maaseudulla, silloin oli sentään sodasta jo noin 50 vuotta, aikaa olisi ollut jos sosialismi ei olisi sotkenut virolaisten elämää.
Suomen sotakorvausten määrä Neuvostoliitolle vastaa vuoden 2003 rahassa noin 4 miljardia euroa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sotakorvaukset
Vuonna 2011 Suomen valtionvelka 79 miljardia euroa: http://velkakello.fi/
Sotakorvaukset__: 0
Valtionvelka 2011 : 0000000000000000000
Sotakorvausten maksu taisi olla pelkkää laiskojen pelleilyä, kun nykyään suomalaiset vastuulliset porvaripoliitikot selviytyvät moninkertaisistakin summista ilman minkäänlaisia hikikarpaloita ja tunnontuskia.
_________________
Toimikaamme nyt kumminkin nopeasti, ennenkuin tulemme takaisin järkiimme!
Paasikivi loi Suomen ulkopolitiikan perustan pyrkimällä rakentamaan Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet luottamuksellisiksi. Suomi pyrki saavuttamaan Neuvostoliiton luottamuksen toteuttamalla jatkosodan jälkeen solmitun välirauhan ehdot täsmälisesti. Esimerkiksi sotakorvaukset pyrittiin maksamaan kokonaan takaisin, kommunistien toiminta sallittiin ja sotasyyliset tuomittiin. Suomi kieltäytyi myös Marshall-avusta sen jälkeen, kun Neuvostoliito oli tuominnut sen Yhdysvaltojen pyrkimyksenä lisätä vaikutusvaltaansa Euroopassa. Uuden ulkopolitiikan pohjana olivat Moskovan välirauhansopimus (1944), Pariisin rauhansopimus (1947) ja YYA-sopimus (1948).
YYA-sopimus muodostui suhteiden kulmakiveksi Neuvostoliiton hajoamiseen saakka vuonna 1991. Koivisto tulkitsi YYA-sopimusta siten, että sopimuksessa oli oleellisinta se, että Suomi ei missään oloissa luovuta alueitaan muiden hyökkäyksen tukialueeksi. Sotilaallinen avunanto jäi tässä tulkinnassa taka-alalle. Neuvostoliiton lopullinen luhistuminen teki YYA-sopimuksesta tarpeettoman. Suomi solmi Venäjän kanssa hyvää naapurutta korostavan asiakirjan. Se ei sisällä velvoitteita sotilaallisesta yhteistyöstä tai avunannosta.
Paasikiven–Kekkosen linja on nimitys, jota käytetään Suomen toisen maailmansodan jälkeisestä ulkopolitiikan puolueettomuuslinjasta. Nimensä se sai sodanjälkeisistä presidenteistä Paasikivestä ja Kekkosesta. Termin ottivat käyttöön Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo ja poliittinen taustavaikuttaja, akateemikko Kustaa Vilkuna vuonna 1955
Paasikivi kuvaa omaa näkemystään ulkopolitiikasta päiväkirjassaan 2. elokuuta 1944 seuraavasti:
»Sanoin Svenssonille mm. minun ulkopoliittisen ohjelmani olevan:
a) Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia.
b) Hyvät ja ystävälliset välit Neuvosto-Venäjään.
c) Konflikteja vältettävä.
d) Suomen on kartettava Venäjän-vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Suomen ulkopolitiikka ei saa olla Venäjän-vastaista eikä Venäjälle vihamielistä.
e) Tähän on pyrittävä, huolimatta pettymyksistä, joita olemme saaneet ja saamme kokea.